Guest Vieras_Liisa_*

Lapsia saa olla, mutta he eivät saa näkyä eivätkä kuulua

56 posts in this topic

^ täytyy sanoa, että alan itse olla suunnilleen samaa mieltä noista ravintolavalinnoista näin puolitoistavuotiaan äitinä ;)

Oon aina aikaisemmin vähän ihmetellyt, että miksi lasten kans käydään vaan jossain hesessä tms pikapaikoissa, mutta yhtään kivemmat paikat pöytäliinoineen ja ruuan odottelemisineen alkaa olla totaali-nounou nykyään. Lapsi jaksaa viihtyä suunnilleen just sen aikaa, mitä oma ruokailunsa kestää ja sitten loppuu pinna. Todennäköisesti se ei edes naapuripöytiä juuri haittaisi (ei siis käydä missään valkoinen liina ja viinilasit -paikoissa :D vaan vaikkapa Rossossa ruuhka-aikaan tulee jo vaikeuksia), mutta itselle aika kidutusta yrittää keksiä toiselle tekemistä ja nostella tavaroita lattialta jatkuvasti ja varoa sitä pöytäliinaa ja mahdollista tuikkukynttilää yms rekvisiittaa. Täytyisi aina muistaa ottaa mukaan rusinoita ja tilata itselle sellainen ruoka, josta lapsi voi napostella tikkuperunoita tai jotain muuta makupaloja. Ei olla vielä päästetty lasta pois syöttötuolista vaeltelemaan, koska ei kuitenkaan pysyisi missään leikkinurkassa ja sitten ei vallankaan olisi kenelläkään mitään ruokarauhaa, jos tajuaisi, että tuolista voi tulla poiskin :D

Pienen vauvan kanssa oli usein helpompaa käydä missä vaan ravintolassa, kun vauva vaan koisi kaukalossa ja tarpeet oli tyydytettävissä tuttipullolla. Sitten kun oppi istumaan viihtyi yleensä tosi hyvin syöttötuolissa ällistellen ravintolan menoa ja muita ihmisiä, mutta yksivuotiaalle tällanen ei enää valitettavasti riitä, eikä jotkut ravintolan värikynät ja piirustuspaperi vielä yhtään viihdytä, kun ei niitä osata käyttää. Nyt meille on tulossa uusi vauva ja tyydyn kyllä suosiolla kohtalooni ja jos ulkona syödään niin paikat on helppoja perheravintoloita!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua itseasiassa ei kauheasti kiinnosta kuulla tai lukea siitä, että miten ketäkin on muksunsa kanssa päivänsä viettänyt. Sikäli kai vähän erikoista, koska itselläni on lapsi ja toinen kovaa vauhtia vatsassa kasvamassa. Ja tykkään lapsista ja rakastan omiani, mut joka toisen sanan ei tarvitse niistä kertoa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin vanhan keskustelun läpi, ja haluaisin minäkin heittää muutaman pointin:

 

Ensinnäkin vastakkainasettelu perheelliset / bilehileet on naurettava eikä tästä elämästä ollenkaan. Piste.

 

Facebookista: Se on vain kylmä totuus, että elämän huippuhetkiä ei tosiasiassa voi jakaa kuin hyvin harvan ihmisen kanssa. :girl_sad: Ei meillä kenelläkään ole loppupeleissä kuin kourallinen ihmisiä, jotka täysin aidosti kykenevät iloitsemaan tai suremaan kanssamme. Ja vastaavasti voi miettiä, kuinka monen asiat itseä oikeasti kiinnostavat, siis muutenkin kuin vain tirkistelymielessä. Ja sitä paitsi tyypillisesti naamiksessa sitten onnitellaankin siihen sävyyn, että "onpa ihana pieni nyytti teillä, voi voi kun siitä onkin jo aikaa kun meidän mimmi oli tuon kokoinen..." Miten vilpitöntä onnittelua tuo on jos heti pitää muistella omia? Minusta koko se toiminta siellä on jotenkin narsistiselle pohjalle rakennettu. Parasta olisi siis varmaankin rajata lapsikuulumiset vain muutamille valituille, joiden tietää olevan varmasti kiinnostuneita.

 

Mitä julkiseen elämään tulee, luultavasti lapsettomia häiritsevät ne äärimmäiset tapaukset, kun lapsia tuodaan paikkohin joissa heillä ei ikänsä puolesta vielä ole edellytyksiä käyttäytyä. Uskoisin kuitenkin että lapset useimpien mielestä saavat näkyä ja kuulua, mutta on paikkoja, joihin heillä ei vielä ihan pieninä ole asiaa. Aivan kaikkialla ei voida mennä lasten ehdoilla.

 

Vielä haluaisin kertoa esimerkin siitä, miten ennakkoluulot voivat johtaa joskus ihan hulluihin tilanteisiin: Ystäväni sai vauvan, ja koska minulla on kokemusta vauvoista niin vähän, en halunnut oikein kysellä edes raskaudesta, koska olen ymmärtänyt että siinäkin voi tahattomasti astua varpaille kun toiset eivät haluaisi puhua asiasta mitään. Ja kun lapsi syntyi, ystävä ilmeisesti ajatteli ettei hän kehtaa puhua lapsesta, koska minua ei muka kiinnosta... ja siitä minulle tuli tunne etten minä merkitse enää mitään kun ei kerrota siitä minkä arvasin olevan heille tärkeää elämässä juuri nyt. Ihan jokainen tulkinta meni pieleen.:girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja sitä paitsi tyypillisesti naamiksessa sitten onnitellaankin siihen sävyyn, että "onpa ihana pieni nyytti teillä, voi voi kun siitä onkin jo aikaa kun meidän mimmi oli tuon kokoinen..." Miten vilpitöntä onnittelua tuo on jos heti pitää muistella omia?

 

Nyt vähän OT. Mä en ymmärrä tuota kommenttia ja voisin kuvitella hyvin itsekin ihastelevan lasta tuolla tavalla (livenä, fb:ssa en ole). Ja tuollaisia kommentteja olen itsekin saanut, enkä ole yhtään epäillyt, etteikö se onnittelu olisi vilpitöntä. Toki vauvan nähdessä tulee muisteltua omaa pientä murua, mutta ei kai sen ääneen sanominen vähennä sitä, että on onnellinen, että joku toinenkin on saanut vauvan? Sillähän tavalla sitä pystyy eläytymään toisen tilanteeseen parhaiten.

 

Siis esim. mun paras ystävä sai juuri esikoisen ja pääsi kotiin sairaalasta. Ja totta kai mulle tuli mieleen se ensimmäinen kerta, kun oma nyytti oli kotona, ja sen takia olenkin entistä onnellisempi ystäväni puolesta, kun tiedän, miten ihanaa (ja pelottavaakin) se on. Miksi sen ääneen sanominen vähentäisi onnittelun vilpittömyyttä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kysymys olikin vain Facebookista ja nimenomaan onnittelusta siellä. Minä puolestani en ymmärrä, miksi juuri siihen kohtaan pitää muistella omaa lasta kun kysymys on kuitenkin toisen juhlahetkestä. Ajattelen että se on kuin virtuaalinen versio onnittelukortista, johon ei ole tapana runoilla jotakin omista muistoista. Tottakai sitten livetilanteissa jaetaan kokemuksia puolin ja toisin, se onkin ihan toinen juttu!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie luulen että nyt kun oma esikoinen on vielä massussa, ravintoloissa hulisevat lapset häiritsevät vähemmän kuin sitten kun lapsi on syntynyt.

Komppaan Sippuraa ja Kamillaa. Kun pieni hälisee kokoajan kotona, niin jos joskus lähtee miehen kanssa kahdenkeskistä "vapaa-iltaa" viettämään, haluaa varmasti myös saada hetken hengästystauon lasten mesuamisista, niin ihania kuin ne ovatkin. :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now