Charlize

Uutinen omille vanhemmille

198 posts in this topic

Viikkoja 5+1, eli taidan odotella vanhemmille kertomista ainakin pari viikkoa, kunhan ensin näkee onko masussa elävää asukkia. Jos vain maha ei ala pullottaa liikaa niin pyritään menemään juhannukseen asti ennen kuin kerrotaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerroin rv 6 kohdilla perheelleni, sillä oli rv6 alkaen kolme viikkoa putkeen veristä vuotoa! Pelkäsin koko ajan että menee kesken. EI MENNYT. Vuoto loppui rv9 paikkeilla!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen ajatellut (saas nähä miten toteutuu) kertoa oikeastaan kaikille vasta ensimmäisen ultran jälkeen viikolla 10-12. Tuolloin meinasin kopioida ultrakuvan ja laittaa sen kirjan väliin kirjekuoreen :) Ei sanottais mitään vaan annetaan heidän päätellä :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äitienpäivän kunniaks tuli tänään soitettua uutiset äiteelle :girl_to_take_umbrage2: "saattaa olla viimeinen äitienpäivä pelkkänä äitinä ;) " ... Itse olisin vielä neuvolan yli pihdannut tietoa, mutta toi mun avokki joutui jo viimeviikolla paljastamaan omille vanhemmilleen... Kavereita ja sisaruksia voidaan vielä pitää pitkään pimennossa, ellei sitten jomman kumman vanhemmat vuoda :ph34r: eeli meijän äitee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en ole viel kertonut asiasta kun parille kaverille...tosin viikkojakin kai vasta se 5...tosin sekän ei ole ihan varma...voi olla enemmänki..kuitenkin mun tilanne on se et itel just muutaman päivän päästä tulee täytee 6kk avioeron hakemus päivästä tai mikä ikinä onki...avioero tulee siis astuun voimaan kohtapuoliin,mutta se onkin sit toinen juttu koska tuo toukkanen tuol masus ei olekkaan tulevan ex mieheni..vaan nykyisen rakkaani..ollaan tunnettu jo yli 10vuotta mut molemmil asiat meni ajan kans vähä mite meni...taidettu rakastaa toisiamme jo sen 10vuotta,mutta sillon mun ikä ja meidän ikäero oli ongelma...ei nyt...mut tosiaan eletään mielenkiintosia aikoja koska mul on avioero astumas voimaan ja mä olen raskaana...en tie oikee miten asian tulen kertomaan vanhemmilleni ja sisaruksilleni...kun jo järkytin niitä avioero asiallakin ja toiselle paikkakunnalle muutol... mut hyvinpä ne on ton avioeron ottanu...toivottavasti ottaa toukka uutisenki vastaa yhtä hyvin...mut kerrotaan asiasta vasta aikasintaa 12vko:lla koska kuitenki mul kilpparin vajaatoiminta niin se voi pahimmillaan aiheuttaa keskenmenon...eli aika näyttää..

Epäilen kyl et jos "toukkis" tulee äitiinsä niin pysyy masus loppuu asti pelkäl sisullakin...

Rakkaan vanhemmille voi olla kyl järkytys, etenki ku ollan käyty kyläs vaan 3kertaa ja epäilen et on todennu jo aikasemmin ettei isovanhemmix tuu...no nyt tulee =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me laitettiin esikoisesta kortit kummankin vanhemmille, joissa luki jotain tyyliin "Onnea isovanhemmaksi tulon johdosta xx.xx.xxxx (eli LA pvm) Terveisin: Buttercat ja mies". Sitten vaan odoteltiin iloisia soittoja :girl_haha:

 

Nyt jos se kakkonen jossain vaiheessa ilmoittelee tulostaan niin suht ajoissa kerrotaan taas. Ajattelin, että vois vaikka pistää poitsun pitämään käsissään lappua, jossa lukee ISOVELI ja La päivämäärä ja ottaa kännykällä kuvan ja laittaa tekstarilla isovanhemmille...saas nähdä toteutuuko tää idea :girl_sigh:

 

Kavereille ekkrotaan sitten kun kerrotaan, sopivan tilanteen tullessa. Tiedän kyllä että ainakin 3-4 kaverilleni soitan heti :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kääk, mitenhän sitä ikinä uskaltaa kertoa äidille?! :grin: Äiti on kyllä tiennyt vauvakuumeesta, mutta kovasti se on paasannut sitä, että opiskelut ensin loppuun ja vakityö ja jotenkin mua pelottaa, että se on pettynyt/vihainen/surullinen/järkyttynyt näistä uutisista. Ja on se sanonut, ettei se tahtoisi isoäidiksi alle viisikymppisenä ja se on nyt 46. Ja kun mä en vielä oikein osaa sanoa ääneen, että "Mä oon raskaana". Enkä oikein muillakaan sanoilla tuota ilmaista. Mutta olisko se sitten raukkamaista laittaa sähköpostia tai tekstiviestiä..? Asutaan 300km päässä toisistamme ja ei nyt tulla näkemään ainakaan ennen heinäkuuta, enkä mä sille varmaan kasvotusten uskaltaisikaan kertoa :rolleyes: . Toisaalta taas en halua venyttää kertomista hirveän pitkälle, koska varmaan kertoisin äidille, jos huonostikin kävisi. Ja sitten äidille voisi tulla paha mieli siitä, etten sille uskaltanut aiemmin kertoa, kun se on kuitenkin aina painottanut sitä, että sille voi puhua mistä vaan :girl_sigh: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Soitin äitille heti, kun olin saanut selkeän plussan testiin, eli eilen ja jostain kumman syystä äitille kertominen jännitti aivan kauheasti. Itkeä tuhersin sille puhelimessa asian ja äitin oli pakko kysyä onko tämä hyvä vai huono juttu, hyvähän se, mutta jännitys ja järkytys taisi itsellä olla syyt itkukohtaukseen :girl_sigh: Isille kertominen olikin jo paljon helpompaa. Mies soitteli omille vanhemmilleen samalla. Kaikki olivat kyllä iloisia uutisista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oi, täällä on ihania ideoita... Kertokaas lisää!! :)

 

Meillä ei ole vielä ajankohtaista, mut toivotaan et PIAN olis! Halutaan todella yllättää tulevat isovanhemmat!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oli kaikenlaisia hienoja suunnitelmia miten kerron äidilleni, mutta eipä mennyt suunnitelmien mukaan... :girl_haha:

 

Olin äidilläni ja aamulla valmistautumassa päiväristeilylle lähtöön kun äiti kysyi otanko kahvia. Sanoin, että en ja tähän äiti sitten ihmetteli, että miksi ihmeessä en? (Olen tunnettu kahviaddikti.)

 

Kävin sitten hiljaa hakemassa käsilaukusta kirjekuoren, jossa oli ultrakuva ja annoin sen äidilleni sanomatta sanaakaan.

 

Oli mummu kyllä hetken hyvin hiljaa ja sitten olikin ihan onnessaan. Koko päivän hymyili kuin Hangon keksi ja passasi meikäläistä kuin sitä itteään tikun nokkaan. :grin: (Tarkoitus oli kertoa sitten laivalla, että ei tuo nyt hirveästi mennyt mönkään. ;) )

 

Veljelle kerroin seuraavana päivänä kun satuttiin näkemään - ja toi naisystävänsä ensimmäistä kertaa näytille niin ajattelin, että jaetaan perheuutisia enemmänkin. Oli kyllä veli ihan hiljaa kun sanoin, että meille tulee maaliskuussa vauva jos kaikki menee hyvin. Ja pitkään se onnellisen näköisenä tuijotteli ultrakuvaa ennen kuin onnitteli. :)

 

Sisko sai tietää tästä seuraavana päivänä kun juteltiin migreenilääkkeistä ja sanoin, että en nyt kuitenkaan taida käyttää... :grin:

 

Isä saa tietää sitten joskus, kai viimeistään kun lapsi on 18. ;) Ei olla ihan parhaissa väleissä ja meikäläistä ei todellakaan nappaa kertominen. Ilkeänä voisin jopa vaan törmätä häneen jossain sukujuhlissa ison mahani kanssa (loppuvuodesta on parit keimit). :grin:

 

Mies ei todennäköisesti ole kertonut kenellekään kun on vähän... varovainen.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asutaan tällä hetkellä useamman sadan kilometrin päässä perheestämme, ystävistämme ja sukulaisistamme. Oon salaa suunnitellut, että jos ja kun tulen raskaaksi, emme kerro kenellekään, vaan vatsan kasvaessa asia vain tulee ilmi meidän vieraillessa kotipaikkakunnallamme. Jos emme malta tehdä noin, niin vaihtoehtona voisi olla, että laittaisimme vanhemmillemme ja sisaruksillemme postissa ultrakuvan menemään ja siihen olisi kirjoitettu LA. Jotenkin kartan ajatusta, että heti plussatestin jälkeen soittelisimme kaikille. Lisäksi ehkä tällä tavoin voin viivytellä kertomista anopilleni, joka menee luultavasti aivan sekaisin mummomaniasta ja ostelee kaiken jo sitten valmiiksi.. Ja kun emme kerro asiaa heti kaikille, on se meidän kahden välinen salaisuus :lipsrsealed:

Edited by Havina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuota minäkin olen vähän epäillyt, että asia tulee väkisin esille käytännön tilanteissa, kuten Chiamaka kertoi. Toisaalta siinä alkuraskauden "salaisuudessa" olisi jotain tosi ihanaa. :lipsrsealed: Mutta jos vanhemmat (tai muutkin) jo ihan elämäntilanteen perusteella osaavat odottaa uutisia, he varmaan ovat tunnistavinaan raskauden kaikenlaisista merkeistä silloin kun sitä ei olekaan - saati sitten kun se oikeasti on alkanut. Viimeksi kesällä serkku kävi kylässä, ja katsoi pitkään ja tarkkaavaisesti minua mahaan. Ei jäänyt epäselväksi mikä kiinnosti... :hysteric:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ajateltiin kertoa ekan neuvolakäynnin jälkeen ihan suoraan sanomalla: "meille tulee vauva". Ollaan tähän mennessä kerrottu monelle kaverille, mutta jotenkin tuntuu että vanhemmille kertominen on jotenkin spesiaalimpaa ja saa odottaa vielä pari viikkoa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omille vanhemmilleni ilmoitin näyttämällä ultrakuvan 10+2, miehen äitille ei olla vielä kerrottu (nyt 14+1) ja miehen isälle ei välttämättä tule kerrottua huonojen välien takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilin monenlaisista hienoista kertomistavoista ennen raskautta ja vielä ihan alkuraskaudestakin. Lopulta en sitten edes saanut sanaa suustani vieraillessamme vanhempien luona, vaan mieshän sen uutisen kaikille kertoi. Ihan vaan sanoi vierailulla, että meille tulee vauva.

 

Mahdollisen pikkukakkosen kohdalla haaveilen, että hankkisin esikoiselle paidan (tai bodyn), jossa lukee ihan vaan "isosisko", ja tuo paita päällä sitten käytäisiin vierailuilla/otettaisiin vieraita vastaan. :girl_in_love: Saa nähdä tuleeko koskaan tuota toteutettua.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tietää vasta omat vanhempani, sillä on vielä niin alussa. Heille kerroin, kun olin itsekseni kyläilemässä. Heille siksi jo aikaisessa vaiheessa, että tiesivät aikaisemmasta keskenmenosta. Isällä oli myös tuolloin vähän rankkaa, jotan ajattelin piristää hyvillä uutisilla. Reaktiot olivat melko rauhallisia ja iloisia: äidille asia paljastui vahingossa kun olimme ostoksilla, joten ei oikein voinut ilosta alkaa hyppimään. Tarkoitukseni oli siis kertoa molemmille yhtä aikaa. Isälle kerroin kun palattiin ostoksilta kotiin, ja onnellinen oli :)

 

Nyt mietin kuumeisesti hyvää tapaa kertoa meidän molempien sisaruksille sekä miehen vanhemmille. Varmaan kerrotaan, jos (ja toivottavasti kun...) alkuraskauden ultrasta ensi viikolla tulee hyviä uutisia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen vihjaillut kavereille pitkin kesää, että jossain vaiheessa jää pillerit pois (ikää kun alkaa olemaan ja työkuviotkin kohtalaisen tasapainossa). Jätimme ehkäisyn viimein elokuun alussa ja nyt 6+3. Tuntuu, että asiat ovat tapahtuneet todella nopeasti, jonka jäljiltä on vähintäänkin hämmentynyt mutta onnellinen olo.

 

Tällä hetkellä bestikseni lisäksi yksi ystäväpariskunta sekä läheinen ystävä töissä tietävät asiasta. Yritämme kuitenkin pitää tiedon itsellämme mahdollisimman pitkään, vaikka vaikeaa se on. Päätimme, että kerromme vanhemmillemme 12 vkn lopulla, jos niin pitkälle päästään. Puolison vanhemmille joudutaan soittelemaan, koska asuvat sen verran kaukana. Tai ehkä laitamme kivan kortin ultrakuvan kera menemään.

 

Mutta sitä mietimme tarkemmin, jos raskaus kantaa sinne asti. Lähipiirin raskautumisvaikeudet ja keskenmenot nimittäin pitävät jalat tukevasti maassa, vaikka pää onkin välillä pilvissä. Olisi mukava, jos voisi vain nauttia jokaisesta hetkestä murehtimatta. Olisi varmaan syytä meditoida tai tehdä jotain rentoutusharjoituksia, että stressihormonitasot pysyisivät aisoissa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kerroin äidille puhelimitse heti kun plussa tuli. Äiti otti tiedon onnellisen rauhallisena. Saman puhelun aikana äiti kysyi isältä, että kutsutaankos sua nyt sitten papaksi vai ukiksi. Iskällä kesti hetken tajuta asia, mutta hetken määstä kuului puhelimen läpi isän kommentti: "Mä olen ihan ehta pappa.":grin:

Mies kertoi omalle äidilleen anopin veljen tms. muuton yhteydessä. Mies tuli kotiin ja kertoi äitinsä reaktion: "Hemmetti, ekaksi luulin että se lyö kun hyökkäsi kohti, mutta se halusikin vain halata.":D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä ei olla kerrottu, mutta on tuota toteutusta jo muutaman kerran tullut mietittyä. Viime talvena sisko täräytti omat uutisensa ilmoille heti kohta plussattuaan. Itellä olis tarkotus vähän vielä ootella ennen kun paljastetaan. Vähän pelottaa, että joku arvaa ennen aikojaan. Onneks maha ei vielä paljasta, alkoholitarjoilut pitää vaan koittaa vaivihkaa väistää.

 

Luultavasti jollain vierailulla kerrotaan, haluaisin kuitenkin nähdä ne ilmeet, kun asia selviää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerroin äidilleni ja siskoilleni raskaudesta viime äitienpäivän tienoilla kun olin syömässä äidin luona ja siskot oli siellä myös. Kerroin että olin saanut mieheltä kukkia samana päivänä. Pikkusisko kysyi "Miksi?" ja isosisko "Mitä kukkia?" yhtäaikaisesti. Nauroin isosiskon kysymykselle, mutta sanoin, että koska sain gradun valmiiksi. Hetken hiljaisuuden jälkeen lisäsin "ja koska meillä tulee vauva". Pikkusisko alkoi kiljua "Mä tiesin, mä niin tiesin" (olin viikkoa aiemmin vappuaattona ollut kuskina baarissa, ei ihan mun tapaista ja pikkusisko oli samassa paikassa) ja äiti ja isosisko onnittelivat. Ei mikään suuri yllätys heille, kun kuitenkin olen vauvakuumeillut moonta vuotta.

 

Isälle kerroin seuraavana päivänä. Sanoin hänelle että "Alkaa olla kuule semmoset ajat, että joudut miettimään miksi sua kutsutaan". Isä katsoi vähän kysymysmerkkinä ja jatkoin "...niin että ootko paappa vai vaari vai pappa...". Isä tähän tuumasi "jaa, semmostako ootte touhunnu. Onnea nyt. Ootko sä voinu hyvin?" Nauraen vastasin "joo, koko tän viikon jonka oon asian tiennyt, niin oon voinut hyvin".

 

Miehen perheelle sai mies kertoa itse äitienpäivänä kun olimme miehen siskon luona kylässä. Mies tuumasi "ensi äitienpäivänä täällä saattaakin olla kolme äitiä" ja hetken hiljaisuuden (melkein kuuli kuinka ihmisten päässä raksutti, että niin kuka... köh, kukahan) jälkeen anoppi tuli onnittelemaan ja halaamaan.

 

Eli ei mitenkään erityisen mielikuvitusrikkaasti kerrottu asiaa, ehkä sitten seuraavan kohdalla keksitään jotain :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omalle äidille oli pakko kertoa puhelimessa, koska hän oli silloin matkalla, enkä jaksanut odottaa, että palaa. Oltiin miehen kanssa puhelimessa kaiutin päällä. Aluksi äiti höpötteli pitkän tovin niitä näitä, kunnes vihdoin sain sanottua, että me ollaan molemmat "langan päässä" ja meillä olis asiaa. Kerroin sitten, että mä olen raskaana. Äiti oli tietty onnessaan. :)

 

Isälle kerroin vasta ekan ultran jälkeen. Isä oli juuri kurvaamassa parkkipaikalta pois, kun juoksin sinne ultrakuvien kanssa ja läjäytin päin naamaa, että raskaana ollaan. Isän ensireaktio oli "Ai kauh..." Mutta oli sekin sitten ihan onnessaan, hymyili ja katsoi ultrakuvat.

 

Myöhemmin selvisi, että isi oli järkyttyny, koska se oli juuri tuuminut, että oonkohan mä raskaana. :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isälleni kertominen oli hauska juttu. Aikanaan kun mieheni kanssa menimme naimisiin hän vitsaili suuresta "pelosta" että tekisimme pian hänestä vaarin. No aikaa siihen kyllä kului useampi vuosi. Muistutin häntä tuosta vihjaten vain tähän "pelkoon". Arvasihan tuo heti! Äiti ja mieheni naureskelivat vain vieressä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äidille halusin kertoa heti testin tekemistä seuraavana päivänä kunhan olin itse ensin sulatellut ihanaa uutista miehen kanssa. Tiedän että oli odotellut jo näitä uutisia kun ikää on mulla 32 ja miehellä 39 ja esikoista vasta nyt odotetaan. Aiemmin ei ole yritettykään kun on kypsytelty ajatusta rauhassa, mutta sekä äiti että anoppi ovat jo jonkin aikaa vihjailleet ettei sitä niin kovin kauan kannata enää siirtää...

 

Äidille kerroin puhelimessa koska asutaan 250 km päässä toisistamme. Juteltiin ensin niitä näitä muita kuulumisia ja äiti jossain vaiheessa totesi, että kuulostat jotenkin hyväntuuliselta, johon sitten oli pakko sanoa, että niin, siihen on hyvä syy... osaatko pitää salaisuuden :). Tuossa vaiheessa äiti arvasikin mistä oli kysymys, rupesi haukkomaan henkeään ja sitten itkemään ilosta, niin iloinen oli uutisesta :). Isä kuuli siinä samalla puhelimen taustalla, mutta vielä ei olla nähty uutisen jälkeen kummankaan kanssa - huomenna sitten nähdään kun tulevat meille joulun viettoon.

 

Miehen äidille kerrottiin muutama viikko myöhemmin varhaisultran jälkeen, mies halusi että minä soitan äidilleen ja kerron uutiset. Anoppikin oli aivan innoissaan, vaikka hänellä on lapsenlapsia jo ennestään miehen sisaruksilta, mutta kuten sanottu, on jo jonkin aikaa vihjaillut mullekin että eikös olisi jo aika...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miehen vanhemmille kertomisessa ei ollut mitään jännää. Tiesin että appiukkoni oli jo hieman odotellutkin lapsenlapsia ja innostui asiasta erittäin paljon ja anoppi suhtautui hyvin rauhallisesti. Omat vanhempani taas olivat toinen juttu. Isä oli puoli vuotta aikasemmin sanonut kuultuaan kihlauksestamme että kunhan en ole pieniin päin ennen koulun loppua. No nyt kävi tietysti niin ja kertominen jännitti todella paljon. Turhaan pelättiin, sillä hyvin he asian ottivat. Saivat tosin pienoisen ikä kriisin koska ovat mielestään liian nuoria mummoksi ja vaariksi ( tai muuksi isovanhemman nimi variaatioksi ) :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now