Nesbit

Kaksi (tai useampi) kieliset perheet

327 posts in this topic

Olisikos seuraa muista kaksikielista perheista?

 

Meilla mies on Britti ja puhuu pojalle englantia, mina suomea ja keskenamme kaytetaan englantia. Olen tietysti hiukan huolissani pojan suomenkielen kehityksesta, silla asumme Englannissa, joten siita tulee varmasti poikani vahvin kieli. Haluan kuitenkin, etta poika puhuu, lukee ja kirjoittaa sujuvasti suomea.

 

Talla hetkella olen kotona aitiyslomalla, ja tietysti juttelen pojalle paivat pitkat, laulan ja luen suomalaisia lauluja ja kirjoja. Syyskuussa menen osa-aikaiseksi takaisin toihin, ja silloin aiomme palkata suomalaisen au pairin.

 

Tervetuloa keskustelemaan kaksikielisyyden iloista, ongelmista ja rikkaudesta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsi on vasta tuloillaan kesäkuussa, mutta ajatuksena on, että puhuisin sille venäjää ja mies sitten suomea.

 

Olen muuttanut Pietarista 11-vuotiaana Espooseen, joten venäjä on äidinkieleni. Toki tossa miehen kanssa asuessa on ehtinyt aktiivinen sanavarasto jäädä jonnekin piiloon, mutta tarkoituksena taas herätellä ja jos lapsi nyt venäjää alkaa puhumaan, niin on sitten kenen kanssa pitää aktiivistakin sanavarastoa yllä.

 

Oma kokemukseni toki auttaa, Suomeen muuttaessa en osannut kieltä yhtään, mut eipä parissa vuodessa siitä kukaan puheestani osannut arvata, tai siis edes sitä, etten oo syntynyt Suomessa. Joten uskon venäjänkin tarttuvan lapselle aika hyvin, vaikka itseltään se sit vaatii töitä, kun ympäristö on erikielinen.

 

Kiva ketju, pitääpäs heti pistää suosikeihin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heip! not-tagged-smiley-13267.gif

Meillä kotikielenä englanti, mies Amerikasta, ja asutaan Suomessa. Olen hyvin optimistinen lapsen kielenkehityksen suhteen, kotipiirissä tulee kuulemaan paljon englantia ja kodin ulkopuolella suomea. Itse toki puhun suomea kotonakin lapselle, mies englantia (loogista..). :)

Vielä saa hetken odottaa, kun vaavia haudotaan kesäkuulle asti (toivottavasti). Sitten "tositoimiin" :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä puhun lapselle suomea ja mies ruotsia. Keskenämme puhumme suomea, vaikka olenkin pohjoismaisia kieliä opiskellut maisterin opintojen verran ja ruotsi oli a-kieleni. Mutta me tavattiin aikoinaan suomen kielellä :lol: ja myöhemmin kielen vaihtaminen olisi tuntunut vaan hassulta :rolleyes: Lapsi menee todennäköisesti aikanaan sitten ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin minä puhun lapselle suomea ja mies ruotsia. Keskenämme puhumme ruotsia (minäkin olen pohjoismaisia kieliä opiskellut maisterin opintojen verran :D). Mekin tosin tavattiin suomen kielellä, mutta vaihdettiin kieli ruotsiksi tuskien kautta (tai mulle oli keskinäisen kielen vaihtaminen jotenkin tosi vaikeeta, vaikka sitä halusinkin) parin viikon seurustelun jälkeen. Ja meilläkin lapsi menee ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun, koska asumme suomenkielisessä kaupungissa, ja täällä asuu pelkästään mun sukulaisia. Jos oltaisi muutettu miehen kotipaikkakunnalle, missä tyttö ois kuullut ruotsia enemmän, olisi hän mennyt suomenkieliseen päiväkotiin ja kouluun.

 

Miehen koti on oli myös kaksikielinen ja heillä isä puhui aina suomea, sekä äidille että lapsille ja äiti puhui aina ruotsia, sekä isälle että lapsille. Sehän ois kai lapsen kielen kehityksen kannalta ihanteellisin tilanne, että lapsi kuulisi molempien vanhempien käyttävän PELKÄSTÄÄN omaa kieltään varsinkin kotona. Mutta me ei ainakaan vielä olla ajateltu siirtyä siihen, vaikka se periaatteessa oiskin mahdollista, koska molemmat ymmärtävät toistensa äidinkieliä. Mies kun on tottunut siihen kotikotonaan, niin hän haluaisi tehdä niin myös meillä, mutta ilmeisesti mun sana on meillä laki, eli näin mennään nyt toistaiseksi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toi onkin kiva tilanne, jos kumpikin pystyis puhumaan myös puolisolleen omaa kieltään. Saas nähdä mites toi mies sopeutuu tilanteeseen, ettei ymmärrä mitä mä lapselle höpötän, jos vaikka innostuis opiskelemaan venäjää. No siihen on kyllä vielä aikaa, ennen kuin vielä syntymätön lapsi alkaa puhumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillakaan ei mies ymmarra ihan perusjuttuja enempaa ('tuliko kakka? Ei, joo, missa on..) mutta ihan hyvin on sopeutunut tilanteeseen. Vaikeampi on yrittaa selittaa innostuneelle miehelle, etta jattaisi suomenkieliset lastenkirjat lukematta hoonolla soomella ja keskittyisi ihan vain englannin puhumiseen... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heips tännehän mäkin kuulun! Kotoa Helsingistä löytyy walesilainen mies, ja vauva on tuloillaan kesä-heinäkuussa. Me ollaan vuoden alusta saakka asuttu Suomessa (Hgissä), ja mies on kovasti käynyt suomen tunneilla mutta vaikeaa se on. Meillä suunnitelmissa myös tuo one parent-one language metodi, eli minä puhun vauvalle vain suomea ja mies vain englantia. Keskenämme puhumme englantia. Olen yrittänyt sanoa miehelle että hänen kannattaisi yrittää oppia niin paljon suomea kuin mahdollista ennen vauvan syntymää, mutta hän ei oikein ymmärrä että miksi, eihän sille vauvalle mitään vaikeita juttuja puhuta. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Heh, mun mies oli varma, etta oppii samaan aikaan vauvan kanssa suomea. Juu, ei ole oppinut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei taida enää sanasto tarttua samassa tahdissa vauvan kanssa aikuisilla :D

 

Nyt on admin laittanut meille oman osaston tonne perhe-elämään alaosastoksi. Pitäiskö pyytää tämän ketjun siirtoa sinne, vai halutaanko pitää vain jäsenpuolella?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tarkoitatko tuota Monikulttuuriset perheet -ketjua? Minä en sinne ainakaan koe kuuluvani, suomalaista kulttuuria kun kummatkin edustamme :)

 

Muoks. sen sijaan tämän ketjun voisi siirtää tällaisenaan omanaan, Kaksi (tai useampi)kieliset perheet, perhe-elämän alle.

Edited by Nappula

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juu, makin mietin tuota perhe-elamaa hyvaksi paikaksi talle, on meinaan taalla vahan piilossa. Mitekas/kukas taman voi/osaa siirtaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä miehen kanssa keskinäinen kieli on englanti, oma äidinkieleni suomi ja miehellä esan (eli siis yksi monista kielistä Nigeriassa). Lisäksi eri paikkakunnalta kotoisin olevien nigerialaisten kanssa puhuu sellasta murre-englantia vai mikäköhän se sana nyt sit on suomeks...Eli tälläinen sekametelisoppa meillä :P

 

Itse tulen varmaankin puhumaan suomea sekä englantia, tai siis englantia varmaankin juuri silloin kun mieskin on lähistöllä, tällä hetkellä se kuulostaisi luonnollisimmalta mulle. Miehen toivoisin "osaavan" puhua myös tuota äidinkieltä vauvalle, eikä vain pelkkää englantia...Mutta saa nähdä kuinka meidän käy, keksitään pian ihan oma kieli :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen aina puhunut lapsille suomea, lasten isä on aina puhunut ruotsia. Lapset ovat suomenkielisessä rekisterissä. Esikoinen on suomenkielisessä koulussa ja kuopus suomenkielisessä päiväkodissa. Meidän kotona mä ja mun mies puhumme poikien kanssa suomea. Isän kotona samoin aikuiset puhuvat keskenään suomea, mutta isä lapsille ruotsia. Lapset puhuvat keskenään enemmän ruotsia kuin suomea, mutta aika paljon myös sekaisin molempia.

 

 

Päivitetty :)

Edited by AnneJ.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ja ympäristö puhuvat saksaa, ja me puhutaan myös miehen kanssa keskenämme saksaa kun mies ei osaa ainakaan vielä sanaakaan suomea :rolleyes:

 

En jaksa enää stressata suomen oppimisesta niin kuin joskus aluksi, olen ihan tyytyväinen jos lapset oppivat kunnolla ymmärtämään suomea ja jos vielä puhuisivatkin suht sujuvasti niin se olisi jo hienoa. tarkoitus on tietysti yrittää sitten jatkossakin päästä välillä lomailemaan Suomeen ja kutsua äitiäni käymään täällä aina silloin tällöin.

 

Esikoinen on nyt 2,5-vuotias ja puhuu ikäisekseen aika vähän(me ollaan molemmat miehen kanssa oltu hyyyyvin myöhäisiä puhujia joten ei varmaan kannata vielä lähiaikoina huolestua asiasta...), ymmärtää kuitenkin suomea yhtä hyvin (tai huonosti, mielialasta riippuen) kuin saksaakin. Esikoisen omat sanat ovat ensisijaisesti saksaa mutta osaa kyllä suomeksikin joitain sanoja, ja selvästi on kuitenkin huomannut jonkin eron koska käyttää niitä vähiä sanoja minun kanssani mutta ei isänsä kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lapsi on vasta tuloillaan, mutta alusta asti on ollut selvää että molemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään, eli minä suomea ja mies ruotsia. Itsekin olen kaksikielinen (kiitos umpisuomalaisten vanhempien, jotka laittoivat minut ruotsinkieliseen kouluun), joten keskenämme puhumme ruotsia. Miehen suku on täysin ruotsinkielinen, minun sukuni taas täysin suomenkielinen, joten lapsi tulee kuulemaan tasapuolisesti molempaa kieltä. Koulut lapsemme tulevat käymään ruotsiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kanssa kumpikin puhuu äidinkieltään, eli minä suomea ja mies espanjaa, keskenämme puhumme myös espanjaa. Mies on kyllä kovasti yrittänyt opiskella suomea vuoden alusta saakka kun muutimme Suomeen mutta minusta on tärkeää että hän puhuu pojallemme vain ja ainoastaan äidinkieltään. Kieli on kuitenkin tärkeä osa lapsen identiteettiä ja on rikkaus osata kieliä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meilläkin minä puhun lapselle suomea ja mies ruotsia. Keskenämme puhumme ruotsia

 

Sama meillä. Minä olen 2-kielinen ja mies yksikielinen ja ollaan aina puhuttu ruotsia paitsi silloin väkisin ja luonnottomasti kun yritin aikoinani auttaa miestä pääsemään suomen yo-kirjoituksista läpi.

 

Me elellään aika elävän kaksikielisessa ympäristössä; molempia kieliä kuulee aika tasapuolisesti ja esim. kirjat ja tv-ohjelmat on aika 50-50. Poika on kaksikielisessä tarhassa, ruotsinkielisessä ryhmässä.

 

Poika ymmärtää selvästi kyllä molempia kieliä tasaväkisesti, mutta omia sanoja sillä on enemmän tullut tähän mennessä suomeksi kuin ruotsiksi. Jännä aina seurailla millä kielellä sanoja tulee kun siitä huomaa heti keneltä ne on opittu. ;)

Edited by Anouk

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies on suomenruotsalainen ja minä Virosta kotoisin. Puhutaan pojalle kumpikin omaa äidinkieltä. Joskus puhun Suomea, ku tuntuu oudolta puhua viroa miehen ollessa lähellä :rolleyes: Mies taas puhuu ihan estoitta ruotsia, eikä häiriinny mun läsnäolosta. Olen oppinut ruotsia jo todella paljon, ku mies höpöttää vauvalle.

 

Meilläkin ympärillä puhutaan ruotsia sekä viroa, mutta uskon ruotsin kielen tulevan vahemmaksi, koska poika laitetaan ruotsinkieliseen tarhaan/kouluun. Toivon kuitenkin, että poika oppis edes jotenkin puhumaan viroa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka lapsia ei vielä ole niin suunnitelma on selkeä: minä puhun ruotsia ja mies suomea ja lapset laitetaan ruotsinkieliseen tarhaan ja kouluun. Suomea kuulee muutenkin enemmän, enkä halua että lapsi oppii ruostinsa pelkästään minulta. Minun ruotsinkieli on sen verran sekavaa (sujuvaa suomenruotsia siis), että sen varaan en uskalla jättää ;) Mutta kuitenkin minusta on todellinen rikkaus osata kahta kieltä alusta asti. Minua se on ainakin auttanut myös muiden kielten oppimisessa. Meillä kotona on ollut sama tilanne, eli äiti puhui meille ruotsia ja isä suomea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivon, että meidän tulevat lapset (kop kop) oppivat suomen lisäksi saamenkielen :)

Edited by Sannibal

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen kaksikielinen vaikka suomi kuitenkin vahvempi kieli. Mies ruotsinkielinen ja keskenämme puhutaan ruotsia. Lapselle tullaan puhumaan rutosia ja minä varmaan välillä suomea (vaikka se kuulemma ei ole välkttämättä hyväksi). Ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun sitten aikanaan menee. PK-seudulla kun asutaan niin lapsi todennäköisesti oppii hyvinkin suomen ja esim. osa mun sukulaisista on täysin suomenkielisiä joten molempia kieliä kuulee. Toivon että oppisi myös ruotsinkielisen pohjanmaan murteen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Doris78, ihan vaan mielenkiinnosta; miksi ei olisi hyvaksi puhua lapselle kahta kielta? Ma olen aina ymmartanyt etta kaksi (tai useampi) -kielisissa perheissa nimenomaan pitaisi mahdollisimman pitkalle yrittaa pitaa kumpikin kieli kaytossa, jotta lapsi oppisi ne alusta asti kunnolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now