Nesbit

Kaksi (tai useampi) kieliset perheet

327 posts in this topic

^Ehkä Doris viittaa siihen että hän aikoo puhua lapselle välillä suomea. Itse olen ainakin kuullut sen suosituksen että pitäisi olla aika tiukka siinä että kieliä ei vaihdella, vaan yksi vanhempi puhuu lapselle aina vain yhtä kieltä, niin kielet ei mene sekaisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä vähän hassu kysymys, mutta luetaanko teillä "samoja" kirjoja sekä suomeksi että toisella kielellä? Tai siis mun varsinainen kysymys on, että jos esim. Maisa-kirjoja luetaan sekä suomeksi että enkuksi, niin pidetäänkö henkilöiden nimet silti samana - Maisa on Maisa, vai tuleeko Maisasta Maisy ku uetaan enkuks? :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mistähän kannattaisi tsekata missäpäin Helsinkiä on ruotsinkielisiä kerhoja? Siis nimenomaan kerhoja. Epäilen kyllä, ettei tässä meidän lähellä ole yhtäkään.. Esikoinen käy nyt suomenkielisessä kerhossa.

 

 

Turhat pois :)

Edited by AnneJ.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies tulee puhumaan portugalia ja minä suomea. Ainut ongelma on keskenään puhuminen. Joku suosittaa että puhutaan koko ajan omaa eli mä kysyn mieheltä suomeksi ja hän vastaa mulle portugaliksi. Äitini on tästä aivan kauhuissaan kun menee lapsi kuulemma ihan sekaisin. Yksi vaihtoehto olisi vaihtaa yhteiseksi kieleksi englanti (mistä päästiin joku vuosi sitten eroon kamalalla opettelulla). Myöskin sellaista ollaan mietitty, että se kumpi aloittaa määrää kielen. Eli jos mies kysyy niin minä sitten vastaan portugaliksi ja jos minä alan juttelemaan niin sitten mies vastaa suomeksi.

 

Ajattelen täällä miten helppoa on niillä, joilla ei ole valinnan varaa. Meillä kun molemmat puhuu kaikkia kolmea kieltä niin on liian monta vaihtoehtoa. Ja tietysti haluaisi tehdä niin kuin lapselle on helpointa.

 

Onko mielipiteitä näistä kolmesta tavasta? Mikä olisi lapselle loogisin?

 

Niin ja nimistä sen verran, että musta kun kieli vaihtuu niin nimet vaihtuu myös. Sama kuin mummit on suomeksi aina mummeja ja portugaliksi sitten vovoja. Tosin jos tekee jotain omaa käännöstä niin ei kai sillä ole mitään väliä minkä niminen se Maisa on. Enemmän siis ajattelin, että olisi järkevää lukea niin kuin on kirjoitettu... Olen jo itsekin solmussa!!! :P

Edited by Sannatus

Share this post


Link to post
Share on other sites

^minusta tuossa jarkevinta oli tuo, etta vanhemmat keskenaan suomea ja portugalia miten nyt vain tuntuu luonnolliselta, ja molemmat omaa kieltaan lapselle. Ei se lapsi siita solmuun mene, vaan hoksaa kylla akkia etta kummalle vanhemmalle puhua kumpaa kielta. Teilla on tosiaan oikein onnekkaasti niin etta molemmat vanhemmat ymmarratte kuitenkin seka suoema etta portugalia, eli jos lapsi puhuu vahingossa ristiin niin niin ei joudu arvelemaan, etta onko nyt nalka vai pissahata. Uskon etta lapsikin paasisi karryille ennen pitkaa jos englanti olisi teilla ns. 'neutraalina' kielena, mutta jos kerta on mahdollisuus ja olette niin muutenkin puhuneet, niin en nae miksi pitaisi jattaa aidinkielet pois vanhempien valisesta keskustelusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä puhun suomea ja mies (yrittää) puhua omaa kieltään. Yhdessä puhumme suomea. Miehelle helpointa olisi ehkä puhua suomea, koska on melkein unohtanut äidinkielensä, mutta yritämme pitää mukana myös pojan toisen kulttuuri- ja kielitaustan.

Edited by tähtitaivas

Share this post


Link to post
Share on other sites
Onko mielipiteitä näistä kolmesta tavasta? Mikä olisi lapselle loogisin?

Mitä olen lukenut kaksi- ja monikielisyystutkimuksia, niin tosi monessa perheessä tehdään niin, että vanhemmat keskenään puhuvat yhtä (tai kahta) kieltä, vaikka sitten lapselle molemmat puhuvatkin omaa kieltä. Tarkoitan siis sitä, ettei tarvi puhua koko ajan vaan omaa kieltä kun puhuu puolison tai sukulaisten kanssa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä miten meidän lapsen sitten joskus käy, mutta ainakin tällä hetkellä vielä me puhumme miehen kanssa englantia.

Miehen suomen kielen puhuminen on vielä vaiheessa... Mies puhuu tytölle hollantia ja minä suomea. Tosin on tuo neiti oppinut vähäsen englantiakin tässä sivussa. Aika sujuvasti vaihtaa kieltä.

Esim. Jos osoittaa mulle kuvaa ja sanoo että aap, "korjaan"heti siihen, niin että apinaahan tarkoitat. Ja sitten tyttö alkaa toistaa sitä.

Tarkoitus olis kyllä päästä tosta englannista eroon ettei sekoittais näiden kahden muun kielen oppimista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo. Ehkä me nyt unohdetaan se englanti ainakin. Mies tosin olisi valmis laittamaan englannin kieliseen tarhaan, mutta mä oon kyllä sitä mieltä että treenatkoon ensin näitä kahta kieltä.

 

Aika varmaan näyttää miten sit keskenään kommunikoidaan. Ja toki kuitenkin esim. perheiden kanssa lapsi kuulee myös meidän toista kieltä. Että ei kai sitä koskaan voi välttää. Ja täytyyhän miehen jotain ulkopuolisessa maailmassakin jutella! :P

 

Portugali houkuttaisi sikäli, että sitä lapsi kuulee ehdottomasti vähemmän. Toisaalta ollaan livuttu suomeen nyt, kun täällä kerran asutaan. Onhan tässä vielä aikaa... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon ihan unohtanut tämän ketjun :). Tyttö on nyt 9kk. ja kyllä mä oon onnistunut puhumaan sille pelkästään venäjää. Olen positiivisesti yllättynyt... Ensimmäiset kuukaudet oli vaikeimpia, kun lapsi ei kommunikoinut takaisin millään lailla, heti kun tyttö alkoi reagoimaan puheeseen niin alkoi venäjän puhuminenkin luonnistua. Nyt melkein väittäsin, että lapsi ymmärtää pelkästään venäjää, vaikka suomeakin kuulee aina iltaisin, kun mies on kotona. Ensimmäinen sanakin jo tuli eli Myyrä (venäjänkielellä) luonnistuu ja papaa hapuillaan. Löysin myös venäjänkielisten äitien treffit Espoossa mikä toivottavasti auttaa sit, kun lapsi on isompi, et on seuraa muista samankielisistä lapsista. Nyt vaan jännään, kun kuukauden kuluttua lähden töihin ja mies jää kotiin kuinka nopeasti nuo jo opitut venäjän kielen sanat unohtuu. Noh aina viikonloppuisin ja iltaisin sitten puheripulia tarvitaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mina muuten odotan, etta paastaan lauleskelemaan samoja lauluja molemmilla kielilla.

 

We're all going to the zoo tomorrow, zoo tomorrow, zoo tomorrow...

Huomenna mennaan Korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä tulen puhumaan lapselle suomea ja mies ruotsia. Yhteisenä kommunikaatiokielenä aiomme käyttää suomea, sillä minun kaksi lastani edellisestä liitosta ovat täysin suomenkielisiä.

 

Silti hieman huolestuttaa, että miten nuo vanhemmat lapset tulevat suhtautumaan, kun osa porukasta puhuu keskenään toista kieltä. Tuntevatkohan he olonsa ulkopuoliseksi, kun isäpuolensa ja sisaruksensa puhuu heidän kuullen kieltä, jota eivät ymmärrä? Pitäisikö meidän vaan kaikkien yrittää puhua ruotsia mahdollisimman paljon? Luulisi, että 7- ja 10-vuotiaille tarttuisi kieli aika nopeasti. Varsinkin, kun asutaan kaksikielisessä kaupungissa, ja kuulevat muutenkin ympärillään puhuttavan ruotsia päivittäin. Miehelle ruotsinkielen ylläpitäminen on todella tärkeää, ja muutenkin hän haluaisi, että puhuisimme keskenämmekin enemmän ruotsia. (Mä vähän ujostelen puhua sitä "natiivien" kuullen, vaikka ihan kohtalaisesti osaankin.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan ihan suomenkielinen perhe, mutta ollaan ensi syksynä laittamassa ainakin esikoista kielikylpypäiväkotiin/-leikkikouluun. Viime viikolla esikoinen kävi siis koululla testissä, ja siinä samalla sekä keskustelin koulun puolelta paikalla olevien henkilöiden kanssa että vähän muiden vanhempien että kuuntelin, pakostakin, muiden vanhempien keskinäisiä ja henkilökunnan kanssa käymiä keskusteluja. Testeissä oli muutama lapsi, joiden kotona puhuttiin jo kahta kieltä, ja kielikylpykieli olisi ollut kolmas, uusi kieli. Koulun erityisope ja toinen henkilö sanoivat, että ovat huomanneet käytännössä, että kolme kieltä yleensä on liikaa ja lapsille tulee vaikeuksia. Tottakai tämä riippuu myös lapsesta, jos on kielellisesti lahjakas, ei varmastikaan tule ongelmia. Mutta kannattaa siis miettiä tämäkin puoli.

 

Mun sukulaisperhe on saksalais-suomalainen. He ovat aina asuneet Saksassa ja yhteinen kieli on saksa, koska perheen isä ei ainakaan puhu suomea. Aiemmin heillä oli kuitenkin myös suomalaisia au paireja, jotka puhuivat lapsille vain suomea. Nykyään perheen lapsista vanhempi puhuu kohtuullisen hyvää suomea, mutta nuorempi ei ainakaan viimeksi nähdessämme edes oikein ymmärtänyt, kun ympärillä puhuttiin suomea. Mun mielestä aika sääli, koska toisen puolen suku on siis täysin suomalaista, eikä meiltä oikein keneltäkään saksa taas suju. Yhteinen kieli voi siis olla vain englanti, mutta nämä lapset opiskelevat ensimmäisenä vieraana kielenä latinaa... Ei siis englantikaan vielä oikein käytä. Lisäksi nykyään perheen alunperin supisuomalaisen äidinkin suomi on alkanut kuulostaa hieman hassulta, kun puhuvat siis kotona saksaa, ja isovanhempien kuoltua muutama vuosi sitten Suomen vierailut ovat lyhentyneet ja harventuneet.

 

Varmaan aika hankala ja vaativa tilanne siinä kohtaa, kun perheen yhteinen kieli on niin selvästi valloilla. Muistan, kun olimme siskoni kanssa yhtenä kesänä kolme viikkoa perheen luona Saksassa, kun kuopus oli noin 4-vuotias. Silloin perheen äiti vielä yritti puhua pojalle suomea, mutta poika puhui vaan saksaa ja joutui kyselemään useasti saksaksi, mitä äiti tai me tarkoitettiin, kun puhuimme suomea. Tuolloin ois varmaankin pitänyt vaan entistä tiukemmin pitää kiinni siitä, että äidin kanssa puhutaan suomea, mutta poikakin aloitti sitten syksyllä koulussa, eikä heille enää otettu suomalaista au pairiakaan, joten suomi vaan jäi jalkoihin ja on siis kuopukselta ilmeisesti lähes tyystin hukkunut.

 

Kaksikielisessä perheessä lapsen kielen kehityksen eteen joutuu varmaan näkemään vähän enemmän vaivaa, mutta on se toisaalta lapselle iso rikkaus osata kahta kieltä äidinkielenomaisesti. :)

Edited by Miaka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin tänne kuulutaan. Meillä siis kotikielenä englanti, mies puhuu äidinkielenään englantia ja minä itse supisuomalainen. Lapsesta kasvanee kaksikielinen suht helposti, koska Suomessa asutaan, vaikka kotona puhutaankin englantia (itse aion puhua lapselle tietysti suomea). Meidän koirakin on jo kaksikielinen :D . Ollaan etukäteen mietitty, että lapsi saisi mennä englanninkieliseen päivähoitoon/kerhoon ja aikanaan kouluunkin, mutta sitä on vielä aikaa miettiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
^Ehkä Doris viittaa siihen että hän aikoo puhua lapselle välillä suomea. Itse olen ainakin kuullut sen suosituksen että pitäisi olla aika tiukka siinä että kieliä ei vaihdella, vaan yksi vanhempi puhuu lapselle aina vain yhtä kieltä, niin kielet ei mene sekaisin.

 

Lisäksihän jotkut ovat sitä mieltä, että vanhemman pitäisi puhua lapselleen vain äidinkieltään. Tosin jos vanhempi itsekin on kaksikielinen ja molemmat kielet lähes yhtä vahvoja, kai sitten voi puhua kumpaakin kieltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ollaan myös mietitty, että jos joskus lapsia meillä olisi, niin minä puhuisin lapsellemme suomea ja mieheni eestiä. Me ollaan koettu, että kaksikielisyys on rikkaus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojat leikkivät ammeessa veneillä ja puhuvat näköjään suomea keskenään. Harvemmin olen kuullut, että puhuvat suomea. Yleensä puhuvat ruotsia. Ei ole kuopus ilmeisesti mennyt sekaisin, vaikka isoveli puhuukin kumpaakin kieltä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen keskustelu - nostetaans tata vahan.

 

Taalla ollaan vasta just toisella kolmanneksella, mutta suunnitelmissa olisi, etta puhuisin lapselle vain suomea ja mies vain englantia. Keskenaan puhutaan englantia (kun mies ei osaa suomea vaikka vaihtelevalla menestyksella yrittaakin jotain alkeita opetella). Jannittaa miten kay suomen kun asutaan taalla Englannissa, suunnitelmissa olisi kuitenkin jonain paivana muuttaa takaisin Suomeen :)

 

Ajattelin lukea jotain kirjoja aiheesta aippaloman alkuun (kun sinne asti paastaan) - olisiko kenellakaan mitaan ehdotuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua kans kiinnostais hyvät kirjat aiheesta.

 

Puhumme miehen kanssa keskenämme englantia ja englanninkielisessä maassa myös asumme (ainakin toistaiseksi). Itse haluan puhua lapselle suomea ja mieheni hollantia - vähän jännittää millainen soppa saadaan aikaiseksi.. Ilmeisen paljon johdonmukaisuutta tarvitaan, että homma tulee toimimaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tassa ainakin yks opus: Growing up with two languages / Staffan Andersson - itse en ole viela tutustunut.

 

http://www.amazon.co.uk/Growing-Up-Two-Lan...l/dp/0415333326

 

Suomesta viime vuonna yritin etsia hyvia suomenkielisia teoksia ja ostin taman: Lapsesta kasvaa kaksikielinen. / Sirje Hassinen - taa oli minulle pettymys, kuiva eika juurikaan mielestani kaytannossa niinkaan auttanut. Mutta toisaalta ei sitten myoskaan varmaan palvele niiden tarpeita, jotka haluavat teoreettisempaa katsausta kaksikielisyyteen arjen tasolla. Jotenkin oli silta valilta ja itseani ei juurikaan inspiroinut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitsa vinkistä Rhia!

 

Amazonissa näkyi olevan myös yks ihan mielenkiintoisen oloinen kirja (joskin vähän kuivan näköinen...) useampikielisille:Tracey Tokuhama-Espinosan Raising Multilingual Children. Aikas arvokas vaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lasten isä suostui, että esikoinen voi mennä suomenkieliseen esikouluun ja siten myös kouluun. Ei olisi mitenkään käytännön kannalta mahdollista se ruotsinkielinen, kun sinne asti ei kumpikaan pysty viemään ja sieltä hakemaan. Parempi näin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä (toivottavasti) tulee käymään niin, että minä ja oma perheeni puhumme lapselle suomea, mies ja hänen perheensä puhuu sitten ruotsia. Saa vaan nähdä kuinka käy :D Keskenämme puhutaan aina suomea ja tuo miehen ruotsi on vähän hakusessa kun ei ole käyttänyt sitä muuten kuin perheensä kanssa... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt reilu vuosi takana tätä kaksikielistä elämää pojan kanssa. Mun oli ihan alussa vaikea tottua siihen että nyt mun pitääkin puhua pojalle kokoajan suomea (vaikka äidinkieli onkin suomi), kun miehen kanssa puhutaan keksenämme ruotsia, joten monta vuotta kotikieleni oli jo ollut se ruotsi. Onneksi siihen kuitenkin tottui parissa viikossa, ja nyt ollaan pidetty tiukasti kiinni siitä että kumpikin puhuu pojalle vain omaa äidinkieltään.

 

Sellainen kuitenkin kiinnostaa että miten muut on tehneet esim kirjojen lukemisen kanssa, jos vanhemmat taitaa hyvin molemmat (tai kaikki) kielet jota lapselle puhutaan? Poikaa kiinnostaa nyt kirjat tosi paljon, ja tähän saakka ne on vielä pelkkiä kuvakirjoja, mutta miten sitten kun siirrytään satukirjoihin, joita pitää ihan lukea? Mies on tosi huono lukemaan ylipäänsä, joten epäilen että miehen osalta se pojalle lukeminen jää kokonaan, ja jos näin käy niin jääkö sitten myös ruotsinkieliset sadut? Mä taas rakastan lukea, ja oikein innolla odotan että luetaan pojan kanssa yhdessä, mutta meneekö tuo poikaraukka ihan sekaisin tässä kieliasiassa jos mä alankin yhtäkkiä lukea kirjoja molemmilla kielillä? Itse oon täysin kaksikielinen, joten lukeminen sujuu yhtä hyvin molemmilla kielillä, mutta kun aina puhutaan että lapsen kanssa ei tulisi kieltä vaihtaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now