pipa

Mikä pelottaa eniten synnytyksessä?

226 posts in this topic

Ensimmäinen tulossa ja mua pelottaa kans eniten se, että pikkuiselle tai itselle sattuisi synnytyksessä jotakin. Vähän pelottaa myös kipu ja kuinka sen kestän ja toisten armoille heittäytyminen tilanteessa, joka on itselle täysin vieras. Täällä seudulla ei mitään perhe- tai synnytysvalmennuksia järjestetä ja sekin on epävarmaa, pääseekö synnärille edes tutustumaan - mua ainakin helpottaisi, jos pääsisi edes tutustumaan paikkaan ja näkisi kaikki pelit ja vehkeet ennalta, niin olisi edes ympäristö vähän tutumpi. Kun muuten on täysin itselle uusi ja outo tilanne, jossa kaikki on vähän pelottavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun ainoa pelko ennen synnytyksiä oli se, että vauvalle sattuu synnytyksessä jotain. Itseni puolesta en jostain syystä niinkään osannut pelätä. Nyt kaksi synnytystä koettuani pelkään että mahdollinen seuraava lapsi on niin iso ettei mahdu syntymään ja sen takia lapsi tai äiti saa vaurioita. Kuopus nimittäin oli jo kokonsa puolesta ihan siinä ylärajalla ja jäikin vähäksi aikaa jumiin ponnistusvaiheessa.....

Share this post


Link to post
Share on other sites

En nyt varsinaisesti pelkää, mutta maalaan piruja seinille omassa mielessäni.

 

Eli pelkään, ettei isä jostain syystä pääse paikalle synnytykseen ja joudun lähtemään yksin, synnytys kestää monta päivää, minä sekä vauva kuollaan ja kukaan ei edes kaipaile meitä, ennenkuin ollaan oltu viikko kadoksissa. Hyvin epärealistista, tiedän. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nää mun pelot on melko itsekkäitä ja toivon, että ne on todellakin toissijaisia siinä vaiheessa kun hetki koittaa. Pelkään nimittäin kaiken maailman piikkejä ja letkuja :unsure: Ehkä se kontrollin menetys sitten jotenkin on minulle kova juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varsinaisesti en nyt ainakaan vielä pelkää synnytystä mutta eniten huolettaa, että kohdalle osuu joku kätilö/lääkäri joka ei tarpeeks aikasin tee päästöstä esim sektiosta ja siitä syystä vauvalle sattuu jotain!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pelkään kipua enemmän puudutteita ja niistä mulle aiheutuvaa hallinnan menettämisen pelkoa... Heh. Kuulostaapa hyvältä yhdistelmältä. Täytyy varmaan koittaa lähteä luomuna synnyttämään, mut saattaapi olla, että tuosta tilanteesta on kaikesta huolimatta hallinnan tunne kaukana....

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minua pelottaa eniten vauvan syntyminen kuolleena tai se että itse kuolen. Keisarinleikkaus myös pelottaa 1000x alatiesynnytystä enemmän. Jotenkin naiivisti uskon että kaikki puudutukset ja muut tehoaa. Synnytys paranis ollaa vaikka kivulias ja nopea, kuin vähemmän kivulias ja pitkä...

 

Näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään omia ajatuksiani kun synnytys käynnistyy. Kuvittelen että ajatukset voivat olla saman kaltaisia kuin jos joku tyrkkäisi minut pyörällä alas jyrkkää kivistä mäkeä, enkä itse voisi kontrolloida tapahtumia. Vauhti vaan kiihtyy, eikä hommaa saa vihellettyä poikki mitenkään vaikka kuinka pelottaisi/sattuisi.

 

En tosin kovinkaan paljon pelkää synnytystä, vaan uskon että pystyn heittäytymään kätilön "armoille" ja luottamaan siihen että miljoonat naiset ennen minua ovat hommasta selviytyneet hengissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tehtiin sectio...Ennen sitä sanoin miehelleni että muo pelottaa...Jotenki arvelutti se puudutus et jos se ei toimikkaan ja mä tunnen ku leikellään...Mut ihan turhaan pelkäsin :) Kaikki meni hyvin ja mitään en tuntenut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä lapsettomana ja raskaudettomanakin mua pelottaa synnytys. Mua pelottaa, että vauvalle tapahtuu jotain. Mutta sen lisäksi mua pelottaa, mitä mun kropalle tapahtuu.

 

Mua pelottaa, että mä repeen tosi pahasti, tai että paikat ovat kuin jäähalli sitten for ever.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurin huolenaiheeni on, ehdimmekö ajoissa sairaalaan :rolleyes: ..tai siis niin, että ehdin saada kivunlievitystä.

 

Minua myös pelottaa, että lapselle kävisi jotain ja JOS jotain käy ja lasta lähdetään viemään suurempaan sairaalaan, niin pääseekö mies mukaan ambulanssiin.. Itsestäni ei niinkään väliä, kunhan mies on katsomassa ja kuulemassa mikä on tilanne. Luotan siihen, että minut siirretään kyllä sitten perässä samaan paikkaan.

 

Pelottavaa on myös se, jos minua ei otettaisi huomioon synnytystilanteessa, vaan olisin vain kommenneltava sätkynukke joka ei tietäisi missä vaiheessa mennään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kipu ja pelko siitä että jotain menee pieleen. Pelkoa on myös siitä ettei lapsi olekaan terve.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurin pelkoni oli varmasti kuolemanpelko. Olen myös tosi kipuherkkä ja pelkäsin polttoja ja myös epiduraalia... Sektiota pelkäsin myös eli taisin pelätä lähes kaikkea :unsure:

 

Noh, synnytys olikin sitten monen pelkoni yhdistelmä, sillä vauva jäi jumiin, meni virhetarjontaan ja sydänäänet laskivat nopeasti. Tästä sitten mentiin hätäsektioon.

 

Suurimmaksi "traumaksi" jos niin voi sanoa, jäi alakautta synnyttäminen, ei kivun takia vaan sen että lääkäri ei kertonut mulle RV 25 tehdyssä tarkastuksessa että mulla on ahtaat paikat. Hätäsektio ois voitu välttää suunnitellulla sektiolla. Oli hirveetä huutaa ja ponnistaa kun tuntui että mä räjähdän kun en pysty pungertamaan enää kovempaa. Vauvahan siis jäi jumiin...

 

Myös se sektion jälkeinen kipu oli ihan hirveää :( Ja kesti kauan.

 

Enkä halua pelotella ketään; mun synnytys oli sen verran rankka että ainakin siinä sairaalassa jossa synnytin on kuulemma max.20 samanlaista vuodessa... Eli harvinaisempaa on että kaikki tuntuu menevän pieleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla jännitys vähenee loppua kohti samaa tahtia kuin raskausvaivat lisääntyy. Aika nerokas systeemi tämä raskaus, tehdään olosta niin kurja lopussa, että suorastaan innosta hihkuen mennään kärsimään ja kitumaan... :mellow: Ehkä sitten kun synnytyskivut valtaa, saattaa tulla paniikkia, mutta sitten ei oo enää paljon aikaa pelätäkään.

 

Nyt ekasta koitoksesta selvinneenä mietin miten hitossa selviäisin seuraavasta, kun tiedän mitä on edessä. Tällä hetkellä ne kauhun hetket ovat hieman turhan tuoreessa muistissa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen pelkäsin kipua, koska en ole sitä oikeastaan ikinä joutunut kokemaan elämässäni, minua ei siis ole sattunut varmaan koskaan. Nykyään synnytystä ajatellen pelkään ainoastaan sitä, etten jaksa. Mitä jos voimat loppuvat kesken?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emmä itsestäni nyt niin välitä, uskon kyllä että kestän ne kivut mutta sitä en kestä jos vauva vammautuu pysyvästi. Miehen veljestä tuli epäonnistuneessa synnytyksessä vakavasti vammainen eikä toista samanlaista kyllä kaivattaisi, edes lievempänäkään.

Voimien loppumisesta mies kyllä osannee kertoa kätilölle, jos mä meinaan kuukahtaa kesken kaiken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Etukäteen pelotti että vauvalle sattuu jotain. Synnytystilanteessa pelotti että epiduraalin teho lakkaa kesken :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan eniten mua näin etukäteen pelottaa kaikki neulat, mutta uskon että tosi tilanteessa haluun sit silti ihan kuinka pitkällä piikillä tahansa helpotusta! :rolleyes:

 

Mutta siitä olen varma, että niitä aquarakkuloita mulle ei laiteta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastaan tähän uudestaan. Mulla on todella alhainen kipukynnys, joten sitä vähän jännitän. Enemmän pelkään jostain syystä niitä synnytyksen jälkeisiä vaiheita esim. tikkausta tai vastaavaa, koska liitän sen jo nyt kipuun. Yhtään synnytystä kun en ole vielä kokenut, niin olen onnellisen tietämätön tulevista kivuista, enkä siksi osaa pelätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelkään eniten, että lapsi vammautuisi. Toiseksi eniten, että en palautuisi alhaalta täysin. Kolmanneksi eniten pelkään kipua. Haluaisin suunnitellun sektion.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei sinänsä ainakaan vielä pelota mikään, ponnistusvaihe jännittää kyllä. Lähinnä se, miltä se tuntuu ja miten kaikki sujuu, ensimmäistä kertaa kun ollaan moiseen menossa...

Olen sen verran kontrollifriikki, että ehkä synnytys tilanteena, jossa en varmastikaan kykene olemaan oma hillitty itseni, jännittää eniten... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now