*NuuNuu*

Tunnetko katkeruutta plussanneita kohtaan?

318 posts in this topic

Eli silloin kun itsellä yritys venyy ja venyy ja tuntuu ettei ikinä onnistu, niin tuntuuko toisten vauvauutiset pahalta?

 

 

Kun jossain lehdessä joku julkkis ilmoittaa "yllätysvauvasta" tai joku joka on "vahingossa" tullut raskaaksi, hehkuttaa sitä onnea, mitä sinä et ole vielä saanut kokea?

 

Tuntuuko pahalta? vai eikö tunnu missään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse tunsin ihan viiltävää katkeruutta välillä, kun kuulin jonkun tutun odottavan tai jonkun saavan "vahingonlaukauksen"

 

Tuntui ihan hemmetin pahalle... Tuli monet itkut väännettyä, että miksi noille, miksi ei meille?

 

Osasi myöskin olla onnellinen läheisten ihmisten odotuksesta, mutta silti se mustasukkaisuuden kamala peikko vaani yllä koko ajan...

 

Myöskin heti ehkäisyn lopettaneiden plussaukset tuntui jotenkin epätodellisille... Monesti etsi itsestään vikaa, että mikä tässä mättää, kun haluaa lapsia yli kaiken, mutta kun niitä ei ala kuulumaan... Miksi muut saa niin helposti...

 

 

 

Nyt kun itse jo odottaa, niin sitä ajattelee, että monikohan on samassa tilanteessa ja mielessään kiroaa tämänkin raskauden... :unsure: Meillä yritystä oli takana vuosi ja se on todella lyhyt aika joidenkin muiden odotuksen odotukseen... Monesti meinasi usko loppua kesken, että saadaanko me ollenkaan sitä omaa pikkuista... ja eihän se vieläkään ole 100% varmaa vaikka odottaakin... :unsure: Mitä vain voi vielä tapahtua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen aihe. Itse en muuta kommentoi (ei ole yritystä ollut vielä) kuin että mielestäni tuollaiset Lap81:n kuvaamat tunteet ovat täysin ymmärrettäviä, vaikka joku ne ehkä tuomitseekin. Sen voin sanoa itsekin, että mielestäni plussaaminen heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen tuntuu epätodelliselta. En osaa olla katkera, kateellinen, surullinen tms. (siksikin kun ei tuota yritystä ole), mutta nimenomaan uskomattomalta se tuntuu, miten helposti joillakin voi tärpätä. Tämä tunne johtuu siitä, kun olen ekoja luomumenkkoja pillereiden jälkeen odottanut 7 kk (ja tässä ajassa joku on ehtinyt melkein pyöräyttää vauvan :blink: )...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meita oli kaksi kaveripariskuntaa samassa elamantilanteessa viime kesan loppupuolella etelanmatkalla, kummallakin pikkuiset taaperot. Siella reissussa sitten paljastin etta pikkukakkonen saa tulla kun on tullakseen, ei ehkaista. Kaverini kaytti viela siina vaiheessa pillereita, mutta joskus tulevaisuudessa halusivat toisen vauvan. Meilla oli samanlaiset kuukautiskierrot ja vitsailtiin, kuinka otetaan uutta vuotta vastaan raskauspahoinvoinnin kourissa... Nyt kaverilla rv 25 jotain ja ma en oo vielakaan raskaana. Tottakai olen ihan hirmu onnellinen heidan puolestaan, mutta samalla kun yha useammat kuukautiset ilmaantuvat, kirpaisee aina vaan enemman. Kun en enaa halunnut kaverin kyselevan tilanteesta (hanella on tapana tiedustella asiaa joka kerta kun nahdaan), sanoin etta me pidetaan taukoa ja aion keskittya nyt tyonhakuun....

En siis tunne katkeruutta, mutta jotakin...kipeeta haikeutta, tjsp.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä tunnen.

Yritystä nyt ei ole vielä ihan hirveen kauaa takana (päälle 8kk), mutta kyllä siltikin tunne pistävää katkeruutta kun kuulen plussauutisia.

Useimmiten olen kyllä onnellinen plussaneitten puolesta, mutta silti voin olla todella katkera. Eikä mun mielestä näistä kumpikaan sulje toistansa pois.

Katkeruus varmaan johtuu eniten juuri kysymyksestä "miksi plussa ei osunut meille?". Tiedän että muiden plussat ei ole meiltä pois, enkä haluaisi ottaa sitä onnea plussaneilta pois.. ääh, hirveen vaikea selittää tälläistä asiaa..

Sitten taas kun näen raskaana olevia naisia tai vauvoja/lapsia, ei herää mitään katkeria tuntemuksia.. Jotenkin mää en osaa edes kuvitella käsiini lasta, tai itselleni pyöreätä raskausvatsaa.. Mulla on tällä hetkellä ajatukset vasta siinä plussaamisessa, enkä eteenpäin haluakkaan ajatella ennenkuin se plussa on tullut, näin ehkä juuri välttääkseni ylimääräiset katkeruuden tunteet.

 

Ennen yritystä en tuntenut minkäänlaisia katkeruuden tunteita kuullessani plussa-uutisia..enkä kyllä vielä edes yrityksen alkupuolella, mutta mitä kauemmin ollaan yritetty ja mitä enemmän on epävarmuus jms. lapsen saannin suhteen kasvanut, sitä suurempi on katkeruus..

 

Ns. Vihan tunteita sitten taas ehkä herättää sellaiset "rehentelijät" esim. vauvakuumeeseen tulevat "huutelijat"..Tyyliin enpä ole kirjoitellut tänne ennemmin, mutta tulinpahan ilmoittamaan että lainasin miehen pyyhettä ja nyt pukkaa vauvaa tai ystäväni joka kertoessaan olevansa raskaana, totesi että mielummin olisin kyllä koiran ottanut <_<

 

Mutta kuten sanottu, katkeruutta ja kateellisuutta kaikki :rolleyes: ja kuitenkaan en halua itseäni mihinkään kuplaan luokitella, johon kukaan ei uskalla kertoa vauvauutisiaan ja lapset mulle esitellään vasta kun pääsevät ripille ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä yritys kesti loppujenlopuksi vain reilut kaksi vuotta ja sinä aikana esim. teini-ikäinen pikkusiskoni ehti tulla "oho-hups"-raskaaksi satunnaiselle poikaystävälle. Täytyy myöntää, että tuntui kyllä TOSI pahalta ja katkeralta. Varsinkin kun itse veteli kaikenmaailman pillereitä tiesmillä pitkäntähtäimen sivuvaikutuksilla raskauden aikaansaamiseksi.

 

Tutuntuttujen "ekasta yrityskierrosta raskaaksi"-uutisten jälkeen monesti miehelle itkin, että miksei se plussa koskaan löydä meille vaan aina muille, mitä ollaan tehty väärin.

 

Näin jälkiviisaana tuntuu vähän hölmöltä, mutta kun olisi joku kristallipallo, josta kurkata, että ahaa, vauva tulee silloin ja silloin, elämä olisi paljon helpompaa. Tsemppiä kovasti kaikille kärvistelijöille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin erittäin katkera kun työkaverini sai plussan muutaman kuukauden minun km :n jälkeen. En oikein voinut olla iloinen hänen puolesta kuin vasta oman uuden plussan jälkeen. Onneksi hän taisi tajuta tilanteen ja jätti odotus-aiheiset puheet vähemmälle. Muut työtoverit taas keskustelivat miettimättä hänen odotuksestaan vaikka minä olin paikalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kyllähän tuota jonkinasteista katkeruutta tuntee. Etenkin lukiessa julkkisten tai mukajulkkisten tärpistä vahingossa tai heti. Ja silloin, kun käydään tosiaan vauvakuume ketjussa vain huikkaamassa että on raskaana, ilman aiempaa keskustelua.

 

Viime vuonna yrityksen aikana kyllä oli tosi kateellinen ja katkaera, vaikka se ei itseltä ollutkaan pois. Ehkä tässä yrityksessä osaisin olla asian kanssa avarakatseisempi. Katsotaan kuinka käy. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on yritystä takana vasta nelisen kuukautta, mutta tunnustan jo tirauttaneeni itkut kuullessani erään ei niin läheisenkään ihmisen odottavan vauvaa. Kuullessani uutisen ajatuksissa pyöri vain, että meillä on sentään koulut käytynä, hyvä parisuhde ja avioliitto, johon vauva olisi voinut mahtua paljon paremmin kuin niille toisille.

 

Oma reaktio hämmästytti silloin itseänikin ja nyt se tuntuu lapselliselta..

Nyt osaan jo iloita heidän puolestaan ja odotella tyytyväisenä vain sitä omaa tärppiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Näin jälkiviisaana tuntuu vähän hölmöltä, mutta kun olisi joku kristallipallo, josta kurkata, että ahaa, vauva tulee silloin ja silloin, elämä olisi paljon helpompaa. Tsemppiä kovasti kaikille kärvistelijöille!

 

Juuri näin! Siis jos vain tietäisi että kyllä meilläkin tärppää, niin varmaan jäisi katkeruuskin pois..mutta se ei ole mahdollista.. Mää vähän luulen että mulle tulee kanssa aika lailla samanlaiset tunteet kun se plussa saadaan..

Kiitos tsempeistä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun laitettiin yrittäminen tauolle viime syksynä (meistä oikeastaan riippumattomista syistä), olin kyllä jollain tavalla katkera niille naisille, jotka pallovatsoineen tulivat kadulla vastaan. Sen sijaan foorumilla plussanneiden puolesta osasin olla iloinen. Jotenkin omaan tilanteeseensa oli sen verran tuskastunut, että olisi halunnut "normaalielämässä" unohtaa koko asian ja sitten vastaantulijat muistuttivat olemuksellaan siitä. Foorumille tulo on kuitenkin joka kerta oma päätös.

 

Olen ihmetelly, että miten jotkut plussaakin ekasta kierrosta ehkäisyn jättämisen jälkeen. Onko silloin ollu sitten kyseessä joku muu kuin hormonaalinen ehkäisy ja kierto normaali? Jos me alettaisiin nyt yrittää ja tulisin ensimmäisestä kierrosta raskaaksi, kokisin asian niin että yritysaikaa on yhteensä viime kesä, jolloin yritettiin ja sitten tämä yksi kuukausi. (Hormooneihin en ole tässä välissä koskenut.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä olen katkera kakkiainen. Siis tooooodella katkera. Olen ikävä ihminen luonteeltani, katkera, kateellinen, kyyninen, skeptikko, surullinen jne.

Tämä jatkuva yritys (takana vasta 7kk) ja epäonnistuminen saa sen aikaan. Mä olen jo monta kertaa kuollut sisältä vähän enemmän kun joku valopää on kertonut, ettei hän olisi raskaaksi edes heti halunnut mutta hups vaan kun niin kävi yms. No helppoahan se niiden on, kun ei ole tarvinnut tuntea tätä fiilistä. Oloa, jossa epäilee koko omaa naiseuttaan ja sitä mitä järkeä koko elämässä on, jos kerran ei pysty lisääntymään.

MUTTA siltikin olen myös tuntenut äärimmäistä iloa kun joku täällä pitkään pyörinyt on onnistunut yrittämisessä ja saanut sen plussan. Se on aina hieno juttu. Vaikeinta on suhtautua näihin, jotka eivät ollenkaan tajua, että kaikille se plussa ei niin vaan tulekaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itseä v....taa lähinnä silloin, kun kuulen jonkun alkkiksen, narkkarin tms. saaneen lapsen tai jättäneen lapsensa vaille hoitoa jne. Miksi lapsia pitää syntyä sellaisille, jotka jättävät ne kylmällä yksin pihalle pelastaakseen lapsen omilta hallusinaatioiltaan? Tai sellaisille, jotka tasaisesti laiminlyövät lapsensa hoidon tai pahoinpitelevät lapsiaan... :angry:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin kateellinen muiden vauvoista jo ennen oman yrityksen alkua. Kateus ehkä jopa hiukan helpotti kun yritys alkoi, koska saatoin ajatella "kohta meilläkin". Sitten kun yritys kesti ja kesti, niin kateus puski esiin. En ole kateellinen narkkareille, alkoholisteille yms. luusereille, heillä on niin vaikeaa (säälin toki lasta, mutta kateutta se ei ole). Olen kateellinen niille, joilla on kaunis koti, rakastava mies, hyvä ura, paljon ystäviä, yms.

 

Ja kauniisti pyöristyvä vatsa.

 

Kun vihdoin itse tulin raskaaksi, tuntui, että ympärilläni oli paljon kateellisia ihmisiä. Ehkä jopa enemmän kuin niitä aidosti iloisia. Tai ehkä se vaan kuvittelen, kun olen itse aina niin kateellinen muille. Minä kamala ihminen. :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä sitä oli katkera. :(

Yksi nupullaan oleva ystävyyssuhde olisi varmaan päättynyt jos en pian olisi itsekin plussannut.

Meilläkin yritystä kuitenkin oli takana vasta 1 v. 4kk kun plussa tuli, mutta kyllä sitä oli jo noin

puolen vuoden yrityksen jälkeen aika riekaleina, kun plussista kuuli, koska meillä oli jo ongelmat

tullut siinä vaiheessa tietoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ystäväpiirissä ja sukulaisten keskuudessa tuntuu vauva uutisia tulevan kovin usein. Olen suhtautunut uutisiin aika eri tavalla. Toisten uutiset aiheuttavat katkeruutta, kun ovat tulleet heti ehkäisyn jättämisen jälkeen heti raskaaksi. Tosin nämä henkilöt yleensä laukovat niitä kaikkein sopimattomimpia ohjeita. Sellaset ystävät, joilla tiedän olleen yritystä pitkään tai ovat olleet jo hoidoissa olen vilpittömän onnellinen. Nämä vauva uutiset ovat parhaita siksikin, että ne antavat taas itsellekkin uskoa, että ehkä meilläkin joskus vielä onnistaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä ei ole vielä katkeruutta sillä yritys on alkanut uudestaan vasta hetki sitten. Mutta voin hyvin ymmärtää katkeruuden tunteet. Ei sillä mitään pahaa tarkoiteta, vaan ne ovat vain tunteita...

Edited by Ellipsi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä tunsin ja tunnen edelleen. Esikoista yritettiin 5 vuotta ja joka ikinen plussa satutti ihan saatanasti ja se vauvan syntymä vielä enemmän. Parhaillaan meidän pienestä kaveri- ja tuttavapariskunnasta 8 oli raskaana. Ja saa nyt sit nähkä kuinka pitkään kakkosta joudutaan yrittämään, mutta huomaan jo että joka ikinen raskaana vastaantuleva satuttaa ihan hirveästi

Share this post


Link to post
Share on other sites

kyllä aina välillä tunnen.

Meillä on yritystä ollut jo noin viisi vuotta. välillä ollaan oikein yrittämällä yritetty ja välillä sitten taas vähän sillee, että tärppää jos tärppää. Nyt on taas pitkästä aikaa ainakin viikon verran jo ollut sellainen masennus ja ahdistus kun vauvoja ja vauvamasuja näkyy ihan joka puolella...

Edited by Narskutus

Share this post


Link to post
Share on other sites

Välillä on vähän katkera olo...

Kaikkein pahin oli kun istuin kaverin seurassa koko päivän sairaalassa kun hän odotti aborttia... n.3kk abortin jälkeen alkoi, mä haluan vauvan selitykset ja eikä kulunut kauan niin oli uudestaan raskaana ja niin onnellinen että...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yrityksen alussa en ollut katkera tai kateellinen. Ajattelin ylevästi, että muiden onni ei ole minulta pois.

 

Fiilikset nyt kun yritystä on takana vuosi ja yksi kohdunulkoinen raskaus: Olen katkera ja kateellinen. Kun vihaamani *maailman vmäisin* työkaverini viime viikolla kertoi minulle että hän on raskaana niin tärisin vessassa töissä vihasta, katkeruudesta ja surusta. Tällä hetkellä tunnen vain vihaa tätä naista kohtaan.. ok, taustalla on muutakin erimielisyyttä mutta tämä oli se kuuluisa viimeinen naula arkkuuni.

 

Myös julkkisten raskaudet ärsyttävät, ei vain kiinnosta lukea niistä.

 

Läheisten ystävien onni ei onneksi vielä ärsytä, mutta jos tätä jatkuu useita vuosia niin voin vain kuvitella että nekin alkavat ärsyttämään. Tai joo, se ärsyttää kun ne joilla on yksi lapsi suunnittelevat jo toista. Miksi ne saa kaksi ja minä en yhtään? Epistä.

 

Jeps, eipä anna tämä viesi kauhean kaunista kuvaa minusta.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Välillä on vähän katkera olo...

Kaikkein pahin oli kun istuin kaverin seurassa koko päivän sairaalassa kun hän odotti aborttia... n.3kk abortin jälkeen alkoi, mä haluan vauvan selitykset ja eikä kulunut kauan niin oli uudestaan raskaana ja niin onnellinen että...

 

No jos tollainen ei ahdista ja katkeroita, niin täytyy olla yli-ihminen. <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän se vähän semmoista hampaiden kiristelyä on, kun kuulee tutulta, että meille tulee vauva! Erityisesti silloin, kun kyseessä on ekasta laakista raskautuminen. Ottaahan se nyt päähän, että jollain toisella onnistuu helpommin. Tuntemattomien raskaudet ei vaikuta millään tavalla omiin ajatuksiin, mutta annas olla kun kyseessä on tuttu. Riippuu se tietysti siitäkin, kuka siitä vauvauutisesta kertoo. Toisten tuttujen raskaudesta pystyn olemaan vilpittömästi iloinen ilman katkeruutta, ja toisten masuasukille oon sairaan kateellinen. Kateudestahan se suurin osa siitä katkeruudesta koostuu.

Kyllähän sitä tietysti iloitseekin vauvauutisista, mutta ei sitä iloa pysty ihan kauheen nopeasti näyttämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Välillä on vähän katkera olo...

Kaikkein pahin oli kun istuin kaverin seurassa koko päivän sairaalassa kun hän odotti aborttia... n.3kk abortin jälkeen alkoi, mä haluan vauvan selitykset ja eikä kulunut kauan niin oli uudestaan raskaana ja niin onnellinen että...

 

 

siis ei ole totta :unsure: mua oikeesti järkyttää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now