Unna

Mikä saa empimään?

383 posts in this topic

Hassua kun viimeisen vuoden ajan päässä on pyörinyt vaikka mitä ajatuksia suuntaan jos toiseen ja olen todella empinyt. Mielessä on ollut ajankohta, miten työn käy, mahdollinen raskaus ulkomailla ja siihen liittyvät hankaluudet, omasta ajasta luopuminen yms. Ja nyt on huima viikko mennyt yrityksen aloituksesta ja kaikki empiminen loppui kuin seinään. Varmaan niitä vielä tulee, mutta nyt tuntuu kyllä siltä että kävi miten kävi, lapsiperheeseen tähdätään nyt tosissaan. Jännää miten se ihmismieli muuttuu ja sopeutuu.  :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkohan tämä pitkään elänyt ketju vielä elossa... :) Ihanaa lukea näitä teidän tunnelmia. Vuoristorata kuvaa tosi hyvin tätä viime kuukausien tunnelmaa kun yhdessä hetkessä oon jo sanonut miehelle että jätetään ehkäisy pois ja toisessa hetkessä panikoinut täysin ja miettinyt että mitä oikein kuvittelin kun luulin olevani valmis tähän... Oli tuskallinen mutta arvokas oivallus tajuta tämän prosessin myötä että vanhemmuuteen ja äitiyteen ja äidiksi tulemiseen ei liity ehkä juuri kenelläkään _vain_ positiivisia tunteita. Välillä kävin tosi pohjamudissakin raskauteen ja omaan vauvaan liittyvien tunteiden kanssa, vaikkei me vielä edes yritetä esikoista! En tiedä missä oikeastaan edes olisin koko aiheen kanssa ilman tätä ketjua... :) No, nyt meillä on menossa rytmimenetelmä ehkäisynä ja aktiivisen yrittämisen rauhallinen kypsyttely. Välillä huolestuttaa ettei me koskaan päästä siihen oikean yrittämisen vaiheeseen kun olen niin hermoheikko...mutta yritän luottaa siihen että tää asia ottaa aikansa työstää ja se aika auttaa sitten sopeutumaan raskauteen ja elämänmuutokseen jos se ihanuus meille suodaan. <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaikki palikat oikeastaan paikoillaan, vakityöt, oma asunto, vakaa parisuhde.. mutta taloudellinen tilanne mietityttää kuten monia muitakin täällä näemmä! Mutta vaikka se mietityttää niin meillä on onneksi todella ihana tukiverkosto lähellä, joka auttaa meitä tarvittaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuumeilua koitan jarrutella, työllisyystilanteen takia. Mutta mitä pidemmälle mennään, huomaan että alan ajatella että ei asioita kannate liian pitkälle suunnitella, koska harvoin ne menee kuitenkaan niinkuin ajatettelee :). Pikku-kolmosen haave leijuu ilmassa, välillä tosi kovana kuumeena ja välillä tekee mieli jarruttaa ja alkaa panikoimaan taas että onko nyt hyvä hetki. Koomista sinällään että esikoista tehtiin hartaasti ja pitkään lapsettomuustutkimukset mukaanlukien ja silloin todettiin että asioita kun ei voi ennustaa niin parempi kun menee fiilispohjalta. ja niin on nyt sitten oikeastaan tämän kolmos-haaveen kanssa mentykkin. välillä "lipsutaan" tosi rajusti ja raskaus täysin mahollinen ja välillä on jarruteltu jomman kumman toiveesta. Katotaan mihin tämä eipäs-juupas-kuumeilu-tjottailu vie :)

Edited by Mirabella

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritys ei todellakaan ole vielä ajankohtainen ja vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, että meidän lapsiluku (3) taitaa olla täynnä, mutta sieltä se vauvakuume tuli taas kummittelemaan :girl_sigh:

Taloustilanne ja oma jaksaminen on tällä hetkellä ne asiat jotka saa empimään. Mutta parin vuoden päästä voisi olla jo hyvinkin mahdollista! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin tyhmältä kuin se tuntuukin, niin itseäni mietityttää eniten mitä muut ajattelevat, koska olemme olleet yhdessä alle kaksi vuotta. Itse tiedän, ettei meidän suhde tästä muutu vaikka vielä vuosi lisää oltaisiinkin yhdessä ja tunnemme kyllä toisemme ettei mitään suuria yllätyksiä tule. Muuten meillä on kaikki puitteet kohdillaan vauvalle. Emme ole enää mitään ihan nuoria, meillä on molemmilla vakituiset työt ja asumme omistusasunnossa (jossa tosin voisi olla hieman lisää tilaa, jos vauva tulee).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eniten mietityttää oma jaksaminen ja toiseksi myös parisuhde, kestääkö se vielä yhden lapsen?

Tämä sen takia että meille syntyi kaksi lasta 1,5v ikäerolla. Ensimmäiset pari vuotta oli todella rankkoja. Noista kyllä selvittiin mutta oli se aikamoista kriiseilyä. Nyt kun vauvakuume nostanut päätään taas niin pelottaa miten sitä jaksaisi mahdollisen vauvan kanssa ja miten se vaikuttaisi meidän parisuhteeseen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toive saada lapsi on itselläni suuri, mutta eniten ehkä mietityttää huolettoman, helpon ja spontaanin arjen menettäminen. Ja se, miten perheenlisäys vaikuttaisi parisuhteeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now