Ruokailevatko vanhemmat samassa rytmissä kuin lapsi?

[Chimelli]

Minullekin taaperon ateriarytmi sopisi paremmin kuin hyvin, yleensä ongelmana on lähinnä saada se ruoka aikaiseksi viikonloppuisin yhdeksitoista (en vain jaksa aloittaa ruoanlaittoa heti aamulla). Tai arkisin samantien kun tullaan ovesta sisään. Joten lapselle syötetään jotain jämiä ja itse ollaan nälissään Mies syö yleensä aamupalan lapsen kanssa yhdessä, mistä seuraa, että lapsi ei suostu syömään puuroaan, vaan lähinnä pelkkää juustoa Eli mieskin pitäisi saada syömään puuroa. Ei kai se olisi niin ongelma, mutta kun mies on niin tottunut leipään. Ja jos koko perhe söisi puuroa, sitä pitäisi keittää ihan järjettömät määrät aamuin illoin Aamulla ei meillä ainakaan käytännössä onnistu, kun yleensä mies raahautuu sängystä ylös siinä vaiheessa, kun lapsi itkee syöttötuolin vieressä ruokaa, ja minä raahaudun ylös siinä vaiheessa, kun lapsi on jo syönyt aamupalan (joka on niitä miehen leivän jämiä ).

[tigru]

Meillä on nyt vakiintuntu tällainen rytmi arkisin:

 

- Lapsi syö aamupuuron, jonka jälkeen mä syön aamupalan (koska muuten tyttö ei syö puuroa vaan himoitsisi mun leipää ja kinkkua, joita ei kuitenkaan syö niin paljoa että tulisi maha täyteen)

- Lounas, välipala ja päivällinen syödään yhdessä

- Tyttö syö iltapuuron "yksin", vanhemmat syö iltapalan myöhemmin kun tyttö nukkuu.

 

Viikonloppuisin on vaihtelevampaa. Yleensä syötetään tytölle lounaaksi jotain jämiä ja tehdään itse oma lounas tytön päiväuniaikaan. Eli viikonloppuisin voi olla päiviä, jolloin ei syödä yhtäkään ruokaa yhdessä. Tähän mä haluaisin muutoksen, mutta pitää vähän miettiä, miten se onnistuisi. Yleensä jompikumpi herää viikonloppuaamuna vähän myöhemmin, joten vielä 11 jälkeen ei ole nälkä.

 

Gerdan kommenttiin liittyen: Silloinkin kun kukaan ei syö lapsen kanssa, pöydässä yleensä istuu joku seurana. Tosin olen huomannut, että välillä lapsi syö puuronsa helpommin, jos ei ole ketään siinä vieressä, jolle voisi esittää pelleily-showta ("kato äiti, miten hienosti puuro lentää lattialle"). Siksi saatan joskus esim. tiskata tai siivota keittiössä samalla kun tyttö syö.

[violetti]

Me syödään pääsääntöisesti yhdessä kaikki silloin kun ollaan kaikki yhdessä kotona.

 

Arkisin kun mies ei ole kotona niin aamupalalla saattaa esikoinen syödä yksin tai sitten minäkin syön, mutta seurassa pyrin olemaan ellei vauvaa tarvitse juuri silloin ruokkia. Joskus iltapäiväpalan aikaan kyllä poika jää lopuksi syömään itsekseen kun syöminen kestää, kestää ja kestää kun mä laitan esim. tiskikonetta samassa huoneessa. Iltapala usein poika syö itsekseen ainakin jommankumman seurassa (toinen nyt yleensä vauvan kanssa) ja me syödään sitten vähän myöhemmin. Ennenkuin vauva tuli taloon niin jos poika vain söi niin oltiin kuitenkin seurassa.

[yell]

Aamiainen syödään samaan aikaan, yleensä otan isolle lautaselle puuroa, josta siirrän pojan lautaselle menekin mukaan ja itse syön sen jäljelle jäävän osan. Lounaalla syödään yleensä samaa ruokaa, eli eilistä lämmitettyä tai jotain helppoa kasvisjutskaa. Toisinaan riittää myös leipä ja jogurtti, pojasta huomaa kyllä jos ei ole "ruokanälkä".

 

Päivällinen aina samaa ruokaa samaan aikaan, eli mies hotkaisee oman annoksensa sekunnissa ja painuu suihkuun, mä syötän pojan ja syön oman jäähtyneen annokseni sen jälkeen. Iltapalaa ei syödä yhtä aikaa, me syödään miehen kanssa myöhemmin jos ollenkaan. Välipalaakin mä syön harvoin, yleensä tulee napsittua pojan hedelmälohkoja tai leivänreunoja siinä samalla.

 

Meillä auttaa esim. välipalojen menekkiin se, että nostetaan voileipätarpeet, hedelmät, kiisselikulhot yms. ihan ruokapöytään, ihan niin kuin päivällisellä, ja sitten aletaan puuhata välipalan tekoa kun molemmat istuu pöydässä. Kuoritaan, lohkotaan hedelmät, voidellaan leivät ja sitä rataa. Musta tuntuu, et tää tekee siitä tilanteesta jotenkin ruoka-aikamaisemman. Siis jos verrataan siihen, että mä vetäisin valmiin voileivän jääkaapista ja tökkäisin pojan eteen.

Edited October 11, 2010 by yell

[Guest Gerda]

Gerdan kommenttiin liittyen: Silloinkin kun kukaan ei syö lapsen kanssa, pöydässä yleensä istuu joku seurana. Tosin olen huomannut, että välillä lapsi syö puuronsa helpommin, jos ei ole ketään siinä vieressä, jolle voisi esittää pelleily-showta ("kato äiti, miten hienosti puuro lentää lattialle"). Siksi saatan joskus esim. tiskata tai siivota keittiössä samalla kun tyttö syö.

 

Joo, mä tarkoitinkin nimenomaan, että vanhemmat menee tyyliin katsomaan telkkaria ja lapsi jätetään yksin pöydän ääreen ja sehän on ihan eri kuin yllä kuvaamasi tilanne

[pinkdream]

Meillä tyttö on vasta puolen vuoden, mutta kyllä meillä vanhemmilla tulee olemaan opettelemista, että samaan ruokailurytmiin päästään.. Meillä varsinkin mies (!!!) eläisi vaikka pelkällä yhdellä lämpimällä aterialla. Ei siis välttämättä syö aamupalaa, iltapalaa jos jaksaa sellaista itselleen tehdä, joskus mä jaksan väsätä myös hänelle, kun teen itselle Ja yksi kunnon ateria syödään vaan yleensä päivässä. Meidän vanhempien ruokailurytmi on usein lähinnä; aamupala, lounas, iltapala...... Väliin voi tulla kyllä jotain välipalaa. Uskoisin, että sitten, kun tyttö tuosta kasvaa, niin meillä toinen lämmin ruoka on sellainen, että edes toinen on tytön kanssa pöydän ääressä, mutta syö esim. vaan leivän tms. ja tyttö syö sitten sillä aterialla joko jotain tosi nopeaa ja helppoa tai pakastimesta jotain valmista tai sitten eilisiä sapuskoja tms. Eli toinen lämmin ateria (=meillä lounas) olisi sitten se, kun kokattais koko perheelle ja syötäis kaikki yhdessä. Saa nähdä miten menee....

[askel]

Kyllikki-Kaarinan ja Mrs. H:n kanssa samoilla linjoilla: kyllä 2 lämmintä ateriaa päivässä menee ihan helposti. Meillä syödään koko perhe samaan aikaan ja samaa ruokaa, paitsi iltapalalla. Mielestäni tämä on tosi tärkeä asia lapsen tapakasvatuksen kannalta ja helpottaa arkea. Toki ois eri tilanne, jos ei jaksaisi syödä kahta lämmintä ateriaa päivässä, mutta mun ruokahalulla sitä ei tarvitse pelätä.

[hoobi]

Meillä syödään yleensä vain päivällinen samaan aikaan, mutta jokaisella ruualla on kyllä jompikumpi vanhemmista aina pojan seurana (ja apuna ). Lounas on pojalla yleensä edellisen päivän ruokaa tai satunnaisesti jotain einesruokaa, jonka mies lämmittää ja on pojan seurana tämän syödessä. Päivällisen teen minä töistä tai koulusta tullessani. Yleensä miehelle ja pojalle oman ruuan ja itselleni oman. Silloin istutaan sitten aina koko perheen voimin ruokapöydässä.

[Crème]

Meillä nyt ei vielä syödä mitään kiinteitä, mutta sitten kun tyttö on isompi niin aion vähintäänkin istua hänen kanssaan siinä pöydässä. Tuttavaperheessä parivuotias lapsi syö aina yksin (eli lapsi istutetaan tuoliin, käsketään syödä ja vanhemmat menee tekemään omia juttujaan), se näyttää musta vähän pahalta...

 

Olen myös kauhistellut tätä tapaa tuttavaperheissä. Mistä lapsi saa syömisen ja ruokatapojen mallin jos kukaan ei koskaan sitä näytä. Meillä syödään enimmäkseen yhdessä tai ainakin istutaan seurana.

Edited November 30, 2010 by Crème

[Sadetuuli]

Meillä ei kovin usein syödä samaan aikaan (lapset 5 ja 3), päivällinen on ainoa, kun istutaan saman pöydän ääressä kaikki yhtä aikaa. Ja viikolla, kun mies tekee pelkkää iltavuoroa, ei aina sitäkään, mä en nimittäin usein viitsi tehdä ruokaa silloin. Jos siis on vaikka vähän jäänyt jotain edellispäiväistä mitä antaa lapsille. Lapset ovat muutamana päivänä viikossa päiväkodissa, joten silloin ei tartte miettiä lounastakaan. Meillä mies herää aina myöhään ja yleensä lapsilla on jo lounasaika käsillä, kun se herää. MIes ei kotipäivinä yleensä syö mitään ennen päivällistä... Ja mä syön yleensä lasten aamunpalan ja lounaan välissä itse aamupalaa (heti aamulla en pysty syömään) ja sitten syödäänkin päivällistä seuraavaksi. Iltapalaa syödään aina lasten mentyä jo nukkumaan.

 

Yleensä lapset syövät siis keskenään, istun joko seurana tai puuhailen keittiössä jotain samalla.

[Edwina]

Mulle riittää aamupalaksi kuppi kahvia (syön aamupalan n. tunnin kuluttua siitä, kun oon herännyt - en oo koskaan kyennyt syömään heti) ja samalla syötän esikoiselle aamupuuron. Lounaan tyttö syö myös yksin (tietysti niin, että istun itse vieressä) ja lounaan jälkeen tyttö meneekin unille, jolloin saan itse syödä ja vieläpä rauhassa. Välipala syödään yhdessä päikkäreiden jälkeen ja niin myös päivällinen (mies on myös useimmiten tuolloin samaan aikaan ruokapöydässä). Iltapalan tyttö syö yksin, mutta taas niin että jompi kumpi meistä on pöydän ääressä tytön seurana.

[Hibi]

Meillä syödään yhdessä viiden iltaruoka. Muutoin lapsi syö omaan aikaan, tosin aina joku istuu hänen seuranaan vaikka onkin syönyt itse alle vuoden ikäisestä saakka. AAmupaloja kun ei meillä aikuiset syö ja harvemmin kunnon luonastakaan, iltapala nautitaan rauhassa sitten kun lapsi on yöunilla. Asia olisi varmasti toisin jos olisi yhtään huonosyömänen tai kranttu lapsi, tällaisellehan esimerkki on valtavan tärkeää, mutta meille sattui tulemaan lapsi jolle syöminen on ollut aina helppoa kuin heinän teko, oli lautasella sitten lihapullia tai paperinpalasia.

[susan]

Meillä pyritään siihen että yksi ateria (joko lounas tai päivällinen) syödään samaan aikaan. Toteutus sitten voi vähän mättää.. Mulla itselläni on "ruoka-ongelma" ( ) enkä ikikuunapäivänä pystyisi siihen että söisin yhtä usein kuin tyttö (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala - noin yleensä) ja mitä mä olen ravitsemusterapeutilla käynyt niin hänen mukaansa riittää ihan hyvin se yksi yhteinen ateria. Useimmiten kyllä istun pöydässä seurana kun tyttö syö tai sitten juuri niin että tiskaan tai jotain muuta siinä samalla jos näyttää että aletaan pelleilemään just tyyliin "kato äiti kun tää puuro lentää kivasti pitkin seiniä". Silloin on parempi että tytöllä ei sitä yleisöä ole vaikka samassa huoneessa ollaankin.

Ja mitä tulee tuohon ruokailun ja ruokatapojen oppimiseen. Ainakin meillä tyttö oppi ihan itse syömään lusikalla ja juomaan mukista vaikkei taatusti läheskään tarpeeksi sitä mallia ollut nähnyt josta voisi oppia. Tietysti pöytätapojen opettaminen sitten on erikseen.

[Hilde]

Aamupalan tyttö (melkein 5v.) syö päiväkodissa, samoin muutkin arkiruuat. Iltaruoka syödään yhdessä, mutta iltapala eriaikaan eli aiemmin kuin aikuisilla.

 

Nykyisin vapaa-aamuna tyttö on alkanut omatoimisesti hakea leipää kaapista, osaa voidella sen ja viedä tarvikkeet jääkaappiin + astiat tiskikoneeseen. Se on jotenkin herttaista, kun tekee tämän puhtaasti omasta halustaan ja selkeästi kokee olevansa hyvin taitava. Iso pieni kulta . Viikonloppusiin sitten on kaksi yhteistä ruokaa (lounas ja päivällinen), joskus kolmekin jos syödään aamupalaa yhdessä. Välipalan aikuiset kuittaavat kahvilla, joten siinä on jompi kumpi paikalla pöydässä, harvoin molemmat.

 

Meillä kaikki laittavat ruokaa, ja tyttö on usein apulaisena tuomassa tarvikkeita ja lisäämässä niitä ruokiin. Osaa hyvin noudattaa ohjeita ja yleensä luomme tunnlman, että tyttö on "pääkokki" ja aikuinen auttaa vaikke todellisuudessa ihan näin ole. Mitään erillisiä lasten ja aikuisten ruokia meillä ei koskaan ole ollut, kun pyritään kaikenkaikkiana syömään tosi terveellisesti eikä vahvoja mausteita ja valmisruokia juurikaan käytetä. Jos käytetään niin sitten tyttö maistaa niitäkin. Viimeeksi linssi-kukkakaalitortilla oli aluksi vähän kova pala tytölle, mutta kyllä se sitten alkoi uppoamaan kun ei muuta ruokaa tarjottu tilalle...

Edited March 4, 2011 by Hilde

[andromeda]

Aamuisin annan yleensä pojalle puuron ensin ja alan syömään itse vähän myöhemmin. Häneen kun yleensä iskee ruokakateus ja saa sitten puuron syötyään vähän leipää ja juustoa (suurinta herkkua)halutessaan. Lounaan syö yksin yleensä ja mä syön sitten välipalaa kun hän on päiväunilla. Päivällinen syödään koko perhe yhdessä. Iltapalan saa syödä yksin ja vanhemmat rauhassa illemmalla kahdestaan. Olen kyllä huomannut, että parhaiten ruoka maistuu kun saa syödä samaa ruokaa ja samaan aikaan muiden kanssa. Joten kaikki uusien ruokien maistamiset on parempi hoitaa päivällisen yhteydessä.

[mea4]

Me syömme kotona ollessa aina yhdessä koko perhe. Jos meillä vanhemmilla ei niin kova nälkä esim. lounasaikaan ole, otetaan vain vähän ruokaa lautaselle ja syödään se. Lasten vuoksi tulee itsekin syötyä paljon terveellisemmin kun sekä aamulla että illalla syö puuroa. Pidän tärkeänä sitä että ruokailuhetki on perheen yhteinen hetki ja varsinkin päivällisaikaan juttelemme yhdessä päivän tapahtumista kun mies on tullut töistä kotiin.

[sin]

Meillä syödään yleensä aamupala ja joko lounas tai päivällinen yhdessä koko porukka, muuten mennään sen mukaan kuka milloinkin tytön kanssa on. Itse syön 2 lämmintä ateriaa päivässä yleensä, mies ei aina edes yhtä, riippuen työpäivistä. Aamupalalla syödään puuroa koko porukka, hyvin ehdin lapioida vuoronperään omaan suuhun omalla lusikalla ja tytön suuhun tytön lusikalla, vielä kun tytöllä on jotain jota napsia omin sormin pöydältä, maissinaksua tai leipää tai hedelmänpaloja. On kyllä tehnyt tää ruokarytmin muutos ihmeitä, jaksaa enemmän ja painokin putoaa kun syö vähemmän kerralla, eikä illalla tule naposteltua niin paljon turhaa, kun on syönyt kunnon iltapalan ennen kuin kippaa tytön nukahdettua itsensä miehen kainaloon karkkipussin seuraksi..

[Guest *OÄ*]

Oikeastaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana on tullut tavaksi syödä pojan kanssa joka päivä samaa aikaa. Aiemmin syötiin silloin tällöin samaa aikaa, ruokailu oli sellaista pelleilyä ettei siinä saanut mitään ruokarauhaa. Reilu puoli vuotta sitten poika aloitti hoidossa ja meillä vakiintu päivän ruokailu ja muu rytmi. Aamupalan ja lounaan poika syö 3kertaa viikossa hoidossa, ja kotona syödään kaksin päiväruoka ja iltapala, kotipäivinä syödään kaikki ruoat samaa aikaa ja vkl saadaan suht usein mieskin houkuteltua ruokapöytään.

[nipsu85]

Syön itse 5 ateriaa päivässä lasten kanssa, joista iltapalan tekee yleensä isä.

Jo pelkästään työn takia syödään yhdessä (olen pph), hoitolapset on hoidossa 7-n.17.30, joten heidän kanssaan syödään neljä ateriaa/päivässä. Oma siinä mukana (poika on eskarissa, joten syö kanssamme muut paitsi lounaan) Isä on yleensä mukana myös päivällisellä, kun kotiutuu ja iltapalan teko on jääny iskän harteille, kun ite kuitenkin teen kaikki muut ruoat. Tässä järjestelyssä eniten harmittaa se, ettei tuo yhteinen päivällishetki ole enää "rauhoitettu", vaan siinä mukana on kaksi hoitolasta, joten ei voida enää oikeen puhua päivän kulusta tai mieltä askarruttavista asioista. Sitten ilta on kuitenkin tosi lyhyt ja iltapala-hetki ei lapsilla yleensä kestä montaa minuuttia.. Viikonloppuisin pyhitetään ruokailut perheen pariin..

[pinkdream]

Meillä tyttö on vasta puolen vuoden, mutta kyllä meillä vanhemmilla tulee olemaan opettelemista, että samaan ruokailurytmiin päästään.. Meillä varsinkin mies (!!!) eläisi vaikka pelkällä yhdellä lämpimällä aterialla. Ei siis välttämättä syö aamupalaa, iltapalaa jos jaksaa sellaista itselleen tehdä, joskus mä jaksan väsätä myös hänelle, kun teen itselle Ja yksi kunnon ateria syödään vaan yleensä päivässä. Meidän vanhempien ruokailurytmi on usein lähinnä; aamupala, lounas, iltapala...... Väliin voi tulla kyllä jotain välipalaa. Uskoisin, että sitten, kun tyttö tuosta kasvaa, niin meillä toinen lämmin ruoka on sellainen, että edes toinen on tytön kanssa pöydän ääressä, mutta syö esim. vaan leivän tms. ja tyttö syö sitten sillä aterialla joko jotain tosi nopeaa ja helppoa tai pakastimesta jotain valmista tai sitten eilisiä sapuskoja tms. Eli toinen lämmin ateria (=meillä lounas) olisi sitten se, kun kokattais koko perheelle ja syötäis kaikki yhdessä. Saa nähdä miten menee....

 

Päivittelen tilannetta. Me ollaan nyt viimeisen kuukauden aikana opittu syömään kaikki samassa rytmissä. Iltapalan tyttö syö usein yksin niin, että joku istuu siinä vieressä, koska mä itsekkin tykkään syödä iltapalan vasta, kun on saanut tytön nukkumaan ja voi rauhassa syödä.

Mutta aamupala ja kaksi lämmintä ateriaa syödään tytön kanssa. Välipalan kanssa on vähän niin ja näin, yleensä mäkin pyrin jotain pientä syömään, mutta tyttökin syö sitä niin huonosti, että välipala saattaa muutenkin jäädä joskus jopa kokonaan välistä.

[talvi]

Syödään samaan aikaan usein, mutta ei joka aterialla. Esim. iltapalalla lapset syövät ja heidän mentyään nukkumaan me aikuiset syömme oman iltapalamme.

[Juksu]

Hieman vaihtelee. Aamupalan syön aina pojan kanssa, lounaan useimmiten myös, mutta joskus syötän esim. avoimessa pk:ssa ja syön itse sitten vasta kotona kun poika on päikkäreillä. Päivällinen syödään yleensä koko perhe yhdessä, kun mies on tullut töistä. Iltapalan kanssa menee niin, että joskus syödään kaikki, joskus minä ja mies syödään vasta kun poika on mennyt nukkumaan.

[Ivy]

Lounas ja iltaruoka syödään lähes aina yhdessä. Aamu- ja iltapalat sekä välipalat vähän tilanteen mukaan.

[niisu]

Me syödään lounas ja päivällinen yhdessä. Jos ei syödä aamupalaa ja iltapalaa yhdessä, niin ainakin toinen vanhemmista istuu lapsen kanssa pöydässä. Ei vaan raskita laittaa lasta syömään yksin.

[Salma]

Samassa rytmissä, pääsääntöisesti.