Nesbit

Kaksi (tai useampi) kieliset perheet

327 posts in this topic

Hmm.. vaikea sanoa, kun ei ole vastaavasta kokemusta. Jos tyttö puhuu jo hyvin, niin voisitteko puhua tytön kanssa asiasta? Eri asia sitten ymmärtääkö tyttö, mutta ainahan sitä voi kuitenkin yrittää.

 

Kyllä sä varmasti opit ymmärtämään sitä kieltä siinä samalla, kun mies sitten puhuu tytölle ja/tai vauvalle sitä ruotsia. En olisi huolissani, ettet ymmärtäisi, jos lapset sitten aikanaan puhuvat ruotsia keskenään. Voi käydä ihan hyvin niinkin, että lapset puhuvat suomea keskenään. Lapset päättävät sen asian sitten itse.

 

Meidän pojat ovat nyt 7 ja 5 ja nuorempaakin voi jo käyttää tulkkina aika hyvin :grin: Aika usein kysyn esikoiselta jotain juttuja ruotsiksi tai toisinpäin, että mitä joku juttu tarkoittaa suomeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voiskohan tota asiaa kysyä neuvolasta tai jostain? Luulisi, että olisi jollain toisellakin ollut sama tilanne, joten jos vaikka sitä kautta saisi jotain vinkkiä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin ja jos nyt siihen ruotsin kieleen vaihdetaan niin tehdäänkö se niinsanotusti kertarytinällä? Ja kuuluuko mun "suomentaa" tytölle mitä mies tarkoittaa vai vaan antaa olla ja toivoa että joskus ymmärtää..? Sorry nyt oikeasti tyhmät kysymykset mutta ei mulla ole aavistustakaa miten pitää toimia :girl_sigh:

 

Kokemusta ei mullakaan tämmöisestä löydy, mutta ihan kertarytinää ehdottaisin. Ottakaa vaikka samaan yhteyteen joku miehen vanhempien vierailu ja entistä enemmän ruotsinkielisiä tv-ohjelmia. Suomennat jos erityistarvetta on, eli ei joka lausetta, vaan jos tyttö ei yhtään meinaa tajuta vaikka olisi tärkeää. Tytön tietenkin annatte vastata suomeksi miehelle.

 

 

Väitän, että jos vaan mies juttelee kovasti ruotsiksi ja muualtakin tyttö kieltä kuulee, ei kestä kovin kauaa kun tajuaa jo hyvinkin. Tähän peilaan vähän omaa kokemustani vaihtarina, joka on todellakin aivan eri asia, mutta toisaalta samalla tapaa siinä joutuu oppimaan nopeasti vain kuulemalla uuden kielen. Ihan vain ympärillä kuulemalla opin 17-vuotiaana ymmärtämään aivan vierasta kieltä noin kuukaudessa. Luulisi, että oppimiselle alttiimpi 2-vuotias ei olisi asiassa heikommalla.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä taas kannattaisin pikkuhiljaa-taktiikkaa. Ihan vastaavaa kokemusta mulla ei ole, mutta meillä minä puhun lapsille suomea, mies hollantia, keskenämme mies ja minä puhumme englantia.

Milloinkaan ei olla opetettu lapsille englantia, vaan ovat oppineet sitä siinä samalla meidän keskustelujamme kuunnellen. Nykyisin 4-vuotiaamme ymmärtääkin melkein kaiken englanninkielisen keskustelumme ja pienempikin ainakin ihan perusjutut. Siis vaikkei heille puhutakaan vaan keskenämme puhumme vaikka että kohta lähdetään puistoon niin johan on molemmat lapset naulakolla :grin:

 

Ottaisin kyllä yhteyttä neuvolaan ja puheterapeuttiin, että saisi keskustella jonkun kanssa asiasta ihan kunnolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun omakohtaiset kokemukset rajoittuvat esikoisen 5-vuotiaana alkaneeseen kielikylpyyn. Siitä näkövinkkelistä asiaa tutkineena suosittelisin kyllä myös puhumaan asiasta jonkun asiantuntijan kanssa, koska kuitenkin kaksikielisyys alusta lähtien ja kielikylpy ovat hieman eri asioita. Kielikylpyä käsittelevässä kirjallisuudessa ainakin kovasti painotetaan sitä, että lapsen oma äidinkieli tulisi olla tarpeeksi vahva ja hyvin kehittynyt, ja näin on yleensä noin 3-vuotiaana.

 

Neuvola on varmaan hyvä paikka aloittaa selvittely. Meillä ainakin nykyisin puheterapeuttia, ja kai suunnilleen mitä vaan asiantuntijaa, pääsee julkisella tapaamaan vain neuvolan lähetteellä.

Edited by ilopilleri

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulikin tosta mieleen, että kun kyselin esikoisen ruotsinopiskelusta, niin sain vastaukseksi, että ensin olisi hyvä osata kirjoittaa ja lukea yhtä kieltä ja sitten vasta myöhemmin sitä toista. Tässä siis kyse siitä, että on kaksikielinen lapsi, joka käy suomenkielistä koulua, eikä koulussa ole tarjolla pojalle ruotsinopetusta. Todennäköisesti se menee silleen, että poika alkaa sitä ruotsia kirjoittaa jossain vaiheessa omatoimisesti, mutta viimeistään sitten tulee sitä ruotsia, kun tulee muillakin koulussa. Taisinkin tästä jo aiemmin kirjoittaa tässä ketjussa, että yritin löytää pojalle ruotsinopetusta koulun ohella, mutta ei se sitten onnistunutkaan.

 

Mun puolesta poika voi alkaa opetella kirjoittamaan ruotsia siinä vaiheessa, kun osaa hyvin lukea ja kirjoittaa suomea. Olen jo huomannut, että pojalla on vaikeuksia kaksoiskonsonanteissa ja saman ongelman olen huomannut monella muullakin kaksikielisellä, kun niitä tuttavapiirissä on ja lähin esimerkki on lapsen isä, joka taas on opiskellut suomen koulussa (ei siis syntyjään kaksikielinen). Ensin haluan, että poika oppii kunnolla kirjoittamaan ja lukemaan suomea ja sitten vasta katsotaan sitä ruotsia. Muuten pojalle varmasti tulee vielä enemmän noita virheitä/ongelmia ja mä haluan, että poika oppii kirjoittamisen ja kieliopin kunnolla.

 

Tän höpinän tarkoitus oli siis, että jos kirjoittamisessa suositus on osata ensin toista hyvin ja sitten vasta toista, niin ehkä samalla logiikalla olisi hyvä osata puhua sujuvasti yhtä ja sitten vasta toista, jos ei ole kuullut molempia kieliä syntymästä lähtien.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huomenta, tämän ketjun väki.

 

Mulla olis kysymys, joka itse asiassa koskee appiukkoani. Appi on siis kääntänyt elämässään uuden sivun ja on usean vuoden työkomennuksella Kiinassa, missä sillä on (mun ja mun miehen ikäinen...) kiinalainen naisystävä. Nää sai nyt sitten vuosi sitten pojan, eli poika on nyt reilu 1-v.

 

Poika on tietysti suurimman osan ajasta kotona äitinsä kanssa, ja äiti (kai) silloin puhuu lapselle kiinaa, samoin kuin äidinäiti. Vaan mitä tekee appiukko, sitten illalla myöhään töistä tullessa sen lyhyen ajan poikaa tavatessaan? Puhuu sille omaa SURKEAA tankeroenglantiaan (eli parin yhteistä kieltä) :skilletgirl: :skilletgirl: :skilletgirl:! Ja silloin kun appiukko on paikalla, myös pojan äiti puhuu pojalle omaa heikkoa kiinalaisenglantiaan!

 

Olen tästä kovistellut appiukkoa, että mitäs h*vettiä, mutta hän ei käsitä ollenkaan, millaista haittaa tästä lapselle koituu. Kuulemma "iltaisin kyllä luen joskus suomenkielisiä satukirjoja, mutta ei sitä arjessa sen enempää ehdi". Miten niin EI EHDI puhua suomea, mutta tankeroenglantia (ja siis hänen englantinsa on TODELLA surkeaa niin kieliopillisesti kuin ääntämyksen ja sanavarastonkin puolesta) ehtii?!

 

Tämä lemmenpari kokee ilmeisesti ongelmaksi sen, että toisen ollessa läsnä puhuttaisiin lapselle omaa äidinkieltä (kiinaa/suomea), jota toinen aikuinen ei ymmärrä. Tankeroenglantia appi puhuu pojalle myös, kun me olemme siellä käymässä.

 

Kaikista järkyintä tässä on se, että kolmikko on parin vuoden päästä muuttamassa Suomeen. Eli pojan, jonka puoliäidinkieliä ovat puolittainen kiina ja tankeroenglanti (sen sijaan, että appi sanoisi "Ville, katos tätä!" hän sanoo "Ville, lets luk tis!"), pitäisi sitten oppia suomi pelkän ympäristön vaikutuksen avulla.

 

Ainakin tähän asti ottaessani asian esiin tiukassakin sävyssä (mieheni on kyllä minun puolellani) ongelma on ollut, että appi ei tajua sitä, että ei poika häneltä oikeaa englantia äidinkielekseen saa (appi tietysti miesmäiseen tapaansa kuvittelee puhuvansa sitä sujuvasti, koska on sillä koko työuransa pärjännyt), vaan sitä vaivaa enemmän se, ettei toinen vanhempi ymmärrä, mitä toinen lapselle puhuu, jos mennään äidinkielten mukaan. Yritin vedota asiantuntijoihin; ei vaikutusta. En tietenkään kehtaa suoraan sanoa, että en kuuna päivänä soisi, että lapsi puhuu englantia yhtä huonosti kuin sä.

 

Mun pyyntö teille: tiedättekö jotain oikeasti käsiin saatavia tieteellisiä tutkimuksia oman äidinkielen puhumisen tärkeydestä (Ida-Marin tilanne on erikseen, ymmärrätte varmaan miksi tässä se olisi välttämätöntä)? Uskon, että appi ei tule järkiinsä muuta kuin jos hänelle lyödään eteen mustaa valkoisella. Olen yrittänyt jo googletella, mutta en löytänyt mitään, missä asia sanottaisiin appeani ajatellen tarpeeksi jyrkästi (toisaalta-toisaalta ei hänelle tietenkään riitä).

 

Mua turhauttaa ja itkettää olla vieressä kuuntelemassa sitä sönkötystä, josta on tulossa pienen pojan äidinkieli! :girl_cry2:

Edited by Kanelitähti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tutkimuksia mulla ei ole tuosta laittaa, mutta lohdutuksen sana huolestuneelle eli että poika voi kuitenkin vanhempiensa huonosta kielitaidosta huolimatta oppia täydellisen englannin tai suomen tai molemmat.

 

Esim. Kanadassa, jossa viimeksi asuttiin oli hyvin pitkään valloillaan kulttuuri, jossa maahanmuuttajaperheiden vanhemmat puhuivat lapsilleen (huonoa) englantia tai englantia ja äidinkieltään sekaisin, jotta näiden ajateltiin sopeutuvan uuteen maahan. Kouluun mennessä nämä lapset kuitenkin oppivat natiivien tasoisen englannin.

 

Eli sukulaispoikasikin oppii varmasti hyvän englannin, jos laittavat kv. kouluun tms. tai sitten Suomessa päiväkodissa ja koulussa suomen, jos asuvat pidempään. Niin ne ovat muutkin maahanmuuttajalapset oppineet.

 

En siis tarkoita, että appesi toiminta olisi mustakin järkevintä, mutta jos haluaa niin toimia, niin ei siitä välttämättä synny korjaamatonta vahinkoa.

 

Kokemuksesta tiedän nyt senkin, että kun toinen vanhempi ei puhu ollenkaan omaa äidinkieltä. on sen puhuminen lapselle joskus tosiaan vaikeaa, kun osa niistä vauvalle suunnatuista lätistyistä jutuista on aina tavallaan suunnattu myös sille toiselle vanhemmalle. Tosin muutaman kuukauden jälkeen kyllä helpotti ja nyt esim. mulle suomen puhuminen pojalle on jo paljon helpompaa. - ja itsestään selvyys, että niin haluan tehdä.

 

**

M: meidän poika sanoo "äissii" lipsrsealed.gif

Edited by Lainie

Share this post


Link to post
Share on other sites

mieheni kielessä mummi ja ukki on samat, aksentti erolla, jota minä en usaa käyttää.

Onkohan avó ja avô? Muistan joskus tuskailleeni noitten kanssa :grin:

 

Meillä ei ihan samanlaista tilannetta ollut kielten kanssa kuin susanilla, mutta jotain samoja sanoja löytyy molempien kielissä ja olen välillä miettinyt miten poika erottaa ne. Esim. kun mä sanon pipi tarkoittaa se että johonkin sattuu. Kun taas isi sanoo täsmälleen saman sanan tarkoittaa se pissaamista! Aika hyvin poika on kyllä sisäistänyt sen. Silloin kun hän opetteli puhumaan sanojen erottelu oli vieläkin vaikeampaa.

 

Mitä kieltä teillä sisarukset puhuvat keskenään? Ollaan huomattu, että poika puhuisi vauvalle suomeksi vaikka mä en olisikaan paikalla. Tietysti meidän kokemukset on vielä aika rajallisia, kun tyttö on vasta niin pieni.

Edited by Eva Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä kieltä teillä sisarukset puhuvat keskenään? Ollaan huomattu, että poika puhuisi vauvalle suomeksi vaikka mä en olisikaan paikalla. Tietysti meidän kokemukset on vielä aika rajallisia, kun tyttö on vasta niin pieni.

Meillä siis äidin kotona eli mun kotona mä ja mies puhutaan lapsille suomea ja lapset meille suomea. Isän kotona isä puhuu lapsille ruotsia ja isän avokki suomea. Isä ja avokki keskenään suomea. Pojat puhuvat molemmissa kodeissa keskenään pääosin ruotsia. Esikoinen on suomenkielisessä koulussa ja kuopus on suomenkielisessä päiväkodissa. Hyvä siis, että keskenään pojat puhuvat ruotsia :)

 

 

muoks. Lisäsin sanan väliin..

Edited by AnneJ.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapset 3,5 v ja 1v 9 kk puhuvat pääosin suomea keskenään. Tai siis esikoinen puhuu kuopukselle, kuopus ei hirveästi puhu vielä takaisin. Tosin nyt viime aikoina on 4,5 kk sitten alkanut englanninkielinen hoitopaikka vaikuttaa, ja joskus esikoinen puhuu (etenkin komentaa) englanniksikin. On nyt alkanut olemaan enemmissä määrin tietoinen taidostaan, ja joskus hassuttelee puhumalla "väärää" kieltä. Tuo englanninkielinen hoito on kyllä vähän vaikuttanut negatiivisesti suomenkielen taitoihin, mutta uskon että tilanne korjaantuu ajan myötä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä nuo keskenään puhuvat suomea, tosin joskus livahtaa hollantilaisiakin sanoja mukaan.Pienemmän puhe nyt välillä muistuttaa lähinnä siansaksaa, mutta ymmärrettävät sanat ovat yleensä suomeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin ja jos nyt siihen ruotsin kieleen vaihdetaan niin tehdäänkö se niinsanotusti kertarytinällä? Ja kuuluuko mun "suomentaa" tytölle mitä mies tarkoittaa vai vaan antaa olla ja toivoa että joskus ymmärtää..? Sorry nyt oikeasti tyhmät kysymykset mutta ei mulla ole aavistustakaa miten pitää toimia :girl_sigh:

 

Eipä ole mullakaan mitään tieteellistä tukimusta, mutta mä suosittelisin kerta rytinää ilman suomentamisia, ellei tilanne todella sitä vaadi. Lapsi oppii todella nopeasti ja tämä perustuu ihan omaan kokemukseen. Itse kävin vieraankielisen koulun ja meillä alkoi 5-vuotiaana esikoulu heti vieraalla kielellä ilman suomen kieltä Lukemaan ja kirjoittamaan opinkin tällä kielellä ennen suomea, ja en ole siitä kärsinyt millään lailla. Mun mielestä suomessa on jo välillä melkein hysteristä tämän oman äidinkielen oppiminen. Musta lapsi oppii helposi useita kieliä samaan aikaan. Tämä siis vain minun mielipide, joka ei perustu muuta kuin omaan kokemukseen.

 

Meillä mies puhuu ruotsia lapsella ja minä suomea ja ollaan niin kamalia, että ollaan mietitty laittaa jossain vaiheessa englannin kieliseen päivähoitoon.

 

Luulen, että asiantuntijat ovat myös eri mieltä asioista, jtokut snaovat, että lapsi menee sekaisin, toisten mielestä ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Telkkarista oli puhetta ainkin tuolla muutamia sivuja aiemmin... Pikkusiskoni oppi saksaa katsomalla RTL:n piirrettyjä kouluiässä, että miksi ei pienemmätkin oppisi? Tärkeäähän kielenoppimisessa on kuunteleminen :)

 

Kohta alkaa oma ruotsinoppimiseni taas vauhdikkaammin. Oikeastaan pitäisi jo nyt tarkastaa sanakirjasta joitain sanoja, mitä mies on höpissyt vatsallemme :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä suosittelen myös Susanille täyttä rytinää heti sen ruotsin kanssa. Esikoisesi on kuitenkin vielä niin nuori, että kielenoppimisen luulisi tapahtuvan itsestään vahingossa. Ja varsinkin kun vauvalle ja kenties jo mahallekkin puhutaan uuden isän toimesta ruotsia :) Tai voittehan te aloittaa kuvallisilla satukirjoilla ruotsiksi?

 

Ja siihen pappa ongelmaan... Kielissä löytyy päällekkäisiä sanoja, jotka tarkoittavat eriasioita, lapset kuitenkin ymmärtävät myös asiayhteydestä (siitä kummalla kielellä puhutaan) sitten kummasta papasta on puhe :)

 

Ilman mitään tutkimustietoa, omalla mutulla järkeiltyä B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikille neuvoista ja mielipiteistä! :) Kysyin asiaa neuvolastakin mutta se nyt oli ihan yhtä tyhjän kanssa kuten arvelinkin.. :girl_sigh:

Tyttöhän siis vastaa sujuvasti (hänelle ruotsia puhuville) kak-kak (tack tack) ja hejdå, eli erottaa kyllä jollain tavalla kieliä koska ei ikinä sano ruotsia puhuvalle kiitos tai hei hei. Suurin kynnys onkin varmaan miehellä vaihtaa kieltä yhtäkkiä täysin mutta katsellaan kuinka käy..

Ja tyttö on alkanut muuten toistaa myös ruotsinkielisiä sanoja mm. piirrettyjä katsoessaan ja tietää esim. että mamma=äiti mutta sitten jos hänelle näyttää vaikkapa koiran kuvaa ja kysyy "e de en hund", vastaus on välittömästi "ei ei ei, se on hau hau" :D

 

Niin ja "Matti-pappa" haluaa olla pappa... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kanelitahti, yksi kirja tulee mieleen, Cunninghamin "Growing up with two languages"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on nyt ongelmana se, etta poika puhuu vain englantia. Suomalaisia sanoja loytyy lauseista silloin talloin mutta periaatteessa suurin osa tulee englanniksi. Olen huomannutkin, etta usein vastaan pojalle englanniksi kun se tulee niin luontevasti. Yritan aina skarpata ja sinnikkaasti puhua suomea mutta vaikeaa se on varsinkin kun vastapuolelta ei tule kuin englantia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Io: sun pitää vaan jatkaa suomen puhumista, jos poika vastaa sulle englanniksi, niin sanot saman suomeksi esim. Poika sanoo"Look, there is a cat" ja sinä vastaat että ai siis tarkoitat että katso tuolla on kissa.

Näin ainakin kaverini teki lastensa kanssa (ruotsi-suomi) ja näin minäkin olen tehnyt omieni kanssa, kaverin lapset ovat nyt täysin kaksikielisiä ja meilläkin ainakin sinne suuntaan ollaan menossa.

 

Nyt kun mummo oli meillä, Helmi puhui vallan hollantia ja suomea sikinsokin, mutta nyt kun mummo lähti, tyttö puhuu minulle hollanniksi ja kääntää sen sitten suomeksi :grin: Lisäksi tuo nyt on alkanut laskea kahdella kielellä, ensin sanoo sanan suomeksi ja heti perään hollanniksi. Kiva, että osaa tuolla tavalla erottaa mikä on mitäkin kieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vinkeista! Poika aloitti puhumisensa suomeksi mutta jossain vaiheessa napsahti ja heti kun oppi sanan englanniksi tuli se kayttoon. Ja nyt kun puhuu lauseita niin ne tulevat englanniksi, siella voi olla suomenkielinen sana joukossa mutta kaikki verbit, ym ovat enkuksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä varsinkin tänään tyttö on livautellut hollanninkielisiä sanoja joka väliin, minä vaan sitten "tyhmänä" kysyn koko ajan että mitä se tarkoittaa suomeksi, vaikka kyllähän minä ymmärrän hollantia jonkin verran. Neiti on kuitenkin jo 4,5 vuotias joten hänen kanssaan voi vähän kikkaillakin, pienemmän kanssa ei ihan samalla tavalla voi vielä tehdä.

Tsempit Iolle :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieskin puhuu usein sen verran mita osaa suomeksi pojalle. Ja usein kun selittaa niin pyytaa minua viela selittamaan suomeksi. Tuo on kylla rasittavaa silla yhta hyvin poika ymmartaa molempia kielia. Kerran olimme kylassa ja samaan aikaan komensimme poikaa, mies suomeksi ja mina englanniksi. Vahan oli holmistynyt olo sen jalkeen. Anoppi on myos hassu silla me olemme pojalle aiti ja isi. Poika tietaa mita mommy ja daddy ovat ja joskus kutsuu meita niiksi mutta aina korjaamme hanta. Anoppi kun puhuu pojalle niin aina han joutuu miettimaan pitemman aikaa ja isi tulee aina ulos "itsy". Tekisi mieli sanoa, etta sano suoraan vain daddy, kylla poika tietaa mita se tarkoittaa vaikka ei itse sita kayttaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja siihen pappa ongelmaan... Kielissä löytyy päällekkäisiä sanoja, jotka tarkoittavat eriasioita, lapset kuitenkin ymmärtävät myös asiayhteydestä (siitä kummalla kielellä puhutaan) sitten kummasta papasta on puhe :)

 

Niin ja "Matti-pappa" haluaa olla pappa... :girl_sigh:

Tunkeudun ulkopuolisena ketjuun, mutta tuli mieleen tällainen josta voisi olla apua:

 

Mun ystävän vanhemmat erosivat ja menivät molemmat uusiin naimisiin ystäväni ollessa tosi pieni. Hänellä oli sitten siis 2 isää, joilla oli molemmilla sama etunimi ja hän käytti molemmista joko etunimeä tai iskä-sanaa ihan tyylikkäästi ristiin :grin: Joskus itse häneltä tuosta kysyin ja kuulemma aina oli kaikille asiayhteydestä selvää, että kummasta isästä on puhe vaikka se näin ulkopuolisesta hassulta kuulostaakin :)

 

susan: tuli vielä mieleen, että voittehan te sanoa Matti-pappa ja pappa sanoo itse itseään papaksi. Meillä anoppi on Mirja-mummi (nimi muutettu) mun puheessa ja hän itse & muut miehen sukulaiset sanovat "pelkästään" mummiksi. En tiedä miten se on tuollaiseksi mennyt, kun ei ole muitakaan mummeja, mutta sopii meille :grin:

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now