Nesbit

Kaksi (tai useampi) kieliset perheet

327 posts in this topic

ARGH! Ei pojalla sitten alakaan ruotsi vielä :( Pojan ope oli käsittänyt ryhmän väärin ja ilmoittanut pojan sinne ryhmään. Se toinen ope soitti eilen ja kertoi, että siihen ryhmään pääsee vain, jos on asunut Ruotsissa. Pöh ja höh!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Harmi :girl_sad:

Onko siellä mitään ruotsinkerhoja? Tutun lapsi aloitti juuri venäjänkerhon täällä korvessa, joten varmaan pääkaupunkiseudulla olisi tarjontaa enemmänkin eri kielille.

Edited by Neven

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lusikka soppaan... Meidän tilanteemme on erilainen, sillä olemme umpisuomalainen perhe, mutta asumme ulkomailla ja lapset käyvät englanninkielistä koulua/tarhaa. Koulussa on myös paikallisen kielen opetusta jo eskarissa ja kakkosella muistaakseni alkaa ranska. Tarhassa isompien ryhmällä on espanjaa kerran viikossa. Lisäksi tarhassa on paljon paikallisia ja sitäkin on tullut kaupan päälle. Kaksi/monikielisyysasiat kiinnostavat sen vuoksi, mutta myös äidinkielen ylläpitäminen mahdollisimman hyvin. Meillä on kuitenkin paluu Suomeen edessä viimeistään 2016 eikä tiedetä miten sitten kouluasiat menee. Englanti on kuitenkin valittu koulukieleksi ainakin ulkomailla ja sillä kielellä käydään koulut myös tulevien työkomennusten aikana.

Vanhin käy American schoolia (käytännössä kansainvälinen koulu, mutta jenkeillä ohituskaista) ensimmäistä vuottaan ja oli sitä ennen puoli vuotta englanninkielisessä tarhassa. Aika samanlaista opetusta tuntuu olevan kuin kaverin lapsella suomalaisessa eskarissa. Mielenkiinnolla seuraan lukemaanoppimista. Käymme samalla suomalaisen esikoulun äidinkielen materiaalia läpi kotikoulussa. Välillä poika tuntee kirjaimet englanniksi, mutta ei suomeksi. Toiveena on, että poika oppisi kuitenkin ensin lukemaan suomeksi. Tutkimusten mukaan tämä auttaa vieraan kielen lukemaan oppimisessa ja oikeinkirjoituksessa. Laskea osaa paremmin englanniksi.

Kakkonen on käynyt englanninkielistä montessori-tarhaa kaksi kuukautta ja kolmonen aloittaa ensi maanantaina. Näiden kanssa pitää panostaa suomen kieleen toisella lailla ku esikoisen kanssa. Kolmonen on alkanut puhua vasta pari kuukautta sitten; tosin samantien täysin lauseita. Sanastoa pitää kartuttaa ja äännevirheitä on puheessa vielä paljon. Kolmosella myös on vielä virheitä äänteissä. Osaa sanoa kaikki kirjaimet oikein, mutta tietyt yhdistelmät eivät mene (esim. ks->hh tai konsonanttiheittoja).

Suomeen me panostetaan lukemalla paljon lasten kanssa, että sitä kautta tulisi uutta sanastoa ja kuulisivat yleiskieltä eikä vaan meidän murteita. Osallistutaan Suomi-koulun tapaamisiin ja muutenkin yritetään järjestää lapsille paljon suomen kielisten kavereiden kanssa leikkitreffejä. Suomen telkkaria katsotaan, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että sillä ei vielä tässä iässä ole juurikaan merkitystä kielen kehittymisen kannalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm. Kyllä meillä ainakin tytöt katsovat hollantilaisia ohjelmia dvd:lta ja Youtubesta ja sitä kautta oppivat uusia sanoja ja mm. lauluja. Kyllä minä olen ainakin ollut huomaavinani että ovat oppineet kuulemalla puhetta sekä suomea että hollantia. Lisäksi tietysti minä luen tytöille kirjoja paljon suomeksi, mies taas hollanniksi.

Kunhan kuulevat sitä kieltä, sama kai se onko livenä vai nauhalta :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei kaikki! Olisi mukava kuulla kokemuksiasi lisää. Ida-Mari, täällä on toinen ei-natiivi. :)

 

Meillä lisähaastetta tuottaa se, että toinen opettaa ei-natiivia kieltä toiselle, mutta jota puhuu sujuvasti. Minä siis puhun lapsellemme englantia. Aika yksinäiseltä on välillä tuntunut kielen puhuminen, kun koko muu suku on suomenkielistä, eikä lapsi vielä kommunikoi kummallakaan kielellä. Suvun kesken saattaa paikalla olla 5-10 muuta ihmistä, ja sitten pitää yksin puhua lapselle eri kielellä. Meillä harrastetaan paljon lauluja, loruja ja satuja molempien kielten ruokkimiseksi.

 

Kaksikielisyyden edut ovat meillä tiedossa, enkä epäile tästä ei-natiiviudesta koituvan juurikaan haittaa lapsellemme. Lorut ja laulut ja puhe onnistuvat kyllä mainiosti, mutta odottavan aika on käynyt pitkäksi, kun sanojakaan ei ole vielä tullut muutoin kuin suomeksi. Jatkosuunnitelmat on tällä hetkellä sellaiset, että aikanaan laitettaisiin lapsi kaksikieliseen tarhaan, jossa molemmat kielet kehittyvät edelleen. Tavoitteena on kasvattaa kielellisesti ainakin toiminnallisesti kaksikielinen ihminen, joka siis ymmärtää ja puhuu kieltä täysin tai lähes täysin kuten natiivit, mutta jonka kirjoitettu ja luettu kieli ei välttämättä ole lähelläkään natiivin tasoa. Jatko-opiskelu kielenhuollon ja lukemisen osaltahan ajoittuu pitkälle ikävuosiin 12-18, ja silloin vaaditaan kyllä nuorelta omaakin aktiivisuutta, eikä se ole tällä hetkellä ajankohtainen aihe.

 

Tiedossani on muuten yksi ei-natiiviperhe, ja heillä vaikuttaa kielenopetus onnistuneen, kun asuvat vieläpä ei-natiivikielen kohdemaassa.

 

P.S Olen lukenut kohtalaisesti tutkmuksia kaksikielisyydestä, ja niiden sanoma on selvä: lapsi ei opi kieltä vain passiivisesti altistumalla. Millaista siis täällä näiden "kolmikielisten" (vanhemmat käyttävät äidinkieltään ja puhuvat keskenään yhteisellä kielellä eli esimerkiksi englanniksi) kommunikaatiokielen taito on? Olettaisin että lapset ovat hajulla tietyistä päivittäisistä asioista, mutteivat välttämättä ymmärrä kovinkaan paljoa?

 

Onko täällä muita ei-natiiveja? Ja ymmärrän kyllä tuon mistä jotkut aiemmin kirjoittelivat, että lapsi ei välttämättä halua puhua kieltä, joka ei ole ympäristössä muodissa (esimerkiksi hollanti Suomessa, suomi USA:ssa jne).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen kuullut ihan kaksikielisyyden asiantuntijalta, että lapselle ei pitäisi puhua muuta kuin omaa äidinkieltä. Jos lapsen haluaa oppivan englantia, kannattaa lapsi laittaa vaikka kielikylpypäiväkotiin tai asua englanninkielisessä maassa, mikäli englanti ei ole kummankaan vanhemman kotikieli.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm. Kyllä meillä ainakin tytöt katsovat hollantilaisia ohjelmia dvd:lta ja Youtubesta ja sitä kautta oppivat uusia sanoja ja mm. lauluja. Kyllä minä olen ainakin ollut huomaavinani että ovat oppineet kuulemalla puhetta sekä suomea että hollantia.

 

Ehkäpä näillä, jotka väittävät, ettei televisiosta ole apua, on jotain muutakin televisiota vastaan :rolleyes: Meillä sitä ei tiedä onko suomen kielen sanasto omittu vanhemmilta, kirjoista, lauluista vai lastenohjelmista... Englanniksi ei vielä katsota ohjelmia.

 

Sanotaan, että lapselle pitäisi puhua sitä kieltä, jolla kiroaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Jatkosuunnitelmat on tällä hetkellä sellaiset, että aikanaan laitettaisiin lapsi kaksikieliseen tarhaan, jossa molemmat kielet kehittyvät edelleen."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai teillä on noin nuori lapsi. No eihän siinä sitten mitään ihmellistä ole jos ei ole vielä vastaillutkaan... Hienoa, että olet jaksanut puhua lapsellesi saamea. En yhtään epäile, etteikö sinunkin lapsestasi tulisi vähintään toiminnallisesti kaksikielinen. Hänellä on mahdollisuus oppia saamen syvimmät salatkin (siis käyttämään kieltä sinuakin paremmin), jos vain viitsii tehdä myöhemmin asian eteen töitä, tai ainakin oppia sinun lailla puhumaan kieltä sujuvasti. :)

 

En itse näe mitään ongelmaa siinä, jos siirtää ei-äidinkielen lapselleen, jos sillä osaa sanoa haluamansa asiat. En sinänsä tullut tänne väittelemään tämän metodin oikeudesta tai vääryydestä. Koen, että mitä aiemmin kieltä alkaa oppia ja kuulla, sen parempi. Lapselle siitä tulee äidinkieli. Lapset oppivat vasta myöhemmässä elämän vaiheessaan oman tapansa ääntää sanat ja kieliopilliset asiat, joten edes pieni aksentti ei olisi haitaksi. Murrehan/aksenttihan voi olla aluksi hyvinkin sidonnainen vanhempiin, mutta tarhaiässä ne alkavat sitten muotoutua yleisesti hyväksyttyyn formaattiin, sikäli kun siitä poikeavat.

 

Mulla on tullut kans tilanteita, etten ole tiennyt mitä jokin sana on, mutta olen tarkistanut ne sanakirjasta. Sitä ennen olen kiertänyt tilanteen muutoin, eli selittänyt muilla sanoin. Mun valintaan puhua englantia vaikuttaa useitakin syitä, esimerkiksi se, että tiedän lapsen oppivan suomea toiselta vanhemmaltaan. "Väärä kieli" -ilmaisu on minusta aika ennakkoluuloinen ja loukkaava. Mikä kieli on oikea ja mikä väärä? Kenellä sitä on oikeus tuomita, jos ei lapsen vanhemmilla? Itse kuittaan nämä jutut lähinnä kateellisten panetteluna. Tee juuri kuten lapsellesi parhaaksi koet - ja tiedät että oikeat ystäväsi tukevat sinua tuomitsemisen sijaan.

 

Stressinpoikasesta: mulla oli vähän samoja tuntoja aluksi. Mutta sitten totesin ne turhiksi. Olen huomannut huomattavan töksähtelevien ei-natiivien pystyvän opettavan lapsilleen alkeet, jonka jälkeen ympäristö hoitaa loput. Terkkuja sinne ja kaille muille myös. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedossani on muuten yksi ei-natiiviperhe, ja heillä vaikuttaa kielenopetus onnistuneen, kun asuvat vieläpä ei-natiivikielen kohdemaassa.

 

Juuri siksi. Lapsi kuulee oikeaoppista kieltä ympärillään ja täten myös kieliopin oppiminen onnistuu.

 

 

Ei-natiivi ei koskaan hallitse kieltä täydellisesti vaikka olisi miten sujuva. Meillä esim. mies puhuu erittäin sujuvasti viittä kieltä, mutta kyllä se niin on, ettei hallitse muita niin hyvin kuin oman äidinkielensä, tunnustaa sen itsekin.

 

Täytyy myöntää, että en toisaalta ymmärrä miksi täysin yksikielisen perheen pitäisi edes opettaa lapsilleen jotain toista kieltä, ehtii sitä myöhemminkin (itselläni esim. sujuvin vieras kieli on viidennellä aloitettu toinen A- kieli). Monikielisissä perheissä useamman kielen käyttöön on käytännön perusteet.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisaalta... ovathan melkein kaikki vieraiden kielten opettajatkin ei-natiiveja... (Tietty heillä on yleensä maisterintutkinto opetettavasta kielestä, mutta varmasti monet maallikot, jotka muuten vaan osaavat kyseistä kieltä hyvin, puhuvat sitä paremmin kuin monet kielenopettajat. [Disclaimer: siis kirjoitin monet, ei kaikki tai suurin osa! :girl_wink: ] Harva vanhempi, joka puhuu jotain kieltä "minä lukee kirja" -tasolla, varmaan edes harkitsisi opettavansa kyseistä kieltä lapselleen. Toisaalta ei-natiivin kielen johdonmukainen puhuminen lapselle vaatii varmasti aikamoisen panostuksen sekä oman kielitaidon kehittämisen että lapsen kielitaidon monipuolisen tukemisen kannalta.

 

Toinen mietittävä asia teille, jotka reagoitte negatiivisesti ajatukseen vanhemmasta, joka puhuu lapselleen muuta kuin äidinkieltään, voisi olla, että mikä siinä toisen kielen passiivisessa/passiivisemmassa kielitaidossa sitten olisi niin vaarallista, jos kerran lapsi osaa toisen/yhden kielistään täydellisesti / äidinkielen tasoisesti.

 

Siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa,

 

vinkkaan The Bilingual Family Newsletterin arkiston, jossa on useita positiivisia artikkeleita perheistä, joissa toinen vanhempi puhuu lapselleen kieltä, joka ei ole kyseisen vanhemman äidinkieli, (ja myös perusteluita sille, miksi näin on päätetty toimia - vaikkapa halu tarjota lapselle kaksikielisyyden tuomia metakielellisiä taitoja ja avoimuutta useammalle kulttuurille), esim.

 

Volume 26 : issue 2

- Non-native Bilingualism - Jake Willis

 

Volume 27 : issue 1

- Intentional Bilingualism - Inés María Jiménez.

 

 

Kaksikielisyydelle omistetulta sivustolta BilingualBaby.eu (tekijöistä ei tosin löydy infoa, mikä on aika hassua...) löytyy infoa kaksikielisyydestä, jossa lapsen toinen kieli ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli (intentional bilingualism), ja paljon muusta.

 

OPOL:iin liittyen, toinen kappale

 

FAQ-osiossa ensimmäinen kysymys liittyy vanhemman kielitaitoon

 

Löysin nämä sivustot kesällä, kun provosoiduin aika tehokkaasti siitä, kuinka tässä ketjussa viitattiin ei-natiivin kielenkäyttäjän saamen kieleen (lapsen kannalta?) "vääränä" kielenä. Eivät kai kielet voi olla vääriä, eikä muuten OPOL ole ainoa keino kasvattaa lapsista kaksi-/monikielisiä, vaikka todella laajalle levinnyt toimintaperiaate onkin!

 

 

Muoks. typoja.

Edited by KraKsRaks

Share this post


Link to post
Share on other sites

Natiivin englannin puhujan kanssa eläessä olen todennut, että monet asiat mitä koulussa on opetettu on opetettu väärin, että se siitä. :grin:

 

Mikä itseäni häiritsee ei-natiivin kielen puhumisessa lapselle on se, että kielioppi kärsii koska sitä ei vaan koskaan hallitse niin hyvin kuin äidinkielessään ja riittävän moni suomea äidinkielenään puhuva raiskaa jo suomenkin kielioppia saati sitten toisen kielen...

 

Olen kielioppinatsi. :lipsrsealed::grin:

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

KraKsRaks erityiset kiitokset!

 

Antamissasi linkeissä on huikea määrä tietoa. Olen lataillut BNF -lehden numeroita koneelle ja tutustunut myös muihin linkkeihin, ja totesin että saattaa kestää jopa viikkoja ennen kuin kerkeän tankata kaiken tuon tiedon.

 

Bilingualbaby -saitin FAQ:n olen aika lailla lukenut nyt. Referoituna eräs kohta: "Ketkä ovat vihollisiani? Kaikki, jotka yrittävät lannistaa sinut ja saada sinut luopumaan tavoitteestasi." Aika rankasti ilmaistu, mutta jotenkin hyvin tuttua. :) Kiitos kuitenkin sinulle, olet rohkaiseva ja kannustava, hyvistä linkeistä.

 

Oletko itse vain suivaantunut mainitsemastasi palautteesta, vai onko sinulla itselläsi kiinnostusta vastaavaan ei-natiiviopetukseen?

 

Aika paljon noista vinkeistä on tullut jotenkin luonnostaan. Esimerkiksi laulujen ja lorujen soittaminen ja toistaminen uudestaan ja uudestaan. Englanniksi on vielä verrattain helppo löytää valtava määrä erilaisia lauluja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän perheessä puhutaan kolmea kieltä. Mun äidinkieli on Viro ja puhun lapsilleni omaa äidinkieltäni vaikka Suomea hallitsen paljon paremmin. Eli voi se mennä näinkin, että osaa puhua paremmin muuta kieltä kuin omaa äidinkieltä :girl_wink:

 

Mä en kyllä koe osaavani Suomeakaan täydellisesti, etenkin kirjottaminen on viime vuosina tuntunut erittäin vaikealta, vaikka lukio aikana "äidinkielen" numero olikin 9. Mutta vaikka osaankin Suomea niin tyrkytän Viroa lapsilleni. Ihan vaan sen takia, että ymmärtäisivät sitten mitä sukulaiset puhuvat. Eli onko se jotenkin paheksuttavaa, että puhun lapsilleni jotain kieltä mitä en osaa kunnolla itsekkään? Ja koska hallitsen Suomen kielen paremmin niin ilmeisesti mun pitäisi siis puhua lapsilleni Suomea, vai?

Mun puolesta jokainen vanhempi saa ihan itse päättää mitä kieltä puhuu lapselleen. Etenkin jos kokee jonkun kielen enemmän omakseen vaikka se ei olisikaan oma äidinkieli ja haluaa puhua sitä myös lapsilleen.

 

 

Mulle eräs nainen alkoi kertoa paheksuvasti,että hänen siskonlapset oppivat niiiiin myöhään puhumaan Suomea, kun oli niin monta kieltä opittavana ja miten lapselle pitäisi puhua vaan yhtä kieltä ja blaablaa. Kerroin sitten vasta sen jälkeen, että meidän perheessä puhutaan näin monta kieltä ja itsekkin olen monikielinen pienestä pitäen ja rupesin puhumaan kahta kieltä sujuvasti 2 vuotiaana. Meni nainen siinä vähän hiljaiseksi sen jälkeen :grin:

Kummallista miten ihmiset ottavat jotenkin niin itseensä, jos lapsi ei opi ekana sitä kieltä missä maassa asuu. Monet vieraat ihmiset ovat olleet niin huolissaan meidän lapsista, kun he eivät juurikaan Suomea ymmärrä ja että missä vaiheessa ne lapset oikein sitten oppivat Suomea, kun ei kukaan sitä niille puhu. Me puhutaan lapsille ainoastaan Ruotsia ja Viroa. Suomen kieltä puhutaan vaan mieheni kanssa keskenämme. Mutta kun kerran Suomessa asutaan niin eiköhän lapset ihan pakostakin Suomen tule oppimaan :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisaalta... ovathan melkein kaikki vieraiden kielten opettajatkin ei-natiiveja... (Tietty heillä on yleensä maisterintutkinto opetettavasta kielestä, mutta varmasti monet maallikot, jotka muuten vaan osaavat kyseistä kieltä hyvin, puhuvat sitä paremmin kuin monet kielenopettajat.

Jeps, nain on. Esimerkiksi keskiverto suomalainen ranskanopettaja aantaa vaarin ja siksi suuri osa suomalaisista ranskanpuhujista ei osaa aantaa ranskaa kauniisti mika on ihan pirun arsyttavaa silla aanteiltaan ranska sopii suomalaisen suuhun tsiljoona kertaa paremmin kuin englanti ja olisi niin helposti aannettavissa oikein. Vuosien vaarinoppimista on vaikea korjata.

 

Mikä itseäni häiritsee ei-natiivin kielen puhumisessa lapselle on se, että kielioppi kärsii koska sitä ei vaan koskaan hallitse niin hyvin kuin äidinkielessään ja riittävän moni suomea äidinkielenään puhuva raiskaa jo suomenkin kielioppia saati sitten toisen kielen...

Kylla muuten hallitsee, ei natiivin aantaminen mua enemman huolestuttaisi kuin kielioppi. Ma osaan englannin kieliopin ja oikeinkirjoituksen paremmin kuin keskiverto Britti ja sanavarastonikin on huomattavasti monipuolisempi. Siksi en jaksa esimerkiksi hengailla englanninkielisilla keskustelupalstoilla kun kirjoitusvirheet ja laiska kielioppi arsyttavat.

En joudu ikina englanniksi miettimaan lauserakenteita tai sanoja niinkuin silloin kun puhun/kirjoitan suomea. Aion silti puhua lapsellemme suomea vaikka joudunkin pinnistelemaan sanojen kanssa huomattavasti enemman, musta olisi vaan tosi saali ettei lapsi osaisi aitinsa aidinkielta eika siten ikina paasisi kunnolla kiinni toisen kotimaansa kulttuuriin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä 4-vuotias on oppinut englantia hiukan vahingossa tässä samalla, me kun puhutaan sitä miehen kanssa. Minusta se on vaan hyvä asia, oppii sitten koulussa toivottavasti helpommin englannin ja ehkä lausuminenkin on hieman parempaa kuin mitä minulla oli silloin aikoinaan :grin:

Minä olin tosi huono enkun kielessä ja näin sitä vaan mennä posotetaan.

 

Muistan kun oltiin Interrailillä, miten kaikki tapaamamme englantilaiset olivat kateellisia minulle ja kaverilleni kun olimme viitsineet opiskella niin monia kieliä koulussa.

Että kaikki kunnia Suomen koululaitokselle vaikka on siellä tietysti paljon epäkohtiakin, sitä en kiellä.

 

Muistaako joku muuten että montako lasta pitää olla ryhmässä jotta kunta järjestää lasten äidinkielen tunteja? Minä ja mies muisteltiin että luku olisi kolme. Tässä kunnassa olisi jopa 4 hollannin kielistä lasta tällä hetkellä, mutta mitenhän tuon opetuksen sitten saa? Pitääkö sitä itse alkaa jotenkin järjestelemään? :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Riippuu tosi paljon mm. kaikesta. Meille on pidetty kahdenkin oppilaan tunteja kun vanhemmat oli tosi aktiivisia. Soittakaa kuntaan ja kysykää tai mielellään suoraan koululle, koska vanhempien aktiivisuus on siinä avainasemassa. Ja siis nimenomaan vanhempien, mitä enemmän porukkaa liikkeellä niin sitä parempi. :)

Edited by Ida-Mari

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ma ymmarran hyvin Ida-Marin pointin ja hatunnosto sulle!

 

 

Mullekin oli itsestaanselvyys, etta puhun lapsille vain ja ainoastaan suomea. Meidan perhe ei tule todennakoisesti missaan vaiheessa asumaan Suomessa. Englanti tulee siis olemaan myohemmin lapsien vahvempi kieli. Mutta ma luotan siihen, et mun tekema pohjatyo on tarpeeksi ja lapset tulevat sailyttamaan suomenkielenkin taidon. Ida-Marin tavoin oon valmis taistelemaan sen asian puolesta, koska musta se olis ihan hirvea menetys, jos mun lapset eivat sailyttaisi suomalaisia juuriaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistaako joku muuten että montako lasta pitää olla ryhmässä jotta kunta järjestää lasten äidinkielen tunteja? Minä ja mies muisteltiin että luku olisi kolme. Tässä kunnassa olisi jopa 4 hollannin kielistä lasta tällä hetkellä, mutta mitenhän tuon opetuksen sitten saa? Pitääkö sitä itse alkaa jotenkin järjestelemään? :girl_sigh: [/color]

Meidän kaupungissa pitää olla 4 ilmoittautunutta, mutta lasten ei tarvitse olla saman ikäisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mites se homma sitten toimii, kun nuorin lapsi on nyt n. vuoden ikäinen, yksi on 2-vuotias ja kaksi vanhinta 4-vuotiaita, alkaako opetus joka tapauksessa jo eskari-iässä?

Vai alkaako se sitten kun nämä 2 vanhinta on ekalla vai vasta sitten kun kolmaskin on koulussa eli silloin nämä kaksi vanhinta olisivat jo 9-vuotiaita?

 

Aion kysyä omasta kunnasta, kunhan näen taas tuota koulutoimenjohtajaa. Olen hiukan ajoissa tämän asian kanssa, mutta ei voi mitään kun asia kiinnostaa :grin:

Minusta joku sanoi että täällä riittäisi kolme, mutta miehen kanssa just tuumattiin että mistä ihmeestä ne kaivaa sitten sen hollannin kielen opettajan... :girl_sigh:

Toisaalta, eipähän se kyllä ole meidän ongelma ollenkaan :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mun mielestä kaikkien lasten täytyy olla kuitenkin peruskouluikäisiä. Näin ainakin ymmärsin, mutta kannattaa ehdottomasti kysellä omasta kunnasta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now