LottaP

Kun pikkusisarus tuli taloon

9 posts in this topic

Yritin etsiskellä mutta en löytänyt tästä mitään ketjua. Eli itseä mietityttää miten ne ensimmäiset päivät kotona ovat teillä muilla sujuneet kun toinen lapsi on tuotu sairaalasta kotiin, tai siis miten nopeasti esikoinen on sopeutunut? Esikoisesta muistan että vietin ensimmäisenä päivinä paljon aikaa istuen sohvalla/keinutuolissa kun paikat olivat vielä vähän hellinä, ja/tai kun pikkuinen halusi viettää hirmuisesti aikaa rinnalla. Mutta miten tämä onnistuu kun kotoa löytyy jo pieni taapero? Meidän tyttö tulee olemaan 1v 9kk pikkusisaruksen syntyessä, ja mietin miten se uusi elämä siitä lähtee käyntiin. Voisin kuvitella että esikoista harmittaa kun äidillä on pieni vauva usein sylissä, tai että äiti ei noin vaan voikaan nousta sohvalta ja tulla istumaan lattialle leikkimään kun typy tulee vetämään sormesta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä isosisko oli 3v10kk, kun pikkukakkonen tuli maailmaan. Elettiin jouluaattoa ja normaalia perhearkea oli jakamassa isovanhemmat, jotka aika lailla miehen kanssa loihtivat meille suunnitelmista poikkeavan perhejoulun. Joulunaika meni lomaillessa ja kun arki sitten loppiaisen jälkeen alkoi, alkoi myös todellisuus.

 

Koskaan mun ei tarvinnut pelätä, että Nuppu olisi satuttanut pikkuveikkaa, mutta se muutos ja paha olo purkautui kiukutteluna. Nuppu oli kriisissä pukemisen ja vaatteiden suhteen. Kiukut ei siis nousseet suoraan tuoreesta veljestä, mutta oli helppo lukea, että olo oli tukala. :angry:

 

Vaikka aikaa tästä kaikesta on vierähtänyt aika lailla (yli viisi vuotta), niin muistan, että huomio piti tosissaan kiinnittää pikkuneitiin, kun vauva nukkui. Niin ja paljon kaikenlaista puuhaa piti järjestää, eli se pikkukakkonen kasvoi aika lailla siinä arjen keskellä, muun menon mukana :rolleyes: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kiva kun kerroit kokemuksistasi! Oma rauha tuossa tilanteessa olisi varmaan kivaa, mutta varmasti se helpotti alkua kun oli ylimääräisiä käsiä auttamassa ja itse pystyi keskittymään tulokkaaseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kiitos vinkistä, huomasin tuon ketjun mutta siinä puhuttiin vähän enemmän siitä ensikohtaamisesta (sairaalassa), kun taas mua tällä kertaa mietitytti enemmän kotiarjen alkumetrit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä ikäeroa oli 2v9kk. Isosisko on kovin kiinnostunut vauvasta. Enemmän hakee huomiota "positiivisilla" asioitta eli haluaa halia ja pussailla (=liikaakin). Olaan yritetty puhua että vauva tarvitsee syönti ja unirauhan, mutta tulee hääräämään ympärille ja halimaan siitä huolimatta. Taantumista´ja pahentunutta uhmaa muutamissa aioissa ollaan havaittu, mutta välillä on parempia päiviä. Alkuun isosisko oli niin sekaisin että hääri vaan ympärillä eikä osannut leikkiä ollenkaan itsekseen omilla leluilla. Alkuun ja vieläkin yritän tehdä isosiskon kanssa yhteisiä juttuja ilman vauvaa ja se on olut hyvä asia. Isosiskolla on ollut myös tärkeitä tehtäviä auttaa vaipanvaihdossa ojentamalla vaippaa ja joskus vie likaisen roskikseen. Välillä valitsee vauvalle päivävaattee jne.

 

Imetysmaratoni ajoittuu usein onneksi sen jälkeen kun esikoinen on mennyt nukkumaan (menee jo klo 20-aikaan). Isästä on tullut entistä tarkeämpi, äitiä ei aina kaivata eri tilanteisiin niin paljon.

Pikkuhiljaa alkaa elämä tasoittumaan ja isosiskokin alkaa tottua uuteen perheenjäseneen päivä päivältä paremmin. Kovin on huolissaan jos ei tiedä missä pikkusisko on, hänestä on tullut isosiskolle tärkeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poikien väliin kertyi jonkin verran ikää, kuopuksen syntyessä ikäero on nyt suunnilleen 4,5 vuotta. Esikoinen odotti ja jännitteli kovasti pikkuveljen kotiutumista ja äidin huolista poiketen kaikki meni tosi hyvin. Nyt about viikon kokemuksella en ole vielä huomannut esikoisen osoittavan mustasukkaisuuden merkkejä. Muutaman kerran on korkeintaan huomauttanut aamupiirrettyjen aikana, että miksi sen pikkuveljen pitää itkeä, kun ei kuule telkkarista mitään.  :rolleyes:  :P

 

Esikoinen auttelee kovasti, silittelee vauvaa ja tahtoo pitää sylissä. Autossa laulelee vauvalle, kun istuvat keskenään takana. Kaikin puolin ihan superihana isoveli on ollut. :tender: Ehkä tää tästä vielä muuksi ehtii muuttua ajan kuluessa, mutta en ole enää tippaakaan huolissaan siitä, etteikö kolmisin pärjättäisi kotona tosi hyvin. Meillä toki helpottaa myös se, että kuopus on suht helppohoitoinen vauva, eikä paljon turhia kitise. Esikoisellekin riittää siis ainakin vielä toistaiseksi hyvin aikaa ja energiaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tuli esikoisen (ei ehtinyt olla päivähoidossa tässä välissä) ja kuopuksen ikäeroksi vajaa 1 1/2 vuotta... Kokemusta tosin ei ole kuin vasta reilun kuukauden ajalta mutta meillä isoveli ainakin reagoi paremmin pikkukakkosen tuloon kuin mitä olimme odottaneet  :)  Ei tullut taantumista tai yöunien huonontumista ym. On "hoitanut" pikkuista kovasti ja ollut hyvin kiinnostunut vauvasta eikä ole edes yrittänyt läpsiä/nipistellä niinkuin meitä vanhempia joskus.... Toki tuon ikäisen hellyydenosoituksetkin voivat olla kovakouraisia  :blush: mutta uskoo kyllä aika hyvin kun kehottaa esim. sievästi silittämään vauvaa! Vahtiahan tuota meidän vikkelää tuholaista tarvitsee jatkuvasti ilman vauvaakin, mutta nyt erityisesti! Ainoastaan silloin kun olimme vielä sairaalassa vauvan kanssa suhtautui isoveli (lähinnä minuun) vieroksuvasti, mutta se johtui varmasti vain poissaolostani joka kesti lähes viikon... Ja todennäköisesti tuosta samasta syystä isoveli on ollut mustasukkainen lähinnä isästään (joka siis hoiti häntä sairaalassaolon ajan), jos isä ottaa vauvan syliin niin on tullut pientä protestia... Eli meillä ainakin esikoinen on sopeutunut todella hyvin uuteen tulokkaaseen, tuskin muistaa aikaa ilman vauvaa edes enää  :)

 

Meillä on tosin siitä erikoinen ja mukava tilanne että nuorimmainen sattui olemaan kesävauva ja mies sai järjestettyä kesäloman sekä isyysvapaan pitämiset peräkkäin heti vauvan syntymän jälkeen. Hän on voinut nyt siis huomioida ja hoitaa paljon isoveljeä, mikä on ollut erityisesti alussa vähän pakkokin kun vauva syntyi kiireellisellä sektiolla enkä olisi edes pystynyt/saanut nostella esikoista! Tämä on mahdollistanut sen että olen voinut huomioida vauvaa huomattavasti enemmän kuin muuten olisin pystynyt. Vauva vielä sattuu olemaan (vain) sylissä viihtyvää tyyppiä joten muuten olisi täytynyt käydä hankkimassa kantoliina mahdollisimman pian  :lol: Kuitenkin jos olisimme joutuneet jo alussa pärjäämään lasten kanssa kolmestaan (siis jos olisi fyysisesti mahdollista tuon synnytyksen jälkeen) niin luulen että oltais pärjätty varsin hyvin ja ilman äidin hermoromahdusta, ainakin jos olisi ollut kantoliina käytössä  :) Luultavasti esikoinen olisi kiukutellut enemmän mutta se sitten olisi pitänyt vain sietää ja vauva olisi väkisinkin tullut sitten "siinä sivussa" eli jäänyt vähemmälle huomiolle... Samoin kaikki kodinaskareet olisivat jääneet minun osalta kokonaan ja ilman minkäänlaisia tunnontuskia  :lol:

 

Nyt kun ollaan kohta jäämässä kotiin ilman miehen korvaamatonta apua niin voin tulla sitten uudelleen kertomaan miten ollaan pärjätty kolmistaan! Mutta luulen että meillä helpotti huomattavasti asiaa tämä lempeä lasku arkeen kun saatiin olla koko porukalla pitkään kotona, äiti sai rauhassa toipua sektiosta ja lisäksi esikoinen tottui vauvaan  :) Tässä ajassa vauvan imetyskin vie kerrallaan jo huomattavasti vähemmän aikaa kuin vastasyntyneenä mikä helpottaa jo kovasti arjessa esikoisen kanssa! Meillä muuten esikoinen ei ole kehittynyt mitenkään nopeaa tahtia, muuten kuin tuon liikkumisen kanssa mikä nyt lähinnä vain hankaloittaa arkea  :lol: eli tarkoitan että esikoinen on vielä täysin "autettavissa" kaikessa ja hänen kommunikointinsa on lähinnä itku ja suuttuminen jos ei ymmärretä mitä hän haluaa... Lisäksi on hyvä tuhoamaan kaiken mikä on jätetty hetkeksikään hänen ulottuvilleen ja osaa jo kiivetäkin mitä erilaisimpiin paikkoihin eikä ymmärrä tietenkään varoa mitään eli meidän esikoisessa olisi jo yksinkin kädet täynnä työtä  :girl_sigh: no onneksi sentään vauva ei vielä pysty samoihin temppuihin  :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now