*NuuNuu*

Tunnetko katkeruutta plussanneita kohtaan?

318 posts in this topic

kuumeiluryhmissä varsinkin otti joskus päähän kun itse vajaa vuosi oli jo yritetty,ja sitten ryhmään liittyi uusi jäsen jolla ehkäisy juuri lopetettu ja parin viikon päästä tultiin sanomaan että jee,plussa tuli :) silloin kyllä kävi hieman kateeksi,mutta onneksi se omakin plussa tuli :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jonkinlaista katkeruutta joo tai kateutta. Mutta tietysti myös iloa. Onhan se aina yhtä hieno ja onnellinen asia, sattui se kenelle tahansa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katkeruutta taidan tuntea vain näitä tapauksia kohtaan, joissa lapsesta/lapsista ei huolehdita. Miksi lapsia suodaan niille, jotka hyvä kun itsestään osaavat huolehtia (tällä tarkoitan alkoholisteja/narkkeja yms.)? Kun maailmasta taas löytyy niin paljon hyväsydämisiä ihmisiä, joille soisi sen ilon paljon mielummin...

 

Tietysti hieman kateutta aiheuttaa aina itselle myös se kun menkat kerta toisensa jälkeen alkavat ja juuri silloin kaupungilla/töissä kävelee vastaan ainakin joka toinen nainen maha pystyssä ;) Mutta silloin pitää vaan olla iloinen muiden puolesta ja toivoa, että kyllä se vielä itselläkin tärppää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minullakin muiden vahinkoraskaudet ja ensimmäisestä yrityskierrosta plussanneet satuttavat kaikista eniten. Mitä pidempään raskautunut pari on lasta yrittänyt, sitä paremmin pystyn myös iloitsemaan toisten raskaudesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua on alkanut ahdistaa vastaan tulevat raskaana olevat ja pienet vauvat. Myös Facebookissa tulevat vauvauutiset aiheuttaa tavallaan kateutta.

 

Mut kait se on ihan normaalia, jos toive on kova ja plussassa jonkin verran kestää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt voin ihan rehellisesti tunnustaa, että kun yritystä on takana jo vähän kauemmin, niin todellakin ahdistaa ja kateutta herättää muiden vauvauutiset. Tuntuu myös, että vähintään joka toinen vastaan tulija on raskaana ja melkein kaikilla muilla on lapsia, paitsi itsellä. Iloitsen kyllä uutisista, mutta samalla pieni kateuden peikko huutelee rumia. Hieman pidempään yrittäneiden uutisista ilahdun, eikä se oikeestaan herätä katkeruutta, vaan enemmänkin toivoa, että on mahdollista tulla raskaaksi pidempäänkin yrittäneenä. Mutta vahinkoraskaudet pistää kyllä kiehauttamaan päässä ja suurta kateutta herättää myös yk1 onnistujat. Ja pitää tunnustaa, että kaverin tytön ristiäisissä kävi kyllä mielessä, että meilläkin olisi jo vauva jos olisi heti tärpännyt. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

iiki: Komppaan sua ihan täysillä :) 

 

Mullakin on nyt alkanut toden teolla herättämään kateutta lähipiirin vauvauutiset. Oikeastaan oon melkeinpä hämilläni siitä, että koen näin  voimakkaita (melko negatiivisia) tunteita. Kun kuitenkin oon iloinen muiden onnesta, mutta silti tulee se tunne, että "miksen minä..". 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myönnän olevani niin pieni ihminen, että olen tuntenut todella suurta kateutta kun sukulaiset ja ystävät ovat plussanneet ekalla yrittämällä. Aluksi olen tietenkin iloinen aina kaikista vauvauutisista, mutta kun meillä on yritystä takana jo reilusti yli 2vuotta niin myöhemmin aina sitten hiipii takaraivoon se katkera ajatus että miksi en ikinä minä, miksi kaikki muut ja tätä olenkin kotona yksinäni itkenyt monet kerrat. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt voin ihan rehellisesti tunnustaa, että kun yritystä on takana jo vähän kauemmin, niin todellakin ahdistaa ja kateutta herättää muiden vauvauutiset. Tuntuu myös, että vähintään joka toinen vastaan tulija on raskaana ja melkein kaikilla muilla on lapsia, paitsi itsellä. Iloitsen kyllä uutisista, mutta samalla pieni kateuden peikko huutelee rumia. Hieman pidempään yrittäneiden uutisista ilahdun, eikä se oikeestaan herätä katkeruutta, vaan enemmänkin toivoa, että on mahdollista tulla raskaaksi pidempäänkin yrittäneenä. Mutta vahinkoraskaudet pistää kyllä kiehauttamaan päässä ja suurta kateutta herättää myös yk1 onnistujat. Ja pitää tunnustaa, että kaverin tytön ristiäisissä kävi kyllä mielessä, että meilläkin olisi jo vauva jos olisi heti tärpännyt. :girl_sigh:

Ihan samoja ajatuksia täälläkinpäin. Tottakai sitä on onnellinen muiden puolesta, mutta samalla takaraivossa kolkuttelee ajatus, että miksei jo meilläkin ja miksi kaikilla muilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tunne mielestäni, osaan iloita toisten puolesta. Jonkinasteista turhautumista ja kiukkua omaa tilannetta kohtaan kylläkin :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän sitä jonkinlaisia kateudentunteita on välillä tullut, vaikkei itse ole edes päässyt vielä aloittamaan yritystä tai ehkä just siksi. Myöhemmin tuo kateus on kuitenkin tähän mennessä aina siirtynyt taka-alalle ja oon osannut iloita tuttavien raskausuutisista :) Enkä oo halunnut tuntea mitään syyllisyyttä tuntemuksistani eikä mun mielestä kenenkään pitäisi, normaaleja tuntemuksia kaikki, jokainen tuntee niin kuin tuntee, ei se tee kenestäkään huonompaa ihmistä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tuntenut kateutta tai katkeruutta ystävien ja tuttavien raskausuutisesta, hieman haikeutta kyllä ajoittain. Koen kuitenkin että heidän onni ja plussautuminen ei ole pois minulta ja vähennä meidän mahdollisuuksia perheenlisäykseen, toki saattoi kirpaista toisen hehkuttaminen. Läheinen ystäväni tuli raskaaksi ensimmäisellä yrityksellä ehkäisyn poisjättämisestä ja ilokseni huomasin että kuinka vilpittömän onnellinen olin ja kiinnostunut hänen raskauden etenemisestä, ilman että koin missään vaiheessa hampaiden kiristelyä tai katkeruutta.

 

Kaikki tunteenmyllerrykset lienee sallittuja ja ymmärrettäviä raskaustoiveissa ja yrityksissä. Kyseessä kuitenkin niin henkilökohtinen asia ja jokainen kokee sen eri tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en tajua, miten musta on voinu tulla näin "katkera" näitä vauvauutisia kohtaan. Sain juuri kuvan hyvältä ystävältä plussatestistä ja tuntuu samalla onnelliselta heidän puolestaan mutta samalla myös äärettömän pahalta, että miksei meille vois sitä plussaa tulla jo. Nyt kun aktiivista yritystä on ollut 6 kiertoa ja pian alkaa 7 kierto ja lupa on ollut tulla jo vuoden päivät niin nämä uutiset tuntuu musertavilta. Kuitenkaan en tietenkään toivo että kukaan joutuisi kuukausi toisensa jälkeen pettymään mutta mutta.. Semmosia fiiliksiä aiheuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

ehkä kun on jo lapsia itsellä, niin sitä osaa ihan eritavalla iloita toisten raskausuutisista, vaikka kovasti kuumeilee omaakin nyyttiä  :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tunne katkeruutta tai muutakaan. Ehkä hitusen kateutta jollain tasolla, enemmänkin haaveilua omasta... Mutta ollaan vasta niin hetki yritetty, että voi muuttuakkin. Nyt olen vain tosi onnellinen plussanneiden puolesta :)
 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tunnen, vaikka yksi lapsi jo itsellä onkin. Mutta nuiden kahden perättäisen keskenmenon jälkeen on vain tullut sellanen katkeruus!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tähän täytyy sanoa kyllä ja ei, ensiksi katkeruus nostaa päätään mutta kun siitä pääsee yli niin sitten jo iloitseekin. Erityisesti silloin ottaa hemmetisti pannuun jos vastapuoli puhuu juuri tuosta ns. hutilaukauksesta :angry: Meillä yritystä takana 1,5 vuotta, kaksi alkuraskauden keskenmenoa ja nyt ensimmäinen Clomifen- kierto.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni on ihan ymmärrettävää tuntea katkeruutta ja v*tutusta plussanneita kohtaan. Etenkin jos itsellä on se lapsi ollut tilauksessa jo pidemmän aikaan. Itsekin juuri harkitsen huvittaako edes lähteä tuttavani/ kaverini vauvakutsuille, ts. osaisinko olla näissä juhlissa iloinen kaverini ilouutisista vai menisikö vaan vitutuksen puolelle. Todennäköisesti kuitenkin yritän mennä sillä tämä ihminen on kyllä onnensa ansainnut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä taas ketuttaa.... Tuntuu että kaikki tutut, perheenjäsenet yms lisääntyy mutta ei me. Olen katkera ja itsekeskeinen akka, ei voi mitään. Ei se ole meiltä pois mutta kyllä sitä ketuttaa etenkin ne ihmiset ketkä ei tajua pätkääkään miten onnellisia kultalusikka suussa ihmisiä ne on kun plussaavat ensimmäisestä yrityksestä. Oikeesti olisivat kiitollisia, eivätkä ottaisi asiaa joka ei ole itsestään selvyys sellaisena ja tupputtaisi "neuvojaan" raskautumisesta ihmisille jotka eivät niitä tarvitse. Onnen on kaikki ansainnut tietenkin, mutta voisi ajatella että ei se ole just mikään itsestään selvyys.

Edited by miumiumi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä tunnen! Varsinkin, jos onnistuvat heti ekalla kerralla, tai jos ovat tulleet vahingossa raskaaksi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritän ajatella ettei se ole itseltä pois, mutta kyllä tunnen. Jos joku pitkän yrityksen jälkeen saa plussan niin olen paaljon aidommin iloinen kuin näiden tjot1/vahinkojen suhteen... Ja komppaan täysin miumiumi:a. Hyvin kirjoitettu. Sanoinkin miehelle, että varmasti osataan arvostaa lasta (jos sellainen saadaan) paljon enemmän kun ei ole itsestään selvänä häntä saatu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä minäkin ehkä himpunverran tunsin jotakin...kateutta, mutten kuitenkaan katkeruutta (?) sellasia kohtaan, joilla tärppäsi hyvin nopeasti. Täällä foorumillakin. 

 

Toisaalta taas vähän surettaa heiän puolesta siinä mielessä, että kuulin yhdeltä kaveriltakin, miten heillä tärppäs yk1 ja miten ei oo oikeen kehdannut hehkuttaa onneaan kun kokee, että muut just ajattelee jotenkin nihkeästi kun heillä tärppäsi niin helposti. Tää on tietysti kurjaa, jos tuntee ns. syyllisyyttä siitä, että itsellä tärppää nopsaan, mutta toisilla ei. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäistä raskautta yrittäessä tunsin lähinnä epäonnistumisen tunteita ja vähän kateuttakin. Koen, että nuo tunteet tulivat paljon myös siitä, että oli pettynyt itseensä, kun keho ei toiminutkaan halutulla tavalla +epätietoisuus siitä, että tuleeko raskaaksi lainkaan. Jälkikäteen ajatellen plussattiin kuitenkin nopeasti ja siitä olen ollut kiitollinen. Nyt, kun on jo lapsi, niin toisten raskausuutiset eivät satuta, vaikka toisesta lapsesta vähän haaveillaankin. Voi johtua ihan siitä, että sovimme miehen kanssa jo ensimmäistä yrittäessä, että jos joskus lapsi saadaan niin ollaan onnellisia siitä yhdestäkin eikä aleta stressaamaan siitä, ettei ehkä saada muita lapsia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä aihe onkin ollut yllättävän hankala käsitellä. Meillä on vasta yk3 menossa. Minulla on kaksi hyvää ystävää, jotka ovat aloittaneet yrittämisen jo minua aikaisemmin. Toisella tärppäsi äskettäin, noin puolen vuoden yrityksen jälkeen ja toinen on yrittänyt jo vuosia tulematta raskaaksi. Olen tietysti onnellinen plussanneen ystäväni puolesta, tiedän hänen halunneen lasta jo monta vuotta. Ja toki toivon ehdottomasti toisenkin ystäväni kohdalle plussa uutisia, mutta siti mielessä kaihertaa "pelko" siitä, että jos he molemmat saavat lapsen ennen, kun minulla on edes tärpännyt. Pystynkö suhtautumaan hyvin ja olemaan näyttämättä, kuinka paljon minua sitten harmittaa omasta puolestani. Tiedän, ettei heidän onnensa ole minulta pois, mutta silti. Muitten ihmisten plussa uutiset eivät oikeastaan paljon hetkauta. Mutta kai sitä vaan jotenkin ajattelee, että olisi niin mukavaa, kun olisi suunnilleen saman ikäiset lapset näitten minun hyvien ystävieni kanssa, ja voisi sitten jakaa kaikki asiat, niin kuin tähänkin asti, kun lähtökohtaisesti samassa tilanteessa ollaan oltu. Ei jäisi "ulkopuoliseksi". Kai tämmöiset tuntemukset on ihan luonnollisia, kun kumminkin näin isosta asiasta on kyse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now