ihanko

Mitä päätöksiä en pitänyt

40 posts in this topic

Lueskelin tuota "Kun minusta tulee äiti en ainakaan"-ketjua ja tuli mieleen että onko lapsiperhe-arki vastannut odotuksia ja onko päätökset pitäneet sitten kun vauva on syntynyt?

 

Itse olen tehnyt joitain asioita ihan eri tavalla kuin alunperin ajattelin, kun ei vaan toiminut meillä.

 

Esimerkiksi en ole koskaan pitänyt rutiineista, ja ajattelin että elettäis sillai leppoisasti ja poika mukautuisi meidän rytmiin. Nyt pidänkin tosi tiukasti kiinni sekä ruokailu-että uniajoista, koska olen huomannut että se helpottaa niin kovasti arkea tuon meidän ikiliikkujan kanssa. Poika pysyy rauhallisempana ja tyytyväisempänä.

 

Lisäksi olen liikkunut selvästi vähemmän kaupungilla pojan kanssa kuin ajattelin. Poika ei pienenä pitänyt vaunuissa olemisesta lainkaan, ja liikkumaan lähdettyään ei malttaisi istua aloillaan lainkaan, niin rajoittaa vaunuttelua selvästi. Kantorepussakaan ei viihdy.

 

Aluksi, pojan ollessa pieni, katosin myös täysin ns. mamma-landiaan. Ihan vaan siitä syystä että olin niiiii-in väsynyt. Pojalla oli koliikki ennkä saanut tarpeeksi unta. Ei ollut voimia puhua mistään järkevästä kenenkään kanssa. Tämä on onneksi nykyään muisto vaan....

 

Muutakin varmaan löytyisi.

 

Mites muilla? Pitikö päätökset? (Löytyyköhän tällainen ketju jo?)

Edited by Marthe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me päätettiin miehen kanssa ennen vauvan syntymää olla tiukkana siinä, ettei lapsi syö karkkia. Ajattelimme sopivan iän makean syömiselle olevan noin kolme vuotta. Toisin kävi. Tyttö on ihan mahdoton sokerihiiri, eikä häneltä voi syödä mitään salassa. Niinpä olemme joutuneet antamaan hänellekkin karkkia, jäätelöä, pullaa yms., kun kerta itsekkin olemme syöneet.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Esimerkiksi en ole koskaan pitänyt rutiineista, ja ajattelin että elettäis sillai leppoisasti ja poika mukautuisi meidän rytmiin. Nyt pidänkin tosi tiukasti kiinni sekä ruokailu-että uniajoista, koska olen huomannut että se helpottaa niin kovasti arkea tuon meidän ikiliikkujan kanssa.

Kuulostaa tutulta :) . Olen itsekin aiemmin inhonnut rutiineja ja asioiden tekemistä tietyn kaavan mukaan, mutta niin vaan lapsen kanssa toimin hyvin kellon tarkasti. Minäkin yritän pitää kiinni säännöllisistä ruoka- ja uniajoista, joskus jopa liioitteluun asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus mietin, että pidän sitten myös huolta itsestäni ja katson mitä puen päälleni ulos. Nyt on ihan sama mitä on päällä, kun lapselle on saatu vaatteet päälle ja vaunuihin, niin äkkiä vaan itselle vaatteet ja pipo päähän, ettei lapsi herää ja ala kitistä tai ettei tule kuuma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joskus mietin että ääntäni en sitten lapselleni korota. Täytyy nolona tunnustaa että sitä tulee välillä tehtyä... :unsure: Tosin tuntuu että meillä poika on ihan oikeasti puurokorva kun ei kuule. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rutiinit on meilläkin kullanarvoisia, vaikka joskus ennen äitiytymistä ihmettelinkin, että miten se muka niin tarkkaa voi olla... :P

 

Ennen lapsen saamista vannoin, että meillä ei sitten kuiskailla kun lapsi nukkuu vaan katsotaan telkkaria ihan kunnon äänillä jne. No, toisin kävi. Kun tuon on vihdoin viimein saanut nukkumaan, niin ei sitä halua ehdoin tahdoin herättää - ja televisiosta tuleviin äkillisiin ääniin se ainakin herää. Volyymit on siis hyvin hiljaisella, niin että tekstitetyt ohjelmat on meillä iltaisin suosiossa. :lol:

Telkkari kun on vielä olohuoneen ja makuuhuoneen välisellä seinällä ja lapsi nukkuu meidän makkarissa.

 

Joskus ajattelin myös, että vauva nukkukoon pinnasängyssään ja vuoden ikäisenä siirretään omaan huoneeseen. No, nyt ainakin vauva nukkuu mun kainalossa ja katsotaan nyt vielä sitten sitä omaan huoneeseen siirtämistä... :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva ketju! Mulla oli suuret suunnitelmat kestovaipoista, mutta toisin kävi. En vain saanut niitä toimimaan enkä kaiken väsymyksen keskellä olisi jaksanut yhtään ylimääräistä pyykkiäkään kun sitä oli muutenkin niin tolkuttomasti. Myin kaikki hamstraamani vaipat aika pian vauvan syntymän jälkeen.

 

Minäkin unohduin mammalandiaan ensimmäisiksi kuukausiksi juurikin väsymyksen ja epäsosiaalisen olon takia.

 

Muuten en asettanut itselleni mitään ehtoja etukäteen vaan ajattelin katsoa kaiken tilanteen mukaan kun aiempaa kokemusta pienistä lapsista ei ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä piti käyttää kestovaippoja. Pah. Allergialapsen hoitaminen riitti, ei riittäneet rahkeet mihinkään ylimääräiseen.

 

Syömiset piti joitaa ilman sirkuksia: leluja, kirjoja yms. Pah. Pääasia, että ruoka saadaan alas, kaikki keinot ovat sallittuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidänkin piti käyttää osittain kestovaippoja, mutta sitten vauvan synnyttyä kaikki muu oli niin paljon kiinnostavampaa, etten viitsinyt nähdä asian suhteen vaivaa. Ei vaan kiinnostanut koko asia.

 

Raskausaikana ajattelin muutoin aika realistisesti, että sieltä voi tulla periaatteessa ihan mitä vain, joten hirveästi ei kannata suunnitella. Kyllä se arki sitten näyttää, mikä toimii ja mikä ei. Tää periaate onkin toiminut hyvin ja oon saanut yllättyä positiivisesti hirveän monen asian suhteen, kun en ole liikaa stressanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meijän piti alunperin nukuttaa esikoinen omassa sängyssä, no ekat 4 kk nukuttiin perhepedissä, sen jälkeen osittaisessa perhepedissä (nukutettiin omaan sänkyyn, mut yösyötöllä otin meijän väliin ja neiti jäi siihen loppuyöksi).

 

Mun piti tehä ite kaikki soseet, neiti ei ollu samaa mieltä -> kaikki mun tekemät soseet tuli suusta ulos, mutta kaupan soseet maistu. Onneks tilanne on kääntyny toisinpäin, oikee ruoka uppoo mut purkkiruoat ei niinkään enää.

 

Meijän ei pitäny ostaa mitään muovileluja, mutta tuolla lastenhuoneessa on puulelujen seassa vaikka minkälaista muovihärpäkettä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo tosiaan, kestovaippoja mä ostin läjän. Yhden kerran pojalla oli sellainen päällä.

 

Ne oli sinänsä enemmän miehen idea alunperin, mutta kyllä mäkin olin ihan mukana ajatuksessa. Poika oli kovin mahavaivainen ja itkuinen ekat kuukaudet enkä mä jaksanut alkaa säätämään kestovaippojen kanssa (mä koin ne hankaliksi) sit se homma vaan jäi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Joo tosiaan, kestovaippoja mä ostin läjän. Yhden kerran pojalla oli sellainen päällä.

 

Sama :lol: Mä ensin ostin läjän, sitten totesin etten jaksa, ja myin ne täysin käyttämättöminä pois. Sitten innostuin uudestaan ja hain kestovaippayhdistykselta lainaan säkillisen vaippoja viikoksi, siitä setistä jaksoin yhden vaipan kerran laittaa pojalle, mutta otin kiireen vilkkaa pois ennenkuin siihen tuli tippaakaan pissaa :rolleyes: Se nyt vaan ei ollut mun juttu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä ketju! :)

 

- Vielä lähes 9kk synnytyksen jälkeen olen vauvalandiassa. Elämä nyt vaan sattuu pyörimään tuon pienen ihmisen ympärillä, joten yllättäen mielessä pyörivät asiat usein liittyvät vauvaan. Toisaalta mun mielestä on ihan luonnollista, että äiti omistautuu vauvalle, toisaalta tämä vauvalandian intesiivisyys on yllättänyt. Muut asiat eivät tunnu niin merkityksellisiltä.

- Suunnitelmissa oli viettää vauvan kanssa aktiivista elämää ystäviä tavaten, kaupungille hengaillen jne. Todellisuudessa ollaan möllötetty paljon kotona ja äiti on alkanut erakoitua, koska vauva oli ekoina kuukausina itkuinen ja vaativa (myöhemmin syyksi paljastui maitoallergia). Vauva ei viihtynyt vaunuissa ja kitisevän vauvan kanssa oli hankala lähteä minnekään. Odotettiin (ja usein odotetaan vieläkin) että isä tulee töistä ja mennään sitten yhdessä ulos, kauppaan jne.

- Olisin halunnut nukkua perhepedissä, mutta itse en saanutkaan sitten kunnolla nukuttua vauva kainalossa. Meillä oli myös liian pehmeä ja kapea sänky vauvan kanssa nukkumiseen. Onneksi vauva nukkuu yhtä hyvin pinniksessäkin.

- Vauva piti opettaa nukkumaan metelissäkin. Iän myötä nukahtamiset vaikeutuivat ja kun vauvan viimein sai pitkän nukuttamisen jälkeen uneen, ei todellakaan menty imuroimaan tai puhumaan puhelimessa nukkuvan vauvan viereen. Kodin volyymitasoa hiljennetään aika reilusti kun vauva nukkuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mun taas ei pitänyt koskaan ottaa vauvaa viereen nukkuun mikä esikolla toteutuikin mut nyt kakkosen kohdalla ei alkuunkaan. Tissi suussa on ainut keino saada pikkuinen nukkumaan, ja siihen mennessä usein minäkin nukahdan.

meillä taas esikoisen kanssa tuli kuljettua tosi paljon, liki päivittäin käytiin jossain kylässä tai kaupassa tai shoppaileen tms. saa nähdä miten käy nyt kahden lapsen kanssa.

Kestovaipoissa olisi pitänyt kuunnella miehen mielipidettä tai ainakin paremmin valistaa häntä. mieheni ei innostunut kestoilusta ja hänen lupasinkin laittaa kertiksen, mutta käytettyjä kestoja jäikin sit lojumaan mitä ihmeelisempiin paikkoihin. No mies kuitenkin osallistui tosi paljon vauvan hoitoon, (alkuun enemmän kuin minä) joten perhesovun nimissä luovuin kestoista vaikka niissä ei muuta ongelmaa ollutkaan. hiukan nyt harmittaa kun tuntuu et meiltä ei muuta jätettä synnykään ku vaippoja...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauva laitetaan heti omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen nukkumaan. Totuus: 1v 3kk ikänen poikamme nukkuu parastakin aikaa meidän sängyssä :rolleyes: Omaan sänkyyn koitettiin siirtää ekan kerran vasta 11kk iässä, ei oikein onnistuntu.

 

Vauva opetetaan heti tuttipullolle ja annetaan korviketta äidinmaidon oheella, jotta hän ei ole minusta riippuvainen. Muutenkin imetys olisi ihan toissijainen juttu. Totuus: Pojan ainut ravinto 6kk ikään oli rintamaito. Lopulta imetin häntä 13kk ikään asti niin, että ekat 6kk poika oli täysimetyksellä sekä 8-10kk iässä palattiin uudelleen täysimetykseen :rolleyes:

 

Lapsi menee yöhoitoon viimeistään 2kk ikäisenä, jotta tottuu sitten siihen. Totuus: Oli ekan kerran yökylässä äidilläni 11kk iässä, tosin menin itse keskellä yötä perässä sinne, kun en voinutkaan olla erossa pojasta.. Toinen kerta oli uutena vuotena, jolloin silloinkin oltiin jo ennen aamukahdeksaa hakemassa poikaa kotiiin mieheni kanssa.

 

Menen töihin heti äitiysloman loputtua ja poika ulkopuoliseen hoitoon. Totuus: Olin kotona yhteensä 14kk, ennen töihin paluuta ja nytkin poika on kotona hoidossa siten, että vuorottelemme mieheni kanssa töissä ilta- ja aamuvuoroja.

 

 

Lista on ehkä loputon...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siiliksen lista on ihana! :D Mun listassa on paljon hyvin samantapaisia asioita.

 

Mä en osannut etukäteen ollenkaan kuvitella, että mä ihan oikeasti tykkäisin nukkua vauva kainalossa ja imettää pitkään. En myöskään uskonut, että minä en raaskisi viedä lasta päiväkotiin tai yökylään jne.

 

Pitäisiköhän tämä tiiviistää niin, että päätin etukäteen, etten hurahda ja katoa mihinkään vaaleanpunaiseen mammalandiaan, mutta päätös ei pitänyt. :lol:;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oi ihana siilis :rolleyes::rolleyes::rolleyes:

 

Kaikki muut päätökset olen tähän asti saanut pidettyä, mutta kestovaippailu jäi osittaiskestoilun jälkeen kokonaan. Se harmittaa, mutta koitan olla ekologinen ja suosia kestävää kehitystä muuten.

 

Itse asiassa ihmettelen, etten kadonnut mammalandiaan. Samana päivänä kun tulin sairaalasta kotiin, tuli ekat vieraat ja heti kun kykenin, niin on lähdetty lapsen kanssa neljän seinän sisältä liikkeelle.

 

noh, lapsi vielä pieni, joten ehtiihän tässä rikkomaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, tän toisen kanssa päätin ennen syntymää, että tämä vauva ainakin nukkuu omassa sängyssään yöt, että minäkin saan vähän vapaammin nukkua. Noh, olisko hän ehkä vartin ollu omassa sängyssään yhteensä näiden 2kk aikana. Kainalossa nukkuu yöt ja päivälläkin on paljon sylissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siiliksen lista on ihana!!

 

Mä en tehnyt etukäteen mitään "päätöksiä", mutta lapsen kanssa oon kyllä liikkunut ehkä aiottua vähemmän. Siis ollaan kyllä menty ja kierrelty, mutta nyt kun lapsia on kaksi, lähtemiset ei oo enää niin yksinkertaisia kuin yhden muksun kanssa ja tulee jumitettua enemmän kotona.

 

Lisään vielä, että etukäteen kuvittelin nimenomaan toisen lapsen kohdalla, että uskallan jättää sitä hoitoon helpommin kuin ensimmäistä.

Tää toka muksu on ollut paljon vähemmän hoidossa mummolassa kuin ensimmäinen. On vaan niin erilainen luonne, että häntä ei voi jättää hoitoon samalla tapaa. Kun lapsi vierastaa ja ei suostu juomaan pullosta, vaikka mitkä temput kokeilisi, ei oikein pitkäksi aikaa voi lähteä mihinkään ilman lasta.

Edited by hiljaisuus

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päätin kestoilla, mutta se ei ollutkaan meidän juttu.

 

Päätin myös karttaa kaikkia muovisia ja äänekkäitä leluja sillä tuloksella, että loppujen lopuksi kävin itse ostamassa sellaisin (esikoinen ei viihtynyt hetkeäkään lattialla, siis ei oikeasti hetkeäkään).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päätin, että en huuda lapselle ja käyttäydyn muutenkin johdonmukaisesti ja lapsen kehitystason huomioiden.

 

Yst. terv. nimim. "Pää punaisena ja kurkku kipeänä, vaikka hyvin huomaan, ettei pentu sitä ainakaan innokkaammin tottele"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauva kohta kuukauden ja tähän mennessä muuttunut tilanne.

 

Kuvittelin, että imetys on ns. helppoa ja onnistuu ainakin minulta ja maito riittää. Tosiasiassa vauva ei ole ollut hetkeäkään täysimetyksellä. Maito ei riitä, vaikka mitä keinoja on kokeiltu kotikaljasta, vyöhyketerapiaan ja maitolaiturin keskustelupalstan vinkkeihin ja imetystukilistan maidontuotannon lisäysohjelmaan. Lisäksi sammas on tehnyt rinnat kipeiksi ja olen pumpannut. Nyt ajattelin kokeilla uudestaan imetystä, josko tilanne olisi parantunut. Miten tämä imetys voi olla vaikeaa?

 

Muuten olen mennyt enemmän sillä periaatteella, että katsotaan, millainen vauva tulee ja miten oma elämä lutviutuu siihen rinnalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Karkin ja makean suhteen piti olla muka niin ehdoton. Ei mitään makeaa ennenkuin aikaisintaan muutaman vuoden iässä, mutta aivan toisinhan siinä kävi. Poika kerjää kaikkea ruokaa minkä kerkiää, mitään ei itse saa suuhunsa pistää rauhassa, oli se mitä tahansa, ja nyt meillä onkin muuttunut tää niin että jos me kerta miehen kanssa saadaan syödä, niin kyllä silloin annetaan pojankin maistaa. Eli on syönyt pullaa, keksiä, suklaata, jäätelöä yms yms.. biggrin.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päätin, että en huuda lapselle ja käyttäydyn muutenkin johdonmukaisesti ja lapsen kehitystason huomioiden.

 

Yst. terv. nimim. "Pää punaisena ja kurkku kipeänä, vaikka hyvin huomaan, ettei pentu sitä ainakaan innokkaammin tottele"

 

Kuulostaa erittäin tutulta. Allekirjoitan tän täysin.

 

 

Mä kuvittelin myös ennen esikoisen syntymää, että menen juosten takaisin töihin heti äitiysloman jälkeen. No täällä sitä ollaan edelleen himassa, vaikka tyyppi on kohta 2v8kk. Ja meinasin olla siihen asti, kun hän täyttää 4v. Okei, herra on tässä matkan varrella saanut myös pikkusiskon.

 

 

Mä myös joskus muinoin ihmettelin Vauva-lehtiä, että ihan hömppää ja pidin yhtä tuttua kummana, kun heti raskauduttuaan tilattiin Vauva-lehti. No, tähän osoitteeseen tilattiin Vauva myöskin raskausaikana ja se tulee edelleen. Lisäksi tuli pätkä Kaksplussaa muutama kk sitten ja just tilasin Meidän Perhe-lehden.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now