Sign in to follow this  
Followers 0
Nadda

Vauvamaailmaan koukkuun jääminen

18 posts in this topic

Uusimmassa Meidän perhe -lehdessä Johanna Venho nosti esille asian, joka minuakin on askarruttanut. Nimittäin vauvamaailmaan ja siihen tunnelmaan koukkuun jäämisen. Että halutaan vielä yksi, ja vielä yksi, vaikka kotona onkin jo useampi lapsi.

 

Tunnistatko sinä itsessäsi samaa? Onko sinun vaikea hyväksyä, että nuorimmaisesi on ehkä viimeinen lapsi? Mistä tietää, mikä on aitoa vauvakuumetta ja mikä tuohon vauva-ajan taikamaailmaan koukkuun jäämistä? Onko vaarallista haluta lasta vain sen vauva-ajan huuman vuoksi?

 

Minä tunnistan itsessäni, että vauvakuume perustuu nykyisellään nimenomaan siihen "ihanaan vauva-aikaan". Hassua tästä tekee sen, ettei se vauva-aika oikeasti edes ole kovin ihanaa, kun on melkein 24/7 kiinni vauvassa, yöllä joutuu valvomaan ja koko elämä pyörii vain vauvan ympärillä. Mitä kauemmas pikkuvauvavaihe on meidän perheessä jäänyt, sitä vähemmän haluan uutta vauvaa. Välillä vauvakuume nostaa päätään, mutta olen järjellä ajatellut, että oikeasti haluan nauttia elämästä ainakin hetken aikaa vähän isompien lasten kanssa enkä halua tähän väliin vauvaa. Silti se ajatus on lohduttava, että meille saa tulla vielä joskus vauva eikä lapsilukumme ole ehdottomasti tässä, vaikkei seuraava lapsi syntyisikään heti.

 

Tunnustan siis, että vauvamaailma - ja jopa odotusaikakin on jossain määrin koukuttavaa, vaikka omat raskaudet ovat olleet vaikeita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas todella hyvä aihe!

 

Mä haluaisin tulla taas raskaaksi ja kokea ihanan(?) odotusajan ja sitten pikkuvauva-ajan, kun vauva on ihan vastasyntynyt. Mutta se on nyt vain haave, eikä todellisuudessa oltaisi valmiita siihen vielä. On tää vauva-arki sen verran väsyttävää ja itse on tosiaan niin kiinni vauvassa imetyksen takia ja muutenkin. Mun todellinen tän hetken haave ois se että sais nukkua edes yhden yön kokonaan ilman heräämistä! :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin myös tuon jutun ja toisaalta ymmärrän, toisaalta en.

 

Mä haluan ehdottomasti toisen lapsen. (ehkä kolmannen, mutta se on ISO kysymysmerkki) Mutta varsinaista vauva-aikaa (vastasyntyneen kanssa) mä en hirveästi kaipaa.

Onhan se vauva aivan ihana ja hellyyttävä olento, mutta kyllä mä koen sen melko raskaana elämänvaiheena.

 

Meillä pojan kanssa elämä tuntui helpottavan siinä vaiheessa, kun lapsi alkoi tajuamaan jotain....tällä siis tarkoitan sellaista vastavuoroisuutta ja sitä, että vauva antaa selkeitä merkkejä jostain haluamastaan asiasta. Yöt on edelleen aika vaikeita ja väsynythän sitä on koko ajan. En mä ymmärrä mitä niin hohdokasta tässä on, että mä tekisin lapsia vain sen vauva-ajan vuoksi :huh: Enemmän odotan sitä, että saan seurata lapsen kasvua ja tietysti kaikki vaiheet lapsuudessa on mielenkiintoisia, ei vain vastasyntyneen vaihe.

 

Raskaana oleminen on aivan ihanaa ja ehkä mä siihen suhtaudun enemmänkin kaihoisasti siinä vaiheessa, kun ei lapsia enää tehdä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on sellainen teoria, että monissa perheissä on yksi lapsi enemmän kuin mihin vanhemmilla riittäisi voimat. Sitä voi vielä kahden, kolmen tai kahdeksankin kanssa olla sellainen olo, että hyvinhän tässä vielä yksi menisi. Ja sitten ei menekään.

 

Vähän siis sama juttu kuin siinä, että työuralla sitä usein etenee juuri niin korkeaan asemaan, että osoittautuu kykenemättömäksi hoitamaan hommiaan :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä koin vauva-ajan tosi raskaaksi. Mun on vaikea kuvitella että mä jaksaisin saada toisen vauvan. Mutta kun mä haluaisin kaksi, mahdollisesti kolme lasta silti....voi kun niitä ei saa noin vuoden ikäisinä hyvin nukkuvina, jo kommunikoivina tenavina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä aihe!

 

Mulle meinasi iskea eilen illalla paniikki, kun ajattelin että vielä saan kokea maksimissaan neljä raskautta ja neljästi pikkuvauva-ajan (siis jos meille vaan hyvä lykky käy eikä mitään esteitä tule eteen), mulla kun haaveena on suurperhe sillä olen itsekin sellaisesta. Mietin että mitäs sitten kun ne lapset on tehty, mitä mä sitten teen. :D Onneksi lapset on lapsia pitkään eikä niistä saman tien kasva isoja, aikuisia naisen- ja miehenalkuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei oo hirveästi kaipuuta siihen pikkuvauva-aikaan. Mä kaipasin raskaana olemista, mutta tästä raskaudesta ei sitten pääsekään nauttimaan yhtä paljon kuin esikoisen raskausajasta, kun ei pääse keskittymään siihen. En siis usko, että sitäkään jää sillä tavalla kaipaamaan tän toisen jälkeen. Meillä pikkuvauva-aika oli todella rankkaa, kun poika ei nukkunut. Se meni ihan sumussa, enkä muista siitä oikein mitään. Mietitäänkin miehen kanssa usein, että ollaan ihan hulluja, kun ryhdytään siihen uudestaan. Toisaalta, olen aina halunnut 3 lasta, joten saa nähdä, yritämmekö vielä kolmatta tän toisen jälkeen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama täällä kuin Marthella ja höpölillä. Vauva-aika oli jotenkin tosi ahdistavaa minulle, kaikki se tarvitsevuus ja symbioosi vauvan kanssa oli hirmu raskasta jaksaa. Ja kuitenkin me ollaan miehen kanssa päätetty yrittää toista, ihan siksi, että meille tuntuisi mahtuvan vielä toinen lapsi elämäämme. Juttelin ystäväni kanssa tästä ja kerroin miettiväni olenko ihan hullu, kun haluan ehdoin tahdoin siihen rumbaan uudelleen, esikoinen kun on jo aivan ihanan iso. Ystäväni totesi tosi viisaasti, ettei ensimmäisen mahdollisesti vaikean vuoden takia kannata jättää väliin kaikkia niitä sen jälkeen tulevia. :)

 

Vaikka itselleni vauvamaailmaan kiinni jääminen tuntuukin hyvin epätodennäköiseltä, voin kuitenkin ymmärtää miksi toiset haikailevat sitä uudelleen ja uudelleen. Onhan siinä oma viehätyksensä, kai. Raskaana taas oli ihanaa olla heti, kun oksentaminen loppui, mutta tuskin siihen nyt vilkkaan esikoisen kanssa pääsisi samalla tavoin keskittymään.

Edited by Lara

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kyllä nykyään ihan selkeä vauvakuume, en kuvittele että kukaan huvikseen haluaisi puolta vuotta kuunnella lapsen huutoa, saati saada vain allergisia nukkumattomia lapsia. Mutta se tunne on silti jotain hassua, se vaan voimistuu <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä voin kuvitella tuon tunteen osittain, vaikkei itselläni semmoista ole. Ainakaan vielä siis :rolleyes: Sillä kun tämä kakkonen on maailmassa ja meidän lapsiluku on siinä, niin kyllä sitä varmaan kuitenkin vähän haikailee sitä vauva-aikaa.

Vaikka se pikkuvauva-aika, esikoisen kanssa ainakin, oli mulle alussa kyllä raskasta enkä yhtään kaipaa niitä baby blues -hormonihöyryjä jne, niin kun se on ohi niin osittain sitä katsoo haikeudella taaksepäin. Se on kuitenkin yksi elämänvaihe, mikä sitten joskus, riippumatta kuinka paljon lapsia hankkii, on iäksi taakse jäänyttä elämää. Siitä mulla lähtee ehkä eniten se haikeus - en usko että semmosta kovaa kolmosen vauvakuumetta koskaan tulee, koska pystyn nauttimaan siitä että lapset kasvaa ja siitä, mitä ei enää tarvi käydä läpi kun vauvaa ei ole -mutta silti on haikeaa aina kun yksi elämänvaihe päättyy, oli se mikä vaan.

Ainakin mulla on aina siirtyminen toisesta vaiheesta toiseen aiheuttanut jonkinlaista "kipuilua", siis alkaen kotikotoa muutosta, tai haikeutta ainakin kuten opiskelujen loppuminen, ja nyt äidiksi tultua se haikeus muutoksesta on lisääntynyt potenssiin miljoon, kun aika kuluu niin nopeaa lasten kanssa ja elämä muuttuu niin nopeaa.

Sitä pitää sitten vaan osata nauttia siitä uudesta, mitä elämä tuo, ei jäädä liikaa vellomaan muistoihin, mikä voi olla joskus vaikeaa...

Olikohan tässä nyt mitään järkeä :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei varsinaisesti oo vauvakuume sen takia että kaipaisin pikkuvauva-aikaa ja haluaisin että se aika vain jatkuisi ja jatkuisi loputtomiin. Kun poika oli pieni, se pikkuvauva-aika tuntui sillä hetkellä ihanalta ajalta, mutta aivan yhtäkkiä pojan täyttäessä vuoden kaikki helpottui niin miljoonakertaisesti että nyt sitä pikkuvauva-aikaa ajatteleekin tosi raskaana ja uuvuttavana. Vauvakuume mulla on enemmänkin sen takia että noh, jos haluaa lapsia niin siihen vaan väistämättä kuuluu se vauva-aika, mutta omalla kohdallani kutsuisin sitä ehkä enemmänkin "lapsikuumeeksi". Haluan ison perheen, monta lasta, mutta lapsia jotka ovat isompia kuin pikkuvauvoja, omia persooniaan, omia ajatuksia, mielipiteitä, omia hassuja juttujaan, jotka osaavat jo toimia ja tehdä itse, jotka eivät ole 100% riippuvaisia minusta, joiden kanssa voi tehdä yhdessä asioita ja nauttia sellaisesta tavallisesta "isojen lasten" perhe-elämästä. Eli vauvoja haluan ainoastaan siksi että ilman vauvoja ei koskaan voi saada niitä isojakaan lapsia. :D Jos tästä nyt sai yhtään mitään selkoa.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en kaipaa raskaana oloa enkä vauva-aikaa, mitkä omalla kohdallani eivät olleet kovin mukavat, mutta silti haluan toisen lapsen! Oon jotenkin niin vinksahtanut, että vaikka mun synnytys oli paperilla aika kammottava ja kaikki meni enemmän tai vähemmän persiilleen, ni silti mä odotan synnytystä ehkä kaiken eniten, vaikka toinen kerta saattaa päätyä vielä huonommin. Nyt ei tosin ole mitään mielenkiintoa toivoa uutta lasta, koska olen vasta palannut töihin ja ruennut yrittäjäksi ja työ on unelmien hommaa, lapsi nukkuu hyvin ja arki on ihanaa!! Kuitenkin joskus sen toisen vielä haluan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tää on niin hyvä aihe, että nostan tän vikalta sivulta. Lisää keskustelua siis kaipailen! 

Mulle tää on jotenkin yllättävän ajankohtainen aihe, vaikka vauvat on vasta 4 viikkoisia. :rolleyes: En vaan ajatuksen tasollakaan osaa tai halua käsitellä sitä, että tää oli nyt tässä. Yllärikaksosten jälkeen meillä on jo nyt yksi lapsi enemmän kuin suunniteltiin. Silti on hankala hyväksyä se, että lapsiluku on täysi. Ei enää yhtään raskautta tai synnytystä. Päästään nyt vikan kerran elämään vauvan eka hymy ja niin monta muuta uutta asiaa.

Pitäs vaan osata nauttia hetkestä ja siitä, mitä jo on, mutta on tää haikeeta! 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

On kyllä mielenkiintoinen keskustelu. Meillä on kolme lasta ja koin ensimmäisen vauvavuoden todella raskaana. Aikamoinen sopeutuminen oli siihen ettei ollutkaan enää vastuussa vain itsestään ja että koko ajan on joku kiinni. Esikoisen ollessa vuoden se vauvakuume sieltä vain hiipi yllättäen ja saatiinkin meidän toinen lapsi 1v9kk ikäerolla.

Toinen vauvavuosi oli helpompi, kun vauva jo solahti siihen olemassa olevaan lapsiperherytmiin ja oli tapaus, joka vain kulki mukana, kun mentiin esikoisen kanssa puistoon ja kahviloihin jne. 

Vauvakuume nosti päätään uudelleen kuopuksen ollessa 1,5v ja kahden keskenmenon jälkeen aloin odottamaan meidän kolmatta. Olihan siinä koko raskaudessa ja vauva-ajassa oma vaikeutensa läsnä, kun tiesi, että kaikki tapahtuu viimeistä kertaa.

Palasin töihin vauvan ollessa 11kk ja nyt on olo etten enää halua ikinä palata kotoiluun lasten kanssa. Olin yhteensä 5,5v kotona ja ei musta vaan enää olisi siihen. Nostan hattua kaikille, jotka pystyy siihen vuodesta toiseen. :D Meidän muksut on nyt 6,5v, ensi vuoden alussa 5v ja 2v1kk. Elämä alkaa olemaan helppoa ja mä pääsen vapaammin elämään omaakin elämää. Nautitaan nyt näiden isojen kasvun seuraamisesta. Vauvakuume saattaa välillä nostaa vähän päätään mutta kyllä mun syli on nyt täynnä ja perhe hyvä just näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle tämä on niin totta. Ja ei todellakaan johdu siitä, että vauva-aika olisi jotenkin erityisen ihanaa. Se on se uuden lapsen saaminen, johon jää koukkuun, ja siihen tietysti olennaisesti kuuluu raskaus- ja vauva-aika.

Me saatiin kolme lasta pienillä ikäeroilla, aina seuraava edellisen perään vain. Sitten mies alkoi pelätä, että jos sitä tahtia jatketaan, niin meillä on kohta 15 lasta :lol: Piti siis ottaa ehkäisy käyttöön, ja se tuntui hieman hankalalta (varsinkin kun ehkäisyksi valikoitui hormonikierukka, joka on sekä varma että pitkäkestoinen), mutta siinä lohdutti se, että suunnitelmissa oli kuitenkin vielä joskus saada lisää lapsia.

No, sitten kun lapset kasvoivat ja kasvoivat, alkoikin yhä enemmän tuntua siltä, että kaikki on hyvin juuri niin ja vauvan toivomisessa ei ole mitään järkeä. Vauvat ja pikkulapsethan ovat hyvin työläitä hoidettavia, ja niiden kanssa on kaikki muutenkin paljon hankalampaa kuin isojen. Eli siitä vauvamaailmariippuvuudesta pääsi tavallaan irti, vahingossa, sen ajatuksen voimalla, että vielä saadaan lapsia. Olisihan se edelleen ollut haikeaa myöntää, ettei meille tule enempää lapsia, ja monta kertaa sitä itkinkin, mutta ei se ajatus niin pahalta tuntunut kuin aiemmin.

Nyt meillä sitten joka tapauksessa on neljäs lapsi tulossa, eli vauvamaailmakoukku odottaa taas. En suostu myöntämään, että tämä olisi viimeinen, vaan haluan ainakin viidennenkin vielä :rolleyes: Mutta kyllä se lasten hankkimisen lopullinen lopettaminen lähestyy nyt kuitenkin. En usko että uutta isomman ikäeron väliä enää halutaan, vaan sitten kun lasten tekeminen tältä erää loppuu, niin se loppuu lopullisesti, ja se voi olla kyllä henkisesti aika raskasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen ainakin koukussa :rolleyes::D

Välillä tulee muisteltua niitä fiiliksiä synnytyksestä, uuden vauvan kanssa kahdestaan vietettyä aikaa synnärillä, alun pesimistä vauvan kanssa... ja ihana jännittävä raskausaika.

Kauhulla jo mietin sitä koska oikeasti on päätettävä ettei enää lisää ja ikä on varmasti se joka tulee vastaan. Itse en osaisi päättää lapsilukua, että koska ihan oikeasti se on siinä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olemme mieheni kanssa alusta asti puhuneet kahdesta lapsesta. Miehelläni on edellisestä suhteesta yksi lapsi, ja hän on ollut sitä mieltä että kolme riittää hänelle. Kun sitten tulin esikoisen kanssa synnäriltä kotiin, pysähdyimme matkalla pikaisesti sisareni luona hakemassa jotain vaatetta. Muistan kun siinä siskon eteisessä katsoin peilistä sylissäni nukkunutta vauvaa ja nieleskelin kyyneleitäni, kun mietin että apua jos tämän saa kokea enää vain kerran, vaikka siinä kohtaa ei oltu vielä päästy edes kotiin asti! :D 

Nyt odotan toista lastamme, ja vaikka ainakin tämä alkuraskaus on ollut rankempaa kuin viime kierroksella, on mulla silti hirveän haikea olo kun ajattelen, että tämä saattaa olla viimeinen raskaus ja lapsi meidän perheeseen. Esikoisen vauva-aika sujui helposti ja ensimmäisestä vuodesta on hyviä muistoja, joten sitä on helppo kaivata ja innolla odotankin uudenlaista vauva-aikaa kahden lapsen kanssa.

Samanlaisia ajatuksia siis täälläkin, kauhistuttaa jo ajatuskin että pitäisi lopullisesti päättää lapsiluvusta. Se on jotenkin sitten niin.. lopullista. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoisia ajatuksia! Meillä on hedelmällisyysongelmia, joten voi olla ettemme pääse puolison kanssa itse päättämään lapsiluvustamme. Odotan nyt toista lasta ja esikoinen täyttää pian viisi. Olen itse kohta 35, joten hedelmällisyys laskee koko ajan tästäkin vähästä.

Olen itse nauttinut myös raskaus- ja vauva-ajasta: osin siksi, että raskausaika on helppoa ja tietyllä tapaa nautin siitä huomiosta, minkä raskausmahan kanssa saa. :blush: Muuten en koe olevani huomionkipeä, mutta jos pari kertaa elämässä...? :rolleyes: Vauva-aikaan liittyvää vanhempainvapaata odotan myös innolla. Työ on ilmeisesti sen verran stressaavaa, että pitkä vapaa tuntuu houkuttelevalta kotoilulta. Vaikka esikoisen kanssa välillä meinasikin levitä pää, kun 24/7 ihossa kiinni oleva takiainen oli aika rasittava. Tietysti se, että saa uuden ihmisen perheeseen, on mahtava asia - esikoinen ainakin on niin hauska tyyppi, että innolla odotamme pikkuveljeä saapuvaksi.

Toivon salaa, että saisimme kolmannenkin lapsen. Ehkä menemme yksityispuolelle vielä hoitoihin, kuka tietää. Nämä lapset on saatu aikaan luomusti, mutta esikoisen ja kakkosen välissä tehtiin kolme IVF/ICSIä tuloksetta, eli ihan helpolla eivät lähteneet alulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0