Charlize

Uutinen omille vanhemmille

198 posts in this topic

Millä tavalle kerroitte omille vanhemmillenne uutisen että olette raskaana?

 

Olitteko yhdessä miehen kanssa, olivatko molemmat vanhemmat paikalla vai vaan äidille ?

 

Minkälainen tilanne oli - joku speciaali vai hyvin triviaali tilanne?

 

Ja - MIKÄ oli reaktio ?!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä isänpäivänä ostin kortin vaarille, ja laitoin viikolta 16 olevan ultrakuvan kortin sisälle. No kortin ja lahjan toimitin sitten äidilleni, jollen sanoin että annappa nämä sitten isänpäivänä isälle.

 

Isänpäivänä:

kello 18:00 -> mitään ei ole kuulunut :huh:

laitan tekstarin kello 20:00, hyvää isänpäivää, (lahja ja kortti on äidillä). vastaus 21:00: juu. kiitos :blink:

21:45 laitan uuden viestin: no ei nyt ollut ihan sellainen vastaanotto kuin ehdin odottaa

21:50 selviää. äiti oli unohtanut antaa kortin. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kerroin omalle äidilleni puhelimessa jo heti raskauden alussa ja hänen kauttaan tieto meni tietysti myös mun isälle. Yksi keskenmeno oli ollut vuotta aikaisemmin, joten tiesivät, että yritettiin tulla raskaaksi. Jouluna paljastettiin asia sitten virallisesti molempien suvuille, viikkoja oli silloin 10 ja alkuraskauden ultrassa oli syke näkynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jouluna kerrottiin, kun oli sekä oma että miehen lähisuku samassa paikassa koolla - säästettiin viimeiseksi lahjaksi :)

Vastaanotto oli hyvä, mutta yllättävän rauhallinen - ihan hyvä niin :)

 

muok. ja viikkoja oli kasassa silloin melkein 9

Edited by Hihku

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä äitini sai tietää, kun äitini soitti ja ehdotti, että hakisin yhteen määräaikaiseen työpaikkaan, joka olisi ollut kesäkuusta 2009 elokuuhun 2010. Totesin siihen vaan sitten, että nyt ei pysty ja äiti arvasi heti mistä on kyse. Oli hetken ensin hiljaa ja sitten onnitteli vilpittömästi. Isäni sai sitten tietenkin äitini kautta tietää.

 

Miehen vanhemmille mies soitti nt-ultran jälkeen. Miehen äiti onnitteli kyllä, mutta äänensävystä huomasi ettei onnittelu tullut sydämestä. Miehen isä onnitteli ihan vilpittömästi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen vanhemmille asia paljastui, kun oltiin heillä syömässä appiukko alkoi puhumaan jostain työkaveristaan, että sille on tulossa vauva. Mieheni siihen vain totesi, että tiedättekö kenelle muulle on vauva tulossa. Virneestä sitten arvasivat.

 

Pian tuon jälkeen lähdettiin käymään mun vanhemmillani kylässä. Appivanhempani lähettivät tuliaisia matkaan, ja korttiin allekirjoitukseksi Lapin mummo ja pappa. Ihan heti eivät tuota huomanneet, mutta kun alkoivat tarkemmin korttia lukemaan, niin tajusivat viimein :D

 

Viikkoja oli tuolloin noin 10, eli mahan koosta eivät pystyneet arvaamaan. Appivanhemmat eivät myöskään hoksanneet siitä, että heillä syömässä ollessamme kieltäydyin viinistä, ja olin kieltäytynyt jo viikkojen ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on hoitanut kertomisen molempien vanhemmille puhelimitse, äiti oli molemmin puolin puhelimessa. Hänen omat vanhemmat asuu niin kaukana ja nähdään harvoin että oli pakko hoitaa puhelimitse. Nähdään pari-kolme kertaa vuodessa, olis voinut käydä niin että seuraavalla kerralla olis ollut jo vauvat mukana jos olis odottanut hetkeä kasvokkain.

 

Mun vanhemmille piti kertoa np-ultran jälkeen. Kävinkin sitten niin että vkolla 8 jouduin sairaalaan tiputukseen melko huonossa kunnossa. Mies sitten sai soittaa mun vanhemmille että makaan sairaalassa ja pakko se syykin oli kertoa. Ja siitä se sitten levisi kaikkien tietoon kun pidempi aika sairaalassa vierähti.

 

Harmittaa kun ei nähty aitoja ilmeitä kun uutisen kuulivat. Ja meillähän oli siis tuplauutisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies kertoi omille vanhemmilleen rakenneultran jälkeen s.postilla. He itki ja skoolas (kuulemma). Mun äidille kerrottiin laittamalla synnytyssalista tekstari, että nyt on syntynyt :P(isää ei oo). Mun äiti yritti välittömästi soittaa mulle 5 kertaa ja kun en vastannut (oli vähän muuta puuhaa :rolleyes: ) niin soitti miehelle. Mutsi lähti ostamaan heti konjakkia.

Edited by evelyn

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti on saanu tietää molemmilla kerroilla lähes heti, kun ollaan itse saatu tietää. Ja molemmilla kerroilla puhelimitse, kun on ollut eri maassa. Esikoisen kanssa oltiin hoidoissa ja äiti tiesi, missä mennään, joten osasi odottaa uutisia suuntaan tai toiseen. Toisella kerralla oltais odotettu kauemmin, mutta mies meni möläyttämään asian mun serkulle (mies, mutta maailman kamalin juoruakka), niin piti kertoa äidille ennen kuin kuulee toista kautta :rolleyes: Äiti on sit kertonu isälle.

Anopille ollaan ilmoitettu sit yleensä vähän sen jälkeen. Mies on soittanut äidilleen. Mulle on hyvin luonnollista kertoa äidille näistä asioista. Anopille sit yritetään soittaa mahdollisimman pian, jottei suosittais jomman kumman äitiä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisesta kerroin äidilleni kasvotusten ekan ultran jälkeen. Olihan siinä ihan sika vaikee pidätellä salaisuutta ekaan ultraan asti. Isälleni soitin sen jälkeen kun äitini sai tietää. Olisi ollut ihana kertoa myös isälle ilouutinen kasvotusten, mutta isäni asuu toisella paikkakunnalla niin tähän ei ollut silloin mahdollisuutta.

 

Kakkosesta taisin kertoa äidilleni hetimmiten saatuani plussan testiin, eli joulupäivänä. Isälleni soitin muistaakseni vasta seuraavalla viikolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoista oottaessamme kyläilimme heti np-ultran jälkeen molempien vanhemmilla. Kerrottiin näyttyämällä ultrakuva. Miehen vanhemmat näyttivät ihan tyytyväisiltä, mutta eivät onnitelleet. Miehen äiti kertoi arvanneensa. Melko varmasti arvasi siitä, että olin joku aika sitten kieltäytynyt viinistä heillä käydessämme. Anoppi otti pian meidän häiden jälkeen (jos ei jo aikasemminkin) tavaksi tarjota mulle lähes joka kerta viiniä tms, kun käytiin kyläilemässä. Arvasin, että testailee, että oonko raskaana :D, mutta silti en etes hämäyksen vuoksi ollut kieltäytynyt aikasemmin.

 

Mun äiti taas sitten kysyi heti, että olemmeko seonneet :blink:... Oli varma, että nakkasin samalla koulutukseni (DI) roskiin, kun tulin raskaaksi, koska mulla ei ollut työpaikkaa. Miehellä kyllä oli/on pysyvä työ. Isänikään ei onnitellut. Tosin isäni kyllä pian mesen kautta hehkutti, että on kiva päästä seuraamaan lapsen kehitystä läheltä, kun ensimmäinen lapsenlapsi asuu satojen kilometrien päässä (meidän esikoinen siis toinen).

 

Jostain syystä en nyt muista tarkkoja reaktioita kakkoseen, mutta ainakaan äitini ei sillä kertaa möläytellyt mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omalle äidilleni soitin heti plussatestin teon jälkeen. Hän tuohtui, ärsyyntyi, pelästyi ja kauhistui.. :mellow: Mutta ihan ymmärrettävää

kun olin juuri päässyt sairaalasta kotiin syöpäleikkausteni takia ja parin viikon sisällä olisi alkanut säteilyhoidot, jotka oli

sitten silloin jätettävä väliin ja odotettava 9kk että niihin pääsee ja toivoa että mitään ei kasva uudestaan sinä aikana.

Joten äitini pelkäsi silloin minun terveyteni että tulevan lapsen puolesta, että syntyykö hän terveenä jne.. Parin viikon

sisällä rauhoittui ja sen jälkeen alkoi jo innolla odottamaan tulevaa lasta.. :)

 

Plussauksesta seuraavalla viikolla oltiin miehen vanhemmilla käymässä ja siellä tuli jotain puhetta mun tulevista hoidoista,

niin silloin kerroimme että en mene niihin vielä koska olen raskaana. Reaktio oli hämmästynyt, mutta onnittelivat silti eivätkä

olleet niin kauhuissaan kuin oma äitini.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molempien vanhemmille kerrottiin ihan kasvotusten suunnilleen raskausviikolla 7. Kaikkien reaktiot oli tosi hyviä ja onnittelut tuli heti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun äiti sai tietää nt ultran jälkeen. Annettiin kehystetty ultrakuva synttärilahjaksi. Äitini reaktio oli se klassinen elokuvista tuttu, hän sitten itki ja sopersi jotain vaikka kuinka kauan ja halaili molempia. Isäni oli vilpittömän onnellinen ja onnitteli, perusmies silti ei ilmaankaan hypännyt.

 

Miehen vanhemmat...eleettömiä ilmeettömiä tokaisuja. Miehen isä taisi sanoa että vai silleen ja hieno homma. Kasvoilta kuitenkin paistoi ettei tarkoittanut sanojaan. Miehen äiti ei meinannut millään ymmärtää että ultra kuva jota näytettiin on meidän vaan piti rautalangasta vääntää ja onnitteluja ei tullut.

 

Kuitenkin meillä oli ns.hyvä tilanne kun saimme vauvan "itämään". Molemmilla vakiduunit, oma auto ja asunto. Asunnosta lainaa mutta kuitenkin. Yhteistä elämääkin oli takana 5 vuotta ja vauva oli todella toivottu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heti, kun miehen kanssa tokenimme plussatestin tekemisen jälkeen, soitin vanhemmilleni ja siskolleni ja kerroin. Oli ihanaa iloita yhdessä! Miehen vanhemmille kerroimme myös samana iltana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerroin äidilleni aika heti plussaamisen jälkeen puhelimessa. Ihan ensin kerroin siskolleni (myös äiti) ja sen jälkeen äidilleni. Äiti tiesi yrityksestämme, koska mulla oli vauvakuumetta jo paaaaljon ennen yrityksen aloittamista. Äiti oli tietysti iloinen, mutta aika varauksella suhtautui silti raskauteen pitkän aikaa. Sanoin, että saa kertoa mummolleni raskaudesta kun siltä tuntuu (en itse näe juuri koskaan mummoani) ja äiti kertoi vasta rv16. Sitä ennen kukaan minun sukulaisistani ei tiennyt raskaudesta.

 

Isälleni ja mieheni vanhemmille kerroimme myös pian, koska joulu oli ihan ovella. Paketoimme pienet vauvan sukat pakettiin ja annnoimme heidän itse päätellä loput. Reaktiot olivat iloisia ja tuntuivat ihan aidoilta. Mieheni vanhemmat halasivat ja onnittelivat toisiaan :D Kyllä meitäkin taidettiin onnitella hetken päästä. Isäni kyseli, että tarkoittaako tämä nyt sitä mitä voisi kuvitella ja onnitteli kyllä heti sen jälkeen.

 

Jos joulu ei olisi ollut ihan ovella (taisi olla menossa rv6), en olisi halunnut kertoa edes vanhemmillemme noin pian. Mieheni suku tiesi raskaudesta jo seuraavana päivänä, vaikka nimenomaan kielsimme kertomasta asiasta vielä eteenpäin. No onneksi kaikki meni hyvin ja alun harmituksen jälkeen asiaa ei jaksanut enää miettiä. Olisi ollut ihana kuitenkin pitää oma pieni ihmeemme hetken aikaa vain mieheni ja minun omana salaisuutena. Mahdollisen kakkosen kohdalla emme kerro heti edes vanhemmillemme. Siskolleni voin ehkä kertoa :)

Edited by Del

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä molemmat kertoivat omille vanhemmilleen. Itse menin käymään vanhemmillani ja siinä tuli puheeksi lääkitys, jossa kohtaa sitten sanoin, etten voi aloittaa ko. lääkettä, kun vauva ei siitä tykkäisi. Molemmat menivät ihan sekaisin, onnittelivat, katsoivat ultrakuvaa, isäni halusi jutella jo mahalleni ja muutenkin ihmetellä. Sitten isän pitikin jo päästä lenkille sulattelemaan asiaa ja ostamaan shampanjaa. :wub: Mies tuli myöhemmin hakemaan minua ja sai onnittelut myöskin.

 

Mieheni kertoi omille vanhemmilleen, kun oli siellä käymässä. Onnitteluja ja ihmetystä oli sielläkin vastassa, mutta ilmeisen rauhallisemmissa merkeissä. Itse tapasin molemmat vasta myöhemmin ja anoppi halasi ja onnitteli, appi ei kommentoinut mitenkään... Tosin on hänelle luontaista, mitäpä sitä turhia jauhamaan jos on jo jollekin kertaalleen onnitellut. Muutaman viikon päästä heillä oli vasta tunteet nousseet pintaan ja miehellä olikin mennyt melko tovi reissulla. Ja sai minutkin itkemään keskellä kaupan vihannesosastoa, kun niitä tuntemuksia kertoi (siis ihan onnesta / liikutuksesta).

 

Molempien puolella on jo muitakin lapsia, eli ekasta ei ole näillä isovanhemmille kyse.

Edited by pahe

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sattuuko tätä ketjua lukemaan kukaan, joka olisi saanut tulevilta isovanhemmilta outoja tai ainakin välinpitämättömiä kommentteja? Se ei ole tietenkään toivottavaa, mutta olisi kiva vaihtaa ajatuksia...

 

Meillä toiset isovanhemmat saivat joululahjan, joka oli selvääkin selvempi, mutta mitään siitä ei ole kuulunut. Ei tekstaria, ei soittoa, ei edes terveisiä jonkun kautta. Ei olla juuri tekemisissä kuin muodollisesti, mutta jotain kommenttia olisi odottanut.

 

Toiset olivat hetken hämmästyneitä ja hiljaa, jatkoivat sitten siitä, mistä olivatkin puhumassa, eivätkä ole asiaan sen koommin palanneet.

 

En oikeasti tiedä, jaksaa ko tyyppejä vaivata edes syntymäilmoituksella, tuskin se kiinnostaa. En oikeasti tiedä, miten toimia jatkossa. Ideoita?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kokemusta ei ole, mutta minä kyllä tekisin juuri niin, etten puhuisi asiasta enää mitään (edes syntymäilmoitusta) ennen kuin itse ottavat puheeksi. Jos eivät mitään kiinnostusta ilmaise, olettaisin että ei sitten kiinnosta. Saattaahan se vain olla, etteivät tiedä mitä sanoa jne., toisaalta voisi auttaa ihan keskustelu, että kertoisi, että olisi kiva, jos osoittaisivat kiinnostustaan (mikäli kiinnostaa...). Siinä kai ne vaihtoehdot sitten on. Tai no on vielä sekin vaihtoehto, että itse puhuu asiasta lisää, ja katsoo millaisia reaktioita saa (eikö edelleenkään kiinnosta, vai onko asian rauhassa ajatteleminen muuttanut asiaa).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin mietin miten kertoisin isälle (äitiä ei ole). Yhteydenpito on muutenkin aika nollissa ja nyt vielä kun olen yksin tässä tilanteessa, niin ei tee mieli kertoa ollenkaan. Arvosteluja tulee kuitenkin. Mut tyhmältä tuntuu, että isän sisarukset kertois hänelle. Onhan tässä aikaa miettiä, viikkoja vasta 13+6.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kerroimme ekassa raskaudessa rv 6 molempien vanhemmille. Mun vanhemmat olivat todella onnellisia mein puolesta, kyselivät kaikenlaista ym. Sitten kun mentiin anoppilaan kertomaan uutinen, niin anoppi oli vaan ihan hiljaa hetken ja totesi vaan että "itteppähän tiedätte mitä teette"!!!! :angry: No, se raskaus keskeytyi rv 7+3, joten varmaan pomppi ilosta! Anopin reaktio oli yllätys, koska oletin meidän olevan hyvissä väleissä ja että jälkikasvu olisi toivottu.

 

Tässä raskaudessa ollaan vasta rv 5+2 menossa ja olemme kertoneet vain mun vanhemmille ja sisaruksilleni. Vanhempani ovat aidosti onnessaan, kuten sisaruksenikin, mutta anoppilaan kerromme vasta mahd. myöhään.

 

Tässä ilmeisesti on kysymys siitä, että olemme molemmat mieheni kanssa opiskelijoita, kun "vanhan liiton" mukaan pitäisi ensin olla työpaikat, oma asunto ym.. ennen lasten hankkimista.

 

Miksei ihmiset osaa vaan iloita muiden puolesta?? Miksi onnellisen uutisen kertomisesta pitäisi tuntea häpeää?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me kerrottiin heti plussatestin jälkeen kun olin 6. viikolla. Mun vanhemmille saatiin kertoa ihan naamakkain, kun asutaan lähellä, miehen vanhemmille kerrottiin puhelimessa. Mun äiti meni ihan sekasin ja hymyili vaan onnellisena koko loppuillan. Isäni ei varsinaisesti sanonut mitään, mutta myhäili tyytyväisenä ja nipisti mua käsivarresta. Tiesin, että sekin oli ihan mielissään, se nyt vaan ei oikeen osaa pukea tunteitaan sanoiksi ^_^ Tämä on heidän ensimmäinen lapsenlapsi.

 

Anoppi meni ensiksi vähän hiljaseksi, ei oikeen osannu sanoa mitään. Soitteli sitten parin päivän päästä ja oli ihan innoissaan. Piti varmaan sulatella vähän aikaa että hänen pienestä pojastaan tulee isä (mun mies on 23). Appiukko oli tosi onnessaan, parin vuoden ajan jo kyselly multa että joko mä oon tiineenä (!).

 

Kaikki otti siis uutisen positiivisesti vastaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kerroin omille vanhemmilleni rv9+ jouluaattona erään paketin muodossa joka oli osoitettu mummille ja vaarille. Luulivat eka että mun mummille ja vaarille ennen kuin tajusivat. Äiti purskahti itkuun ja sanoi odottaneensa uutista monta vuotta :) Isäkin oli onnellinen ja alkoi miettimään nimiä. Mies kertoi omille porukoilleen muistaakseni rv15, onnitteluja tuli sieltäkin. Kummallekin puolelle tämä on eka lapsenlapsi ja itse olen vielä ainoa lapsi joten mun porukat on ollu tosi paljon arjessa mukana. Ollaan jo melki 3-kymppisiä joten liian nuoriks ei voi sanoa. Suhdettakin oli takana jo monta vuotta vaikka naimisissa ei kyllä olla. Ihan odotettava uutinen siis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äideille kerrottiin oikeastaan plussan jälkeen, muille sitten jouluaattona. Veljeltä saatiin semmoinenkin raktio mitä en uskonut tulevan.. Lorun muodossa ilmoitimme ja tämä ihana alkaa itkemään ja kyynelehtikin sitten koko illan ja silitteli mun masua!! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now