pipa

Mikä pelottaa eniten synnytyksessä?

226 posts in this topic

Mä en odotusaikana osannut oikein pelätä synnytyksestä mitään... se kyllä toisinaan mietitytti, että kuinka paljon supistukset ja ponnistusvaihe sattuu. Ajattelin vain ottavani vastaan sen mitä tulee. Välillä mielessä kävi, että toivottavasti vauva ei kärsi mitään hapenpuutetta tai että ylipäätään vauvalle ei tulisi mitään komplikaatioita.

 

Lopulta oma synnytys meni niin hulluksi, että hyvä etten ollut osannut pelätä näitä etukäteen.

Ensinnäkin ensisynnyttäjän todella nopea ja raju avautumisvaihe ilman mitään kivunlievityksiä.

Sitten heti ponnistusvaiheen alussa vauvalle kehittyi ahdinkotila (syke laski 40) ja mulle tehtiin hätäsektio.

 

Jälkeenpäin ajateltuna ei sekään niin paha ollut, vaikka avautumisvaihe menikin ihan luomuna - musta avautumisvaihe oli ihan hyvin kestettävissä, vasta vikat sentit teki hieman tiukkaa, ei niinkään kivun takia, vaan siksi, että tuntui että koko maha on niin pahassa kouristustilassa, ettei pysty hengittään. Mä olen kokenut teininä menkkakipujen takia mielestäni pahempaa kipua, silloin pyörtynytkin niiden takia.

 

Paha mulle oli toi hätäsektio. Ikinä ennen ei oltu leikattu mitään tai nukutettu. Johtuu varmaan osaksi siitäkin, että kun itse olen kirurginen sairaanhoitaja, niin tiesi monia komplikaatioita, joita leikkaus voi aiheuttaa.

 

Nyt jo hieman pelottaa, jos haluaisi joskus toisen lapsen, että mitä siinä synnytyksessä tapahtuu. Toivoisin saavani kokea normaalin alakautta synnytyksen ilman ongelmia, mutta toista leikkaukseen joutumista pelkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakaan vielä ei varsinaisesti pelota mikään (nyt 28+0), mutta hieman mietityttää, että miten tulen kestämään kipua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua pelottaa eniten se, ettei vauva olisikaan terve (eihän sitä koskaan tiedä vaikka paljon onkin syynäilty jo raskauden aikana)

 

Toiseksi eniten pelottaa avautumisvaiheen kivut, mutta ne otan enemmänkin sellaisena haasteena siitä, miten osaan pelata kivun kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eniten mua pelottaa, että jotain odottamatonta tapahtuu vauvalle tai mulle, kuolema eniten, tai joku synnytyskomplikaatio joka vaikeuttaa jomman kumman elämää lopun elämää. Mua pelottaa, että joudun sektioon tai muuten lääkäreiden "armoille". Että vauva ei pääsekään omin avuin ulos. Mä toivon, ettei tällä kertaa tarvitse tippaa, koska se oli kaikista inhottavinta koko edellisessä synnytyksessä. En sitä kuitenkaan pelkää. Pelkään sitä, etten tiedä mitä minulle tapahtuu, pelkään epätietoisuutta ja avuttomuuden tunnetta. Viimeksi ei kumpaakaan tarvinnut kärsiä, koska synnytys meni ns. oppikirjan mukaan ja olin tietty lukenut valmistautuessani synnytykseen hyvinkin monta oppikirjaa, jotka oli tuleville lääkäreille ja kätilöille tarkoitettu :)

 

Synnytyksen jälkeen pelkään, että mut jätetään "yksin", etten tiedä mistä tai keneltä pyytää apua tarvittaessa jne. Ja sitä, että joudun vieraiden ihmisten kanssa samaan huoneeseen moneksi päiväksi. Kai siellä saa olla omissa oloissaan ja vetää vaikka tulpat korviin jos ei kiinnosta puheliaampien huonetovereiden seura? Ja että saahan vauvaa pitää koko ajan vierihoidossa, ettei ne vie sitä pois esim. yöllä ja juota salaa lisämaitoa tuttipullosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitkä avautumisvaihe hieman pelottaa. Mutta erityisesti pitkä ponnistusvaihe (esikolla 2h) mietityttää jo nyt.. Toisaalta ponnistusvaihe oli helpompi kestää, kun sai jotain tehdä asian edistämiseksi. 

 

Eli toivon tältä kakkoselta kaikenkaikkiaan nopeampaa synnytystä, kiitos  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ei itse synnytyksessä pelota vielä oikeastaan mikään. Mutta se pelottaa, miten osaa hoitaa sitä vauvaa ja pitää sen hengissä ja miten oma pää kestää vauva-ajan intensiivisyyden ja yksinäisyyden.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- kivun kestäminen

- omat reaktiot

- imukuppisynnytys

 

eka siis syntyi suunnitellulla sektiolla (pt ja vähäinen vesi)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun synnytys alkaa olemaan oikeasti ajankohtainen asia ja todella lähellä, pelotkin kasvavat sen myötä. Eniten pelkään synnytyksessä ponnistusvaihetta, en niinkään niitä kipuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Just nyt pelkään sitä kipua ja sitä ettei kaikki meekään niinkun pitää, esim. vauva lakkaa hengittämästä. Tai että kätilö on typerä :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Annikan vastaus oli kuin suoraan mun koneelta! Vielä viikko sitten osasin suhtautua synnytykseen jotenkin rennosti, mutta nyt kun se alkaa todella olla ajankohtainen, alkaa myös pelot ja "mitäs jos"-ajatukset tulla päälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä pelkään synnytyksessä eniten sitä, että kipu olisi jotakin ihan sietämätöntä tai että jotakin ikävää tapahtuisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä pelkään, että ensimmäisen synnytyksen kulku toistuu: en ehdi saamaan kipulääkettä ja ponnistusvaihe pitkittyy yli kaksituntiseksi ja päättyy imukuppiin. Eniten kipua aiheutti se kun yksi kätilö työnsi mahan päältä ja sai jonkun lihaksen irti kylkiluista :o Eikä se työntäminen edes auttanut mitään. Kestän avautumisvaiheen supistuksia suht pitkään, mutta tällä kertaa haluan kivunlievitystä ajoissa ja vaikka spinaalin vielä ennen ponnistusta tms. Jotain, jotain muuta edes kuin vain puuduttavaa geeliä tai ilokaasua, mistä oksensin. Olin kuin sodan jäljiltä ja pitkään vielä synnytyksen jälkeen.

Edited by Annie77

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minä pelkään ihan julmetusti neuloja (ihme vaan miten minulta on saatu joka äitiysneuvolassa hemoglobiiini otettua)...En tiiä mikä niissä neuloissa on että niitä pitää kammoksua...

 

Tiiätkö, mulla oli sama pelko. Kun poltot olivat tosi kovia ja epiduraali tuli ajankohtaiseksi, näin sen neulan ja aloin täristä paniikissa. Luulin että se sattuu aivan järjettömästi. Mutta se ei oikeasti tuntunut YHTÄÄN!!! Pelko on niin voimakas tunne että se voi peittää alleen aika paljon ja tehdä muuten hyvästä synnytyksestä tosi keljun.

 

Ainoa minkä voi sanoa oikeesti sattuneen oli oksitosiinitipan laitto. Käsi oli arka vielä pari vkoa synnytyksen jälkeen. Mutta sekin on se hetki, pieni sekunti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ja jos pyytää, niin sen kanyylin laittoa varten voi pyytää käteen sitä puuduttavaa emla-voidetta tms kuten lapsilla :P . Mulla oli kunnon paketit voidetta varmuuden vuoksi molemmissa käsissä, kun hoitaja halusi varmistua että molemmat kädet puutuneina että lääkäri voi valita sopivamman käden.

 

Mä olin tosi onnellinen että mun piikkipelot ym otettiin tosi hyvin huomioon juuri tälläsillä jutuilla, mitkä ei vaadi mahdottomia, mutta helpotti mun oloa huomattavasti.

 

Kaks kertaa kätilö myös piti mua kädestä kun otettiin verta tulehdusarvoja varten B) ja epiduraalineulaan mä en vilkassu päinkään.

 

Muoks. Mullakaan ei epiduraalin laitto tuntunu kertakaikkiaan missään!

Edited by Kilu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ponnistaminen kammottaa..Sattui viimeksi niin paljon.

Ja jos joutuu sektioon yllättäin..

Toivotaan että kaikki menee hyvin tälläkin kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos uudestaan vielä pääsen joskus raskautumaan, niin uusi isopäinen vauva, josta johtuu synnytyksen pitkittyminen ja se kipu varmaan ovat pahimmat peikot... Viimeksi avautuminen vei yli 20 tuntia ja ehdin saamaan viisi tai kuusi epiduraalia, toivottavasti seuraava kerta menisi nopeammin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ei varsinainsti synnytys pelota, mutta nyt 3-4 vrk supistelujen jälkeen alkaa pelottaa ehdinkö ajoissa sairaalaan, en halua nimittäin autoon synnyttää <_< Tänään neuvolassa ei saanut enää päätä tuntumaan mahan päältä, kun on niin syvällä lantiossa....

 

Tämä on viides synnytykseni, niin luotan muuten kaiken menevän hyvin, mutta kun edellisest' 1v3kk, niin pelottaa nopeus...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ahdistaa lähinnä se, että synnytystä ei voi suunnitella eikä mitenkään voi tietää kuinka se tulee menemään.

 

Tällähetkellä poikanen on joko vähän poikittain tai perätilassa ( ehtii toki vielä kääntyä moneen kertaan), joten sektiokin hirvittää. Satakertaa mieluumin alakautta ja vaikka minkälaisten tuskien kanssa.

 

Ja sit vähän vaivaa sellanenkin ajatus, että synnytyssalin lattia lainehtii oksennuksesta. Oksennan meinaan jo kuukautiskipujen takia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua jännittää eniten se, että miten esikoisen hoito saadaan järjestymään. Appivanhemmat ovat tulossa avuksi, mutta heillä on kuuden tunnin ajomatka tänne meille. Myös synnytyksen sujuminen kieltämättä on alkanut jännittämään, nyt kun laskettuun aikaan on jäljellä 20 päivää!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

mua pelotti eniten se sektioon joutuminen..... niitä on tullut itse niin monta nähtyä, tietää liian tarkkaan mitä tapahtuu, mitä voi tapahtua jne...

 

ja tietysti, mun tuurilla, hätäsektioon mentiin vain 2h synnerille menon jälkeen.... so typical..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now