Vauvan esittely esikoiselle/vanhemmille sisaruksille?

[PMLats]

Olen tällaista pohtinut, että olisiko jotain sellaisia "sääntöjä", joita kannattaisi noudattaa sitten kun vanhempi sisarus tulee ekan kerran moikkaamaan äitiä ja uutta pikkusisarusta sairaalaan? Tämä tietenkin varmaan riippuu paljon ikäerosta ja siitä, miten paljon uudesta vauvasta on pystytty vanhemmalle sisarukselle etukäteen kertomaan?

 

Meillä ikäeroksi tulee n. 1v9kk, ja vaikka ollaan esikoiselle paljon puhuttu vauvasta, en usko että se ymmärtää ollenkaan mistä on kysymys. Pitäisikö nyt sitten varautua jollain tapaa siihen ensikohtaamiseen? Olisiko esimerkiksi hyvä, että äidillä on vauva valmiiksi sylissä, kun isä ja esikoinen tulevat ensivisiitille, vai olisiko parempi, että vauva olisi vaikka sängyssä, ja hänet sieltä yhdessä "otettaisiin esiin"? Sikäli kuin tällainen suunnittelu ylipäätään on käytännössä mahdollista. Pitäisikö äidin syli olla kuitenkin vapaana ikävöineelle esikoiselle? Mua huolestuttaa jostain syystä ihan kamalasti se, että esikoinen saa jonkun hylkäyskokemuksen tai trauman siitä sairaalavierailusta... Sairaalat on hänelle sentään tuttuja, kun on paljon käynyt moikkaamassa isomummia osastolla.

[Anskux]

Meillä esikoinen oli 1v8kk kun toka syntyi ja sairaalassa ei oikein ymmärtänyt mistä kyse, juoksenteli vaan käytävällä, enkä väkisin tietenkään yrittänyt esitellä, enemmän tajusi asian vasta kun tultiin kotiin

 

Kolmas kun syntyi niin isommat lapset oli 7v8kk ja 6v. joten ne vaan oli aivan intona..tyttö oli koko koulupäivän vaan puhunut siitä, että sinä päivänä syntyy pikkuveli (menin siis käynnistykseen) ja odotti vain, että saa tiedon asiasta. Saman päivänä tulivat sitten kattomaan, niille paikka oli tuttu, kun vierailivat siellä mua katsomassa kun jouduin raskausaikana rv34 sinne neljäksi päiväksi.

 

Vaikea sanoa kyllä, että miten noinkin pienen valmistelee siihen hetkeen..kun ei kuitenkaan ihan vielä täysin ymmärrä.

[Chimelli]

Yhdestä kirjasta joskus luin, että ei kannattaisi ainakaan noin pieniä sisaruksia ollenkaan ottaa sairaalaan vauvaa katsomaan. Kun ei ne sitä ymmärrä, ja saattaa alkaa ajatella, että vauva kuuluu sairaalaan. Ja sitten mustasukkaisuuksissaan toivovat, että vauva menisi sinne takaisin.

Vaan enpä kyllä itsekään taitaisi niin tehdä, ja tulisihan lapselle äitiäkin ikävä...

 

Sitten siinä tilanteessa kai sen vasta näkee, mikä sille esikoiselle olisi parhaaksi, tuskin siinä mitään pysyvää vahinkoa ehtii saada aikaiseksi, ja tuskin se esikoinen tosiaan asiasta mitään ymmärtää. Itsekin olin (puolitoistavuotiaana) pikkusiskoa sairaalassa katsomassa käydessäni ehdottanut, että mitä jos kuitenkin mieluummin otettaisiin se viereinen vauva sieltä

Edited January 18, 2010 by Chimelli

[Mirjami]

Meillä ikäeroo on 1v8kk ja isoveli tuli kyllä sairaalaan jo meitä katsoon. En olis itekään pystynyt oleen poikaa näkemättä. Me tehtiin niin, että kun mies ja Köö tuli, niin otin ensin ite pojan halittavaks, tyty nukku siinä sängyssään. Hetken aikaa kun oltin siinä oltu rauhassa, niin mies nosti tytyn syliinsä ja anto sitä hetken päästä mulle ja Köölle (joka istu mun sylissä) ihasteltavaks. Mä pidin tärkeenä sitä, että Köö sai ensin olla mun sylissä rauhassa ja että sai istua siinä sillonkin kun tyty tuli esiteltäväks. Ettei tulis sellasta fiilistä, että nyt ei sit äitin syliin enää pääse. Loppuvierailu meni sitten eväitä syödessä ja tais ne käydä isin kanssa jätskilläkin.

 

Ja meillä ei kyllä tossa vaiheessa vielä mitään mustasukkasuutta esiintynyt niin, että se olis pikkusiskoon kohdistunut, luulen, että se on muutenkin vähän isompien (yli 2-vuotiaiden) lasten juttu. Eli missään tapauksessa en olis hoitanut hommaa niin, että Köö ei olis sairaalassa jo käynyt. Ensinnäkin ite olisin ikävästä porannut silmät päästäni (tein sitä siltikin vaikka kölvi siellä kävikin) ja tottakai pienellä miehellä tuli äitiäkin ikävä.

[pampam]

Meidän isot on jo niin paljon isompia, että mitään mustasukkaisuuskohtauksia ei oo esiintynyt. Lapset odottivat vauvaa into piukeena ja kun lähtö sairaalaan tuli yöllä lasten nukkuessa ja vauva syntyi aamuyöstä, soitin lapsille heti aamulla, että sisko on syntynyt. Pojalla sattui olemaan sinä päivänä harrastusmeno, jonne meni vaarin kanssa, mutta illalla vierasaikaan tulivat sitten heti katsomaan. Olivat isovanhempien kanssa käyneet kaupassakin ja ostaneet vauvalle pienen lelun. Taisi tosin olla pienoinen pettymys, kun vauva ei heti osannutkaan leikkiä tuolla lelulla, mutta muuten molemmat taisivat rakastua pikkusiskoon heti. Kerroin heille "kaiken" synnytyksestä (siis semmoisen lapsille sopivan siistityn version tottakai) ja mitä sairaalassa oli siihen mennessä tehty, saivat pitää vauvaa sylissä ja tutustua uuteen perheenjäseneen.

[Tiinuska]

Meillä tyttö oli mökkeilemässä mummon ja ukin kanssa kun poika syntyi. Oli sieltä tullessaan hieman kiukunnut/mököttänyt isälleen. Tulivat sitten minua katsomaan ja tyttö aristeli minua ja alkoi itkemään kun näki kanyylin minun kädessä. Katteli isänsä sylistä pikku veljeä ihan mielenkiintoisena mutta ei halunnut koskea tai ottaa syliin. Myöskään minun syliin ei tahtonut. Vierustoverille oli kyllä ihan oma itsensä.

 

Seuraavana päivänä tilanne oli jo parempi ja suostui istumaan jo minun sylissä ja oli ihan normaali ja kotiinlähtö päivänä oli jo todella kiinnostunut pikku veljestään. Mitään mustasukkaisuutta meillä ei ole esiintynyt ja ikäeroa on se 1.9 vuotta

[keijutiira]

Meidän kuopus syntyi alkuillasta, jonka ajan esikoinen (tuolloin 2v. 2kk) oli kotona mummon kanssa. Seuraavana päivänä isä tuli paikalle sairaalaan minun ja vauvan luo jo aamusta, ja haki sitten iltapäivästä esikoisen (sekä molemmat mummot) myös sairaalaan.

 

Meillä meni tutustuminen niin, että esikoisen tullessa katsomaan meitä vauva köllötteli siinä minun sängylläni, minä istuin vieressä. Esikoinen tuli ensin halimaan minua ja sitten ihasteltiin yhdessä pikkuveljeä. Sen jälkeen hengailtiin yhdessä osaston oleskelutilassa, esikoinen joi pillimehua ja tuntui alkuinnostuksen jälkeen kiinnostuneemmalta sairaalasta ylipäätään kuin pikkuveljestä

 

Seuraavana, kotiinlähtöpäivänä esikoinen tuli isin kanssa hakemaan meitä sairaalasta, ja taas se sairaalaympäristö oli kyllä veljeä kiinnostavampi, neiti mm. jututti pitkät pätkät käytävässä kahvilla olleita "sairaalan tätejä" (olisivatko he olleet laitoshuoltajia tms)

[*NuuNuu*]

itse halusin esikoisen vasta vauvan kotiinhakumatkalle mukaan.

en ollut nähnyt esikoista moneen yöhön ja mulla meinas tippa tulla linssiin kun ne isin kanssa tuli hakemaan meitä kotiin

 

ihan ekana pyysin esikoisen halaamaan itseäni kun oli ollut niin kova ikävä ja halithan sieltä heti sai (ikäeroa tasan 1v11kk pikkusiskon kanssa) sitten mentiin katsomaan pikkusiskoa ja lähdettiin kotiin yhdessä.

[Edwina]

Meillä on helmikuussa tää sit edessä. Juttelin neuvolan terkan kanssa tästä asiasta ja terkka oli sitä mieltä, että esikoisen (silloin n. 1v 4kk) uskaltaa ihan hyvin ottaa sairaalaan moikkaamaan meitä. Terkka vaan neuvoi meitä jättämään tutin, tuttipullon, mahdollisesti myös pinnasängyn ja kaikki muut sellaiset, jotka "siirtyy" vauvalle 2kk ennen kuin LA koittaa jottei esikoinen sitten ajattele että vauva vie siltä kaiken.

 

Mua ei jännitä synnytys vaan eniten se, että miten esikoinen reagoi pikkusiskoonsa tai -veljeensä.

[hattuhirmu]

^Tuota tulin juuri sanomaan, etta jos isompi lapsi 'joutuu' siirtymaan eri sankyyn tai turvaistuimeen tms. vauvan takia, siirto pitaisi saada aikaiseksi hyvissa ajoin, ettei lapsi yhdista muutosta vauvan tuloon negatiivisessa mielessa.

 

Ja tosiaan se, etta vauva ei ole aitin sylissa 'tiella' ensivierailulla, vaan etta esikoinen paasee aitia paijaamaan heti kun haluaa olisi tarkeaa. Jotkuthan myos varmistavat, etta vauva on tuonut tullessaan isveljelle/siskolle jonkinlaisen lahjan.

 

Sukulaisia ja tuttuja voi myos neuvoa, etta eivat kavisi heti ihastelemaan vauvaa, ohittaen esikoisen, vaan vaikka poyytaisivat esikoista esittelemaan heille vauvan tai halaisivat/lahjoisivat esikoisen ensin.

 

 

Nain neuvoo ihan vain yhden lapsen aiti

[Vilperiina]

Mä olin toisen lapsen synnyttyä sairaalassa vain 1,5 vrk ja sinä aikana esikoinen kävi katsomassa meitä kolme kertaa + neljäs kerta oli, kun hakivat meidät kotiin. Halusin näin, jotta esikoinen tottuu siinä samalla vauvaan ja että ei ehdi tulla äitiä ikävä. Pyrin imettämään vauvan ennen esikoisen tuloa, jotta hänen tullessaan pystyin keskittymään häneen ja yhdessä ihmeteltiin ja ihasteltiin vauvaa. Esikoinen otti vauvan kyllä hyvin nopeasti osaksi meidän perhettä, toisena päivänä kun hoitaja vei vauvan punnitukseen kotiinlähtötarkastusta varten, esikoiselle tuli ihan hirveä hätä ja itku, että minne tuo täti vei meidän vauvan.. Ikäeroa tytöillä on 1 v 10 kk.

[JackieO]

Vauva syntyi pe iltana, milloin esikoinen oli mummon hoivissa. Lauantaina esikoinen tuli heti aamulla vauvaa katsomaan. Vauva oli sängyssä nukkumassa ja otimme yhdessä vauvan syliin. Juteltiin mistä vauva oli tullut ja että nyt esikoinen oli ISOveli. Samalla sitten kerroimme, että vauva oli niin iloinen isoveljestään ja sen takia oli tuonut isoveljelle lahjan. Lahja oli tosi iso juttu ja loppuaika menikin sitten leikkiessä. Välillä tietty ihmeteltiin vauvaa. Esikoinen tuli myös sunnuntaina paikalle ja maanantaina olikin kotiinlähdön aika.

 

Itse en olisi missään nimessä voinut pitää esikoista kotona sairaala-aikana. Mulle oli täysin luonnollista, että isoveli tulee heti paikalle. Vielä nyt joskus jutellaan kuinka esikoinen tuli katsomaan pikkusiskoa sairaalaan ja kuinka hän sai lahjan. Kaikinpuolin positiivinen kokemus koko perheelle!

[Galaxy]

Meillä vauva esiteltiin esikoiselle vasta kotona. En tätä asiaa ollut (tai me emme olleet) aikaisemmin ajatellut muuten kuin hankkimalla vauvalta isosiskolle Baby born -poikanuken (pikkusisarus on poika). Lahja oli tarkoitus hakea sairaalaan, kun isosisko tulee sinne vauvaa katsomaan, mutta anoppi, jonka luona esikoinen oli hoidossa, päätti, etteivät he tule sairaalaan käymään. Silloin ajattelin, että aha. Okei. En sitten jaksanut alkaa asiasta keskustelemaan. Nyt jälkikäteen musta on tosi hölmöä, etteivät kysyneet, että mitä me haluaisimme asian suhteen tehtävän. Heiltä on sairaalaan n. 30 km ajomatka, mutta eipä moisia reissuja taida enää tulla heille.

 

Vauva syntyi keskiviikkona ja kotiuduttiin perjantaina. Esikoinen tuli kotiin anopin kera perjantaina ja vauva nukkui äitiyspakkauksen kopassa. Sisko reagoi vauvan tuloon hakemalla pehmolelujaan, pohti, että vauva tarvitsee leluja. Oli vissiin liian ankea koppa hänen makuunsa.

 

Pikkasen harmitti, että mun äitini oli vauvan syntymän aikaan ulkomailla, hän kun olisi taatusti ottanut meidät huomioon asiassa.

[Edwina]

Jotkuthan myos varmistavat, etta vauva on tuonut tullessaan isveljelle/siskolle jonkinlaisen lahjan.

 

Me ollaan puhuttu miehen kanssa lahjan antamisesta esikoiselle, tulis nimenomaan pikkusisarukselta.

[iloinen]

mutta anoppi, jonka luona esikoinen oli hoidossa, päätti, etteivät he tule sairaalaan käymään. Silloin ajattelin, että aha. Okei. En sitten jaksanut alkaa asiasta keskustelemaan. Nyt jälkikäteen musta on tosi hölmöä, etteivät kysyneet, että mitä me haluaisimme asian suhteen tehtävän.

 

Justiinsa. Ei kyllä minusta mikään sellainen päätös jonka anoppi voi ihan keskenään tehdä. Tosi nuivaa!

 

Me asutaan noin 5min ajomatkan päässä sairaalasta ja toivon mahdollisimman nopeaa kotiutumista. Jos päästään vauvan kanssa kotiin heti 1vrk synnytyksestä, voisi esikoinen tulla isän kanssa hakemaan meitä sairaalasta kotiin. Jos ollaan osastolla pidempään, tahtoisin tytön meitä katsomaan heti vaan kun mahdollista.

 

Me luovuttiin esikoisen kanssa kaikista vauvajutuista (pinnis, nokkamuki, hoitoalusta jne) jo todella hyvissä ajoin, ennen raskauden puoliväliä, ja nyt kun ne on kaivettu esiin vauvaa varten, ei tyttö tunnu edes muistavan niitä, vaan osoittaa vaan että vauvan.

[Citronella]

Meillä on helmikuussa tää sit edessä. Juttelin neuvolan terkan kanssa tästä asiasta ja terkka oli sitä mieltä, että esikoisen (silloin n. 1v 4kk) uskaltaa ihan hyvin ottaa sairaalaan moikkaamaan meitä. Terkka vaan neuvoi meitä jättämään tutin, tuttipullon, mahdollisesti myös pinnasängyn ja kaikki muut sellaiset, jotka "siirtyy" vauvalle 2kk ennen kuin LA koittaa jottei esikoinen sitten ajattele että vauva vie siltä kaiken.

 

Mua ei jännitä synnytys vaan eniten se, että miten esikoinen reagoi pikkusiskoonsa tai -veljeensä.

 

Meidän lapsilla on ikäeroa vajaa 1v 4kk. Esikoinen tuli jo sairaalaan meitä tervehtimään päivähuoneeseen. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Kotonakin suhtautui pikkuveljeen tosi hyvin. Uskon, että tuo pieni ikäero tekee sen, ettei mustasukkaisuutta juurikaan ole. Tietenkin täytyy muistaa antaa esikoiselle huomiota riittävästi. Mulla olikin yleensä imetyshetkissäkin esikoinen toisessa kainalossa lukemassa kirjaa tms. niin ei tuntenut itseään ulkopuoliseksi.

 

Nyt tilanne on ihan eri, kun ikäeroa tulee paljon enemmän. Toisaalta uskoisin, että mustasukkaisuutta helpottaa se, että nuo kaksi ovat tosi tiivis parivaljakko ja he ovat tottuneet olemaan paljon kahdestaan.