pinkdream

Mitä olisit halunnut tietää ennen raskautta?

76 posts in this topic

Mitä olisit halunnut tietää ennen vauva-arkea ja synnytystä jo löytyvät, joten vastapainoksi vauvakuumeilijoille ja odottajille tälläinen! En ainakaan tälläistä löytänyt, kertokaa jos tälläinen jo on, niin tämä voidaan antaa poistaa!

 

Itselle ainakin tullut moni juttu yllätyksenä.. Kuten;

 

-Näkö voi huonontua raskauden takia ja vieläpä tosi paljonkin!

-Menkkamaiset alavatsakivut voivat olla alussa tosi koviakin, eikä niistä kannata liikaa huolestua, yleensä ovat ihan normaaleja.

-Maitoa voi ruveta tulemaan jo vaikkapa 15 viikoilta asti.

-Raskauksia on yhtä paljon erilaisia, kun odottajia, joten älä liikaa vertaile itseäsi muihin...

-Pissahätä voi olla ihan alusta asti jatkuva, eikä vain loppuraskaudesta vauvan painon ja koon takia.

 

Siinä ainakin joitain, mitä itselle on tähän mennessä tullut yllätyksenä.. Mielestäni tämä voisi olla kiva juurikin vauvasta vielä haaveilijoille + jo raskaana oleville, jotka huolestuvat oireistaan... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen raskautumista olisin halunnut tietää;

 

- verenvuodot voivat olla harmittomia eikä aina merkitse keskenmenoa

- loppuraskaus ei ole vain sitä, että ylpeänä kannetaan isoa mahaa hymy korvissa asti, loppuraskaudessa (ainakin mulla) esiintyy ihan hirveitä kolotuksia ja jomotuksia etenkin häpyliitoksissa

- pahoinvointi voi kestää synnytyssaliin asti

- miten se jatkuva pissahätä rajoittaa elämistä (aina kaupoille lähtiessä piti saman tien etsiä vessa, jotta hädän tullen osasi juosta oikeasta ovesta sisään :P )

- että mä olen elävä magneetti; kaikki lääppii ja silittelee omaa mahanahkaa, vaikkei sitä itse välttämättä haluaisi ja sallisi

- miten rasittavaa loppuraskaus voi olla sukulaisten osalta; jatkuvat soitot ja utelut, että joko ollaan synnärillä

- pikkuhousunsuojia voi myös joutua käyttämään raskausaikana

- sitä hengästyy huomattavasti nopeammin ja kunto tippuu kertaheitolla ryminällä alas

- ettei raskaana kannata olla kesällä

- pelkkä kyljen kääntäminen yöllä sängyssä on iso proggis

 

Mitähän vielä? :rolleyes: Ja joo, mä kaipaan raskausaikaa näistä pointeista huolimatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

-Pahoinvointia voi olla koko ajan ja se on kamalaa ja tuntuu että se ei lopu ikinä, toivottavasti kuitenkin loppuu

 

- Vaikka ei ole vielä mitään vauvamahaa ihmiset saattavat silti tulla lääppimään. Tosi kiva jos on muutenkin ongelmia mahan koosta :(

 

-Yöllä vessassa juokseminen on tosi väsyttävää ja siellä vessassa voi joutua käymään puolen tunnin välein

 

-Välillä voi tuntua että kaikki muut rakastavat vauvaa kamalasti vaikkei itse ole vielä edes tajunnut että se on tulossa

 

-Kaikilla on kamalasti neuvoja ja mielipiteitä siitä miten sun pitää elää ja mitä saat syödä ja kuinka liikut liian vähän

 

-Mun olisi kannattanut kysellä äidiltä etukäteen minkälainen sen ensimmäinen raskaus oli, koska meen ilmeisesti aika samalla kaavalla

 

-Mua väsyttää koko ajan ja en jaksa tehdä _mitään_

 

 

 

 

Nyt siis vasta 12+1 :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Josku, mä voin koittaa lohduttaa sua sanomalla, että:

-Pahoinvointi voi loppua!!

-Omakin pää ehtii vielä siihen vauvantuloon mukaan (Pikkuhiljaa. Itsekin unohdan välillä olevani raskaana esim. ja välillä iskee pakokauhu kun ajattelinkin, että meille tulee vauva, ja nyt 23+4)

-Muiden mielipiteistä, neuvoista, netin ohjeista, rajoituksista yms. oppii vähitellen olemaan ottamatta kaikkea itseensä ja valitsemaan sieltä ne sellaiset, jotka itselle sopii + luottamaan siihen, että itse osaa tehdä nämä päätökset.

 

Väsymys.. Energinen keskiraskaus on kuulemma olemassa. Jos joku tietää, että missä se on niin voi tulla kertomaan mullekin. Mä väitän, että se on huijausta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

-Se että raskaana oleminen ei olekkaan naisen ihaninta aikaa.

-Olin vaivaisempi ja raihnasempi kuin moni eläkeläinen vanhus.

- Että kuukautiskivuista ei tarvitse kärsiä kerran kuukaudessa vaan lähes päivittäin :rolleyes:

- Alkuraskaus voi olla yhtä vaikeaa kuin loppuraskaus fyysisesti

- Ettei näytäkkään kauniin hehkeältä odottavalta äidiltä vaan turvonneelta possulta, joka kuorsaa vielä pahemmin kuin monet miehet.

 

Ehkä laittaisin jotain positiivista mutta ne puolet olikin oikeastaan jo tiedossa ennen raskautta, eli ihanaa tuntea liikkeitä, kiva iso vatsa jota voi esitellä ylpeänä, jne...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut tietää, että:

 

-Vaikka kuinka tietää verenvuotojen voivan olla normaaleja, niin odottavan äidin hormonit pitävät huolen siitä, että "keskenmeno siellä varmasti on", vaikka kaikki olisikin sitten hyvin.

-Oksetusolo jatkuu sen maagisen 12:a viikon yli joillakin.

-Pissalla saa tosiaan juosta pahimmillaan puolen tunnin välein.

-Rintaliiveissä siirrytään ennätysvauhtia ennätyskokoihin.

-Tissit ovat ihan alkualkuraskaudenkin jälkeen KIPEÄT.

-Raskaus altistaa joitakin jatkuville emätintulehduksille, ja tämän vuoksi ollaankin sitten jatkuvasti emättimensisäisellä ab-kuurilla (Yst. terv. nimim. Viikkoja nyt 12+6 ja kolmas ab-kuuri menossa saman vaivan vuoksi).

-VÄSYMYS. Ei sitä tajunnutkaan aiemmin, että se voi olla invalidisoivaa.

-Vauvaan ei välttämättä kiinnykään heti, ainakaan jos kärsii alkuraskauden harmittomista verenvuodoista, ja ajatuskin raskaudesta voi tuntua utopialta vielä silloinkin, kun toinen on nt-ultrassa vetänyt järjettömiä spurtteja.

 

Tässäpä nyt muutamia pointteja. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
-Vauvaan ei välttämättä kiinnykään heti, ainakaan jos kärsii alkuraskauden harmittomista verenvuodoista, ja ajatuskin raskaudesta voi tuntua utopialta vielä silloinkin, kun toinen on nt-ultrassa vetänyt järjettömiä spurtteja.

 

Tähän on pakko kommentoida.. Mulla oli myös vuotoja alkuraskaudessa ja jotenkaan sitä ei uskonut kaiken päättyvän hyvin enkä uskaltanut kiintyä vauvaan aiemmasta keskenmenosta johtuen. Vasta rakenneultrassa sisäistin kunnolla, että kyllä meille ihan oikeasti on vauva tulossa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

-Väsymys voi olla ihan hirveää

-kunto lopahtaa

-kaikki eivät nauti seksistä enemmän kuin ennen vaan halut voivat tyystin hävitä

-rinnat voivat olla arat koko ajan ja samoin koko keho voi olla todella herkkänä(liian herkkänä) kaikelle kosketukselle

-ruokarajoituksia on muuten aika paljon jos haluaa ottaa varman päälle ja välillä kun tekis kovasti mieli vaikka graavilohta tai kunnon lasillista viintä hyvän pihvin kanssa(onhan tämä lyhyt aika ja aiemmin jo tiedossa mutta voi se silti olla ärsyttävää)

-Jos et ennen tiennyt mitä on närästys niin nyt tiedät

Share this post


Link to post
Share on other sites
-Se että raskaana oleminen ei olekkaan naisen ihaninta aikaa.

- Ettei näytäkkään kauniin hehkeältä odottavalta äidiltä vaan turvonneelta possulta, joka kuorsaa vielä pahemmin kuin monet miehet.

 

-Raskaus voi olla myös todella vaivatonta ja helppoa.

-Voit oikeasti tuntea olevasi jopa kaunis ja seksikäs.

 

Mä laitan vastapainoksi, että ei alkuraskailijat tai vauvakuumeilijat pelästy.... :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katsos me luodaan nyt esikoiskuumeilijoille asioita mitä niiden pitäisi varautua odottamaan raskaudessa ja sit ne yllättyykin, kun raskaus olikin paljon positiviisempaa ja kivempaa :rolleyes::lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Jatkuva väsymys, johon nukkuminen ei auta.

- Jatkuva etova olo + oksentaminen + tunne siitä, ettei se ikinä lopu, on hermoja raastavaa eikä mihinkään muuhun ole voimia. Ja sitten se loppuu yhtäkkiä kuin napista painamalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- väsymys ja uupumus on jotain mahdotonta. täällä ei myöskään ollut sitä energistä keskiraskautta.

- univaikeudet, jonain yönä nukkuu piiitkiä pätkiä ja toisena yönä torkahtelee koko yön.

- vessassa ramppaaminen ei ala loppuraskaudesta, vaan jo heti plussasta lähtien.

- seksihalut ei todellakaan kasva raskauden aikana vaan viimeisetkin rippeet häviävät

 

yms. ja tällä hetkellä rv 31+1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä voisin kans vastapainoks laittaa että:

 

-kaikille ei tule raskausarpia (vaikka niitä olisi teininä tullut), suonikohjuja, peräpukamia

-on mahdollista pystyä liikkumaan koko raskaus ihan aktiivisesti

-selälläänkin voi jotkut nukkua myös loppuraskaudessa

-kaikki ei kärsi kesäraskaudesta (itse en varmaan siksi koska olen aina nauttinut kuumasta ilmastosta)

 

Ja jotta kaikki ei tuntuisi niin ruusuiselta niin itse en olisi voinut kuvitella että alkuraskauden kuvotusta olisi 24/7 ja heti sen jälkeen alkava närästys olisi jotain ihan kauheata, mutta onneksi noi oli ohimeneviä. Närästyskin kesti vain pari viikkoa muistaakseni. Kaikenkaikkiaan silti tosi helppo raskaus oli tuo ensimmäinen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka raskaana ollessa olo ei olekaan aina hirmu hehkeä, niin sitä raskautta alkaa ikävöimään heti kun siitä olotilasta pääsee eroon (eli synnärillä)! :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Noin. Uskomatonta miten sitä mahaa on ikävä, ja tuntee ettei ole nauttinut tarpeeksi.

 

Mutta kun takaisin raskaaksi pääset kiroilet tyhmyyttäsi, kuin merimies. Ihan vapaaehtoisesti 24/7 krapula monta kuukautta?

 

Päivistä ja viikoista tulee tosi tosi tosi tärkeitä. Jos Laskettuaika muuttuu päivälläkin jompaan kumpaan suuntaan se on korjattava välittömästi kaikkialle. Varsinkin useamman päivän (jopa viikon) lasketun myöhäistyminen voi aiheuttaa itkupotkuraivarit ja tunnet olosi huijatuksi; aikaistuminen taas saa hymyilemään voittajana.

 

Varsinkin alkuraskaudesta viikkoja toivoo enemmän ja saattaa kysyjille jopa pyristellä ylöspäin. :rolleyes: . Lopunlähestyessä saattaa toki toivoa vauvan syntymää, mutta viikot pysyvät rehellisesti oikeina.

 

Odotettukin raskaus saattaa tuntua virheeltä.

 

Raskaus ei välttämättö olekaan itselle sopiva olotila. Vauva kyllä voisi ehkä ottaa, ehkei sittenkään, mutta raskaus voisi loppua.

 

Ja silti sitä tulee ikävä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Me yritettiin tätä raskautta vuoden ja sen aikana tuli kolme keskenmenoa. Itkin sitä ja olin todella katkera muiden helposta ja nopeasta raskautumisesta. Sit kun tärppäsi neljännen kerran ja näyttää ihan oikeasti menevän hyvin niin alkoi ahdistus. Ahdisti raskaus ja se tuleva vauva, joka antaa nukkua vain tunnin kerrallaan. Mua rupesi ahdistamaan että pärjäänkö mä lainkaan kahden lapsen kanssa ja pääsenkö mä enää lainkaan, koskaan, ikinä nauttimaan kahdestaan oltosta mieheni kanssa.

 

Mä toivoin ettei np-ultrassa olisi sittenkään olisi elävää sikiötä. Nyt olen ihan onnellinen jatkuvasta raskaudesta ja ahdistus on hävinnyt jonkin verran, mutta tuntuu kyllä aina joskus ahdistuskohtauksina. Mutta nyt on kuitenkin vauva vienyt voiton ja mietin aina josksu millainen meidän toinen muksu on ja miltä hän näyttää.

 

Eli olisin halunnut tietää ennen raskautta miten paljon hormoonit sekoittaa naisen kropan ja aivot.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi, joka nautti kyllä kesäraskaudestaan paljon. Ison mahan kanssa bikineissä pihalla kölliminen ei tuntunut yhtään niin turhalta kuin pimeässä talvessa sohvalla. Ja kun uloslähtiessä on hirveä rumba se, että laitat villasukat ja kengät jalkaan, kun just ja just yletät hipaisemaan varpaita väänsi ne istualtaan mihin asentoon tahansa..

 

Olisin halunnut tietää, että lähes koko raskaus voi mennä kipuillessa. Josko ei välttämättä ihan sairaslomakunnossa, mutta että töiden jälkeen et jaksa yhtään mitään muuta, ja että kaikki suunnittelemat ylimääräiset hommat piti jättää. Ihan kuin painaisi pause-nappia elämälleen 9 kk:ksi, kunnes vauva tulee ja laittaa oman pikakelauksensa päälle, jolloin et ehdi enää kun ihmetellä mihin väliin muka pitäisi omaakin elämäänsä elää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vaikka raskaana ollessa olo ei olekaan aina hirmu hehkeä, niin sitä raskautta alkaa ikävöimään heti kun siitä olotilasta pääsee eroon (eli synnärillä)! :lol:

 

Tuttua täälläkin. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurin osa mullekin yllätyksenä tulleista asioista on jo listattu tuossa yllä, mutta lisäisin vielä alkuraskauden järkyttävät ilmavaivat ja vatsan turvotuksen - sitä pömppöä oli aika ajoin jo melko vaikeaakin salata. Toinen yllätys on ollut nenän tukkoisuus turvonneiden limakalvojen takia - henki ei ole kulkenut nenän kautta viimeiseen kahteen kuukauteen ollenkaan.

 

Minäkään en ole nauttinut keskitalvella viimeisillään olemisesta - inhottavaa kun ensinnäkään mikään vaate ei meinaa sopia päälle, eikä voi ulkoilla kovilla pakkasilla kun ei ole riittävän lämmintä päällepantavaa. Toiseksi; siinä vaiheessa kun on saanut ne kolme kerrosta legginsejä jalkaan ja tuhat kerrosta paitoja villakangastakin alle, sekä jotenkin taiteiltua talvisaappaat jalkaan, on jo ihan älytön hiki, supistaa hulluna ja on taatusti pakko päästä pissalle... :rolleyes: Ai miten ihanaa olisikaan kun voisi ulos lähtiessä sujauttaa vain varvastossut jalkaan ja käsiveskan olalle B)

Share this post


Link to post
Share on other sites
^ Noin. Uskomatonta miten sitä mahaa on ikävä, ja tuntee ettei ole nauttinut tarpeeksi.

Just näin. Tälleen loppusuoralla tuntuu nimenomaan ettei ole muistanut tarpeeksi nauttia siitä raskaanaolosta.

 

Näitä omia juttuja on tullut jo paljon mutta:

 

- Se ympärivuorokautinen kuvotus on jotain ihan hirveää. Vaikka ei oksentaisi kertaakaan niin pahoinvointi voi olla ihan karmeaa.

 

- 1. kolmanneksen väsymys ei ole välttämättä mitään verrattuna siihen 2. kolmanneksen väsymykseen.

 

- Ne ruokarajoitukset on tosiaan aikamoisia. Ja joo, kyllähän sitä vauvansa takia seisoisi vaikka päällään sen 9 kuukautta mutta siitä huolimatta saattaa harmittaa kun jotain ei voi syödä.

 

- Jos niitä neuvolan ruokarajoituksia yrittää noudattaa kirjaimellisesti niin saa ihan tajuttomasti lokaa niskaan joka suunnalta. Muut raskaanaolevat sekä asiasta mitääntietämättömät moittivat maalaisjärjen puuttumisesta ja anoppi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen ettei kaikki pöydästä kelpaa. Saat hankalan maineen.

 

- Sen jälkeen kun vauva on saatu alulle niin ne vauvantekohommat ei välttämättä kiinnosta enää pätkääkään.

 

- Nenäverenvuotoa saattaa olla 5 kertaa päivässä ja se on yllättävän rasittavaa.

 

- Se vaihe kun oikeasti tuntee itsensä raskaanaolevaksi on lopulta hyvin lyhyt. Liikkeitä tuntuu jatkuvasti vasta 30 viikon paremmalla puolella ja vasta samoihin aikoihin maha alkaa oikeasti olla jotenkin tiellä.

 

- Ne raskausarvet ei aina ole sellaisia tiikeriraitoja sivuilla. Ne voi myös olla päättömästi risteilevä viidakko.

 

- Viimeisellä kolmanneksella tuntuu erityisesti isommissa väkijoukoissa kuin seuraisi maailmaa mahansa takaa. Sitä käpertyy niin oman napansa ympärille että muu maailma on ihan sumua.

 

- Voin kuvitella että jos tätä raskautta jatkuu vielä sen pari kuukautta (nyt rv 33+3) niin tämä voi muuttua mutta ainakin tällä erää on jo nyt hirveä haikeus että pitääkö tästä ihanasta ihanasta mahasta luopua kohta.

 

Muoks: tämä unohtui vielä:

 

- Ei se jatkuva vessahätä välttämättä mihinkään katoa siinä vaiheessa kun kohtu nousee lantiosta ylemmäs. Voi olla että koko raskauden ajan 40 minuutin lenkit on maksimi ja nekin tekee tiukkaa.

Edited by Jaimee

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näitä on todella mielenkiintoista lueskella näin viikoilla 7+2, hyvä ketju! Ei vaan ihan niin hirveesti naurata ajatella, että nää "menkkakivut" voi tosiaan jatkua kuukausitolkulla, ohhoh :o Lisään nyt vielä yhden oman:

 

- Alkuraskaudessa voi seksipuuhat sattua aivan järkyttävästi alavatsaan ja pitää harrastaa vain nynnyseksiä hiljaa hissukseen, mieluiten lähetyssaarnajassa ja siltikin varoitella vähän väliä miestä liiasta pökkimisestä :wacko:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei taida olla mitään lisättävää, mutta mietin, olisko ihmiset oikeasti halunneet tietää kaiken tän ennen raskautta? Ainakin itsestä tuntuu, että ennen ensimmäistäkään raskautta oli tosi epäileväinen olo koko olotilasta, joka tuutista tunki vain pahoinvointia, väsymystä, kipuja ja muita kremppoja, eli mikään niistä ei olisi ollut yllätys kohdalle osuessaan.

Sen sijaan se, että 1. kolmanneksesta voi selvitä vain tosi rasittavalla 24/7 kuvotuksen tunteella oksentamatta kertaakaan ja ettei kaikki maailman tantat ookaan opettamassa ja räpylöimässä mahaa koko ajan, oli ihan positiivinen yllätys. Enkä todella oo mitenkään hehkeä odottaja -sarjaa, on noita kremppoja ihan riittävästi osunut kohdalle varsinkin tän toisen kohdalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä olisin. Olis saattanut hillitä sitä mahdotonta vauvakuumetta, mikä otti ylivallan kaikesta järjestä tuossa vuosi sitten :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Joo ja mun mielestä tää ketju nimenomaan tuo jotain muutakin tietoa kuin iän ikuisen pahoinvoinnista ja turvotuksesta papatuksen :) Ja enkä siis lue näitä paniikissa voi-ei-apua-kuolen-jos-mullekin-käy-noin, vaan silleen että aha, jos mullekin käy noin niin sehän on ihan normaalia! Samaten tykkään ketjusta mitä olisin halunnut tietää ennen synnytystä (tjsp), koska siitäkin voi ottaa etukäteen opiksi tosi monia juttuja! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla ei taida olla mitään lisättävää, mutta mietin, olisko ihmiset oikeasti halunneet tietää kaiken tän ennen raskautta?

En kyllä varmaan olisi halunnut, en vaan ottanut otsikkoa ihan niin kirjaimellisesti. Ajattelin enemmänkin etttä kysellään että mikä tuli yllätyksenä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now