Lapsi kotihoidossa

[Supu]

Kun aloin odottamaan olin juuri aloittanut oppisopimuskoulun ja opinnot olivat aivan alussa. Työnantajani otti raskausuutiseni hienosti vastaan ja sanoi että tervetuloa jatkamaan opintoja sitten kun lapsi täyttää 2-vuotta. Hänen mielestään alle 2-vuotias ei kuulu mihinkään hoitoon. Nyt lapsemme on 5kk ja odotusaikana ajattelin että hitto en varmasti jää hänen kanssaan kotiin 2 vuodeksi! Nyt kun äitiysloma loppuu lokakuussa niin ajatusmaailma on muuttunut täysin ja en voisi kuvitellakaan laittavani häntä vielä hoitoon. Olen myös miettinyt vaihtoehtoa että jos siirtäisin opiskeluja vielä rutkasti eteenpäin ja tehtäisiin toinen ellei kolmaskin vauva Olen vain tullut siihen tulokseen että en minä niillä papereilla mitään tee nyt, koska joka tapauksessa jos kävisin koulun niin sen jälkeen yrittäminen alkaisi ja sitten jäisin taas äitiyslomalle.

Sitten kun vien hoitoon niin ehdottomasti yksityiseen päiväkotiin eikä kunnalliseen juuri sen takia että kunnan päiväkodit ovat aivan tupattuja täyteen ja yksityisellä koen että lapseni saisi enemmän huomiota jota jokainen lapsi tarvitsee.

[Io.]

Nailla nakymin mina tulen olemaan kotona kunnes olen saanut kaikki lapseni kouluun. Taalla Yhdysvalloissa kotiaitina oleminen on erittain hyvaksyttavaa ja mina olen onnekas siina mielessa, etta pystymme elamaan mukavasti miehen palkalla. Mitaan omia tuloja minulla ei ole kun ei taalla mitaan aitiysrahoja saa.

[Rilla]

Mun mielestä on outoa, että vieras ehkä apua näkee vaihtoehtona vain ryhmähoidon tai äidin antaman kotihoidon. Onhan niitä kotihoidon muotoja monia muitakin. Meidän tapauksessa mies jää kotiin lapsen ollessa vuoden mikäli työmarkkinoilla ei tapahdu jotain todella kummallista ja pitäisin tuota vaihtoehtoa nyt aika lailla vastaavana kuin että minä jäisin kotiin enkä mitenkään rinnasteisena sille että lapsi menisi päivähoitoon. Lisäksi vaihtoehto, jossa esim. isovanhemmat ovat lapsen kanssa kotona on jäänyt kokonaan huomioimatta. Turvallisuus ja jatkuva huomio ovat siinäkin lapselle taattuna. Vaikka se imeväisikäinen siihen äitiin jo luonnollisistakin syystä on enemmän sidottu niin ei se vuoden vanha nyt ole mitenkään enää verrattavissa vastasyntyneeseen ja tiedän useitakin perheitä joissa imetystäkin on halutessa jatkettu vielä äidin töihinpaluun jälkeen lapsen imiessä rintaa enää vain kolmasti vuorokaudessa.

[iloinen]

Minun on tarkoitus olla kotona hamaan tulevaisuuteen. Tyttö on nyt 1v4kk ja toinen vauva syntyy joulukuussa. Unelmatilanne olisi olla kotona ainakin niin kauan kunnes kuopus täyttää 3v.

 

Olen nauttinut tytön kanssa kotona olemisesta aivan älyttömästi. Pari kertaa viikossa käydään avoimessa päiväkodissa viihtymässä muiden lasten ja vanhempien kanssa, lisäksi puistoillaan ja ulkoillaan paljon. Olen myös opiskellut kotoa käsin ja toteuttanut rakasta käsityöharrastusta niissä puitteissa, mitä tytön hoitamiselta ja kotitöiltä ehdin. Vielä ei ole aika käynyt pitkäksi tai tullut sellaista oloa että tarttis päästä kotoa pois.

 

En halua laittaa tyttöä hoitoon, hän on niin pieni vielä. Ehkä vähän itsekkäästikin, en halua että kukaan muu viettää hänen kanssaan enemmän aikaa päivässä kuin minä tai isänsä. Haluan todistaa kaikki kehitysaskeleet, uuden oppimisen ja oivaltamisen ilon.

 

Ollaan tultu yllättävän hyvin toimeen siihen nähden, että toukokuuhun asti oltiin miehen kanssa molemmat opiskelijoita. Mulla ei siis ole edes työpaikkaa johon palata, vaan tässä kotiäiteilyn ohessa suoritan opintoja loppuun. Nyt kun mies on valmistunut ja sai töitä, ei talous huoleta samalla tavalla kuin ennen. Lapset ovat pieniä niin vähän aikaa, että kyllä sitä muutaman vuoden venyttää penniä, kun palkintona siitä on saada olla oman lapsen (kohta lasten) kanssa.

 

MUOKS. Meilläkin ehkä jossain vaiheessa osat vaihtuu ja mies jää kotiin lasten kanssa mikäli löydän työpaikan, jossa tienaan vähintään yhtä hyvin kuin mies. Mies ainakin toistaiseksi haaveilee mahdollisuudesta jäädä joksikin aikaa vanhempainvapaalle.

Edited July 6, 2010 by iloinen

[Kerttu]

MUOKS. Meilläkin ehkä jossain vaiheessa osat vaihtuu ja mies jää kotiin lasten kanssa mikäli löydän työpaikan, jossa tienaan vähintään yhtä hyvin kuin mies. Mies ainakin toistaiseksi haaveilee mahdollisuudesta jäädä joksikin aikaa vanhempainvapaalle.

 

Meilläkin toi miehen kotiin jääminen lapsen/lasten kanssa olisi muuten toivottava juttu, mutta mies tienaa niin paljon enemmän että ei taida olla mahdollista. Tosi harmi!

 

Meidän perheessä kohta 1,5-vuotias on kotihoidossa, tällä tietoa toistaiseksi. Kukin perhe tekee niin kuin perheelle parhaiten sopii (tai on mahdollista, talousasiat taitaa ikävä kyllä rajoittaa), me ei haluttu laittaa 1-vuotiasta hoitoon ja kun oli taloudellisesti mahdollista minun jäädä kotiin, jäin. Olen nauttinut enkä kaipaa töihin, meillä on lapsen kanssa paljon puuhaa ja minullakin aikuiskontakteja. Täydennysopiskelen tässä ohessa ja harrastan iltaisin niin että mies saa olla kaksin lapsen kanssa ja minä pääsen vähän kotoa pois

[P.L.]

Itse olen ehdottomasti kotihoidon kannalla. Itse jäin juuri keväällä pois töistä hoitaakseni lapsia kotona ja sitä ennen lapset jäivät joulukuussa pois hoidosta ja sumplimme mieheni kanssa työvuorot niin, että pojilla oli jompi kumpi vanhempi hoitamassa. Haaveilen siitä, että voisin olla kotona, kunnes lapset menevät kouluun. Tässä välissä olisi tarkoitus opiskella ja tehdä jotain pientä ekstrahommaa... Saa nähdä.

[pom]

Ihan samoin kuin Penny., minäkin toivon voivani olla kotona siihen asti kunnes nuorimmainen menee kouluun (toinen lapsi nyt tuloillaan). Uskon että kotihoito on meidän lapsillemme paras vaihtoehto enkä usko että itsekään jaksaisin käydä töissä ja hoitaa kodin arkea yhtäaikaa.

Opiskeleminen kotiäitiyden ohessa kiinnostaisi, mutta vain jos lapsi/lapset saa pysyä kotihoidossa.

[ihanko]

Mä nostelen tätä ketjua.

 

Mitäs te muut jotka hoidatte lasta kotona keksitte puuhaksi päivisin kun lapsi on jo hiukka isompi?

 

Meidän poika on 2v2kk nyt ja tosi vilkas, leikkisä tapaus. Nyt kesällä ollaan oltu lähinnä ulkona leikkimässä, mutta talveksi olisi mukava saada ideoita mukavasta tekemisestä sisätiloissa.

 

Avoimessa päiväkodissa käydään säännöllisesti, kirjastossa ja uimahallissa silloin tällöin.

[Cherrytomato]

Onpa kivaa löytää täältä hengenheimolaisia. Meidän tyttö on pian 1v8kk ja mulle on ollut ihan itsestäänselvää hoitaa häntä kotona mahdollisimman pitkään. Pian olen ollut vuoden kotihoidontuella ja hyvin ollaan pärjätty, kiitos miehen tulojen ja niiden mukaan sovitettujen menojen. Joulukuussa meille syntyy toinen lapsi ja jatkan erittäin hyvällä mielellä kotona olemista. Ajatuksena on, ettei lasten tarvitsisi mennä hoitoon ainakaan ennen kuin kuopus on 2-3 v. Jos vain suinkin mahdollista, niin olen kotona vieläkin pitempään. Mulle ei tällä hetkellä ole vieras ajatus sekään, että hoitaisin lapsia kotona kouluikään saakka. Tosin en ole ottanut tästä mitään paineita: jos pää alkaa levitä kotona, niin sitten lähden hyvillä mielin töihin. Viihdyn kuitenkin niin hyvin kotona, että tuo pään leviäminen tuntuu kyllä aika vieraalta ajatukselta juuri nyt. Taloudellinen tilanne muuttunee jos vaihdamme asuntoa jossain välissä. Tosin uuden kodin hankkiminenkaan ei saa olla este sille, että voin olla kotona ainakin kuopuksen kaksi ensimmäistä vuotta. Menot mitoitetaan sillä tavalla. Onneksi mies on samaa mieltä näistä asioista.

 

Mäkään en millään tavalla arvostele niitä, jotka päätyvät erilaiseen ratkaisuun lapsen hoitamisen suhteen. Meille tämä on vain ehdottomasti paras ratkaisu, enkä ole missään koskaan kokenut olevani niin tarpeellinen ja oikeassa paikassa kuin nyt, kun saan olla lapsen kanssa kotona. Toki välillä on raskaita päiviä, mutta niin niitä on työelämässäkin. Olen myös samaa mieltä kuin iloinen: mäkin haluan, että minä ja mies päästään todistamaan lasten kehitysaskeleet ensimmäisinä. En kestä ajatusta, että joku muu saisi viettää aikaa mun lapsen kanssa enemmän kuin minä (tai mies).

 

Me käydään avoimessa päiväkodissa, muskarissa ja perhekerhossa sekä treffaillaan aktiivisesti muita lapsiperheitä. Uskon lapseni/lasteni saavan ihan riittävästi sosiaalisia kontakteja ilman päivähoitoakin. Lisäksi mun mielestä alle 3-vuotiaan lapsen ei juuri tarvitsekaan pärjätä sosiaalisissa tilanteissa yksin. Niitä tilanteita ehtii kyllä harjoitella myöhemminkin.

 

Marthe, mä suosittelen ainakin piirtämistä, muovailemista, askartelemista, leipomista ja laululeikkejä mukavaksi sisäpuuhasteluksi. Vähän isommat lapset nauttii jo kovasti kaikenlaisesta puuhastelusta, jossa saavat olla aktiivisessa roolissa. Meillä on tällä hetkellä in kaikki jutut, joissa tyttö saa olla vanhempien apuna. Eli ihan kaikenlaiset kotityöt onnistuu jo hyvin, kunhan niitä toteuttaa lapsen ehdoilla ja aikataululla.

[Humpuuki]

Kaikkia kolmea olen sen kolme vuotta hoitanut kotona. Varsinkin alle 2veen paikka on mun mielestä kotona. Tämä vain meidän perheen valinta ja en tuomitse muita, jotka näkee asian erilailla.

[Kerttu]

Meillä poika on nyt 1v10kk ja aloittaa nyt päiväkodissa osa-aikaisesti, kun minä palaan töihin 60%:lla työajalla. Tähän päädyttiin useammasta syystä, tärkeimpänä se että kun toista lasta ei ole kuulunut, haluan käydä päivittämässä tietoni tässä välissä. 60% on meille hyvä ratkaisu, saan olla vähän kotiäitikin ja lapsi on kumminkin aika pieni vielä. Katsotaan kuinka lähtee sujumaan! Hyvältä ratkaisulta tämä nyt ainakin tuntuu.

[TrioHilpeät]

Minulla oli tarkoitus olla kotona kauan, mutta seinät kaatuivat päälle. Miehellä oli melko hektistä tuohon aikaan, eli päivystin 24/7. olisin kotona sinnitellyt, mutta onneksi ihana mummo oli innokas viettämään aikaa lapsenlapsen kanssa ja sain hengittää 7kk töissä. Loppu ajasta tosin halusin jo kovasti kotiin.

 

Rahallisesti töissäkäyminen oli ehdoton, nyt olen taas uudestaan kotona seuraavaa odotellen. Toiveissa olisi, että tällä kertaa seinät ei kaadu päälle.

 

Maalaus, palapelit, kotityöt, ulkoilu, päiväkerhot, kirjasto, muskari, uinti, taaperojumppa, leipominen, ruuanlaitto, legot yms. pitävät esikoisen kiireisenä. Olen myös ajatellut välillä vieväni pariksi tunniksi 4H kerhoon viettämään aikaa muiden lasten kanssa ja samalla saan omaa aikaa.

 

Päiväkodissa pelkään eniten tauteja ja juuri sitä, että lastani ei ymmärretä. Nyt kun äippäloan aikana ei saa kotihoidontukea on painostus esikoisen hoitoon laittamiseen kasvanut lähipiirissä. Itse taas uskon, että hoito aiheuttausi vain sairastumisia ja kahden lapsen sijasta minulla olisi ainakin yksi sairas lapsi kotona vauvan lisäksi.

[hiljaisuus]

Maalaus, palapelit, kotityöt, ulkoilu, päiväkerhot, kirjasto, muskari, uinti, taaperojumppa, leipominen, ruuanlaitto, legot yms. pitävät esikoisen kiireisenä. Olen myös ajatellut välillä vieväni pariksi tunniksi 4H kerhoon viettämään aikaa muiden lasten kanssa ja samalla saan omaa aikaa.

 

Päiväkodissa pelkään eniten tauteja ja juuri sitä, että lastani ei ymmärretä. Nyt kun äippäloan aikana ei saa kotihoidontukea on painostus esikoisen hoitoon laittamiseen kasvanut lähipiirissä. Itse taas uskon, että hoito aiheuttausi vain sairastumisia ja kahden lapsen sijasta minulla olisi ainakin yksi sairas lapsi kotona vauvan lisäksi.

 

Samoilla linjoilla. Mitä isompi lapsi on, sen helpompi musta on ollut keksiä kaikkea kivaa yhteistä puuhaa.. Ulkoilut, pulkkamäki, leipominen, palapelit, HopLop, leikkipuistot, metsäretket.

Meillä on kummatkin lapset kotihoidossa ja nykyään leikkivät tosi kivasti yhdessä (toki tappelevat välillä leluista.)

Oon kanssa törmännyt ilmiöön, että isompi lapsi pitäisi (ulkopuolisten mielestä) viedä päivähoitoon, mutta omien kokemuksien mukaan meillä ainakin rullaa päivät mukavammin kun kumpikin lapsista on kotona. Vanhempi ei haluaisi hoitoon jos sisko jää kotiin ja sisko kitisee päivät leikkikaveria jos poika on jossain.

Töihin palaan keväämmällä (lapset silloin melkein 5 ja 2v2kk) ja silloinkin vaan "osittain" jolloin 10 hoitopäivää/kk riittää. Kiva viettää myös kotielämää ja käydä töissä, mutta 40h työviikko ei ihan vielä oikein kiehdo.