Mikä pelottaa eniten synnytyksessä?

[Tiinuska]

Nyt toista odottaessa pelkään sitä, että jos istukka ei taaskaan irtoa itsekseen. Sen väkisin ulos repiminen oli ihan hirveetä....

Kuin myös. Tiedän olevani pettynyt jos en pääse kävellen salista ulos. Vedän jo stressiä asiasta valmiiksi.

[Guest Neiti.Aurinko]

Suurin pelkoni oli varmasti kuolemanpelko. Olen myös tosi kipuherkkä ja pelkäsin polttoja ja myös epiduraalia... Sektiota pelkäsin myös eli taisin pelätä lähes kaikkea

Noh, synnytys olikin sitten monen pelkoni yhdistelmä, sillä vauva jäi jumiin, meni virhetarjontaan ja sydänäänet laskivat nopeasti. Tästä sitten mentiin hätäsektioon.

Myös se sektion jälkeinen kipu oli ihan hirveää Ja kesti kauan.

 

Kirjoittelin ekan synnytyksen jälkeen tällaisista peloistani tuolla ketjun alussa. Nyt toisen synnytyksen lähestyessä pahin pelkoni on se että vauvalle tapahtuisi jotain. Pikkuhiljaa sitä on tajunnut kuinka lähellä edellisessä synnytyksessä oli se että tytöllä ois voinut olla turvotusta aivoissa ja moni muukin asia ois voinu mennä enemmänkin pieleen. Hätäsektio on jo takana niin mä tiedän että mä jaksan haavankin kanssa. Tällä hetkellä ajattelen vain lasta...

[Haavis]

^Kyllä me Arska jotenkin selvitään.

 

Mulle ei edes ehdotettu viimeksi itse osastolle kävelemistä. Suihkuunkin meno kiellettiin. No eipä ois kontit todellakaan kantaneet.

 

Repeämistä en oikeestaan pelkää. Se tuntuu jotenkin luontevammalta kuin välilihan leikkely. Ja repeämä kuulemma paranee nopsemmin. Tiedä sitten. Riippuu tietty repeämän koosta.

[Tiinuska]

Minulla se istukka ei irronnut ollenkaan vaan jouduin leikkurin kautta osastolle eli istukka irroitettiin käsin nukutuksessa. Tämän takia minä haluisin tulla "kävellen" ulos salista enkä heräämön kautta. Sillä ei siitä ensimmäisestä vuorokaudesta tule yhtään mitään kun on vaan kaikenmaailman letkuissa yms

[canerva]

Olen pelännyt synnyttämistä jo kauan, ennen kuin edes olen tullut raskaaksi. Se on varmaan se kokemus jostain niin täysin itselle täysin tuntemattomasta, kivusta ja itsekontrollinpuutteesta, mikä niin hirvittävästi pelottaa, samoin tietysti ne kaikki mahd asiat jotka voi mennä pieleen... Katsotaan nyt sitten miten meidän käy...

[Viljatuuli]

Mua pelottaa, että vauvalla olisi joku pielessä, mutta siihen ei reagoitaisi tarpeeksi nopeasti: napanuora kiristää kaulaa tms.

[Guest Vilmi]

Mua pelottais se, että jotain tapahtuu vauvalle, tai tietysti itsellenikin. Kuitenkin se pelko vauvan puolesta on paljon paljon suurempi kuin itsestä.

[susan]

Kipu. Mulla on km takana ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys ja se kipu oli jotain aivan sietämätöntä ja kamalaa jo silloin. Pelkopolille pääsyä odotellessa..

[Pinja Mii]

Repeämistä en oikeestaan pelkää. Se tuntuu jotenkin luontevammalta kuin välilihan leikkely. Ja repeämä kuulemma paranee nopsemmin. Tiedä sitten. Riippuu tietty repeämän koosta.

 

Repämistä vaan voi tulla tosi pahoja... leikkaaminen yleensä estää sen tapahtumisen. Ja jos epparista huolimatta vielä repeää, on toimenpide ollut vähintäänkin tarpeellinen.

Väittäisin kuitenkin, että siistireunainen ja hallittu leikkausarpi paranee repeämää nopeammin! Näin ainakin alan ammattilaiset aina sanovat. Tietysti tulehdukset yms. vaikuttavat asiaan tapauskohtaisesti.

 

Sori, taisi mennä ihan ohi otsakkeen...

 

 

[Kerttu]

^ usein kai repeämä on luonnollisempi kuin episiotomia, tosin mun ymmärtääkseni episitiomian käytössä on sairaalakohtaisia eroja. Tutkimuksia on puolesta ja vastaan, googlettamalla löytyi heti tämä Erja Halmesmäen Duodecim-pääkirjoitus:

http://www.terveysportti.fi/terveysportti/...name=D91710.htm

 

Itse ajattelisin että episiotomia vain jos se on ehdottoman tarpeellinen, episitomiahaava hirvittää enemmän kuin repeämähaava. Olisi kiva jos joku tästä oikeasti tietävä esim. kätilö ottaisi kantaa

 

..

 

Minua pelottaa eniten synnytyksen arvaamattomuus, ensisynnyttäjänä ei voi tietää miltä kipu tuntuu tai koska pitää lähteä sairaalaan. Sektiotakin pelkään, en tosin yhtä paljon kuin aiemmin. Mitenkään kovin paljon ei kyllä pelota mikään, sittenpä sen näkee.

[Haavis]

^ja ^^ Mulla ei oo mitään oikeeta faktaa tosta repeilystä. Mulla vaan tikattaessa kätilö jotain selitteli, että tollanen ei-megalomaaninen repeäminen ois parempi kuin eppari.

[Pinja Mii]

^ usein kai repeämä on luonnollisempi kuin episiotomia, tosin mun ymmärtääkseni episitiomian käytössä on sairaalakohtaisia eroja.

 

Itse ajattelisin että episiotomia vain jos se on ehdottoman tarpeellinen, episitomiahaava hirvittää enemmän kuin repeämähaava.

 

Onhan repeämä tietenkin luonnollisempi, koska se tapahtuu ns. spontaanisti, mutta äärimmäisessä tapauksessa se voi olla jopa hengenvaarallinen tai siitä voi tulla todella paha ja eräällä tavalla invalidisoiva. Onneksi kuitenkin useimmiten repeämistäkin selvitään hyvin! Episiotomialla pyritään vain estämään tämä paha repeämä ja autetaan vauvaa tiukassa paikassa. Episiotomiaa ei tietenkään tehdä ihan "muuten vaan", vaan hoitava lääkäri tai kätilö arvioi tilanteen ja tarpeellisuuden tapauskohtaisesti.

 

Olisi kiva jos joku tästä oikeasti tietävä esim. kätilö ottaisi kantaa

 

Kätilö en ole, mutta sanoisin muuten olevani "tästä oikeasti tietävä"...

 

[ihanko]

*

Edited February 5, 2011 by Marthe

[riikkamari]

Minä pelkään ihan julmetusti neuloja (ihme vaan miten minulta on saatu joka äitiysneuvolassa hemoglobiiini otettua)...En tiiä mikä niissä neuloissa on että niitä pitää kammoksua...

[Guest Odefiina]

Minä kyllä melkein väitän, että suurin osa synnyttäjistä ei edes huomaa neuloja, katetrointia tai tikkaamista yms. koska se itse synnyttäminen ja supistuksiin keskittyminen on niin kokonaisvaltaista. Minä en edes huomannut episiotomian leikkaamista koska ponnistin itse pää punaisena tai hengittelin ja koetin toipua edellisestä ponnistuksesta.

 

Yhdessä vaiheessa kuulin kun synnytyslääkäri joka opetti erikoistuvaa lääkäriä (meillä siis imukuppisynnytys virhetarjonnan vuoksi) totesi, että "se olisi jo syntynyt jos oltaisiin tehty episiotomia", jonka jälkeen se ilmeisesti tehtiin. Tämä kommentti sai itsessäni aikaan 1) sen että teki mieli huutaa, että leikatkaa sitten ja äkkiä että tämä loppuu ja 2) ilon siitä, että se vauva oli oikeasti juuri syntymäisillään, koska olin varma ettei pää ollut edes lähelläkään syntymistä ja kipua kestäisi vielä "tuntikaupalla". Sain siis voimia siitä tiedosta, että vauva syntyy näillä sekunneilla -episiotomian ansiosta-.

 

Olen kyllä ollut kipeä, mutta tuo rakas lapsi suuntaa tehokkaasti huomion kaikkeen muuhun kuin omaan alapäähän. Ja kyllä siihen kipuun särkylääke puree. Hidasta paraneminen tosin on. Jälkitarkastuksessa todettiin, että haava on vielä hiukan auki. Poika on nyt siis 2kk.

 

Taisi muuten mennä vähän OT, kun ei ollut eppariketju mutta pointtini oli, että ei kannata murehtia noista "sivuseikoista".

[Tweety]

Jaahas mistä alottaisi.

 

Eli ensinnäkin SAIRAALA...

Sielä sitten neulat, veri, hoitovirheet...

 

Itse synnytkyksessä pelottaa:

-se että kipulääkkeet eivät tehoa

-pelottaa että olen "huono synnyttäjä", ja jotenkin omalla toimillani vahingoitan syntyvää vauvaa.

-tietysti pelottaa myös muutenkin vauvan puolesta, mitä jos vauva ei olekkaan terve... mitä jos vauva menehtyy.

-mitä jos itse vuodan kuiviin, enkä edes koskaan näe meidän vauvaamme.

 

synnytyksen jälkeen pelottaa:

-huonekaverit

-"oma sekoaminen" (minulla on sairaalakammo, ja yleensä iskee pahiten, kun "tilanne" on ohi, ja odotellaan lupaa kotiin lähtöä varten.)

[Noorulainen]

Tällä hetkellä eniten pelottaa se että jos mies ei ehdi syynytykseen mukaan kun on hyvin todennäköisesti toisella paikkakunnalla synnytysajankohtana. Toinen asia mikä pelottaa on mahdollinen sektio, en halua että mua leikellään.

[Hilla]

Eniten kai pelottaa hengissä selviäminen..Esikoisen synnytykseen melkein kuolin lopulta, joten aika kovat traumat jäi. Nyt tämän uuden raskauden myötä en jotenkin vielä edes uskalla kauheasti ajatella koko asiaa..

[Tiainen]

Itse synnytyksessä on oikeasti niin paljon pelättävää että ihmettelen kuinka ihmiset yleensä moiseen hommaan uskaltaa ryhtyäkin.

 

Ennen synnytystä osasin jonkin verran pelätä synnytyksestä toipumista. Mutta toipuminen oli todellakin uskomattoman nopeaa - ainakin fyysisessä mielessä (henkisesti kai kannan traumaa lopun ikääni). Mut vessakäynnit koin ensimmäisinä päivinä erityisen haastaviksi -tää tuli osittain yllätyksenä.

[Liisa]

Mua ahdistaa eniten ajatus siitä, että joudun synnytyksen jälkeen osastolla kolmen hengen huoneeseen ja keskimmäiselle paikalle. Mä nukun muutenkin aina vieraissa paikoissa tosi huonosti, niin ajatus tästä saa ihan hirveän ahdistuksen. Pitää kysyä jos perhehuone sattuisi olemaan vapaana, niin saataisiin omaa rauhaa ja mieskin olisi mukana. Se olisi ihan täydellistä.

[flaming]

toista odotellessa mua pelottaa se että voimat loppuvat kesken synnytyksen. Että mun fysiikka pettää, tai että mulla on migreeni synnytyksessä. Kaikkein pahin pelko taitaa olla, jos vauvalle tulee ongelmia.

 

Jonkin verran pelkään myös verenhukkaa. Koko raskauden ajan mulla on 'verenohennuslääkitys' joka vaikuttaa tietysti veren hyytymiseen ja mulla hb on 118 ollut nyt niin ei olisi paljoa varaa menettää siitä vielä. esikon kanssa tippui alle sataseen, mutta olo oli yllättävänkin hyvä.

[Blanca]

Kun kertoo ensimmäisellä neuvolakäynnillä synnytyspelostaan, niin vaikuttaako se siihen mihin sairaalaan joutuu synnyttämään? Asun Helsingissä. Ilmeisesti synnytyssairaala päätetään jo raskauden alkuvaiheessa?

Edited July 26, 2009 by Blanca

[Edwina]

Kun kertoo ensimmäisellä neuvolakäynnillä synnytyspelostaan, niin vaikuttaako se siihen mihin sairaalaan joutuu synnyttämään? Asun Helsingissä. Ilmeisesti synnytyssairaala päätetään jo raskauden alkuvaiheessa?

 

Voisin olettaa, että määräytyy ihan senkin mukaan mikä on sua lähimpänä. Ainakin näin olettaisin, kun Helsingistä on kyse kuitenkin .

 

Mä en ole edes ehtinyt miettimään synnytystä sillä tavalla, että se muka pelottaisi mua. Tietenkin vauvan puolesta huoli on kova, entä jos tuleekin jotain komplikaatioita synnytyksen yhteydessä. Itse synnyttäminen ja kivut eivät ainakaan toistaiseksi pelota, enemmänkin odotan synnytystä ja synnyttämistä.

[PMLats]

Helsingissä voi valita minkä tahansa HUSin alueen synnytyssairaalan - sitä ei siis määrätä. Synnytyspelko ei käsitykseni mukaan vaikuta millään tavalla tähän.

[Ceekoo]

Mua ahdistaa lähinnä se että ei tiedä mitä tulee tapahtumaan koska ensimmäinen on vasta tuloillaan, kipua en pelkää mutta lähinnä se että jos tulee jotain komplikaatioita, jotain kauheaa verenvuotoa tai se että vauvalla ei ole kaikki hyvin.