Karkit ja lapset

[Esmeralda]

Meillä ollaan suht sallivaisia herkkujen suhteen. Jos itse syömme jotain herkkuja, saa tyttökin maistaa. Tuputtamaan en ala, mutta yleensä pikkukerjäläinen löytää itse tien herkuttelevan äidin tai isän luokse Tytöllä on nyt ikää yksi vuosi. Sipsejä tai muita rasva+suolapommeja ei muistaakseni ole saanut. Lähinnä maistellut makeita pieniä määriä mm. jäätelöä, kakkua, keksiä ja karkkia.

[Karhuemo]

Mä olen ehdottomasti kaikkia karkkeja ja sipsejä ynnä muita lisäainepommeja vastaan, parempi jos lapsi ei opi niitä syömään koskaan. Itsekin yritetään karkisyöntiä vähentää... Itse leivotut makeat herkut, jäätelö jne. ei mielestäni ole niin pahoja, ja niitä varmasti saa maistella aikanaan silloin kun muutkin niitä syövät, tosin jos nyt ei ennen vuoden ikää kuitenkaan. Mitään mässäilyjä ei tietenkään sallita, herkut kuuluu juhliin ja erikoistilanteisiin, eikä niillä todellakaan korvata muita aterioita.

 

En yhtään tiedä, miten isovanhemmat meillä suhtautuvat herkkuihin, mutta tähänkään mennessä mitään konflikteja lasten kasvatuksen suhteen ei ole ollut, joten ehkä ei tule tästäkään asiasta. Ja meillä ainakin kotona oli lapsena tiukka kuri, että makeaa ei saanut syödä ennen ruokaa, eikä herkkuja ylenmäärin syöty, vaikka niitä tarjolla usein taisi ollakin.

[SininenHetki]

Meilläkin on ollut tarkoituksena, sitten kun se ensimmäinen lapsi siunaantuisi, että vältetään mahd. pitkään antamasta hyvin sokeripitoisia tuotteita, esim. ne karkit, limsat sun muut sekä roskaruokaa. Tuolla joku nyt mainitsi siitä, että tehdään tuollaisella käytöksellä ko. tuotteista lapselle tabu, joten aloin vähän sitäkin sitten miettimään nyt.

Ehkä keksimme vaihtoehtoja.

 

Mutta en tosiaan ala tyrkyttämään mitään tollasta. En ymmärrä ollenkaan sitä, että lapselle, oli nyt minkä ikäinen tahansa, annetaan iltapalaksi Hesen/Mäkin ranskalaisia, einespitsoja sun muuta. En minä ainakaan syö itekään tommosia iltapalaks!

[adelfe]

Siinä, että herkkuja syödään vain erityisjuhlapäivinä on se ongelma, että silloin ne tuntuvat entistä ihmeellisemmiltä ja herkullisemmilta. Toisaalta tuntuu, ettei tämä mene kaikilla samalla tavalla. Esimerkiksi minä suhtaudun erilaisiin herkkuihin hyvin eri tavalla kuin siskoni, vaikka samojen vanhempien samoilla periaatteilla olemme kasvatetut.

 

Itse toivon saavani lapsillemme samanlaisen asenteen kuin erään tuttavani lapsilla on. Jos heidän viisivuotias saa valita, että ottaako karkkia vai tiettyjä hedelmiä, hän valitsee johdonmukaisesti hedelmän. Se kun kuulemma on paljon parempaa!

[Guest OltsunÄippä]

^Meillä tuo toimii perjaatteessa vain tiettyjen hedelmien kohdalla Välillä tuntuu että poika eläisi pelkillä viinirypäleillä ja banaaneilla

[SininenHetki]

Kummitytölleni käytän myös tuota valinnan tekemistä; jos sattuu kinuamaan kahta eri juttua, joista toinen on karkki tai vastaava ja toinen tietenkin se parempi vaihtoehto , niin kyllä tyttö ottaa aina tuon paremman vaihtoehdon.

Olisikin aina noin helppoa =)

[ameliina"]

Vielä ei noin 2 v lapsi tiedä, mitä karkit ovat. Ei ole syönyt eikä nähnyt isän tai äidinkään syövän. Poikkeuksena kurkkupastillit flunssiin, jolloin sai itsekin muutaman, kun äitikin söi ja eiköhän eteeriset aineet (tms.) lapsenkin kurkkukipuun auttaneet.

 

Muitten ruokien ja herkkujen kohdalla ei ole rajoituksia. Ei tosin ikinä käydä esim. hampurilaispaikoissa ja muutenkin "roskaruoka" on kotitekoista (omat hampurilaiset, pizzat jne.) Lapsi syö sitä mitä muutkin. Jos syödään vieraiden kanssa tai viikonloppuna pidemmän kaavan kautta ja ruokailu päättyy jälkiruokaan, toki sitä myös lapselle annetaan. Pienempänä ei usein jaksanut sitä muun ruuan päälle syödä, eikä nykyisinkään kovin paljoa. Ja jos on vieraita iltapäivällä, voi tarjolla olla kahvin kyljessä esim. marjapiirakkaa tai jotain pullaa, jota niin ikään myös lapselle annetaan. Muulloin on harvoin tarjolla mitään erityisen sokeripitoista. (Tosin äidille ja isälle saattaa kaapeista löytyä jotain hyvää sitten kun lapsi on mennyt nukkumaan.) Joskus on herkkuja syystä, joskus myös ilman merkittävämpää syytä.

 

Ajattelen, että jos ns. normaalista ruuasta (johon siis lasken satunnaiset herkut, mutten karkkeja) ei tee liian kummallista asiaa elämässä, ei siitä sellaista tulekaan. Eli ei siis rajoiteta ruuan määrissä tai siinä, mitä ruokaa lapsi syö. Jokaisella aterialla ja kaikissa tilanteissa lapsi syö sitä, mitä tarjotusta syö, ja minkä verran syö. Miettimättä asiaa sen enempää. Kun perusruokavalio on monipuolinen, mahtuu joukkoon kaikenlaista.

 

Toistaiseksi ollut helppoa, koska syö ihan kaikkea - myös kaikkea, mistä oltaisiin oletettu, ettei syö. Pienenä ei tosin syönyt yhtään mitään, joten sekin on koettu. Samalla periaatteella mentiin. Tarjottiin, ja jos ei kelvannut (ja kun ei ikinä mikään yksinkertaisesti mennyt suusta sisään), ei sekään ollut ongelma. Nirsoilukautta odotellessa, sillä valikoivaa syömistä ei olla vielä koettu... Mutta uskon, että silloinkin jatketaan samaan malliin. Ole sitten syömättä, jos et syö, mitä on tarjolla; en minä siitä stressaannu niin kauan kuin kasvat ja kehityt.

 

Tokihan olisi ihanaa, jos lapsi ei ikinä haluaisi syödä karkkeja, mutta varmasti isompana niihin tutustuu ja niitä haluaa. Tavoitteena silloin on pitää myös karkit sellaisena juttuna, joka ei ole mitenkään "extraihmeellinen", erityisen kielletty, erityisen odotettu tai muutenkaan suurta tunnekuohua herättävä asia. Karkkeja on olemassa ja ihmiset syö niitä, eikä siinä sinällään ole mitään pahaa. Ruokavalioon mahtuu kaikenlaista. Karkkipäivää tuskin tulee koskaan olemaan, koska näen sen olemassa olen tekevän karkeista juuri "erityisen odotettuja", jotenkin parempia kuin muut ja juuri tähänhän en halua kasvattaa. Ja ihan oikeasti ajattelen, että monet asiat ovat paljon parempia maussakin kuin karkit.

 

Esim. kinuskikastike marjojen rinnalla on toki aika "karkkia", mutta itselleni tärkeintä ei siis olekaan edes tehdä tuota karkki/ei karkki -erottelua, ainoastaan antaa terveellinen asenne kaikkeen ruokaan erottelematta kiellettyjä ja sallittuja asioita. (Mutta silti ei toistaiseksi siis kerrota, että on olemassa karkkia - siis sitä teollisesti valmistettua, karkkihyllyltä saatavaa ainetta.)

 

Ja lisäyksenä: 1 v ikään asti mentiin tasan "suositusten mukaan" ilman mitään sokereita tai herkkuja. Siitä on sitten vähitellen on tultu nykytilanteeseen. Ja tuo "syö, minkä verran syö ja mitä" ei kylläkään päde ihan kaikissa tilanteissa, sillä tokihan nälkäinen lapsi söisi vaikka puolikkaan täytekakun, jos annettaisiin. Ohjaten siis tarvittaessa (esim. leipää ensin) ja yleensä ei supernälkäisenä synttäreille tms. mennäkään. Ei siis ole jotenkin vielä tullutkaan sellaisia tilanteita, joissa lapsella olisi tilaisuus tai olisi ollut halu syödä ihan pelkää sokerimössöä tai muutoin mahdollisuus valita sellaista ruokailutapaa, jossa mun näkemykset ja kasvatustapa kohtaisi ristiriidan. Sanoiksi puettuna periaate näyttää tiukalta, mutta joustaa silti useisiin erilaisiin tilanteisiin.

Edited October 6, 2010 by ameliina"

[Yazz]

Itse mietin ko asiaa ku kummipoikani jo vuoden iässä söi pullaa, kakkua jne. kun hänen äitinsä niitä sille tyrkytti. Antoi jopa ennen ruokailua, minkä seurauksena normi ruoka ei sitten kelvannutkaan pohjalle. Oli kyl hirveää kateltavaa kuin 1,2 vuotias poika söi posket pullollaan pullaa ennen ruokailua ja äiti sitten ihmetteli kun pojalle ei kelvannu ruoka.

 

Kuulin äidiltäni (en tietenkään itse muista) että vanhempani kielsivät antamasta karkkia/sokeria/mehua jne ennen kuin täytimme 3 vuotta. Ei siis mitään namuja pöydästä jne ja kuulemma onnistui loistavasti. Itse meinasin käyttää tätä samaa, vaikka kuinka vierailuilla tarjottaisiin pullaa ja muuta hyvää niin ei. 

 

 

[Kasma]

Oltiin sukulaisten luona ja katsoin kauhuissani vajaa 3-vuotiaiden karkin syömistä. Karkkikippo oli matalalla sohvapöydällä ja siitä lapset (2 kpl) vetivät naamaansa ihan vapaasti. Toisen äiti vähän huomautteli, että oma lapsi ei ole syönyt mitään kunnon ruokaa koko päivänä ja nyt maha täyttyy karkista. Muistaakseni sama meno oli jo vuosi sitten kun lapset olivat alle 2-v. Tosin silloin kupissa oli suklaarusinoita.

 

En haluaisi meidän tulevan lapsen syövän tuolla tavoin karkkia. Mutta miten sen voi estää sukulaisten luona vieraillessa? Jos puhun asiasta sukulaisille, niin en usko heidän ymmärtävän ja samalla tulisin kritisoineeksi heidän lasten kasvatustaan. Jos kiellän lapselta karkin syönnin vaikka muut lapset saavat sitä syödä, niin voiko lapsi ymmärtää sellaista? Vain muutaman karkin salliminen tuskin toimisi, kun kylässä kuitenkin ollaan tunti tolkulla ja niitä "muutamia karkkeja" tulisi monta. Miten te olette toimineet vastaavissa tilanteissa?

 

joo, hyvissä ajoin murehdin asiaa, kun vielä ei olla edes käyty rakenneultrassa.

[Vilperiina]

Jos kylässä muut lapset saavat karkkia, me annetaan omalle jotakin hänen omaa herkkuaan esim. rusinoita, kelpaa kyllä. Yritetään pitää karkit poissa niin pitkään kuin vain on mahdollista. Muutenkaan neiti ei saa herkkuja paljon, jos ollaan kahvipöydässä vieraiden kanssa niin saa pikkuisen maistaa jotakin tai pari muumikeksiä. Mutta tyytyy kyllä pelkkiin rusinoihin, hedelmiin tai jopa riisikakkuun jos muuta ei anneta

 

Muoks. Ja etenkin vanhempi ikäpolvi pitää mua erittäin tiukkapipona, kun en lapsiparalle karkkia ja herkkua suunnattomasti anna, mutta mulle ihan sama Ja mä en ainakaan osaa ajatella niin, että kieltämällä omalta lapseltani karkit vaikka muiden lapset siinä niitä syö mä kritisoisin heidän kasvatustyyliään - kukin tyylillään. Me vanhemmat nyt vaan omien lastemme kohdalla näin haluamme tehdä ja sillä hyvä, mut tehköön niinkuin itse haluavat.

Edited October 22, 2010 by RouvaR

[Humpuuki]

Meillä on se periaate, että alle leikki-ikäinen ei karkkia kaipaa ja hyvin meillä toiminut. Pieni lapsi nauttii ihan siinä vaikka maissinaksuista tai banaanista, kuin karkista. Ikinä ei ole ollut ongelmaa, että pieni olisi pakolla tahtonut jotain mitä muut syö, kun hänelle varattu ne omat eväänsä.

[Jenny-Maria]

Tongin tämän vanhan ketjun esiin, kun löysin lisää päiviteltävää...lapsia nolla kotosalla, ensimmäinen tulossa, mutta tämä karkkiteema on nousemassa korkealle listalla "meidän lapsi ei ainakaan..."...toivottavasti.

 

Olen katsellut oudoksuen tuttavaperheitä, joissa alle 2-vuotiaille sallitaan karamellinsyönti (ja opetetaan ranskalaisten syöminen Mäkkärissä ja Hesessä) periaatteella "kun aikuisetkin saavat". Toivon, että saisin jälkikasvun pidettyä pidempään erossa karamelleista, mutta miten? Jos lähipiirissä lapset syövät karkkia suurinpiirtein ensimmäisistä hampaista lähtien, millä ilveellä sen saa kiellettyä omiltaan? Varsinkin tulevan jälkeläisen miehen puoleiset isovanhemmat syöttävät lapsenlapsilleen karkkia erittäin auliisti, jos nämä vain osaavat sitä pyytää...

Edited January 1, 2012 by Jenny-Maria

[Rilla]

Me ollaan aika sallivia. Poika on kiinnostunut siitä mitä me muut syömme ja jos aikuisilla on esim. herkutteluhetki niin pojallakin on (esim. kun ollaan vaikka mummin luona kahvilla). Meidän poika myös esim. syö ravintolassa ranskiksia, jos niihin ei ole lisätty suolaa, koska vielä kun lusikoiminen ei niin hyvin onnistu niin tuolla aikaa me vanhemmat saadaan syötyä oma ruokamme. Tosin tuolle myös kelpaa vaikka pitsan reunukset tai rapeakuorinen patonki, jos sitä on saatavilla. Muutenhan ravintoloista on vaikea saada sellaista sormiruokaa, jota pieni lapsi voi syödä kun tuolle nyt mitään tapas-lautastakaan voi tilata kun niissä vasta suolaa onkin ja jos meillä aikuisilla on kunnon ruokaa edessä niin ei tuo mitään omia maissinaksuja tai purkkiruokaa suostu syömään.

 

Karkeista lapsi on saanut maistaa pienen palan kotitekoista fudgea ja luomulakua. Karkkia ei lapselle osteta eikä myöskään anneta. Herkkuja yleensä ovat erilaiset leivonnaiset ja niistäkin useimmiten kotitekoiset pullat, kakut ja muffinit. Meille oli perheelle yhteinen herkkujoulukalenteri ja siinä poika sai rusinoita.

 

Mulle sokeria suurempi punainen vaate on prosessoidut keinomakeutetut mehujuomat ja karkit. Ennemmin rehellistä sokeria ja puhtaita raaka-aineita kuin vähän kaloreita, mutta epämääräisiä aineksia.

[Maro]

Jenny-Maria, saat lapsen pidettyä erossa kun vahdit häntä koko ajan vieraisilla. Jankutat kaikille jatkuvasti ettei vauva tarvitse jäätelöä/karkkia/limsaa/pullaa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha ja saa pullaa syödä(se on aika pieni paha) niin jatkat samaa ja nappailet isovanhempien antamia namuja kädestä pois. Kun lapsi lähenee kolmea ja ei saa edelleenkään karkkia taikka limsaa niin nielet sen kaiken mitä sinulle puhutaan. Kuinka tiukka olet kun ei lapsi raasu saa karkkia. Tähän ei vaikuta se että lapsi ei karkkia pyydä ja kahvipöydässä kaipaa vain leipää taikka joulupiparia ja juomaksi omatoimisesti pyytää maitoa(on kyllä saanut itsetehtyä mehuakin sekä luomumehuja). Niih, että silleen meillä mennyt. Mua ainakin syyllistetään jatkuvasti siitä kun tyttö ei saa kaikkea syödäkseen ja mä olen äärimmäisen kypsä selittelemään asioita. Edelleenkään mä en vain voi käsittää että minkä ihmeen takia lapselle pitää tyrkyttää karkkia jos hän ei sitä halua/pyydä?

 

Meillä kyllä herkutellaan, leivotaan ja syödään hedelmiä. Vieraisilla lapsella on aina "hätävarana" mun laukussa omat keksit ja mehut jos pöydästä ei löydy mitään muuta kuin e-koodi pommeja.

[höpöli]

Meillä on sellainen periaate, ettei osteta lapsille karkkia ainakaan vielä (poika on yli 3-vuotias). Ongelmana on se, että veljen pojilla on karkkipäivä, niin jos ollaan samaan aikaan esim. maalla, on meidänkin pojalle saatava karkkia, kun serkkupojat sitä saavat. Ei vaan olisi mahdollista sanoa tuon ikäiselle, että muut saavat, mutta sinä et. Tytölle (1,5-vuotias) ei olla karkkia tietoisesti annettu, mutta joskus esim. tätini luona ollaan huomattu, että joku pojista on antanut tytölle karkkia omasta karkkipussistaan. Ollaan kyllä sanottu pojille, ettei tytölle vielä saa antaa, mutteivät he kuuntele...

 

Kotona lasten herkkua on xylitol-pastillit, joita saavat toki päivittäin. Myös pullaa ja kakkua lapset saavat, jos aikuiset niitä syövät. Jos käydään hampurilaisilla, niin pyydetään ranskalaiset ilman lisättyä suolaa. Jos joskus unohtaa pyytää "suolattomina", niin sit me yritetään paperilla pyyhkiä suurin osa suolasta pois. Siinä on vähän tekemistä

 

Me vanhemmat syödään aika vähän karkkia, ja varsinkin kotiin sitä ostetaan harvoin. Suklaata me kyllä syödään päivittäin, mutta yritetään syödä ne niin, ettei lapset näe. Ja jos välillä tulee ostettua esim. irtokarkkeja, niin ne on kaapissa siihen saakka kunnes lapset ovat nukkumassa.

 

Muoks. piti vielä lisätä, että jos ollaan jossain vierailulla, niin annan pojan syödä esim. suklaata, mutta yritän vielä pitää tytön erossa niistä. Tädilläni on aina ollut sohvapöydällä esillä suklaata, mutta nyt on muuttanut sen niin, että sohvapöydällä on kuivattuja mansikoita ja suklaat on korkeammalla hyllyn päällä. Jos ollaan maalla, niin hänen luonaan on sit suklaata ja toffeeta esillä, mutta nykyään myös noita kuivattuja mansikoita, niin usein saa tytölle annettua niitä ja jossain vaiheessa vaivihkaa nostetaan ne suklaat ja toffeet jonnekin korkeammalle...

Edited January 1, 2012 by höpöli

[Guest Leeah]

Mietityttää kauheasti tämä aihe.. Tällä hetkellä poju on 5kk ja tosi kiinnostunut kaikesta mitä me syödään. Karkkia saanut nuolasta useamman kerran, mutta en haluais että sais karkkeja varsinaisesti syödä vielä moneen vuoteen. Itse ollaan kauheita karkkimonstereita, melkeinpä aina löytyy jotain kaapista Saiskohan sitäkin samalla rajoitettua, kun yrittäis ettei poika näe niitä. Itse oon ollu pikaruokalassa töissä ja sillon päätin ettei me opeteta siihen ollenkaan omaa lasta. Ei käydä itsekään juuri ollenkaan missään roskaruokapaikoissa. Tuo karkki on vaan paha.. tosin me ollaan varmaan jo pilattu meidän mahikset reikiittömyyteen, kun se karkki on siellä suussa jo käynyt

[Buttercat]

Meillä poika on 1v. jälkeen saanut maistaa kahvipöydässä sitä mitä muutkin syö, mutta lähempänä 2v. vasta edes itse halusi mitään sieltä kahvipöydästä. Lupa siis olisi ollut, mutta valitsi mieluummin vinirypäleet/maissinaksut jne. Ei se oikeastaan vieläkään halua syödä kakkua (paitsi kermat reunoilta ) tai mitään muutakaan, maistaa ehkä hieman. Jäätelö on sellainen, mistä tykkää. Siihen oppi kesällä, oikeastaan ennen viime kesää ei jäätelöäkään kauheasti syönyt (eli alle 2veenä). Karkkeja mä en edelleenkään ole ikinä pojalle ostanut. Ja olen kovasti kuvitellut, ettei se niitä missään oikein ole syönytkään...kunnes selvisi, että anoppi on sille karkkia syöttänyt vaikka selkeesti ollaan sanottu, ettei poika karkkia syö. Nyt joulun aikaan on poika päässyt suklaan makuun Sai isänsä synttäriellä joulukuun alussa muutaman suklaakonvehdin kahvipöydässä ja suklaajoulukalenterinkin sai tänä vuonna ekaa kertaa. Ja nyt joulun aikaan muutenkin on muutamia suklaakonvehteja saanut kahvipöydässä ollessamme, jos muutkin on ottanut. Mutta se karkki on edelleenkin kielletty, jos vaan mies saisi anopinkin sen tajuamaan...

[Hibi]

Jenny-Maria, saat lapsen pidettyä erossa kun vahdit häntä koko ajan vieraisilla. Jankutat kaikille jatkuvasti ettei vauva tarvitse jäätelöä/karkkia/limsaa/pullaa. Kun lapsi on tarpeeksi vanha ja saa pullaa syödä(se on aika pieni paha) niin jatkat samaa ja nappailet isovanhempien antamia namuja kädestä pois. Kun lapsi lähenee kolmea ja ei saa edelleenkään karkkia taikka limsaa niin nielet sen kaiken mitä sinulle puhutaan. Kuinka tiukka olet kun ei lapsi raasu saa karkkia. Tähän ei vaikuta se että lapsi ei karkkia pyydä ja kahvipöydässä kaipaa vain leipää taikka joulupiparia ja juomaksi omatoimisesti pyytää maitoa(on kyllä saanut itsetehtyä mehuakin sekä luomumehuja). Niih, että silleen meillä mennyt. Mua ainakin syyllistetään jatkuvasti siitä kun tyttö ei saa kaikkea syödäkseen ja mä olen äärimmäisen kypsä selittelemään asioita. Edelleenkään mä en vain voi käsittää että minkä ihmeen takia lapselle pitää tyrkyttää karkkia jos hän ei sitä halua/pyydä?

 

Meillä kyllä herkutellaan, leivotaan ja syödään hedelmiä. Vieraisilla lapsella on aina "hätävarana" mun laukussa omat keksit ja mehut jos pöydästä ei löydy mitään muuta kuin e-koodi pommeja.

 

Juuri noin! Joka suunnasta sataa kyllä surkutuksia ja valituksia siitä kuinka meidän lapsi kärsii kun ei saa karkkia. Nytkin makaa kolme avaamatonta suklaakalenteria tuolla kun mummot ostaa vaikka tietää ettei meillä syödä vielä karkkia. Meidän lapsi ei tykkää mehuista vaikka antaisin juoda kyläillessä jos tykkäisi, pyydän sille kylässä maitoa, johon aina tulee litanniat perään että eikö sille nyt voi mehua antaa. No saahan stä antaa seisomaan siihen lasiin toki.Itse vältntelen lähinnä sitä että lapsi oppisi kovasti sokerin makuun. Sillä on pysynyt niin sokeriton makuaisti että esim. sokeroitu itse tehty rahka mummolassa jää syömättä mutta sokeroimaton puolukkarahka kotona menee kuin kuumille kiville.

[bohemian]

Juuri hetki sitten avauduin sisarfoorumilla seuraavaa:

 

 

Mikä hitto siinä on, että joka paikassa näille pienille ollaan tunkemassa ihan fanaattisesti karkkia, keksiä, kakkua, pullaa tai mitä ikinä löytyykään ? Sitten on ihan paska natsimutsi kun yrittää rajoittaa (huom! rajoittaa, en enää jaksa edes yrittääkään kieltää aina) sitä mättämistä.

 

Juu eihän se 3 keksiä, pari karkkia ja 3/4 rasiallista kotijuustoa ja pillimehu riitä pikaisella kyläreissulla 2v 3kk ikäiselle . Ja vaikka kuinka yrittää selvittää, niin ihmisille ei mene jakeluun, että se ei ole ok siksi, että niitä kyläilypaikkoja on monta. Viikossa käydään monessa paikassa ja jos ja kun kaikissa paikoissa tuputetaan jotain niin niistä herkuista tulee arkipäivää. Ja sen haluan viimeiseen asti välttää pojan kanssa, kun itse olen lihavuudesta ja siihen johtaneista ja siitä johtuvista asioista kärsinyt koko ikäni.

 

Omille vanhemmille tuntuu olevan kanssa ihan mahdottomuus käsittää, että joku tavallisen kokoinen tuutti esim. on ihan mielettömän iso tällaiselle pienelle. Ja oli miten oli ne herkut on vaan turhaa energiaa. Jos voi jollekin sukupolvelle opettaa terveen suhtautumisen syömiseen, niin miksi pitää yrittää sabotoida asiaa?

 

 

 

 

 

Se ei auta tipan vertaa lapsen opettamista jos silloin kun itse rajoittaa järkeviin mittoihin herkkujen syömistä joku pyörittelee vieressä silmiänsä, että "mitä järkeä" ja "ei se yksi keksi nyt ketään tapa". Lapsikin alkaa sitten kyseenalaistamaan sitä vanhemman ohjeistusta.

 

Tää on ihan sairas maailma. Sitten kun muksut alkaa olemaan ala-aste ikäisiä niin aletaankin jo puhumaan kuinka nätti tuo naapurin hoikka Tytti on ja olisi hyvä vähän itsekin miettiä mitä suuhunsa pistää.

[Yade]

Meidän pojilla vajaa 4v ja vajaa 6v (kauheeta ajatella että täyttää jo niin pajon) on viime kesästä asti ollut karkki päivä lauantaina. Meillä se on toiminut todella hyvin. Pojat ei syö karkkia muulloin kun sillon (oon aika tiukka sen suhteen) ja tietävät itsekkin että muulloin ei saa karkkia. Keksejä, pullaa etc. voi saada vähän jos ollaan kylässä ja sitä on tarjolla. Monesti pojat ei edes tuu istumaan kahvi pöydän ääreen, eikä edes huomaa että jotain herkkuja on pöydässä. Limut on meillä edelleen ihan ehdoton EI samoin makeutus aineet, paitsi xylitol. Katson aika tarkkaan että varsinkaan aspartaamia ei ole lasten juomissa. Joskus sitäkin myrkkyä löytyy ihan lapsillekkin suunnatuissa tuotteissa Meillä lapset juo suurimmaks osaks maitoa tai vettä, jos juovat mehua niin se on yleinsä omatekosta mustaherukkamehua tai jotain muuta sekamehua. Hampurilais ravintoloissa pojat ei saa ranskalaisia eikä siis limua. Rannarit korvataan porkkanoilla tai omenoilla ja limun tilalle otetaan maitoa. Jäätelöä noi kyllä syö varsinkin kesällä vähän liiankin paljon. Pitäis miettiä ens kesäks jonkunnäkönen rajotus senkin suhteen

 

Esikoisen sain tosi hyvin pidetty ilman mitään herkkuja pidempään. Kakkosen kanssa se olikin sit vaikeempaa kun esikoinen sai niin oli vaikeempi kieltää. Musta se on täysin vanhempien päätös mitä haluu lapsilleen syöttää, eikä musta oo reilua jos ulkopuoliset antaa herkkuja ilman lupaa. Mä olin ite 4v kun sain ekaa kertaa karkkia ja sekin oli mun mummi kun osti vaikka tiesi että ei saa. Mutsi ei ollu kauheen iloinen siitä...

 

Ai niin Höpöli (huomasin että sinäkin olit kirjottanu tänne), mä en kyllä oo antanu meidän poikinen antaa karkkia teidän tytölle. Jos näkisin näin käyvän niin kieltäisin kyllä. Oon joskus jopa ottanut teidän tytöltä karkit pois jos oon nähnyt että on niitä syömässä. Sit huomasin että te ootte antanut syödä niin en oo viitsinyt puuttua enää asiaan. Teidän poikakin on syönyt karkkia maalla jo ennen kun meidän pojilla alko olemaan karkkipäivä. En siis oo voinu tajuta että te ette halua että teidän poika saa karkkia, sorry. Me voidaan hyvin olla antamatta karkkia noille kun ollaan maalla samaan aikaan. Ei noi meijän tajua jos joskus karkkipäivä jää väliin tai jos se siirretään toiseen päivään

 

Muoks. korjasin pari kirjotus virhettä. Tosin niitä on varmaan vieläkin tossa...

Edited January 4, 2012 by Yade

[Svenja]

1,5vuotias saa maistaa sitä mitä mekin, ainut ettei kovia karkkeja saa. Jos mennään esim..mc'donaldsiin, niin poika saa nugetit, maidon ja omenalohkot. Tulevaisuudessa tulee olemaan karkkipäivä. En aio hysteerisesti rajoittaa herkkuja, mutta en niitä myöskään liikaa halua lapselleni antaa.

[_NcV_]

Mikä tää erottelu karkkien ja suklaan välillä on? En oo koskaan tajunnu

[möttiäinen]

Meillä poika 1v 8kk ei vielä ole saanut karkkia ja tarkoitus onkin pysyä karkittomana mahdollisimman pitkään. Onneksi isovanhemmat ovat samalla kannalla meidän kanssa niin ei ole sen suhteen pelkoa että he olisivat tuputtamassa makeisia heti kun silmä välttää. Isomummu kyllä olisi vaikka mitä vanukkaita yms herkkuja tuputtamassa aina kun siellä käydään.

Xylitol-pastilleja ollaan pojalle silloin tällöin kylläkin annettu. Nytkin jouluna poikaa kiinnosti joulukarkkien paperit eikä sisältö

Meillä poika saa muuten pääasiassa maistella kaikkea mitä itsekin syömme.

 

Mehuakin meillä on juotu peräti kerran Poika kun on edelleen tyytyväinen maitoon ja veteen. Välillä tarjotaan hedelmistä tehtyä smoothieta, hyvää ilman lisättyä sokeria. Tiedän että aivan varmasti muutama äitituttu pitää minua aivan natsina mutta senkun Itse en vaan ymmärrä että minkä vuoksi reilulle 1,5v täytyy ostaa oma Muumi-limsa uudeksi vuodeksi.

[Nadda]

Mikä tää erottelu karkkien ja suklaan välillä on? En oo koskaan tajunnu

 

Suklaa on minusta terveellisempää kuin karkit. Suklaassa ei yleensä ole valtavaa määrää lisä- ja väriaineita, joita karkeissa on ja muitakin ravintoaineita kuin sokeria. Tietenkinhän se riippuu siitäkin, mitä suklaata syö. Hampaiden kannalta toki on melkein ihan sama, kumpaa syö - tosin edelleen sitkeät karkit ja tikkarit kuluttavat hampaita enemmän.

[Evelynn]

Mä oon onnekas, meidän lapsi ei pidä karkista. Suklaata syö toisinaan, jos on tarjolla. Mutta sipsit ja popparit menee liiankin hyvin