Nesbit

Kaksi (tai useampi) kieliset perheet

327 posts in this topic

Yksi tuttu on etävanhempi, joka näkee lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Tuttu puhuu kieltä, jota ei Suomessa muuten kuule. Hän joutui valitettavasti valitsemaan sen, että puhuu lapsilleen suomea, koska joka toinen viikonloppu omaa äidinkieltä ei olisi mitenkään toiminut. Ero tuli, kun toinen lapsi oli vauva ja toinenkin pieni.

 

Sun tapauksessa on toki eri tilanne, jos isä ei osaa suomea, niin ei kai siinä sitten ole vaihtoehtona kuin puhua sitä omaa äidinkieltä? Tietysti se oma äidinkieli olisi lapselle parempi, mutta voi olla aika hankalaa, jos lapsi ei joka päivä / muuten todella usein näe toista vanhempaansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Framboise, ei ole omaa kokemusta mutta meistä on tulossa kaksikielinen perhe ja mua kiinnostaa kovasti tammoset jutut.

 

Mun ymmarryksen mukaan se oppiminen riippuu siita miten systemaattisesti lapsi sita kielta kuulee. Eli jos toinen vanhempi ei ole paikalla puhumassa eika sita pysty korvaamaan esim au pairilla voi oppiminen olla hidasta. En tieda jos lapsi hammentyy jos sina puhut kumpaakin kielta. Oon ymmartany et lapselle on ok jos aiti puhuu yhta kielta, isa toista ja perheen kesken kolmatta...

 

Mielenkiinnolla odotan muiden kokemuksia.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, siis ei kannata puhua lapselle kuin omaa kieltä. Ei kahta kieltä sekaisin. Tosin se onnistuu sitten, kun lapsi on isompi. Mä voin ihan hyvin jo kouluikäisen ja eskarilaisen kanssa puhua välillä ruotsia. Muuten omaa kieltäni suomea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mini-Me meinasitko siis, että olisin puhunut lapselle isän kieltä myös? Heh, luonnistuisipa igbokin :grin: Ehkä ymmärsin väärin mitä tarkoitit...

 

Keskenämme puhutaan englantia ja mies tosiaan aikoo puhua omaa äidinkieltään. Tässä tapauksessa myös se että en todellakaan tahdo lapsen oppivan puutteellista englantia :rolleyes: tai pidgin englishiä vaan olen erittäin kiitollinen siitä, että mies itsekin tahtoo puhua igboa lapselle, joka kuitenkin on hänen äidinkielensä. Saa vaan nähdä, että miten kielen oppiminen tulee käytännössä sujumaan. En itsekään usko, että jokatoinen isän kanssa vietetty viikonloppu kehittäisi kielitaitoa osaamisen tasolle eikä viikonloppujen vietto vauva-aikana ole mahdollistakaan. Paras varmasti olisi jos isä vain viettäisi lapsen kanssa mahdollisimman paljon aikaa ja puhuisi omaa kieltään jotta lapsi oppisi sen, käytännössä tämä olisi kommunikaation kannalta välttämätöntä sillä isä ei tosiaan puhu suomea kuin muutaman sanan. Aika kamala olisi tilanne, jossa lapsi ja isä eivät pystyisi lainkaan kommunikoimaan keskenään :( Ehkä en nyt vielä ainakaan ota turhan suurta stressiä tästä... Mielelläni kuulen lisää kokemuksia jos jollain on! :)

Edited by framboise

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Luulisin, että se riippuu isän pitkäjänteisyydestä ja niiden kontaktien määrästä. Eli jos isä ei puhu lapsen kanssa ikinä suomea vai vaan omaa kieltänsä ja kohtaamisia on nyt ainakin muutama viikossa niin en näe sille mitään estettä. Yleensä se menee niin, että lapsi menettää sen motivaation oppia vähemmistökielen koska ei näe sille käyttöä (koulussa puhutaan valtakieltä, ei ole vähemmistökielisiä kavereita ja lapsi tajuaa, että vanhempi osaa myös enemmistökieltä eli kommunikaatio vanhemman kanssa ei siihen kaadu), mutta kun teillä isä ei ilmeisesti puhu yhtään suomea ja haluaa olla lapseen yhteydessä ja kun ilmeisesti motivatio on siirtää tätä kieli-kulttuuriperimää lapselle niin en usko, että tilanne olisi teillä tämä. Tsemppiä sinne ja pitkäjänteisyyttä kummalekin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Amazonissa näkyi olevan myös yks ihan mielenkiintoisen oloinen kirja (joskin vähän kuivan näköinen...) useampikielisille:Tracey Tokuhama-Espinosan Raising Multilingual Children. Aikas arvokas vaan.

 

Tätä kirjaa voi suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille. Itse luin sen joskus osana opintoja, mutta mun mielestä just tosi kiva kun kirjotettu selkokielellä ja kuitenkin perustuu tutkimustietoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos hanimami kommentista :) Jotain hyötyä siitäkin, ettei lapsen isä ole suomea sen kummemmin opetellut/oppinut... Toivon, että tapaamiset vähintään muutaman kerran viikossa onnistuisivat ja tässä vaiheessa näyttää siltä, että niin tulee käymäänkin. Uskon myös, että lapselle olisi mahdollista löytää isän kieltä toisena kielenään tai äidinkielenään puhuvia leikkikavereita, itse asiassa tunnenkin muutaman tällaisen perheen. Eri asia sitten vaan, että miten lapset saa motivoitua puhumaan tätä kieltä leikkiessään, jos esim. päiväkodissa puhuvat suomea kuitenkin ;) Jää nähtäväksi. Mulla on kova motivaatio luoda lapselle mahdollisuudet isänsä kielen oppimiseen vaikkei yhdessä ollakaan, koska kielen osaaminen tavallaan avaa kulttuurin täysin eri tavalla ja on mielestäni rikkaus osata useita kieliä. Ja onhan se nyt kuitenkin isänsä kieli, olisi outoa jos ei sitä osaisi! Jotenkin pelkään myös ettei lapsi tunne itseään kokonaiseksi ellei tutustu myös isänsä kulttuuriin ja opi kieltä.

 

Kiitos kirjavinkistä, täytyy hommata tuo edellä mainittu kirja! :)

Edited by framboise

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Se on kuitenki tosi hyvä että edes teoriassa mahdollisuus olisi leikkiä tämänkielisten lapsien kanssa, se, että käytetäänkö "oikeaa" kieltä on sellainen asia, ettet siihen voi vaikuttaa, joten turha siitä murehtia. Itselläni kun asia tulee ajankohtaiseksi tulee olemaan samanalaisia ongelmia suomenkielen kanssa, mutta muita suomea puhuvia lapsia tai aikuisia tuskin tulee olemaan ympäillä, joten asia huolettaa kovasti. Mutta tehdään parhaamme!

 

Toi edellä mainittu kirja on vähän erilaiseen tilanteeseen kun teillä eli siinä on kokemuksia perheestä jossa äidillä ja isällä on eri äidinkieli ja sitten ympäristöllä on vielä eri kieli, mutta tosi mielenkiintosta luettavaa ihan kelle tahansa monikielisyydestä kiinnostuneelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos lapsi näkee usein tätä toista vanhempaansa ja kieltä käytetään monipuolisesti täälläkin mainituilla kirjojen lukemisen, musiikin ym. avulla, niin oppiiko lapsi kielen?

 

Meilla toisena kielena on eksoottinen englanti joka on mullakin hallussa eli voisin hyvin lukea vauvalle englanniksi. Ajattelin et voi olla et sa puhut isan kielta ja ajattelit esim lukea lapselle sita kayttaen :)

 

Tosi hyva jos on kaveripiirissa muita lapsia jotka puhuu isan kielta. Vaikka ne ei keskenaan sita alkaiskaan puhua niin on lapselle kiva kun isa ei oo ainoa ihminen maailmassa joka sita kielta puhuu. Meilla ei ole lahella ketaan suomalaista eli siihen asti kunnes muutetaan Suomeen, mina tuun olemaan ainoa joka puhuu suomea meidan vaaville. Vauvana ei kai viela hirmu ongelma ole mutta kun vahan isommaksi kasvaa niin ois hyva jos ois muitakin lahipiirissa. Ajattelin ostaa DVD:ta ja CD:ta jotka edes pikkusen vois auttaa prosessissa...ja todella pitkälla tahtaimella muutto Suomeen. Englanti on tosin helppo kieli siina mielessa et voi laittaa toisen kielikylpyyn ja ainakin paakaupunkiseudulla loytyy vaikka kuinka paljon kerhoja yms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, harmillisesti en tosiaan puhu isän kieltä. Mut toivon, et kielen oppiminen onnistuu. Onneksi teillä on noin päin, Mini-Me, että sä kuitenkin puhut suomea ja olet varmasti jatkuvasti läsnä niin kielen oppimisessa siinä mielessä vahvempi pohja :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Framboise, meillä on aika montaa eri kieltä periaatteessa perheessä, tälläinen monikulttuurinen uusioperhe kun ollaan :rolleyes: Esikoinen, joka on reilu 4v ymmärtää englantia ja puhuu suomea tosi hyvin, mutta kynnys jo siihen englanninkielen puhumiseen tuntuu olevan niin suuri, että ei tässä hetkeen haaveilla mistään kolmannesta, siitä isän ihan oikeasta äidinkielestä... Osinhan tuo on isän valinta, mutta toisaalta taas ei kun se englanti vaan tulee jotenkin luontaisemmin, alkujaan varmaan siksi että pojan ollessa pieni, olimme vielä yhdessä ja kommunikoimme englanniksi.

Ja mitä tohon suomen kielen osaamattomuuteen tulee, niin ei tämä mun uusi mies ole pitkäänkään asunut Suomessa, mutta äkkiä tuo esikoinen on hänelle suomea opettanut, vaikka aina pyydän että puhuisi englantia eikä huonoa suomea... Ja samoin pojan isä usein saattaa suomeksikin höpötellä ja sit miehet ihmettelee miksi poika ei jo puhu englantia :rolleyes: Ei varmaan jos suomellakin pärjää :D

 

Syksyllä poitsu toivon mukaan pääsee aloittamaan englanninkielisessä päiväkodissa ja odotukset on kovat että vihdoin kynnys toisen kielen puhumiseen ylittyisi! :) Kun aika tehokasta kielikylpyä täällä kotonakin ollut kuitenkin koko ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Merkitsen ketjun, koska meillä toivottavasti jatkossa suomi-ruotsi-perhe! Pitää palata kahlaamaan ketju läpi paremmalla ajalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Hieman samalla asialla. Meilläkin tulee olemaan kaksikielinen perhe, tai kolme kielinen. Minä puhun suomea, mies omaa kieltään ja meidän yhteinen kieli on englanti.

 

Jännittää hieman, että miten käy. Monesti sanotaan, että hyvin se menee. Juu, kaikella todennäköisyydellä. Kuitenkin toisinaan käy niin ettei kahdesta kielestä kehity samanvertaisia, vaan että toinen on selkeästi vahvempi. Pelkään, että jos henggailemme miehen kotimaassa, niin se tulee olemaan se. Haluaisin kuitenkin, että lapseni puhuu hyvää ja selkeää suomea, sellaista ettei siitä minkäänlainen aksentti kuulu.

 

Aion toki tehdä parhaani, mutta onko se riittävä, se jää vielä nähtäväksi. Siksi nämä kokemukset ja vinkit kiinnostavat kovasti. Joka tapauksessa lapset ja tilanteet ovat yksilöllisiä. Jos lapsi ei opi täysin toista kieltä, en usko, että yksin voi syyttää sitä toista vanhempaa, joka puhuu äidinkieltä, jota aktiivisesti ympäristössä kuule. Ja mitähän sitten jos vielä matkaillaan ja beibe/lapsi pääsee kuulemaan muitankin kieliä. Tiedä vaikka lastenhoitaja puhuisi tällä toisinaan vielä neljättä kieltä. Voi raasua, mutta kaipa tuo pärjää joka tapauksessa.

Edited by Kurukulla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on eletty kolmikielistä elämää reilut 3 kuukautta. Aluksi pelkäsin, että miten sitä tottuu, mutta hyvin se on lähtenyt käyntiin. Meillä on äidin kieli, isin kieli ja yhteinen kieli. :) Vielä ei tietenkään voi mitään vastausta vauvalta odottaa, mutta sinnikkäästi minä puhun omaa äidinkieltään, mies omaansa ja me miehen kanssa keskenämme sitä kolmatta kieltä. Se mikä ollaan huomattu, että vauvan jokeltelu kuullostaa erilaiselta yksikielisiin samanikäisiin vauvoihin verrattuna ja sen ovat muutkin huomanneet. Tuttavapiirissä on toinen kolmikielinen perhe ja heillä kuulema tässä iässä oli myös jokeltelussa huomattava ero yksikielisiin lapsiin verrattuna. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävin vähän kurkkimassa!

 

Meillä on 3kk vanha tyttö ruotsalaisen mieheni kanssa. Mies puhuu tytölle ruotsia, minä suomea ja yhdessä kommunikoimme englanniksi. Saa nähdä miten käy. Suomessa kuitenkin asutaan mutta siteet tuonne Ruotsiin on aika vahvat.

 

Mies on hieman murehtinut ettei vaan tyttöä tulla kiusaamaan ruotsalaisen isän takua. Asutaan pienellä paikkakunnalla. Mutta eipä näitä asioita voi tietää etukäteen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun pojasta on tullut mulle vierasta kieltä puhuva pallero. Vähän tietysti ottaa koville, mutta lähinnä kyllä oikeasti olen iloinen siitä, että pojalla on nyt edes joku kieli, jolla kommunikoida, koska on auttanut hirveästi sen yleiseen mielialaan eli on luonnollisesti vähemmän turhautunut ja iloisempi pieni poika, kun saa jotain sanottua. Poika on siis nyt kaksi ja puoli ja tuntuu, että on just sellaisessa taitekohdassa, että kohta sitä puhetta rupeaa tulemaan ryöppyämällä, nyt vielä mennään pienellä määrällä sanoja ja fraaseja. 

Ensimmäiset kaksi vuotta poika kuuli enemmän suomea, koska oli mun kanssa kotona ja nytkin kyllä ymmärtää erinomaisesti mun puheen, mutta itse tuottaa puhetta siis lähinnä isänsä kielellä, koska on ollut puoli vuotta sen kielisessä päiväkodissa ja kuulee tätä enemmän myös kotona, koska me miehen kanssa puhumme myös tällä isän kielellä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lauranoora, en usko että kiusataan. Ja toisekseen ruotsalaisen isän voi myöhemmin "peittää" parammin kuin afrikkalaisen tai kiinalaisen. 

 

Meillä lapset ei isästä huolimatta poikkea suomalaisista ja ovat onneksi myös ylpeitä omasta toisesta kielestään. Ja heille se menee niin normaalina, että saattavat muille kaksoiskansalaisille todeta että mä sä ootkin vaan puoliksi suomalainen (unohtaen että itsekin on!)

 

4-vuotias puhuu sujuvasti molempia kieliä, joskin ollaan oleiltu tasaisesti molemmissa maissa ja nähty kielten vuoksi vaivaa. 2,5v alkaa nyt toistaa heikomman kielen sanoja ja halutessaan osaa kommunikoida parin sanan lauseilla. Ymmärtää hyvin myös heikompaa kieltä. Vahvempi kieli on jo pidempään ollut eläväistä ja runsasta.

 

Töitä saa tehdä varsinkin heikomman kielen eteen, mutta on se vaan hienoa kun menee kyläilemään toiseen kotimaahan ja lasten kieli on samalla tasolla paikallisten lasten kanssa. Sitä kokee onnistuneensa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakaan Helsingissä ei ole mahdollista opiskella ruotsia ennen seiskaluokkaa, ellei satu olemaan koulussa, jossa tarpeeksi moni oppilas haluaa ottaa ruotsin toisena A-kielenä neljännellä luokalla. Pojan koulussa näin ei ole, joten tylsästi ruotsi alkaa vasta seiskalla. Poika halusi englannin A-kieleksi ja munkin mielestä se on hyvä asia, mutta ois ollut kiva, jos ois tullut se ruotsi toiseksi A-kieleksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Helmi 6v. Puhuu ja ymmärtää täysin isänsä kieltä hollantia. Minun kanssani puhuu suomea ja osin sisarensa kanssa suomea ja hollantia sekaisin. Neiti myös ymmärtää englantia aika hyvin, mutta ei juurikaan puhu sitä. Päiväkodissa ja kavereiden kanssa puhuu ongelmitta suomea, yhden kaverin kanssa välillä hollantia, kaverilla on myöskin hollantilainen isä.

 

Nuppu 3v. Puhuu pääosin suomea, mutta tänä kesänä on alkanut puhua jonkin verran hollantia sisarensa ja isänsä kanssa. Välillä sanoo jotakin minullekin hollanniksi, yritän muistaa joko kääntää lauseen suomeksi tai olla ymmärtämmättä, mutta aika usein vastaan hollanniksi tai sitten suomeksi.

Nuppua kiinnostaa kovasti minun ja miehen välinen englanninkielinen keskustelu, usein kyselee, että mistä me puhumme, joitakin sanoja osaa kyllä englanniksikin.

 

Sen verran siskoilla on eroa, että isompi osasi tässä kohtaa englantia paremmin, mutta minun sairastelujen takia olen ollut yht.poissa n. 7kk, Tosin en putkeen, Vaan 4kk ja sitten 3kk, ja silloin neiti on kuullut vain hollantia ja suomea.

Mutta eipä tuollaisissa enkulla ole väliä tässä kohtaa, tärkeintä on oppia kunnolla suomi ja toisena kielenä hollanti, jotta osaa puhua isänsä puolen suvun kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei vielä ole lapsia, mutta tulevaisuuden kannalta aihe on silti kiinnostava. Mies on saksalainen, asumme tällä hetkellä Saksassa, ja keskenään puhumme pääasiassa englantia. Jos vielä lasten kanssa asumme täällä, tulee se saksa mitä luultavimmin olemaan hallitseva kieli - varmaankin siihen mennessä käytetään sitä yhteisenä kielenä miehenkin kanssa. Aion joka tapauksessa puhua lapsille suomea, olisi jotenkin luonnotonta käyttää itselle heikompaa kieltä. Varmaankin sen kehittäminen yhtä vahvaksi kuin kaikkialla kuultava saksa vaatii sitten enemmän panostusta, mutta uskon, että määrätietoisuudella ja kärsivällisyydellä pystytään opettamaan lapsille molemmat kielet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielelläni kuulisin muiden kokemuksia isompien kaksikielisten lasten puheesta :)

 

Meidän poika on nyt vähän yli 4-vuotias ja puhuu molempia kieliä suht tasavertoisesti. Neuvolassa todettiin, että kielenkehitys on hiukan ikätasoa jäljessä, mutta vetoavat aina kaksikielisyyteen eikä koskaan ole mainittu mitään puheterapioita. Päiväkodissa ei ole huolestuttu asiasta. Pojalla on erityisesti ongelmia joidenkin sanojen nimeämisessä ja neuvolan testissä ei osannut kertoa kaikista kuvista. Jos vaikka kysyttiin minkälainen kissa on, poika vastasi "se on sellainen". Myös jotkut suomen kielen taivutukset menee väärin. Olen yrittänyt lukea paljon pojan kanssa ja antanut hänen itse kertoa kirjan tapahtumia, mutta silti jäin miettimään, että minkäikäisenä kaksikielisenkin lapsen puhe pitää olla lähes virheetöntä?

Jaahas, voisinkin päivitellä meidän tilannetta. Poika on nyt vähän yli 5-vuotias ja nuo asiat, joista olin vuosi sitten huolissani ovat parantuneet itsestään tosi paljon. Pojan puhe molemmilla kielillä kuulostaa melko virheettömältä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Syksyllä poitsu toivon mukaan pääsee aloittamaan englanninkielisessä päiväkodissa ja odotukset on kovat että vihdoin kynnys toisen kielen puhumiseen ylittyisi! :) Kun aika tehokasta kielikylpyä täällä kotonakin ollut kuitenkin koko ajan.

Poika tosiaan nyt elokuussa pääsi enkkupäikkyyn, ja aluksi oli kovasti sitä vastaan kun aatteli että siellä on pakko puhua englantia vaan ja hän ei osaa eikä halua. Mutta hoitajat siellä ovat aivan ihania, ja etenkin miespuolisia (joita kaupunginpuolelta ei tunnu löytyvän) tuo ihailee tosi paljon ja tosi nopeasti pojan mieli muuttui. Kieli on myös tarttunut todella nopeasti, eli ilmeisesti sitä on ollut siellä pääkopassa varastossa jossain, mutta kun ei ole kerran tarvinnut käyttää, niin miksi vaivautua ;) 2kk nyt ollut, ja osaa laskea 1-10 enkuks ja mistä yllätyin, niin osaa värit! Siis kun ei meinannut niitä suomeksikaan millään oppia! :D Ruokia ja asioita osaa nimetä tosi paljon, kotonakin kyselee ja kyllä sieltä myös lauseita tulee jonkin verran, että aika nopeaa touhua :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin taas päivitellä meidän lasten tilannetta. Nelivuotias puhuu erittäin rikasta suomea ja todella hyvää englantia, tosin sanavarasto on englanniksi pienempi vielä toistaiseksi. Laskee paremmin englanniksi, samoin muodot ym. tuntee paremmin englanniksi, kun niitä on isän kanssa opetellut. Lapsi aloitti viime keväänä ranskan kielikylpypäiväkodissa ja sieltä on soppaan mukaan tarttunut perustasoista ranskaa, esim. numerot, tervehdykset ym. ja ymmärtää selvästi ainakin osan opettajien puheesta. Päiväkodin mukaan lapsi on taitava kielenkäyttäjä, ja avoimin mielin on ottanut vastaan kolmannenkin kielen.

 

Puolitoistavuotias on alkanut nyt puhua enemmän, rakentelee lauseita ja lauleskelee, suomeksi enimmäkseen. Jonkin verran myös englantia tulee, mutta suomi on selvästi vahvempi, toki hän on suomenkielisessä päivähoidossa, joten ykköskieli on suomi. Puheen kehitys on ollut todella ripeää, moni samanikäinen ei puhu vielä juuri mitään, eli kaksikielisyys ei näytä sitä hidastaneen. Keskenään lapset puhuvat leikkiessä enimmäkseen suomea, mutta joskus olen kuullut isomman juontavan leikkejään englanniksi, ja isän kanssa ollessa lapsetkin kommunikoivat toisilleen englanniksi (pienempi sillä vähäisellä mutta innokkaalla taidollaan). Ja pienempikin osaa jo yhdistää henkilön ja kielen - tänään juuri todistin, kun pyysi ensin minulta "sylkkyyn", ja kun en ehtinyt ottaa, meni isänsä luo ja pyysi "lap". Äänteet on löytyneet molemmilla mun mielestä todella helposti, nelivuotiaalla on kaikki muut paitsi suomalainen R puheessa, ja senkin korvaa englannin pehmeällä R:llä, joten periaatteessa R ei kokonaan puutu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now