Karkit ja lapset

[TuiTui]

Kotiin ei osteta koskaan karkkia (paitsi tummaa suklaata), eikä 3-vuotias lapsemme ole muuallakaan karkkia monesti saanut. Sama linja sipsien, vanukkaiden yms. hiilaripitoisten välipalojen kanssa. Toivottavasti onnistutaan pitämään tämä linja kodin karkittomuudesta vielä koulun alettuakin. Kahvipöytäherkkuja lapsi on saanut nyt noin vuoden ajan aina, kun meillä on vieraita tai kun ollaan itse kyläilemässä. Muulloin emme itsekään syö keksejä tms, joten tämä on mennyt ihan luontevasti näin.

 

Jäätelöä syödään kesällä jonkin verran kotonakin ja varsinkin pienet mehujäät ovat maistuneet niin tytölle kuin itsellekin. Suolapähkinöitä ja muita pähkinöitä meillä menee aika isoja määriä, mutta sitä en pidä ollenkaan pahana. Tyttö saa myös vapaasti syödä hedelmiä ja marjoja, ja esim. hunajameloni on hänen suurta herkkuaan.

[Mimsi]

Meidänkään tyttö (reilu 1v9kk nyt) ei ole juuri makeita herkkuja elämänsä aikana syönyt. Maistaa saa vähän silloin tällöin, mutta ne on oikeasti sellaisia yksittäisiä haukkuja jostain pullasta tai keksistä sopivissa tilanteissa eli vaikka kyläillessä tms. En muista että olisi koskaan sen enempää sitten vaatinutkaan, vaan syö sitä mitä annetaan. Kaksivuotispäivänä ajattelin antaa hänelle oman kakkupalan tms, mutta karkkeja, sipsejä ym. en näe tarpeellisena vielä senkään jälkeen, edes maistiaisena. Ehkä sitten, kun tämä pian syntyvä kuopus on sen kaksi vuotta, niin ei tule sitä ongelmaa että isompi saa mutta pienempi ei. Katsotaan miten käy.

 

Muok. Piti vielä sanomani, että hedelmät (sekä tuoreet että kuivatut) ovat parasta mitä tyttö tietää. Niitä syödäänkin päivittäin, kuten myös marjoja ym.

Edited January 1, 2014 by Mimsi

[Katti03]

meidän reilu 2-vee saa kylässä tai jos meillä on vieraita piparia, kakkua tms, mutta muutoin meillä ei normaalisti ole kotona karkkia, sipsiä ja keksiä. On maistanut suklaata, karkkia ei, eikä ymmärrä vielä onneksi niiden päälle. Mehua on maistanut kerran, mutta me vanhemmat juodaan light mehua joskus joten ilman mehua saa olla. Ymmärtää kyllä makean päälle mutta koska sitä ei ole usein tarjolla niin en koe ongelmaksi.

[Pikkuinen13]

Meidän kohta 1 v sai joulun aikaan maistaa vähän piparia. Ja 1 v synttäreillä saa maistaa synttärikakkua. 

Poden kauheen huonoa omaatuntoa kun yks päivä olin tyhmänä jättänyt tuolille avatun karkkipussin. Olishan se pitänyt arvata 

että tyttö sen mahdollisesti sieltä saa. Ei tullut sentään itkua kun pois otin, lähinnä vaan naureskeli. Oli kuitenkin ehtinyt maistaa muutamaa karkkia. 

Periaatteena on että mitä myöhempään karkkien syömisen saa sitä parempi, tai siis niin että ymmärtää mitä se karkki on. 

Tosin joskus vois ehkä vähän höllätä. 

[h_k]

2 vuotias ei oo syönyt vielä ollenkaan karkkia. Tai no kerran oli pussista jotain karkkia imeskellyt ja sylkäissyt pois 

[Ida-Mari]

1v-synttärikakun jälkeen tyttö on saanut kahvipöydässä herkkua silloin kun muutkin. Syksyllä 2v-synttäreiden korvilla sai ensimmäisiä kertoja maistaa karkkia ja suklaata, jäätelöä söi kesällä. Samalla linjalla mennään silti edelleen; tyttö saa silloin kun muutkin, mutta karkit syödään tytön mentyä nukkumaan. Karkkipäivää yritetään kyllä vältellä ainakin kouluikään saakka, mieluummin pidettäis sama linjaus kuin itsekin eli silloin saa syödä kun mieli tekee, mutta ei montaa kertaa viikossa eikä mitään älyttömiä määriä.

 

Hehheheheheheh.

 

Varsinaista karkkipäivää ei ole vieläkään (siis esim. että joka lauantai on karkkipäivä), mutta "karkkipäivästä" puhutaan kyllä ja silloin tyttö saa itse valita mitä karkkia haluaa. Pienen karkkiaskin tai suklaapatukan tai pienen pussillisen itsevalittuja irtokarkkeja. Tai sit ostetaan koko porukalle yhteinen irtokarkkipussi ja tyttö syö siitä vapaaasti sen mitä syö. Jäätelöä, pullaa, jne. saa suunnilleen 0-3 kertaa viikossa. Joskus menee kaksi-kolme viikkoa ilman mitään herkkuja, joskus syödään viitenä päivänä putkeen (esim. kesällä syötiin paljon jäätelöä). Pillimehua saa mökillä saunan jälkeen (ei käydä kovin usein, ehkä kerran kahdessa kuussa), joskus autossa jos ei muisteta kotoa ottaa vesi-/tiivistemehupulloa sekä mettässä (kesällä monta kertaa viikossa, talvella ehkä kerran parissa viikossa). Roskaruokaa syödään n. kerran kuussa ja silloin saa ranskiksia tai pizzaa, hampurilaisista ei niin välitä. Kahdesti ollaan kai otettu lastenateria mutta hukkaan menee se raha, kun haukkaa vain muutaman palan, sama antaa omasta sen verran. Jos syödään ulkona (hyyyyvin harvoin) niin saa itse valita annoksensa. Yleensä haluaa ranskiksia kun kotona joutuu syömään ihan peruspottuja vaan.

 

Ollaan tässä asiassa varmaan aika lepsuja, kun ei laskeskella mitään päiviä eikä pidetä mitään tiettyjä välejä herkkujen kanssa. Leivotaan silloin kun sattuu olemaan sellainen fiilis, syödään kahvin kanssa ehkä pari keksiä, paistetaan iltapalaksi lättyjä, ostetaan jätskiä jälkkäriksi vaikka tiistaina jos sellainen himo nyt sattuu tulemaan kaupassa. Mutta toisaalta; syödään alusta asti itse laitettua (luomu- ja lähi-)ruokaa, joka aterialla kasviksia, paljon marjoja ja hedelmiä, ei vaaleaa leipää koskaan (paitsi joskus itseleivottuja sämpylöitä tai harvakseltaan jotain paistopistepatonkeja), ei juoda mitään valmiita sokerimehuja, vältellään muuten kaikkia turhia lisäaineita, tyttö ei syö mitään suklaa- tai sokerimuroja vaan tylsiä lähes sokerittomia Elovena-muroja, ei syödä myöskään sokeroituja myslejä, jogurttina syödään joko vähäsokerista rahkajogurttia tai sitten Luonto+-tyylisiä vähäsokerisia jogurtteja, tyttö ei juo kaakaota edes viikoittain, syödään viisi kunnon ateriaa päivässä, ei napostella ruoka-aikojen välissä, liikutaan paljon ja mitäs näitä nyt on.

 

Tiivistettynä meidän ruokafilosofia on siis se, että herkutellaan, mutta myös muuhun ruokaan panostetaan paljon. Meillä ei kulu piilosokeria eikä eineksiä, joten en koe, että herkut olisi mikään pakkovälteltävä paha. Paljon huonompana pidän einesmaksalaatikkoa tai kalapuikkoja tai suklaamuroja arkiruoan seassa kuin sitä, että kerran kuussa saa pizzaa ja muutaman kerran viikossa vähän suklaata. Kärjistettynä siis. Ja tarkennan vielä, että herkkujen kerta-annokset ei ole tosiaan mitään valtavia, ja ne syödään tietyssä aikaikkunassa. Eli se tytön itsevalittu irtokarkkipussi painaa ihan maks. 100g ja se syödään selvästi ruoan jälkeen, ennen iltapalaa, tai sitten esim. pitkällä reissulla ruokatauon jälkeen autossa. Tai sitten paistetaan ne lätyt iltapalaksi ja jämät menee koirille, ei seuraavan päivän aamiaiselle. Tai kun ollaan kahvipöydässä, niin piirakkapala tai pulla syödään siinä, ja sitten kun sanotaan kiitos niin sen jälkeen hetki on ohi eikä hetken päästä tulla takaisin vielä kärttämään lisää.

[liinukka2]

Vielä ei ole lapsia, mutta en oikein katso hyvällä kun joskus näkee alle parivuotiaita mussuttamassa karkkeja. Yritys on varmasti lykätä karkin syönnin aloittamista mahdollisimman pitkään.

[LLaura]

Meidän poika on nyt 9,5kk ikäinen ja toiset isovanhemmat jo kysyvät "eikö vois jo antaa" ja pitelevät lakupussia tai suklaata kädessään.   HEI HALOO.

Tää karkkiaihe on joka kerta esillä ja saa mut näkemään punaista. Pojan serkut ovat syöneet makeaa alle vuoden ikäisestä vaikka äitinsä kieltää. Mikä mummojen etuoikeus tuo karkin antaminen oikein on?? Viis veisataan vanhempien mielipiteistä.. Karkkia ei vaan anneta vaan sillä myös uhataan ja lahjotaan lasta, inhottavaa!

[Käpyemo]

En kyllä halua tehdä ruoasta tunneasiaa, en pahassa enkä hyvässä. Eli en todellakaan aio tehdä herkuista mörköä, jos en jatkuvasti tarjolla olevaa kulutustavaraakaan. Kaikkea saa maistella oman kiinnostuksen mukaan.

 

Tuossa asiantuntijan näkemystä asiaan: http://patrikborg.blogspot.fi/2011/04/sinulle-tai-ainakin-lapsille-ruokarauha.html

 

Tässä toinen samasta aiheesta: http://yle.fi/uutiset/karkkipaiva_ei_toimi_nykymaailmassa__rajoittaminen_lisaa_karkinhimoa/8299027

[Onda]

Jos Herra Hakkaraisen pastilleja ei oteta huomioon (niitä annetaan hammaslääkärin ohjeesta), niin kaksi kertaa on onnistunut jostain löytämään karkin - kerran pienen suklaan ja kerran hedelmäkarkin. Jos itsellä esim ollut suklaata yms, niin annan pojan siitä ensin lipaista - hänestä tuntuu, että hänkin sai, mutta eihän siitä mitään irtoa, kun ei osaa puraista. Jäätelöä yms on joskus saanut, jos itsekin syödään, mutta yleensä poika itse kyllästyy parin lusikallisen jälkeen, ja siinä on tietysti saattanut saada vähän suklaata mukana, vaikka olen aina jäätelöstä kuorinut suklaat pois ennen kuin poika saa lipaista jäätelöä (ja huomiona, että annan siis pojan ottaa ensin, vasta sitten syön itse loput - joka käytännössä tarkoittaa koko jäätelöä). Keksin onnistunut saamaan kerran (täysjyvävälipalakeksin löysi mun treenilaukusta) ja piparia sai maistaa, kun oli itse ollut leipomassakin. Pullaa jos on tarjolla, saa poika meidän pullista paloja, joissa ei ole hilloa, kanelia, sokeria yms (eli itse sitä pullahöttöä keskeltä) ja kakuista tykkää yleensä syödä vain pinnalla koristeena olleet hedelmät. Pääasiassa meillä onkin herkkuna rusinoita, kuivattuja (sokeroimattomia) aprikooseja, sokeroimattomia oman pihan pakastemarjoja ja juustoa, jota poika rakastaa enemmän kuin mitään makeaa.

 

Lisättävä nyt vielä, kun tämä hedelmäkarkki episodi sattui toissapäivänä. Meillä oli vähän karkkeja pöydällä pussissa ja poika sattui ylettämään pussiin. Isänsä ehti huomata ja sai napattua karkista kiinni, mutta poika puree minkä jaksaa ja peruuttaa samalla. Lopulta karkki meni osiin ja poika sai suuremman palan. niin ei muuta kuin juoksua karkuun Näin poika saanut ensimmäisen hedelmä karkkinsa - seuraavaa saakin sitten odottaa

[Guest Onna]

^Meidän esikoinen sai samalla taktiikalla ekan karkkinsa, oli varmaan yksivuotias. Sattui vaan olemaan salmiakki, jonka aika koskemattomana ojensi pianitse irvistäen takaisin. Eipä muuten kiinnostanut karkit ainakaan pariin vuoteen.

 

Nykyään 2,5v ja melkein 5v saavat karkkia ihan joskus yhden tai pari. Esim. kun ostin itselleni markkinoilta lakua, lapsetkin saivat pari kertaa muutaman pienen palasen. Ihan viimeisiä on kyllä jaettu ihan puhtaasti lahjontanakin... Kuopus kun joutuu sen verran lääkkeitä syömään eikä aina jaksa tapella. Mutta siis nekin tahdilla pienen karkkiaskin verran kuukaudessa. Yleensä suosin tuossakin esim. itse leivottuja pikkuleipiä tai edes suklaata.

 

Itse en oo koskaan ostanut lapsille karkkia, mutta varsinkin esikoinen on saanut esim. juoksukilpailupalkintoina tikkarin tai lakun pariin kertaan. Saisi noihinkin tulla jotkut fiksummat palkinnot, vaikka minirusinapaketit, jos syötävää pitää olla.

 

Jäätelöä syödään varsinkin kesällä ja talvella leivotaan itse, ei siis todellakaan sokerittomia olla. Vaikka määriä toki pienillä rajoitetaan. Karkkien lisäaineet ja vaan se tapa ei vain houkuta, pitäydytään luonnollisemmissa herkuissa niin kauan kuin järkevästi mahdollista. Täyskielto mua ei houkuta, mutta kun ei ole tarjolla, eivät lapset koe todellakaan jäävänsä mistään paitsi.

Edited November 18, 2015 by Onna

[Sadelma]

Meilläkin yritetään välttää antamasta tarpeettomia herkkuja niin pitkään kuin mahdollista. On ollut ihan riittävästi hankaluuksia ruokailun suhteen muutenkin, enkä kaipaa herkkuja sitä sotkemaan lisää. Onneksi pojan isovanhemmatkin ovat kunnioittaneet päätöstämme. Ainoastaan oma mummoni on hieman ärtynyt, kun ei edes pullaa saa pojalle antaa. Hänen mielestään olemme myös epäloogisia, koska annamme pojalle leipää, mutta ei pullaa. Mutta ei onneksi yritä tehdä oman päänsä mukaan.

[Helmi Kantee]

Kummipoika ei saanut karkkia varmaan kuin vasta 3-vuotiaana. Sipsejä kyllä annettiin ja limsaa, mikä hieman huvitti. Kun perheeseen sitten syntyi toinen, niin häneen nämä herkkusäännöt eivät enää päteneet. Nyt vajaa kolmevuotias pikkuveli ei söisi muuta kuin keksejä, kakkua ja pullaa. Annetaan ilmeisesti syödä isoveljenkin edestä...

[Phalene]

Meillä on tulossa tähän aiheeseen liittyen ehkä pienoinen probleema, jos kaikki menee toiveiden mukaan ja vielä joskus saamme lapsia

 

Miehen siskolla on nimittäin jo lapsia, ja heille on annettu herkkuja paljon aiemmin kuin mitä haluaisin omille lapsilleni annettavan. Haluaisin, että omat lapseni saisivat elää ainakin ensimmäisen elinvuotensa, mielellään kaksi ensimmäistä, ihan kokonaan ilman karkkia ja ehkä jopa ilman valkoista sokeria. Tämän suunnitelman toteuttamisessa on tietty monta muutakin mutkaa, mutta erityisesti anoppilaan tehtävät reissut jännittävät jo ajatuksen tasolla (hölmöähän tämä on, kun ei omia lapsia ole vielä kuin haaveissa, mutta jos jossain niin täällä tämä minun hölmöilyni ehkä ymmärretään ). Helpointa on varmasti ottaa vaan omat eväät mukaan niin, että lapsen herkkua, esim. omenalohkoja, riittää kaikille muillekin. Silti näen jo sen hetken, kun joku kysyy kahvipöydässä, että "Ai niin, saako teidän 1v-lapsi maistaa kanssa tätä pullaa", ja sitten se piiiiitkä ja epämukava hiljainen hetki, kun muistan että kaikki muut on saaneet, ja mitähän minusta nyt ajatellaan kun kiellän, ja miten sanoisin sen nätisti kenenkään tunteita loukkaamatta... En haluaisi kritisoida myöskään miehen siskon perheen tekemiä valintoja, itse olen vain eri mieltä.

 

Hyvä puoli tietysti on, että kaikki tuttumme sentään kysyvät ensiksi, saako jotakin ruokaa antaa lapselle Kukaan ei anna herkkuja salaa tai oleta, että tottakai kaikki lapset syövät karkkia.

 

Sen jälkeen kun lapsi on täyttänyt 2v. meillä varmaan siirrytään samanlaiselle linjalle kuin moni muukin on kertonut - herkkuja saa syödä, kunhan määrä on kohtuullinen eikä niistä tule arkiruuan korviketta. Kummallakaan meistä ei ole ollut lapsuudessa karkkipäiviä, joten tuskin sellaisia rakennellaan meidän lapsillekaan, elleivät itse joskus halua aloittaa tapaa.

Edited January 8, 2016 by Phalene