Suuri synnytyskysely uudelleensynnyttäneille

[Miinanen]

Useamman kerran synnyttäneille laaja kysely synnytyskokemuksista.

 

Toivon toki vastausten osoittavan, että synnytys muuttuu joka kerta vaan helpommaksi

[Nadda]

Osin helpompi, osin vaikeampi

 

Toinen synnytys oli osin helpompi, osin vaikeampi. Molemmat synnytykset käynnistettiin, joten ne olivat avautumisvaiheessa todella kivuliaita. Toisessa synnytyksessä en ehtinyt saada kivunlievitystä, joten toisaalta synnytys oli helpompi, kun ponnistusvaihe oli lyhyempi eikä epiduraali haitannut supistusten tuntumista, mutta toisaalta vaikeampi, koska oli kivuliaampi. Esikoisen kohdalla en tuntenut ponnistusvaiheessa ollenkaan kipua epiduraalin vuoksi.

 

 

Joka kerralla alateitse

 

Kumpikin on ollut säännöllinen alatiesynnytys.

 

 

Vähemmän kivunlievitystä kuin ensimmäisellä kerralla

 

Toisessa synnytyksessä en tosiaan ehtinyt saada kivunlievitystä. Siinä vaiheessa, kun aloin sitä kaivata (isoja supistuksia tuli ihan jatkuvana sarjana), olinkin jo kokonaan auki ja piti alkaa ponnistaa. Jälkeenpäin ajateltuna oli hyväkin, etten sitten ehtinyt saada esim. epiduraalia, koska synnytys meni siten nopeasti rytinällä loppuun. Ensimmäisessä synnytyksessä epiduraali hidasti ponnistusvaihetta ja vei terän supistuksilta.

 

 

Ei repeämiä, ei epparia

 

Vastasin näin, vaikka tosiasiassa esikoisen kohdalla sain pari tikkiä. En kuitenkaan koe, että kyse olisi varsinaisista repeämistä ja kätilökin puhui nirhaumista. Toisella kerralla en saanut yhtään tikkiä.

[pampam]

Helpompi kuin ensimmäinen

Eka synnytys oli mulle pisin ja vaikein, nimenomaan avautumisvaihe oli selkeästi pidempi. Toka oli kaikista helpoin kokonaisuudessaan. Kolmannella kerralla avautumisvaihe meni tosi helposti, mut ponnistusvaihe oli työläs ja pitkä, johtuen tosin lapsen huonosta asennosta.

 

Joka kerralla alateitse

Kaikki kolme synnytystä ovat olleet normaaleja alatiesynnytyksiä. Ei käynnistyksiä tms.

 

Vähemmän kivunlievitystä kuin ensimmäisellä kerralla

Ekalla kerralla ehdin saamaan epiduraalin kahdesti, tokalla kerran - olisin ehkä pärjännyt ilmankin, mutten uskaltanut kokeilla. Nyt vikalla kerralla en tarvinnut epiduraalia ollenkaan, sain vain pudendaalipuudutuksen ponnistusvaiheen loppuvaiheessa.

 

Vähemmän/lievempiä kuin ensimmäisellä kerralla

Ekalla kerralla tehtiin episiotomia, ei aiheuttanut sen kummempia ongelmia. Nyt kolmannella kerralla leikattiin vanhan arven kohdalta, parani taas ongelmitta. Mutta tokalla kerralla ei leikattu (tai ainakaan en muista, voi olla mahdollista sekin, että leikattiin, kun en varmasti muista... kaikkea sitä voikin unohtaa)

 

 

Kokonaisuutena siis eka synnytys tuntui hankalimmalta, toka helpolta (vaikka lapsi sillä kertaa oli selvästi isompi), kolmas ois ollut tosi helppo, jos lapsi ei olisi tahtonut syntyä pahassa asennossa, joka teki ponnistusvaiheesta 3 kertaa pidemmän kuin kahdella ekalla kerralla.

 

Eli mun kokemusten mukaan synnytys tosiaankin helpottuu tokalla kerralla.

[flaming]

eka:

kipua kesti 12h. (virallinen kesto avautumisen alkamisesta 4h)

alakautta, sytotec-kypsytys

leikattiin, eli myös sitten ommeltiin alapäätä.

suppoa, aqua-rakkulat, kauratyyny, epiduraali, ilokaasu

 

 

toka:

kipua 2h (virallinen kesto kalvojen paukahtamisesta istukan käsinirrotukseen 23h)

alakautta, spontaani

ei repeämää, ei leikattu/tikattu

kohdunkaulanpuudute, epiduraali (joka ei kyllä ehtinyt vaikuttaa) kauratyyny

 

toinen reilusti helpompi, kivuttomampi. istukka vaan ei toisessa irronut, eli humautuksessa kaavinta.

toipuminen molemmissa heti. kummastakin istunut 1h synnytyksen jälkeen.

[Mirjami]

Mulla on kyllä niin erilaiset synnytykset kun vaan voi olla. Yhteistä niissä on se, että molemmat on käynnistyneet itsekseen supistuksilla ja synnytykset on ollut alatiesynnytyksiä. Muuten eroo kun päivä ja yö toisistaan.

 

Eka:

 

- poika syntyi vasta rv42+4

- synnytyksen kesto oli n. 27h ja sitä jouduttiin edistään oksitosiinilla (ja etenemättömyyden takia alettiin valmisteleen jo sektioo)

- kivunlievityksenä suihku, amme, petidiini, ilokaasu, epiduraali, PCP ja pudendaalipuudutus

- ponnistusvaiheen kesto yli tunnin

- eppari leikattiin, lisäks repeämiä

- istuin kunnolla vasta n. 3 viikkoo synnytyksestä ja olin muutenkin tosi heikossa hapessa

 

toka:

 

- tyttö syntyi jo rv40+3

- synnytyksen kesto oli 7h

- kivunlievityksenä kaurapussi, suihku ja ilokaasu

- ponnistusvaihe 17 min

- ei epparia, ei repeämiä, ainoastaan pientä asvaltti-ihottumaa ja pieni nirhauma

- istuin kunnolla heti synnytyksen jälkeen ja olo oli loistava

 

Eli joo, todellakin toinen oli helpompi.

[hiljaisuus]

Eka ja toka synnytys erosivat kuin yö ja päivä.

 

Ensimmäine oli pitkä, todella kivulias ja uuvuttava ja synnytyksessä oli ongelmia. Päädyin lopulta leikkaussaliin kun itselle tuli synnytyksessä ongelmia. Vauva selvisi kyllä.

 

Toka synnytys meni parissa tunnissa ilman kivunlievitystä, repeämiä tai muita ikävyyksiä.

Helppo kuin mikä!

[jenni81]

Ensimmäinen synnytys oli pitkä ja lopulta päättyi kiireelliseen sektioon. ( rv41+3)

Toinen synnytys oli puolta lyhyempi mutta sekin päättyi kiireelliseen sektioon (rv 39+5)

Kivunlievityksenä oli molemmissa epiduraali koviin supistuksiin.

Ensimmäisestä sektiosta kyllä paranin sata kertaa nopeammin kuin tästä toisesta.

[Mammeli]

Mulla myös toinen synnytys oli huomattavasti helpompi, joskin pidempi.

 

Ensimmäisen kesto n 12h, toisen n 15h.

 

Kivunlievitys: ensimmäisessä petidiini, ilokaasu & epiduraali (x2). Toisessa ilokaasu & epiduraali (x2). Ensimmäisessä synnytyksessä petidiini aiheutti järkyttävän pahoinvoinnin ja oksensin useita kertoja synnytyksen aikana.

 

Ensimmäinen synnytys käynnistettiin (ekat cytotecit 40+3, tyttö syntyi 40+6), toista ei ( syntyi 41+2). Kivut olivat kyllä silti samaa luokkaa.

 

Ensimmäisessä synnytyksessä päädyttiin imukuppiin, eli tietysti myös eppari leikattiin ja lisäksi tuli repeämiä. Haavat aukesivat vielä bonuksena jokunen päivä synnytyksen jälkeen. Toisessa synnytyksessä ei tarvittu epparia ja tuli vaan ihan pieni repeämä.

 

Ensimmäisessä synnytyksessä oli myös sali täynnä väkeä lapsen syntyessä, sillä tytöllä tiedettiin olevan pientä vikaa sydämessä. Tämän takia olin myös koko synnytyksen ajan valmiudessa sektioon enkä saanut koko 12h aikaan edes vesiryyppyä. Toisessa synnytyksessä sain juoda ja syödäkin ja ottaa hörppyä esim. ponnistusten välillä. Jaksoi muuten paljon paremmin! Toisen lapsen syntyessä paikalla oli pelkästään oma kätilö ja toinen kätilö joka tulee paikalle juuri kun lapsi tulee maailmaan.

 

Esikoinen vietiin salista suoraan lastenosastolle jossa lapsi olikin melkein kuukauden. Kuopuksen sain heti rinnalle ja tavallaan meille syttyi heti ihan erilainen yhteys tämän takia.

 

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin pitkään kipeä, istuminen ja käveleminen oli vaikeaa. Tosin pakon edestä (lapsi lastenosastolla) oli istuttava paljon jonka takia haavat varmaan aukesivatkin. Toisen synnytyksen jälkeen oli heti voimissani, istuin, kävelin ja lenkkeilinkin jo pari päivää synnytyksen jälkeen.

 

Pelkäsin todella paljon ennen toista synnytystä, koska ensimmäinen oli kaikkea muuta kun ihana kokemus. Onneksi toisella kerralla kaikki meni aivan oppikirjojen mukaan!

 

Edited March 15, 2010 by Mammeli

[Rouva Vee]

Mäkin nyt tuun vastaamaan, vaikka en valitettavasti voi toteuttaa Miinasen toivetta.

 

Molemmat synnytykset oli alatiesynnytyksiä ja kesto vähän alta 6 tuntia. Siihen ne yhtäläisyydet sit loppuikin.

 

Eka synnytys käynnistettiin ja pärjäsin pelkän petidiini-piikin avulla loppuun saakka. Olin osastolla ja siinä vaiheessa, kun kaipasin lisää kivunlievitystä, ei sitä enää ehditty antaa. Toi piikki tosin sai aikaseksi samanlaisen olon kuin Mammelilla. Ponnistus vaihe oli muistaakseni 12 minuuttia. Helppo kuin mikä ja yksi pieni repeämä tuli. Kauhee pelko tästä kuitenkin jäi, kun asiat eteni nopeempaa kuin odotin enkä tosiaan saanut kunnon troppeja.

 

Toinen synnytys alkoi periaatteessa jo edellisenä aamuna, mutta supistukset lopahti päivän aikana. Muutaman tunnin tauon jälkeen homma lähti taas käyntiin. Saliin pääsyn jälkeen kaikki tapahtui salamana. Yhden tunnin aikana lapsivedet meni, kohdunsuu aukesi 3cm -> 10cm, sain ilokaasun ja spinaalin ja ponnistin 21 minuuttia. Yli nelikiloinen muksu noin nopeeta väärässä tarjonnassa aiheutti repeämiä ja eppari leikattiin enkä tosiaan istunu kolmeen viikkoon.

 

Paperilla molemmat synnytykset kuin unelmia ja tokan kätilö sanoikin, että mut on luotu synnyttämään. Henkisesti molemmat kuitenkin jätti sen verran traumoja, että meidän lapsiluku jää näihin kahteen. Synnytyksestä on 3,5kk ja nyt vasta alkaa tuntua siltä, että olisin toipunu.

[Tiinuska]

Ekalla synnytys kesti 12 tuntia ja rapiat. Epiduraali eikä istukakaan irronnut ja eppari leikatiin.

 

Tokalla synnytys kesti 6 tuntia ja rapiat. Kohdunkaulan puudutus, istukakin irtosi ja mitään repeämiä ei tullut, ainoastaan pieniä nirhaumia joita ei tarvinnut tikata. Sydänäänet kyllä aiheuttivat huolta ja epämielyttäviä asentoja ja sektiovalmiutta mutta onneksi ei tarvinnut sinne asti mennä

[Semilia]

Molemmat synnytykset alateitse ja ovat käynnistyneet itsestään supistuksin.

 

Ensimmäinen synnytys: Supistuksia säännöllisesti 10min välein tai tiheämmin reilu vuorokausi. Pudendaalipuudutus(?). Synnytyksen aikana nousi kuume ja olin aika väsynyt loppua kohdin(2vrk ilman unta). Ponnistusvaihe 1h 41min. Imukuppi. Eppari. Verta tuli sen verran, että sain jälkikäteen 2ps uutta. Olin tosi väsynyt jälkeenpäin ja nukuinkin synnytyssalissa melkein koko sen aikaa, kun siellä synnytyksen jälkeen oltiin.

 

Toinen synnytys: 4h siitä, kun supistukset kunnolla alkoi(yöllä tuli jo joitakin, mutta ei tiheään, eikä haitanneet nukkumista). Ensimmäisen synnytyksen keston takia en älynnyt lähteä sairaalaan kovin pian, supistusten muuttuessa sietämättömiksi kaveri joka oli tulossa hoitamaan esikoista sairaalassa olo aikaa soitti minulle ambulanssin. Sairaalaan päästessä kohdunsuu oli jo täysin auki ja aloin ponnistaa(ei kivunlievitystä siis). Ponnistusvaihe 25min. Pienenpieni repeämä 1 tikki. Olo synnytyksen jälkeen oli mitä parhain, ei väsyttänyt yhtään.

 

Eli oman kokemuksen mukaan toinen synnytys tuntui ainakin 10x helpommalta!

[Pupuliin]

Helpompaa ja nopeampaa oli, lääkkeisiin ja repeämiin oli hankala vastata, kun sain samat tropit ja tikkimäärät molemmissa synnytyksissä. Eli lämpöpakkaukset ja epiduraali oli ainoat lievitykset, ekassa sain 2 satsia ja tokassa 1 satsin puudutetta. Toisen asteen repeämät tuli molemmissa, eka kerralla 4 tikkiä ja toisella 6, joista puolet kosmetiikkaa.

[Ada.]

Eka synnytys oli alatiesynnytys ja toinen sektio. Valitsin että toinen olisi ollut helpompi, ainakin se oli lähes kivuton.

 

Esikoinen syntyi rv 41+5, synnytys kesti 7 tuntia, ponnistusvaihe 1h 15min. Kivunlievityksenä oli ilokaasu. Ponnistusvaiheen koin kaikkein kivuliaimpana ja toisessa raskaudessa mietin, että tällä kertaa haluan enemmän kivunlievitystä. Eppari tehtiin.

 

Toisessa raskaudessa en kuitenkaan päässyt alateitse synnyttämään, perätilakontrollissa rv 36+5 huomattiin vauvan kasvun hidastuneen ja tästä muutaman tunnin päästä oltiin leikkaussalissa. Sektiossa koin kaikkein kivuliaimmaksi katetrin laiton, eli kivun suhteen pääsi aika paljon vähemmällä...

 

Molemmista synnytyksistä toivuin aika nopeasti ja hyvin, alatiesynnytyksestä nopemmin.

 

Jos meille vielä joskus kolmas lapsi suodaan, niin toivoisin alatiesynnytystä, vaikka sektio kivuttomampi olikin.

[-SJ-]

Toinen oli helpompi.

 

Esikoinen oli perätilassa, puoliksi alakautta ulos, ja lopulta sektioon. Ei repeämiä alapäässä, mutta sektiohaava tietysti muistoksi.

 

Kuopuksella ei tullut ihan repeämpiä, kätilö puhui nirhaumista ja laittoi muutaman tikin varmuuden vuoksi.

 

Esikoisen synnytys kesti kauemmin, joten ehdin saada parikin epiduraalia. Kuopuksella vain kerran. Ilokaasua molemmissa ja esikoisen yhteydessä sain myös jotain muuta, mitä en nyt muista..

[NamiNami]

Mulla molemmat synnytykset on olleet nopeita ja helppoja. Ekan synnytyksen kesto oli 5,5 h ja tokan 1,75 h. Tokassa synnytyksessä jouduin kärsimään hetken kauemmin kipeistä supistuksista, kun odoteltiin lapsivesien menoa Ja mä olin jo ihan tuskissani, että miksen saa jo ponnistaa!

 

Kummassakaan synnytyksessä ei ole ehditty antaa mitään kivunlievitystä. Ja nyt jo pelottaa jos lisää lapsia meinataan hommata, että ehditäänkö vielä sairaalaan...

[Pottu82]

Kakkosen synnytys oli huomattavasti helpompi. Esikoisen synnytys kesti 30 h ja kakkosen 11 h, joista 5,5 h sairaalassa oleilua.

 

Kummatkin lapset ovat syntyneet alateitse. Esikoisen synnytyksessä supistuksia jouduttiin voimistamaan oksitosiinilla. Kakkosen synnytyksessä omat supistukset riittivät.

 

Kummassakaan synnytyksessä ei ole tullut tikattavaa jälkeä...

Edited May 24, 2010 by Pottu82

[Ink Q]

Toka oli helpompi.

 

Eka kesti n. 10h, ponnistusvaihe 22min. Kivunlievityksenä epiduraali, ilokaasu. Kaksi päivää olin synnytyksen jälkeen kuin jyrän alle jäänyt, hb laski n. 100:aan.

 

Tokan synnytyksen avautumisvaihe kesti 27min ja ponnistus 1min, kivunlievitystä en ehtinyt saamaan kuin ilokaasun. Synnytyksen jälkeen olo oli täysin normaali, melkein kun ei ois mitään tehnytkään. Verta menetin n. 200ml, eikä se juuri hemppariin vaikuttanut.

 

Kummassakaan synnytyksessä ei tullut repeämiä eikä epparia leikattu.

[Guest ireis]

Toka paaaaljon helpompi. Eka kesti 10 tuntia, toka 3 tuntia. Ekalla repesin pahasti, tokalla en yhtään. Ekassa kivunlievityksenä aquarakkulat ja spinaali, tokassa ei mitään.

 

Esikoisen synnytyksestä toipumiseen meni varmaan melkein vuosi. Siis ihan fyysisessäkin palautumisessa, henkisestä puhumattakaan. Tokasta synnytyksestö toivuin parissa päivässä niin että pitkään piti muistutella itselleen että sitä on tosiaan juuri synnyttänyt.

[Sleeping Sun]

Helpompi ja nopeempi kuin ensimmäinen synnytys

 

Enemmän kivunlievitystä (ekassa ei keretty laittamaan mitään, tokassa vaadin heti kun oli mahdollista, viime tinkaan meni silti, ekan kesto 4 h ja tokan synnytyksen kesto alle 3 h)

 

Molemmat alatiesynnytyksiä

 

Eppari tehty molemmissa, oli niin tiukka ettei antanut millään periksi vanha arpi joten leikattiin myös tokalla kerralla. Tästä huolimatta tokalle kerralla tuli pienen pieni repeämä virtsaputken lähelle, teki kipeämpää kuin se epparihaava... Tuntemus kuitenkin oli että tokalla kerralla toivuin alapään kivuista nopeammin ja lantionpohjan lihaksetkin kuntoutuivat nopeammin kuin ekalla kerralla

 

Kaiken kaikkiaan toka synnytys oli mielestäni helpompi eikä tullut yhtään paniikkiolo. Tosin vaikutusta oli myös sillä että tokalla kerralla käynnistettiin ja olin sairaalassa ja tiesin että kerran käyntiin lähdettyään ei synnytys kauaa kestä joten asioiden tapahtuminen vauhdilla ei säikäyttänyt. Päin vastoin osasin pyytää ajoissa tutkimusta että pääsin saliin ja siellä haluta kivunlievitystä. Ylä- ja alakerran matkojen välissä kun olin auennut 2 cm lisää ja hetken kuluttua lääkityksen antaminen olisikin ollut jo liian myöhäistä. Minispinaali kerettiin antaa ja hyvin toimi. Sain rentouduttua ja saatiin ponnistusvaiheessakin rauhassa odoteltua että vauvan pää laskeutui kunnolla asentoon kun ei aiemmin ponnistuttanut yhtään. Saatiin soittaa kätilö sitten paikalle kun rupesi ponnistuttamaan ja olikin ihmetellyt kun meni niinkin "kauan" ennen kuin pyysimme paikalle. Tunnelma oli todella rauhallinen ja synnytyksestä jäi miellyttävä muistikuva.

[isa]

Toinen synntys oli helpompi. Ekassa repesin pahasti.. Tosin vauva oli toisella kertaa puoli kiloa pienempi,mutta painoi silti yli neljä kiloa. Synntyskin oli nopea,vain 3,5 h.

[Guest Anin]

Ensimmäinen (rv 40+1)

 

-12,5h josta ponnistus 1h12min

-ilman kivunlievitystä

-6 tikkiä

 

Toinen (rv 38+5)

 

-7,5h josta ponnistus 46min

-epiduraali

-3 tikkiä

 

Kolmas (rv 39+1)

-13,5h josta ponnistus 21min

-epiduraali

-2 tikkiä

 

 

Kaikki syntyneet alateitse eikä epparia ole koskaan leikattu. Toinen ja kolmas oli helpompia mutta kivuliaampia kunnes sain epiduraalin Kolmannessa synnytyksessä turhautti että synnytys pysähtyi viideksi tunniksi, suppareita tuli mutta kohdunsuulla ei tapahtunut mitään.

[strawberry]

Toinen synnytys oli omalla kohdallani helpompi. Yhtäläisyyksiä ei ollut kuin se, että kumpikin synnytys käynnistyi spontaanisti supistuksilla, mutta eka syntyi lopulta sektiolla, toinen alateitse.

 

Esikoinen syntyi 38+2 käynnistyen edellisenä päivänä supistuksilla. Illalla lähdettiin SVO:lle, jossa kärvisteltiin 17h, jonka jälkeen lopulta tuli sektiopäätös poitsun ison koon ja perätilan vuoksi. Muistoksi luonnollisesti jäi sektiohaava. Kipeähän se oli, mutta mielestäni toivuin leikkauksesta erittäin hyvin ja loppujen lopuksi yllätyin siitä, ettei se haava nyt niin kipeä ollutkaan. Kivunlievityksenä tässä synnytyksessä oli leikkaussalissa pistetty spinaali.

 

Toinen syntyi 39+1. Alkoi spontaanisti supistuksilla, niiden vuoksi kärvistelin kotona kolme päivää, ennenkuin olin niin järkky kipeä, että tuli lähtö. Synnytyksen kestoksi on merkattu 9,5h, joten jossain kohdin synnärillä ollessa sen on merkattu alkaneeksi. Kivunlievitykseksi sain ensin jonkun miedomman(ei kumminkaan petidiini) pistoksen, sitten ilokaasu ja epiduraali x2. Ponnistusvaihe kesti 6 min. eli kolmella supistuksella ja ponnistuksella tuli ulos. Epparia ei leikattu, ainoastaan pieni nirhauma tuli, mutta sekään ei tarvinnu tikkejä. Istuin heti synnytyksen jälkeen ja olo oli mahtava. Epiduraalin jälkeen ei mulla kipuja ollut eikä se ponnistusvaihekaan sattunu, lähinnä tuntui epämiellyttävältä, kun tuntee että paikat venyy äärimmilleen.

 

Toivottavasti joskus kolmas tulee ja ehdottomasti toivoisin alatiesynnytystä, toipuminen oli niin nopeaa siitä!

Edited March 21, 2011 by strawberry

[pom]

Mullakin toinen oli paljon, paljon helpompi synnytys kuin ensimmäinen. Esikoisen synnytys käynnistettiin ja monien kivunlievitystenkin kanssa se oli aika tuskallista menoa, kaikki 22 tuntia (ponnistusvaihe 1h15min). Silloin leikattiin pieni episiotomia ja se parani jälkeen päin noin viikossa täysin.

 

Toinen tuli ilman kivunlievityksiä (jos ei kaurapussia, hierontaa ja jumppapalloa lasketa) helposti ja nopeasti (ponnistusvaihe 15min) eikä kipukaan ollut lähelläkään samaa kuin eka kerralla. Ainoa vaiva oli isohko episiotomia, joka tällä kertaa jouduttiin leikkaamaan reilummaksi yllätysperätilan vuoksi. Vaivaa vielä lähes kuukautta myöhemminkin..

[JuuLia]

Eka käynnistyi vesienmenolla rv 39+5, kokonaiskesto alle 5 tuntia, todella kipeä avautumisvaihe ja epiduraali. Ponnistusvaihe 48min ei kovin kipeä mutta kova homma. Iso eppari leikattiin, lapsi 3,3kg. Kohtu supistui huonosti ja menetin litran verta.

 

Toinen käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla rv 42+0, kokonaiskesto säännöllisistä supistuksista noin kuusi tuntia mutta kipeitä tuli vain kaksi tuntia. Kestin hyvin kipua ja sain kohdunkaulanpuudutteen joka auttoi kohtalaisesti. Ponnistusvaihe tosi kipeä ja 11min joka oli lähinnä sitä että yritin olla ponnistamatta että paikat ehtii venyä. Pieni repeämä ja viisi tikkiä, lapsi 3,7kg. Kohtu supistui taas tosi huonosti ja menetin litran verta.

 

Ihan erilaiset synnytykset, toisessa avautumisvaiheen kivun kesti paljon paremmin. En tiedä oliko kipua varsinaisesti vähemmän vai kestikö sen paremmin kun tiesi mitä odottaa ja hallitsi tilanteen. Ponnistus taas meni nyt ilman puudutetta ja oli kipeämpi.

[Bim]

Musta tää on hassu kysely kun tässä ei oo mitään "tuntui samalta" vaihtoehtoa.

Jouduin vastaamaan että osin vaikeammalta ja osin helpommalta, koska se oli ainoa sinne päin oleva vastaus. Vaikka molemmat synnytykset oli ihan yhtä helppoja ja melkein toinen toistensa kopioita.

 

Molemmat omilla supistuksilla alkaneita alle 6 tunnin synnytyksiä. Ensimmäisestä pieni repeämä muttei ihan välttämättä olisi edes tikkejä tarvinnut, laitettiin kuitenkin. Toisesta taas sama juttu mutta sillon jätettiin laittamatta.