Kuinka pienen vauvan kanssa voi lähteä reissuun?

[Leine]

Minkä ikäinen vauvanne oli kun lähditte pidemmälle reissulle?

Jos lapsi on terve ja pukee hänet lämpimästi autoon, onko "hullua" lähteä esim. 2-viikkoisen vauvelin kanssa reissuun esim. mummolaan, kun ajomatka kestää useamman tunnin ja perillä on tarkoitus olla useampi päivä?

Millaisia kokemuksia pienen vauvan kanssa matkustelusta? Oliko silloin lämmin kesä vaiko paukkupakkanen?

Onko vauvan pitäminen kotona esim. 4 viikon ikäiseksi turhaa hössötystä ja ylivarjelua?

[Tuikku]

Meillä oli 5 viikkoa kun jouduttiin tekemään päivän reissu 300km päähän. Itse en lähtisi vielä 2 viikkoisen kanssa. Kotona on se oma pöpökanta, johon on hyvä hautautua ja sitten vasta vieraisiin. Ja meidän turvakaukalokaan ei ole niin pienelle hyvä, eikä oltais vielä todellakaan lähdetty tuolloin jos ei olisi ollut kyse sukulaisen vakavasta sairastumisesta.

Mutta kukin taaplaa tyylillään, ja itsehän sen lopulta päätät milloin on hyvä lähteä

 

Muistaakseni vanha kansa sanoi, että nimettömän lapsen kanssa ei pidä kyläillä..

[pintis]

Meillä poika oli reilu kaksi viikkoa vanha, kuin tehtiin ensimmäinen automatka mummolaan, n. 250 km:n päähän.

Hyvin meni matkat, pieni mies nukkui koko ajan. Oltiin kyllä varauduttu pysähtymään aina tarpeen tullen, mutta näin mentiin.

 

Matka meni kaikin puolin oikein hienosti, joten meillä on vain positiivisia kokemuksia.

[Kyllikki79]

Meillä neiti oli 4 viikkoa kun lähedettiin mummolaan tois puolelle suomea( matka oli 10 tuntia). Matkustettiin yötä vasten ja neiti nukkui koko matkan. (syöttöjä lukuunottamatta) Meillä on kova koppa vaunuissa niin neiti nukkui niissä, siinä oli se verkko systeemi. Mummolassa oltiin 4 viikkoa ja matka meni hyvin.

[Birbir]

Meillä kanssa mietitty hiukan ohimennen tätä asiaa, kun masuasukkaan laskettu aika on hyvin lähellä anopin syntymäpäivää. Ja anoppi puolestaan täyttää pyöreitä, joita ainakin viime jutteleman mukaan meinaa pienesti juhlistaa. On ollut tarkoitus kyllä jutella anopille, että jos sitten siirtäisi juhlat sen verran, että mekin pääsisimme paikalle. Ihan lasketun ajan tienoilla tai viikon, kahden ikäisen vauvan kanssa en kyllä haluaisi itse lähteä minnekään kauemmaksi. Ainahan voi tietysti jättää pippalot väliin, mutta kurjaa sekin olisi, masuasukki kun on vieläpä anopin ensimmäinen lapsenlapsi Olisi siis varmasti anopillekin tärkeää, että ollaan paikalla.

 

Mutta siis, asia kiinnostaa minuakin. Mitkä asiat hankaloittavat pienen vauvan (esim. alle kuukauden ikäisen) kanssa reissaamista? Entä mitä olisi syytä ottaa erityisesti huomioon, jos reissuun päättää lähteä?

[dipmix]

Me matkustettiin ekan kerran kun neiti oli 3 viikkoa vanha. Matka oli 400 km mummolaan ja vietimme siellä joululoman eli 3 viikkoa. Pysähdyimme kaksi kertaa välillä vaihtamaan vaippaa ja syöttämään, muuten matka meni oikein mainiosti ja oli varmastikin helpoin matka näistä tähänastisista

 

Se pitää muistaa pienen vauvan kanssa, että turvakaukalossa ei saa makuuttaa liian pitkään yhtäjaksoisesti. 1-2 tunnin välein pitää nostaa vauvaa muuhun asentoon. Muuten ei tule mieleen mitään erikoista...

 

Me kyllä kuljettiin aika aktiivisesti, vaikka neiti olikin pieni, mutta silti hän ei ole sairastanut toistaiseksi kuin pari pientä tuhinaflunssaa (ikää nyt 1v4kk).

[Kirsimarja]

Me lähdettiin 2 viikon ikäisen kanssa mummon luo n. 3,5 tunnin ajomatkan päähän. Kysyttiin neuvolasta ensin, että mitä mieltä on ja hän sanoi, että ei mitään estettä. Sanoi, että kannattaa pysähtyä n. 1-2 tunnin välein, jos vauva on hereillä. Kysyin vielä erikseen, että jos vauva nukkuu niin uskaltaako mennä yhtä soittoa ja vastaus oli, että ilman muuta.

 

Ja niin siinä kävikin kumpaankin suntaan, että vauva nukkui koko matkan eli ei pysähdelty välillä.

[Helea]

Me tehtiin ensimmäinen pidempi reissu kun poika oli n. 3viikon ikäinen. Automatka kesti reilut neljä tuntia ja kerran pysähdyttiin matkalla syöttämään vauva ja vaihtamaan vaippa. Minusta oli paljon helpompaa matkustaa muutaman viikon ikäisen kanssa kuin nyt reilun puolivuotiaan kanssa (ei tarvinnut miettiä päiväuniaikoja, ruoka-aikoja tai lapsen rytmiä muutenkaan). Joten sanoisin, että jos itsellä on voimia lähteä reissuun niin miksikäs ei. Minusta on melkeinpä helpompi reissata jos perillä ollaan useampi päivä. Perillä ehtii itse lepäämään ja tavaraa joutuu kuitenkin ottamaan mukaan ihan samanlaisen arsenaalin kuitenkin. Meillä on myös mummolassa jotain perusjuttuja valmiina, ettei tarvitse aina ottaa kotonta mukaan (vaippoja, hoitoalusta, matkasänky jne)

 

Katsoisin siis ensin millainen vauva syntyy ja minkälainen on oma vointi synnytyksen jälkeen ennen kuin pidempää reissua suunnittelisin. Ja jos nyt on tiedossa, että kyläpaikassa on joku flunssa/vatsatauti epidemia menossa niin sitten en tietenkään lähtisi.

[Vervetti]

Musta ei olisi ollut lähtijäksi vielä 2 viikkoa synnytyksen jälkeen. Mulla ainakin oli ahteri niin hajalla, etten tosiaan olisi halunnut parin viikon kuluttua synnytyksestä istua muutaman sadan kilsan automatkaa. Ja olihan vauvanhoito muutenkin aluksi vaivalloista ja raskasta, univelka painoi, ja imetys vei ihan tuhottomasti aikaa. Tuntui, että elämä oli pelkkää imetystä ja haavan suihkuttelua. Vauva oli takertuvaa sorttia, se huusi aina jos ei ollut äitinsä sylissä. Unelle jäi hyvin vähän aikaa, ja millekään muulle ei jäänyt aikaa oikeastaan yhtään. (Helpotti kyllä aika äkkiä, mutta muutamat ekat viikot oli tätä.)

 

Tietysti, teillä voi ihan hyvin olla helpompaa kuin mulla, ja todennäköisesti onkin, mutta sitä kun ei etukäteen tiedä. Eli ei kannata luvata etukäteen, vaan katsoa tilanteen mukaan. Vihonviimeinen asia, mitä olisin halunnut tehdä, olisi kertoa jollekin sukulaislaumalle, että en voi tulla, koska p*rse on revennyt ja elämä muutenkin ihan sekaisin. Siellä ne sitten saisivat siitä jutunjuurta sukujuhliin.

[Dianna]

Mä köröttelin linja-autolla kahden kesken neliviikkoisen pojan kanssa 100 kilometrin (n. 1,5h) matkan. Matkat meni mainiosti; poika nukkui reissut. Kerran taisi menomatkalla ähkäistä, ja minä kokemattomana äitini ahdistuin, kun en tiennyt, mitä tekisin. Oltiin perillä äitini luona kolme yötä. Oli tosi hyvä mieli matkasta, koska pelkäsin ensimmäiset viikot niin kovin, että jään ikuisiksi ajoiksi neljän seinän sisään. Lisäksi äidistäni oli mieletön apu vauvanhoidossa, koska itse olin tuskaisen epävarma. Sain vähän varmuutta ja itseluottamusta jo pelkästään siitä, että pärjäsin linja-autossa kahdestaan pojan kanssa. (Ja mies sai nukkua kotona, ja oli virkeä isä palatessamme.)

 

Vauvalle oli myös helppo pakata tavaraa mukaan, kun oli niin pieni, ettei tarvinnut miettiä ruokapuolta, eikä lelujakaan. Äidilläni oli pinnasänky pedattuna valmiiksi, ja vaippoja ja harsoja pinoissa, joten mun ei tarvinnut kuin tuoda paikalle itse, poikani ja vaatteita.

[Miinanen]

Minäkään en vielä 2 viikkoa synnytyksestä olisi pystynyt autossa istumaan varttia pitempään. Kolmen viikon kohdalla oli jo sitten ihan eri mallilla asiat. Ei kuitenkaan tullut asiaa sukulaisiin ennen kuin vauva oli "jo" 2,5 kk. Silloin oli tosi hyvä, että reissu kesti pitkään. Oltiin siis samassa paikassa yli viikko, ja kyllähän siinä ensin meni pari päivää, ennen kuin vauva ehti reissusta toipua.

[Severiina]

Tyttö oli 12pvä kun lähdettiin viikonlopuksi 350km päähän häihin. Sit takas kotiin yhdeksi yöksi ja seuraavana päivänä viikon reissulle 800km päähän. Ite olin sektio potilas,mut kaikki meni oikein hienosti. Pysähdyttiin tarvittaesa eikä pidetty mitään kiirettä.

[Emppu78]

Meidän neiti oli vähän päälle kuukauden kun matkustettiin vanhempieni luokse 139 kilsan päähän Kaikki meni hyvin kun neiti vaan nukkus ja nukkus Viime kesänä oli ihan toista kun neiti oli sit jo 5 kk ja oli se uni rytmi ja kiinteiden syöminen ja sit vielä kun oli toi kuumuus...Matkaa oli sellaset 224 kilsaa ja oli pakko aina silloin tällöin pysähtyä jne...

[Guest Ninja]

Oltiin Päivä Tukholmassa -risteilyllä kun poika oli 5 vkoa vanha. Eihän tuo tehnyt muuta kuin veteli sikeitä koko ajan, joten aika iisisti meni koko reissu.

 

Tehtiin myös 200 km autoreissuja moneen otteeseen ekojen kuukausien aikana ja se oli silloin paljon helpompaa kuin nyt (ikää 6 kk), koska enää ei nukuta takuuvarmasti 4 tuntia putkeen...

 

Riippuu varmasti tosi paljon lapsesta ja vanhemmista minne asti ja minkä ikäisenä uskaltaa matkustaa. Kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee.

[Sisi]

En minäkään olisi kaksiviikkoisen kanssa voinut kovin pitkälle reissulle lähteä, kun perse oli vielä niin ruvella ettei sillä pystynyt istumaan ja imetys oli hyvin tiuhaa, muuten kyllä. Eka pitkä reissu tehtiin kun tyttö oli 10 viikkoa, ajettiin 750 km Lappiin yhdellä pysähdyksellä yöllä. Tuo yksi pysähdys tehtiin siinä vaiheessa, kun likka heräsi yömaidolle.

[-Helmi-]

Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pienen vauvan kanssa on hyvä ja helppo matkustaa. Etenkin jos ruoka tulee tissistä eikä tarvitse muuten ruokapuolesta huolehtia.

 

Sitten isompana, hieman vajaasta vuosikkaasta aina 2-3 -vuotiaaksi homma on hankalaa, kun lapsi ei jaksa pitkiä matkoja paikallaan istumista ja muutenkin pitkästyminen vaanii joka kulman takana.

[Leine]

Onko vuodenajalla merkitystä, kuinka pienen muksun kans voi lähteä reissuun? Meiän vaaveli nimittäin syntyy keskellä talvea ja ajomatka olis pitkä.

Jos pukee vauvan lämpimästi autoon ja vaihtaa vaatteet kuiviin jos hiostuvat matkan aikana, ei kait ole estettä lähteä autolla liikenteeseen vaikka ulkona paukkuis 30 astetta pakkasta..?

[Sophie]

Me tehtiin ensimmäinen pidempi autoreissu neidin ollessa kuukauden ikäinen. Noin neljän tunnin automatka meni oikein hyvin molempiin suuntiin. Perillä oltiin kolme päivää.

 

Etelässä oltiin lomailemassa tytön ollessa 4 kk ja sekin reissu meni ongelmitta.

 

Nykyään (neidin lähestyessä kahta ikävuotta) automatkat sun muut ovat huomattavasti haasteellisempia kuin vauva-aikana, joten ainakin meidän tapauksessa matkustaminen pienen vauvan kanssa oli helpompaa. Mutta nämähän ovat aina perhekohtaisia asioita, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.

[Adelita]

Onko vuodenajalla merkitystä, kuinka pienen muksun kans voi lähteä reissuun? Meiän vaaveli nimittäin syntyy keskellä talvea ja ajomatka olis pitkä.

Jos pukee vauvan lämpimästi autoon ja vaihtaa vaatteet kuiviin jos hiostuvat matkan aikana, ei kait ole estettä lähteä autolla liikenteeseen vaikka ulkona paukkuis 30 astetta pakkasta..?

 

Talvipakkanen ei varmaankaan ole este lähteä vauvan kanssa matkalle. Auto kannattaa vaan ns. esilämmittää, ennen kuin muksun lykkää sisään. Ja jos lämmöt pauhaavat täysillä koko ajomatkan, niin siinä on limakalvot kovilla, joten mieluumin vauvalle lämmintä päälle ja kohtuu lämpö autossa.

 

Meillä taas on aiheuttanut päänvaivaa päinvastainen tilanne eli kesähelteellä autoilu. Ilmastointi löytyy kyllä, mutta siinä piilee kuulema riski vilustuttaa vauva, jos ajomatka on pitkä ja ilmastointi pauhaa koko matkan. Ainakin veljeni tyttö sairastui yksivuotiaana pitkä pitkän ajomatkan jälkeen ja syyksi epäiltiin viileää ilmastointia. Onko tästä tietoa/kokemuksia muilla?

[pikkurinsessa]

Nostetaanpa tätä keskustelua...

 

Kuinka pienen vauvan kanssa teillä on kokemusta ulkomaille matkustamisesta?

[Sannulini]

^ Me matkustettiin ensimmäisen kerran ulkomaille neidin ollessa 9 vko:n ikäinen.

[Lainie]

Me kävimme pojan kanssa toisessa maassa reissulla ekan kerran kun poika oli 2kk. Ajettiin siis Kanadasta rajan toiselle puolelle Yhdysvaltoihin. Matka-aika n. 7 tuntia suuntaansa. Menomatkalla pysähdyttiin rajalla ja imetin samalla, kun oli odotusaikaa, tulomatkalla pysähdyttiin kerran imettämään. Muuten poika nukkui koko matkat ja heräsi kotimatkalla nälkäänsä kotikadulle käännyttäessä (Syö siis aina n. 3-3,5h välein).Perillä oltiin kolme päivää ja käytiin parissa museossa ja ulkona syömässä. Poika nukkui nämäkin reissut Hotellissa nukkui vaunuissaan.

 

Ensi viikolla lennettään sitten ensimmäistä kertaa pojan kanssa, Amsterdamin kautta Helsinkiin. Poika täyttää just 4 kk. Olemme varanneet lennolle kopan ja poika on toivottavasti yhtä hyvä nukkumaan koneessa kuin on kaikkialla muualla.

Oltais voitu lähteä reissuun aiemminkin, mutta tämä ajankohta sopi muuten parhaiten. Ollaan pojan kanssa kuutisen viikkoa sukuloimassa ja ystävien luona.

 

Ei siis mitään kovin eksoottisia kohteita mutta ulkomaita kuitenkin

[Bambino]

Me oltiin Roomassa 2,5kk ikäisen tytön kanssa. Matka meni erinomaisesti! Lennot menivät ilman ongelmia ja Roomassa pystyi liikkumaan vauvan kanssa hyvin. Ruokapuolestakaan ei tarvinnut huolehtia, sillä vauva söi rintamaitoa. Mielestäni tuo oli oikein sopiva ikä lähteä ensimmäiselle matkalle, tuon ikäinen vauva on vielä helppoa matkaseuraa!

[marjatta]

Nyt seuraisi tyhmiä kysymyksiä ihan piskuisen vauvan kanssa matkustamisesta:

 

Kuinka nopeasti passin voi saada? Lapsenhan täytyy näkyä maistraatissa tai pitää olla Kela-kortti, että voisi saada passin, eikö vain? Me ei olla naimisissa, joten ensin pitänee tunnustaa isyys, jonka jälkeen menee se 2-3 vkoa kunnes isyys on vahvistettu. Eli olenko käsittänyt oikein; menee vähintään tuo 2-3 viikkoa ennen kuin voin hakea passin..?

 

Oli tarkoitus lähteä ihan parin viikon ikäisen kanssa reissuun, mutta nyt pitääkin näköjään siirtää ajatusta ainakin joillakin viikoilla eteenpäin, harmi.

 

 

Onko kukaan lentänyt pitkää lentoa ihan pienen vauvasen kanssa? Millaisia kokemuksia? Tarkoitus olisi lentää 12+2 tuntia (suora lento ei mahdollinen) heti kuin itse vain pystyn istumaan. Viimeksi olin istumakykyinen saman tien, joten olin ajatellut että reissuun voisi lähteä viimeistään kun vauva on 1-2 viikon ikäinen... tuo passijuttu toki nyt vähän mutkistaa matkaa.

 

Voi olla, että tässä hormonihuuruissani nyt vähän ylimitoitan omia voimiani enkä sitten vauvan synnyttyä haluakaan muuta kuin käpertyä kotiin neljän seinän sisään pesimään... tuo matka vaan olisi koko perheelle hirmuisen tärkeä.

[Guest vieras_]

Me ei olla naimisissa, joten ensin pitänee tunnustaa isyys, jonka jälkeen menee se 2-3 vkoa kunnes isyys on vahvistettu. Eli olenko käsittänyt oikein; menee vähintään tuo 2-3 viikkoa ennen kuin voin hakea passin..?

 

Muihin en tiedä mutta vastaan edes tähän. Isyys pitää vahvistaa ensin, jos haluatte alusta asti vauvalle miehen sukunimen. Jos lapselle tulee sun sukunimesi, ei isyyttä tarvitse vahvistaa ennen nimenantoa ja maistraatti-ilmoitusta. Meidän lapsi sai virallisen nimensä parin viikon iässä (olisi voinut olla ehkä viikkoa aiemmin, kun paperit tuli kotiin, ja ehkä nekin olisi itse voinut hakea nopeamminkin) vaikka isyys tunnustettiin vasta siitä pari viikkoa eteenpäin, kun lapsella on mun sukunimeni.

 

Jos siis miehen nimen lapselle haluatte, menee varmaan tuo muutama viikko vähintään (ja siihenkin pitää jo saada heti sovittua isyydentunnustus) mutta sun nimelläsi onnistuu passin haku varmaan jo noin viikon jälkeen.