Kaksi (tai useampi) kieliset perheet

[Ida-Mari]

Mulle vastattiin lokakuussa että ei onnistu.

[AnneJ.]

Pojat ovat suomenkielisessä rekisterissä. Syynä yksinkertaisesti se, että mä hoidan pääosin lasten asiat, enkä halua saada mitään papereita ruotsiksi.

[Thilda]

Mielenkiintoista ja hyödyllistä keskustelia, kiitos siitä!

 

Meillä esikoinen on vasta tulossa, mutta nyt jo pohditaan kieliasioita. Oma äidinkieleni on suomi ja mieheni puhuu sitä myös äidinkielen veroisesti (on asunut täällä niin kauan) mutta hallitsee myös oman äidinkielensä. Mies olisi sitä myös halukas lapselle puhumaan.

 

Ketjua lukiessa huomasin, että suurimmalla osalla se "toinen" kieli on ollut ruotsi tai englanti, aika vähän on kirjoiteltu kokemuksia muista kielistä ja jos onkin, ne ovat useinkin eurooppalaisia kieliä. Onko kenelläkään kokemusta hieman eksoottisemman kielen käytöstä, esim. afrikkalaisen tai aasialaisen? Voiko lapselle olla kielenkehityksen kannalta ongelmallista oppia yhtäaikaa kahta kieltä, jotka ovat muodoltaa hyvin erilaisia? Mieheni kieltä tuotetaan hyvin eritavalla, itse en esim. yksinkertaisesti saa muodostettua suurta osaa äänteistä oikein. Lisäksi intonaatiolla on todella suuri merkitys, toisin kuin suomenkielessä. Voiko puheenkehitykselle olla siis haitallinen tilanne, jos yhtäaikaa on opittava käyttämään kahta kieltä, jotka ovat "suuteknisesti" (en tiedä tälle nyt mitään oikeaa sanaa) aivan erilaiset?

[Ida-Mari]

-

Edited October 13, 2015 by Ida-Mari

[chloe]

Thilda, meidän ystävissä on aika paljon kansainvälisiä pareja, ja nyt äkkiseltään tulee mieleen esim. pari perhettä, joissa lapsen äidinkielinä ovat suomi ja kiina sekä perheen kielenä englanti, ja hyvin on lapset oppineet. Vauvallahan on kyky kuulla ja oppia sellaisiakin äänteitä, mitä me aikuiset ei enää osata erottaa, koska meidän aivot ja puhetekniikka on niin "fiksoittuneet" siihen omaan kieleen. Ellei lapsella ole jotain suurempaa puheen kehitystä haittaavaa vaivaa, uskoisin että teidän lapsille on ihan luonnollista oppia molemmat kielet, ei ollenkaan vaikeaa.

[Thilda]

^^ ja ^, kiitos! Kai se lapsi oppii tosiaan tuottamaan erilaisia sanoja eri tavalla. Omassa suussa kun tuntuu, ettei sitä ole edes rakennettu niin, että miehen kieltä voisi puhua.

 

Muuten päätös kielistä ei ole vielä valmis ollenkaan. Vaikka kyseessä on miehen äidinkieli, hän on käyttänyt sitä viimevuosina kuitenkin siinä määrin vähän, että se tuntuu vieraalta kieleltä (osaa siis kielen kyllä, mutta ei tule automaattisesti vaan suomi on mm. ajattelukieli). Tässäkin ketjussa oli mielenkiintoisia pointteja siitä, miltä tuntuu olla äiti (tai isä) "väärällä" kielellä. Vaatisi häneltä siis tottumista aika paljon ja mietityttää suhteen kehittyminen isän ja lapsen välille.

 

Minkälaiset mahtavat olla mahdollisuudet opettaa kieltä lapselle myöhemmin? Tavoitteena ei ole välttämättä varsinainen kakkoskieli/toinen äidinkieli vaan riittävä kielitaito, jolla kommunikoida sukulaisten kanssa sekä pärjätä isän kotimaassa. Lapsen isoäidin voisi valjastaa puhumaan kieltä alusta lähtien lapselle, mutta he eivät tule olemaan päivittäin tekemisissä. Lienee tuhoontuomittu ajatus ottaa isän kieli käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun lapsi hallitsee jo suomenkielen? Minkä ikäisenä lapsi voisi ylipäätään tajuta, että kieliä on erilaisia, ja nyt opetellaan tätä toista?

[Ida-Mari]

-

Edited October 13, 2015 by Ida-Mari

[Thilda]

^Anteeksi, unohdin ihan tulla uudestaan kurkkimaan.

 

Kiitos hyvistä vastauksista Ida-Mari, ajattelemisen aihetta on paljon. Oletettavasti kieltä ei voi opiskella koulussa, ainakaan alaluokilla. Kielikylpymahdollisuutta ei ainakaan tule olemaan. Kieli on periaatteessa iso, mutta meilläpäin maailmaa harvinainen.

 

Täytyy nyt paneutua tähän asiaan kunnolla, muistakin kuin OPOL -tekniikoista pitäisi lukea. Mies itse hiukan epäröi juuri tuota "väärällä kielellä isä" asiaa. No, se hänen täytyy päättää itse.

 

Olisi kiva kuulla, jos jollakin on kokemusta muista kuin OPOLista ja varsinkin myöhemmin kielen opettamisesta!

[Guest vieras]

Meille on tulossa esikoinen ja mieheni on ruotsinkielinen ja puhumme mieheni kanssa keskenämme ruotsia. Itse olen juuriltani suomenkielinen, vaikka ruotsinkielisellä alueella asutaan eikä suomea juuri missään kuule. Musta on ihanan kutkuttavan jännittävää tämä matka vanhemmiksi. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata lapsen kielellistä kehitystä. Eli minä tulen puhumaan lapselle suomea ja mieheni ruotsia. Koulut ja päiväkodit täällä ovat 100% ruotsinkielisiä, joten pidän sitä erityisen tärkeänä, että kotona puhutaan suomea.

[Chiamaka]

Voiko lapselle olla kielenkehityksen kannalta ongelmallista oppia yhtäaikaa kahta kieltä, jotka ovat muodoltaa hyvin erilaisia?

Periaatteessahan esim. englantikin on muodoltaan suht erilainen suomeen verrattuna ja taasen ns. eksoottisemmissa (paremman termin puutteessa, vihaan tuota käsitettä) kielissä voi olla hyvinkin samankaltainen kielellinen logiikka.

 

Meillä miehellä on kaksi äidinkieltä (joista toinen Niger-Congo -kielisuvusta), mutta kun poika on niin pieni vielä en voi sanoa sen kummemmin miten oppiminen sujuu. (Mielestäni mieheni toinen äidinkieli on itse asiassa loogisempi suomen puhujalle kuin englanti, sitä kun yritin ennen raskautumista opetella (raskaus söi aivot, pitäisi taas keskittyä )).)

[Suvi]

Meillä kielinä suomi ja englanti (jonkin verran isän toinenkin äidinkieli), ja kielellisesti lahjakas reilu 3,5v poika, niin ongelmia ei oikeastaan ole ollut Alkuvuodesta päiväkodista tuli viestiä että voisko kielellinen kehitys olla kuitenkin jollan (ymmärryksen?) tasolla jäljessä useamman kielen takia... Mutta nyt tuntuu että siitäkin ongelmasta on yli päästy ja tapahtunut selvä harppaus mm. lauseiden oikeassa rakenteessa ja päiväkodissakin sujuu taas paremmin.

Englantia opettelee pikkuhiljaa, erilaisia lausahduksia osaa jo aika paljon ja laskea viiteen, mutta kyllä kahden kielen vaikutuksen huomaa esim. tavassa lausua englantia. Tulee tosi vaivattomasti ja oikean kuuloisesti.

 

Omassa työpaikassani (päiväkoti siis) on yksi 6-vuotias poika joka osaa 2 kieltä täydellisesti + lausuu 3 muuta kieltä tosi oikeaoppisesti, ja nämä kaikki kielet aika "erimuotoisia" keskenään

[Thilda]

Voiko lapselle olla kielenkehityksen kannalta ongelmallista oppia yhtäaikaa kahta kieltä, jotka ovat muodoltaa hyvin erilaisia?

Periaatteessahan esim. englantikin on muodoltaan suht erilainen suomeen verrattuna ja taasen ns. eksoottisemmissa (paremman termin puutteessa, vihaan tuota käsitettä) kielissä voi olla hyvinkin samankaltainen kielellinen logiikka.

 

Meillä miehellä on kaksi äidinkieltä (joista toinen Niger-Congo -kielisuvusta), mutta kun poika on niin pieni vielä en voi sanoa sen kummemmin miten oppiminen sujuu. (Mielestäni mieheni toinen äidinkieli on itse asiassa loogisempi suomen puhujalle kuin englanti, sitä kun yritin ennen raskautumista opetella (raskaus söi aivot, pitäisi taas keskittyä )).)

 

Jep, eksoottinen on kauhea termi, mutta eipä tullut itsellekään mitään järjellisempää mieleen.

 

Meillä siis tämä toinen kieli on sellainen, jota näin maallikon järjen mukaan tuotetaan eri tavalla kuin suomea niinkuin "teknisesti". Tarkoitan siis ihan äänteiden muodostamista suussa sekä intonaatiota ja sen merkitystä. Kieliopillisesti ja rakenteellisesti kyseinen kieli on hyvinkin simppeli, aika lähellä jopa ymmärtääkseni suomea. Lähinnä siis mietityttää se, kuinka lapsi oppii muodostamaan sanoja ja kuinka oikealta/väärältä ne kuulostavat. Voiko olla haittaa siitä, että suomeksi painotuksella ei ole niin suurta merkitystä mutta toisessa kielessä sama sana voi tarkoittaa montaa eria asiaa hiukan eri tavalla painotettuna? Ymmärtääkö lapsi tämän, oppiiko tuottamaan sen tuosta vain ja sekoittaako se, että toisessa kielessä tällaista eroa ei sitten ole?

 

Lähinnä tämä siis mietityttää, kun seuraa lasten kielenkehitystä ja monilla on vaikeuksia tuottaa ymmärrettävää kieltä. Siis niin, että vanhemmat kyllä ymmärtävät mutta vieraampi aikuinen ei saa sanoista mitään tolkkua. Voiko mennä entistä hankalammaksi, jos niitä sanoja on tuplasti ja ne tuotetaan eri tavalla/tekniikalla?

[Ida-Mari]

-

Edited October 13, 2015 by Ida-Mari

[Felicidad]

Mä voisin kirjoittaa meidän 4-vuotiaan pojan kuulumisia, kun ollaan oltu vajaa kuukausi isän kotimaassa. Alussa hän ei tajunnut ollenkaan, että sukulaiset eivät puhu suomea, vaan yritti aina vaan puhua heille suomeksi. Vasta muutaman päivän jälkeen hän alkoi puhua ihmisille oikealla kielellä, vaikka vieläkin voi leikkiessä mennä kielet hetkellisesti sekaisin varsinkin jos mä olen samassa huoneessa. Eilen mun äiti soitti ja puhelimessa poika alkoi puhua väärää kieltä, vaikka ei ole koskaan aikaisemmin sitä puhunut Suomen mummolle! Tästä matkasta on kyllä ollut tosi paljon hyötyä pojan kielenoppimisen kannalta, koska on oppinut paikallisilta lapsilta paljon kieltä ja erityisesti ääntäminen on parantunut.

[Thilda]

^^ Kiitos, tämä selvä nyt.

 

Edit: Siitä jo vanhemman lapsen kielenoppimisesta kuulisin vielä mielelläni kokemuksia, jos jollakulla sellaisia on. Siis lähinnä kielen opettamisesta lapselle, joka on jo muutaman vuoden ikäinen ja oppinut suomenkielen. Tavoitteena ei ole välttämättä siinä tapauksessa toinen äidinkieli vaan kieli, jolla jotenkin tulisi tarvittaessa toimeen sitä puhuvien sukulaisten kanssa.

Edited June 12, 2012 by Thilda

[Keltamo]

Thilda: Minusta lapsen olisi hyvä kuulla tuota eksoottista kieltä jo ihan vauvasta alkaen. Ja varsinkin jos sitä tuotetaan ihan eritavalla! Vaikka kerran viikossa joku satuhetki, jos miehesi ei tunne kieltä enää arkikielenä omakseen. Ihan vain oma peruskoulun pers tuntuma tässä takana. Vieraat kielet ovat minulle olleet vaikeita, koska niissä esiintyy äänteitä ja kirjain yhdistelmiä jotka on suomeksi väärin. Eli sujuvasti pienempänä (ja edelleen) aivoni korjasivat suomempaan kaiken, jolloin vieraiden sanojen opettelu oli yhtä xxx. Nykyäänkin joudun sanakirjasta, tai googlaamalla tarkastamaan miten joku sana kirjoitetaan oikein

 

Della: Jos vielä käyt täällä lueskelemassa Yksi tutun tuttu lapsi ymmärtää sujuvasti neljää kiletä ja kai puhuukin niitä kaikkia. Ikää lapsella on muistaakseni 2-3 vuotta. Hän on tosiaan Suomessa asuva lapsi, jonka kotona vanhemmat kommunikoivat keskenään englanniksi ja molemmat vanhemmat sitten omilla äidinkielillään (eri kuin suomi) lapselle.

 

Meillä poitsu jo 5 kk... Johonkin se aika häviää toistaiseksi vauva höpöttelee ihan omiaan, käskee ja komenteleekin. Mies on erittäin mukavasti puhunut ruotsia ja minä suomea.. Jaah ja taas tissiä (jatkan ehkä joskus tai sitten en)

[Thilda]

^ Tuossa satuhetkessä voisi tosiaan olla ideaa. Ja kuten aiemmin taisin kirjoittaa, periaatteessa isoäitiä voisi myös pyytää käyttämään kieltä lapsen kanssa. Pitäisi käydä hiukan kirjastossa katselemassa mitä kirjallisuutta olisi tarjolla muista kuin OPOL-kielenopetuksesta. Osaisiko joku vinkata?

[AnneJ.]

Poika osaa ainakin jonkin verran lukea ruotsia ja myös kirjoittaa ymmärrettävästi, vaikka toki ei kaikki sanat ihan oikein mene. Poika on siis suomenkielisessä koulussa, eikä ole ruotsia vielä yhtään koulussa opiskellut. Pitää vielä miettiä missä vaiheessa ja miten kannattaisi se kirjoituspuoli ja kielioppi opettaa oikein..

[Naan]

Viime aikoina on alkanut mielestäni olla enemmän ja enemmän juttua ammattilaistenkin toimesta siitä ettei tiukka OPOL natseilu ole mitenkään välttämätöntä. Tärkeintä on lapseen ja tilanteeseen reagointi ja tilanne joskus sanelee millä kielellä kommunikoidaan.

 

Mun alkuajatuksista huolimatta me on myös luontevasti päädytty tähän. Esim poika haluaa leikkiä mielikuvitusleikkejä tai työstää jotain hiljan tapahtunutta leikin avulla. Hän antaa meille roolit joissa minä olen esim päiväkodin täti tai Pk kaveri. Leikki käydään englanniksi ja kieli vaihtuu takaisin Suomeen kun se loppuu. Tai meillä on vieraita käymässä ja puhumme ruokapöydässä englantia. Emme sulje poikaa keskustelun ulkopuolelle pakottamalla häntä käyttämään kanssamme vain Suomea vaan puhumme kaikille osallistujille yhteisellä kielellä jota kaikki osaa.

 

Kirjat käänsin vauva-aikaan suomeksi mutta nykyään luen sillä kielellä millä kirja on kirjoitettu. Kieli pysyy rikkaampana ja poika tietää mitkä kirjat on kotikielellä ja mitkä ympäristön kielellä.

 

Ps tästä oli juttua mm keskisuomalaisessa jossain vaiheessa kesäkuun tokavikaa viikkoa jos jollain on tunnarit ja saa netistä haettua.

Edited July 21, 2012 by Naan

[Fifi]

Viime aikoina on alkanut mielestäni olla enemmän ja enemmän juttua ammattilaistenkin toimesta siitä ettei tiukka OPOL natseilu ole mitenkään välttämätöntä. Tärkeintä on lapseen ja tilanteeseen reagointi ja tilanne joskus sanelee millä kielellä kommunikoidaan.

 

Loistojuttu, meidan Tirppiainen on vasta 3kk ja musta on jo nyt tosi outoa etta ma puhun sille vain suomea englanninkielisessa seurassa, kahden ollessa kielena on tietenkin suomi. Tuo on musta tosi hyva pointti etta lapsihan joutuu keskustelun ulkopuolelle jos sille puhutaan eri kielta kuin muille.

[Fifi]

tupla pois

Edited July 21, 2012 by Fifi

[Naan]

Viime aikoina on alkanut mielestäni olla enemmän ja enemmän juttua ammattilaistenkin toimesta siitä ettei tiukka OPOL natseilu ole mitenkään välttämätöntä. Tärkeintä on lapseen ja tilanteeseen reagointi ja tilanne joskus sanelee millä kielellä kommunikoidaan.

 

Loistojuttu, meidan Tirppiainen on vasta 3kk ja musta on jo nyt tosi outoa etta ma puhun sille vain suomea englanninkielisessa seurassa, kahden ollessa kielena on tietenkin suomi. Tuo on musta tosi hyva pointti etta lapsihan joutuu keskustelun ulkopuolelle jos sille puhutaan eri kielta kuin muille.

 

Indeed. Mustakin toi olisi tosi outoa, ja erottelisi lapsen porukan ulkopuolelle. Han on osa meidan perhettamme ja osallistuu myos ylla olevalla tavalla.

[Naan]

Suomen Kuvalehden lyhyt artikkeli kaksikielisyydesta:

 

7.6.2012 klo 12:01

Kaksikielisyys on monitaitoisuutta

 

Kaksikielisten lasten touhuja on hauska seurata. Käytetty kieli saattaa muuttua, kun leikkikin vaihtuu. Runon ensimmäinen säe voi olla eri kieltä kuin toinen. Pienikin lapsi vaihtaa automaattisesti kieltä sen mukaan, puhuuko hän äitinsä vai isänsä kanssa.

Kaksikielisyys, kahden kielen aktiivinen käyttäminen, muokkaa aivoja. Kaksikieliset lapset esimerkiksi ratkaisevat tietynlaisia ongelmia helpommin kuin vain yhtä kieltä puhuvat. Kaksikielisyys myös vaikuttaa siihen, millä tavalla ihmiset kokevat kielen ylipäätään.

Kaksikielisyyden ajateltiin pitkään hidastavan lapsen kielellistä kehitystä, haittaavan kielen rakenteiden oppimista tai esimerkiksi kaventavan molempien kielien sanavarastoa. Aivojen ajateltiin olevan luonnostaan yksikielisyyteen kehittyneet.

Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessakin moni kaksikielisen perheen lapsi kasvatettiin ”väkisin” yksikieliseksi. Pelkona oli, että lapsi oppisi vain kaksi vajavaista kieltä, ei kumpaakaan kunnolla. Onneksi käsityksestä on luovuttu. Kielen oppiminen ei viivästy kaksikielisyyden takia.

Pienen lapsen kielenoppimiskyky on valtava. Mitä aiemmin lapsi pääsee kieleen käsiksi, sitä helpommin hän sen oppii. Valitettavasti koululaitos ei kunnioita lapsen luontaista kielenoppimisikkunaa: normaalissa koulussa ensimmäinen vieras kieli aloitetaan 3. luokalla, toinen mahdollisesti 5. luokalla, toinen kotimainen yleensä vasta 7. luokalla ja muut vieraat kielet senkin jälkeen. Kielten opettelun tulisi alkaa jo päiväkodissa ja viimeistään koulun ensimmäisillä luokilla.

Eri tutkimuksissa näkyy, että kaksikielisyys parantaa monia kognitiivisia taitoja. Kaksikieliset lapset pärjäävät yksikielisiä paremmin esimerkiksi tehtävissä, joissa pitää seuloa oleellista informaatiota ”taustakohinasta”. Parantuneet taidot eivät näy pelkästään kielellisissä tehtävissä, vaan myös vaikkapa matematiikassa. Kaksikielisen lapsen ajattelu on joustavaa, luovaa ja abstraktia, ja hänen työmuistinsa on hyvä.

 

Jo seitsenkuukautiset, kaksikieliset vauvat erottuvat taidoiltaan yksikielisistä ikätovereistaan testissä, jossa hahmon ilmestymisen tietokoneen ruudulle voi arvata äänellisistä vihjeistä, mutta vihjeitä vaihdetaan kesken leikin.

Suomessa kieltenoppimista koskeva keskustelu on jumiutunut lähes pelkästään pakkoruotsin ympärille. Olisi aika keskustella aiheesta laajemmin. Jos esimerkiksi pakkoruotsista haluaa saada mahdollisimman paljon hyötyä irti, sen opiskelu kannattaisi aloittaa paljon nykyistä aikaisemmin. Kielikylpypäiväkotien määrää kannattaisi lisätä. Kieltenopiskelun painopisteen tulisi siirtyä yläkoulusta lähemmäs koulun aloittamista.

Kaksi- ja monikielisyyteen tulisi kannustaa kaikin mahdollisin keinoin.

[Naan]

http://www.omniglot....ingualkids4.htm

 

In choosing your system, you'll absolutely need to consider what will work best for your family, but here are the two most popular methods:

1. One Person, One Language (OPOL) is the most common family language system in use. For instance, Kees speaks his native Dutch, while his wife speaks English. Each parent or caregiver consistently speaks only one language to the child. Sometimes OPOL requires extra "language supplements," such as playgroups, visits from family, a trip to the country, or a native speaking nanny or au-pair. It helps tremendously for the child to hear that his parent isn't the only one who speaks this language. Kids are savvy little creatures who are quite capable of reasoning that they don't really need to know a language if it is only spoken by one other person.
   
2. A second option, slightly less common but tremendously successful is Minority Language at Home (ML@H). It simply means that everyone speaks the minority language at home, even if this language is not the native language of both parents. It is probably the most reliable method for raising truly native speaking children since it ensures consistent interaction from birth until the child leaves home. However, the ML@H parent has to be able to quell doubts and stay the course unwaveringly. When your child isn't speaking the community language on the same level as his or her monolingual peers (generally the ML@H child doesn't reach parity with them until around 5 years of age), it's difficult not to worry. The McColloughs in Germany remember "We were watching other children jabbering away in complete German sentences, while Patrick seemed incapable of getting out two or three connected words." Within months after starting preschool, however, he had transformed completely. "Now he can't stop talking in either language." Even when you know that your child is going to catch up, it can be daunting to watch him struggle. Some parents fear that he will never learn the primary language, even though this really only occurs when children are isolated from the primary language within a minority speaking community.
   
3. Frankly, any pattern that works for your family and provides enough interaction in the second language is fine. Examples of such variations are: (1) one language is spoken every day, the other on extended vacations to another country; (2) one language is spoken in a certain location (e.g. if the children attend an immersion program), the other at home
   

As you can see, the raising of multilingual children is a flexible and highly personal process, so just adapt the basic language systems to something that fits your lifestyle. Even the most highly-trained athlete couldn't finish a marathon in ill-fitting shoes, and all your training won't help if you aren't settled comfortably for the long haul. Remember, it isn't all on you; you can find an immersion program, call upon grandparents, organize playgroups and schedule frequent visits to your country -- good for junior's language, but just as helpful and fun for you.

 

But, what if you feel that your child still isn't getting enough language exposure? How do you motivate him to speak your language back to you? What if you find yourself letting the language system to slip to the wayside? In short, what do you do when you see signs of your carefully laid plans getting derailed? This is the topic for the next article in this series: Raising Bilingual Children: 10 Tips for Boosting The Minority Language.

1. 
   
2. 
   

Edited July 22, 2012 by Naan

[Naan]

Tassa vahan itsestaanselvyyksia

Raising Bilingual Children: 10 Tips for Boosting the Minority Language

 

by Christina Bosemark, founder of the Multilingual Children's Association

Your toddler may think that he or she's a complete superhero -- and when it comes to language aquisition, it's actually true! Lena Sandvik in Boston says "I'm amazed that my 15 and 11 year olds have grown up to be completely bilingual. My accent and those silly, grammatical errors still haven't disappeared, even after 15 years in the country." As easy as acquiring multiple languages is for small children, the single most important factor in language learning is the quantity of spoken language addressed to the child. So, if you worry that you aren't providing enough, here are a few tricks to boost your superhero's inherent powers.

1. Other kids: Join (or start) a playgroup for the second language. Children of all ages will learn from each other; there simply are no better language teachers than other kids. An added bonus will be that you will connect with other parents of bilingual children.
   
2. Books: Of course you know how vital those precious one-on-one moments are, but remember that they can be infused with language learning also. Books are the most effective tool for teaching language, and so I advise all parents: "Start reading at birth and never stop!" A good way to add to reading time (and make it really personal) is to create a dialogue, encouraging your child's comments, responses, and elaborations. Talk about what the characters are like and what they might be doing next.
   
3. The right stuff: From books, add video, television and games. There are a multitude of aides towards fluency. In particular, games that use rhyming will make the most of language memory, but "I Spy", "Bingo" and "Memory" with picture cards will also playfully build vocabulary.
   
4. Sing and dance: Children absolutely love music, but don't rely solely on recorded music; your own singing, even if it is off-key, will still serve to unite melody and words for your child more surely than any professional recording ever could. Melody is also a fantastic memory aid. Think about how much easier children learn their ABCs when they sing them, compared to just reciting them. And, the combination of music with movement and gestures will enliven it all -- as well as provide a nice outlet for squirmy toddlers.
   
5. Tap into their interests: Whatever your child's enthusiasms may be -- whether a love of soccer, dance, or horses -- make an effort to 'involve' these passions in the language. "My 3-year old son is a really big "Bob de Bouwer" (Bob the Builder) fan," says Martijn Fredriks. "So now we always watch it in Dutch, and he's even started speaking in Dutch when he plays with the Bob t he Builder toys."
   
6. Be creative: The trick is to give the child lots to talk about, so draw out that conversation! Encourage them to make up their own stories, play dress-up and pretend in the second language. Even painting, working with sidewalk chalk, or molding clay usually creates more vocabulary than art! Older children may enjoy calling or using a webcam for calls overseas (one such free service is Skype).
   
7. Outside the box: Isabella Vellaccio, a mother in Washington DC, who reached beyond the obvious says, "I wanted my son to hear Italian from someone else than just me, and the playgroups were all during my working hours." Isabella decided to attend the church coffee after the Italian mass on Sundays. "The older Italian parishioners were thrilled to see him learn Italian." Needless to say, with that much attention, and Italian cookies, he loved it.
   
8. Baby sitter: Find a college student who speaks the language, or for something more consistent, try a nanny or an au-pair.
   
9. Visits: The ultimate language boost is to visit the country where it is spoken. Total immersion for a couple of weeks has an amazing effect. And visits from friends or family also provide a valuable boost.
   
10. Enthusiasm: While the quantity of spoken language is the most important factor in learning a language, the second most vital ingredient is the amount of positive feedback the child hears. Early on, when a child is struggling to get those first syllables out, resist the urge to correct…it can actually inhibit language skills.
    

There is a myriad of ways to ensure that foreign language time is "quality time," but like any other aspect of parenting: trust your judgment, employ your imagination, and listen very, very well.

So, these are great tricks to use for children growing up with multiple languages, but what about if you didn't start at birth? Is it worth starting it now? Absolutely. As a matter of fact the next article in this series is called Raising Bilingual Children: Is It Too Late?

Edited July 22, 2012 by Naan