Tunnetko katkeruutta plussanneita kohtaan?

[Myy83]

Pakko myöntää, että kyllä sitä katkeruutta, kateutta ja vaikka mitä negatiivisia tunteita vain aika ajoin tuntee. Vajaa 2 kk ja alkaa olla vuosi yritystä takana. Eniten "satuttaa", kun osa plussaa jopa ensimmäisellä yk:lla pillereiden jälkeen ennenkuin on edes ensimmäiset luomumenkat ehtineet tulla. Vaikka eihän se tietenkään itseltä ole pois..

[Musha85]

nyt jotenkin tuntuu uskomattomalta toista lasta yritetty tammikuusta asti. aina pettyi.. tuntu että kaikki muut saa lapsia ja tulee raskaaksi. kun kuulin yhdessä välissä vähän sieltä sun täältä "ollaan raskaana" tai jos en ollut pitänyt yhteyttä vähään aikaan, niin ilmoitus tuli "ollaan saatu lapsi". tuntu aika ilkeältä. kun itse sitä yrittää ja tahtoo, niin ei millään. rupesin sitten kunnolla laskemaan koska on tuo ovulaatio ajoittui hyvin mun ja miehen lapin-reissulle siellä sitten pupuiltiin aina kuin voitiin

 

mutta tuli sitten plussa kp35/28-30

Edited July 10, 2009 by Musha85

[EeyoreX]

Kyllä se satuttaa. Edellisessä suhteessa 2v yritettiin, 10kk hoidoissa. Kun alettiin yrittää, niin ystäväpariskunnalle kävi ns. "onnellinen vahinko", olivat just aloittamassa yritystä ja poks.. raskaana.. Välit meni häneen, tosin hänen omasta aloitteesta. Kyllä hermot tiukilla joskus on ja nyt kun uusi mies ja uusi yritys, niin on jo valmiiksi asenne, että "prkl, mitä turhaan haaveilemaan"..

[curly]

Meillä tjottaillaan vasta toista kuukautta. Kuulin tutun olevan raskaana monen vuoden yrittämisen jälkeen, joten olin aidosti iloinen heidän puolestaan. Arvelen, että jos mekin joudumme yrittämään ja odottamaan lasta monta vuotta, niin kyllä muiden vauvauutiset alkavat jossakin vaiheessa satuttamaan.

[Minki]

Tunnen. Joitakin kohtaan enemmän ja joitakin kohtaan vähemmän.

Haikeus on myös tuttu tunne ja sen seuraksi tulee usein suru. Hirmuisesti tunteita voikin aiheuttaa tämä oman lapsen toivominen, yrittäminen ja epäonnistuminen.

[Kidio]

Eiköhän nämä tunteet ole kuitenkin aika luonnollisia, joskaan se ei sitä huonoa omaatuntoa vie pois. Tuntuu, ettei saisi olla katkera tai surullinen toisen raskaudesta, mutta onhan sitä. Vaikka samalla iloitseekin. Niin monimutkaisia ja monitahoisia tunteita tuntee välillä, että ei itsekään pysy perässä

 

Mutta joo, vihlaiseehan se, kun toisilla tärppää heti tai vähintään toisesta kierrosta. Ja omat kierrot on mitä on...

[kaavu]

Ymmärrän kyllä katkeruuden tunteet. Itse olimme tosin päinvastaisessa asemassa, eli meillä on pari todella hyvää ystäväpariskuntaa, jotka olivat yrittäneet jo kauan. Ja itsellämme onnistui ei nyt ehkä helposti, mutta melko helposti kuitenkin. Syyllisyyden tunne tuossa tilanteessa, kun itse oli pohjimmiltaan onnensa kukkuloilla, oli myös kauheaa ja miettiä miten näille ihmisille kertoa...

[Guest Katkero]

Mä oon katkera. Sinä aikana kun oon menettänyt kolme lasta keskenmenoissa (yks viikolla 18, yksi viikolla 16 ja yks viikolla 13) niin mm miehen sisko on tehny kaks lasta, elävää ja tervettä. Teki mieli sanoa tosi pahasti kun anoppi ja käly jauhoivat vain sitä miten rankkaa se onkaan istua äitipolilla vatta pystyssä kun itte juoksi tutkimuksissa että mikä on vikana kun vauvat kuolee kohtuun. Kun vielä anoppi ja käly tiesi meidän menetyksistä nii ei voineet yhtään ajatella. Käly laittoi ekan lapsen ristiäiset just samalle päivälle kun meillä olisi ollu laskettu aika toisessa raskaudessa niin sitähän tuli itku kun pappi vielä jotain puhui että "vain harvat on sen arvoisia että vauvan saavat". Tuntu niin huonolta itsessä sisällä sillon.

 

Meillä vielä noi kolme raskautta on saatu hoidoilla aikaseksi, joten ei ihan nopeasti ole tärppiny koskaan. Kavereissa on näitä vahinkosikiäjiä ja nyt käly taputteli just mahaansa: neljän vuoden sisään kolmas ipana tulossa ja "oli ihan vahinko, mut ei sitä voida kait tappaakaan". No jos eivät halua niin antaisivat mulle, mutta mielummin ottasin kyllä sen ison mahan ja ne potkut ja kaikki jutut mitä raskauteen liittyy. Saa nähä sitten koska alkaa taas se valitus miten rankkaa on olla raskaana.

 

Mun yks kaveri on lapseton ja se sano, että on kateellinen mulle peruste on se, että mä sentään oon saanu olla raskaana ja tuntenut vauvan liikkeitäkin (ekassa pisimmälle menneessä raskaudessa). Se ei o saanu kertaakaan plussaa testata edes. Toinen kaveri sanoi siihen, että sekin oli pitkään meille kateellinen mutta sitten tuli luomusti raskaaksi kun töissä oli kauhea härdelli ja stressi päällä, unohti miettiä vauvajuttuja niin olikin heti raskaana. Heillä oli yritystä vuosi takana tossa vaiheessa, meillä on nyt kohta kuusi vuotta yrityksen aloituksesta.

 

Kaupungilla vieraitten ihmisten mahat tai vauvat ei aiheuta kateutta tai katkeruutta, mutta nää kaverit ja sukulaiset kyllä sitäkin enemmän. Joskus ottaa pahasti päähän sekin, kun vaikkapa äitini kertoo jostain työkaveristaan, joka just mummoutui tai jostain joka jää äitiyslomalle. Eniten riipii kyllä ne kaikkein lähimpänä olevat ja työkavereitten lapsista en halua heidän kanssaan keskustella. Kova on vihjailu työpaikallakin ollut minun suuntaan että kun en tästä enää nuorene niin pitäisi minun alkaa lapsia tekemään. En o vielä työkavereita valistanut asiasta.

[divine]

Olen katkera kaikille plussanneille ja kaikille naisille joilla on mies jota edes kiinnostaa harrastaa sitä seksiä, mikä ylläri pylläri on aika oleellista vauvan saamisen kannalta...

 

Yk 3 ja kp 2 menossa. Yritystä nyt ei kummoisesti siis ole vielä ollut, mutta isännän pihtaavan asenteen ja pienen loukkaantumisen takia ei tule jatkossa olemaan tätäkään vähää mitä viimeisen kahden kuukauden aikana... Aattelin ennen että kyllä kai se riittää vaikka sen yhen kerran sopivaan aikaan sekstailis, mutta eipähän tuo riitä... Esim. siittiöiden laadun takia olis hyvä useammin... Mutta ei auta valittaa...

[nykerö]

Vieras_Katkero_*, tuli itku silmään kun luin kirjoituksesi. En osaa edes kuvitella miten kamalalta sinusta tuntuu. V*tuttaa suoraan sanottuna noiden läheisten käytös. Ehkä sitä ei vaan sitten osaa ajatella omaa napaansa pidemmälle.

 

Mitenköhän saisit ne sukulaiset ja työkaverit hiljaiseksi? Ei tuosta voi olla välittämättä.. Harmi kun eivät aikuiset ihmiset tajua, ettei se ihan tuosta noin vaan käy.. Voisi välillä kyllä miettiä, mitä leipäluukustaan päästää.

 

Ääh en osaa nyt ilmaista itseäni oikein. Toivon todella, että seuraavan kerran sinua onnistaa!

 

Ja divine, tiedän ton tilanteen.. Meillä on miehellä masennusta ja se vaikeuttaa vähän vauvahommia, kun ei häntä aina jaksa tuo peittojen heiluttelu kiinnostaa. Surettaa mieskulta ja itsekkäästi kiukuttelen sitten kun en pääse täydellä raivolla hyödyntämään hedelmällisiä päiviä. Että osaankin olla typerä. Onneksi olen pitänyt mölyt mahassani ja purkanut turhaumat (ainakin toistaiseksi) muuhun toimintaan. Toivon että näin menee jatkossakin. Onhan se ärsyttävää, kun muutenkin kuin lisääntymismielessä haluaisi..

Edited October 6, 2009 by taistis

[Kidio]

Mä oon katkera. Sinä aikana kun oon menettänyt kolme lasta keskenmenoissa (yks viikolla 18, yksi viikolla 16 ja yks viikolla 13) niin mm miehen sisko on tehny kaks lasta, elävää ja tervettä. Teki mieli sanoa tosi pahasti kun anoppi ja käly jauhoivat vain sitä miten rankkaa se onkaan istua äitipolilla vatta pystyssä kun itte juoksi tutkimuksissa että mikä on vikana kun vauvat kuolee kohtuun. Kun vielä anoppi ja käly tiesi meidän menetyksistä nii ei voineet yhtään ajatella. Käly laittoi ekan lapsen ristiäiset just samalle päivälle kun meillä olisi ollu laskettu aika toisessa raskaudessa niin sitähän tuli itku kun pappi vielä jotain puhui että "vain harvat on sen arvoisia että vauvan saavat". Tuntu niin huonolta itsessä sisällä sillon.

Tuli todella paha mieli puolestasi. Ja nostan hattua sille, että olet saanut hillittyä kielesi, itse kun varmasti olisin jo pilannut suhteet molempiin ihmisiin. En vain yksinkertaisesti olisi noista kommenteista voinut olla hiljaa. Ja tuo papin kommentti! Voin vain kuvitella, mikä olo on sisälläsi ollut.

 

Voimia ja jaksamista, ei voi muuta toivottaa. Käy täällä välilä purkamassa pahaa oloa, jos ei muuta paikkaa ole.

[ritsku]

Alku kysymykseen vastaus; Totta helvetissä

[Guest Noose]

Vieras Katkero: Jaksamisia. <3 Ihmiset ovat niin ajattelemattomia ja typeriä silloin kun ei ole omakohtaista kokemusta.

Meillä kanssa kesti esikoisen kanssa, ja saatiin kuulla mitä uskomattomimpia lausahduksia. Ja tosiaan...eniten ne koskee kun ne tulee läheisiltä ihmisiltä, jotka tietää asian todellisen laidan.

[Kultimo]

Meillä ei edes vielä yritetä ja silti olen vähän katkera raskaana oleville ystäville kun itse on niin kova kuume, mutta samalla tietty oon onnellinen niitten puolesta.

[Guest Grenada]

Kyllä, tunnen katkeruutta. Lähellä olevien raskaus ja varsinkin näkyvä vatsa koskettavat, tulee aina paha mieli. Tottakai olen onnellinen heidän puolestaan, mutta sattuu...

Edited April 14, 2010 by Grenada

[Neferty]

On päiviä jolloin vihaan sydämeni pohjasta kaikkia raskaana olevia ja lapsellisia ihmisiä (eli siis jopa omaa aviomiestäni, jolla lapsia edellisestä suhteesta) .

On myös hyviä päiviä, jolloin sydämeni on vain täysin turta ja tunnoton.

Positiivisia ajatuksia en ole tuntenut vuosin.

[Guest Cinde-rella]

Mielenkiintonen aihe..

Ikää on mulla 27 ja Biologinen kello todella tikittää, yritystä meillä on takana reilut 4kk, mutta silti se tuntuu itsestä pitkältä ajalta..Todella monet ystäväni ovat raskaana ja uusia ilmotuksia oikein satelee itsekin oikein "pelästyin" kun veljeni soitti ja kertoi et heillä ollaan raskaana ja mä siinä onnittelin ja puhelun jälkeen aloin itkeen ja tunsin kateteutta..Rakastan veljee ja hänen vaimoo, mutta välillä on tehnyt tiukkaa..Mutta onneksi niitä hyviäkin päiviä on, et on innoissaan kun on tulossa tädiksi, ehkä tässä joskus itse äidiksi myös!!!

[missah]

Kyllä sitä kateutta ja katkeruutta oli ilmassa... Esikoista kun yritettiin, niin silloin ei ollut, mutta nyt on ollut....

[SURE]

Aivan varmasti. Esikoisen aikoihin meillä ei onneksi vielä ystäväpiirissä lisäännytty, eli niitä uutisia ei tarvinut läheltä kuulla, mut paha olo tuli aina kun joku käveli kaupungilla vastaan ihanan mahan kans. Nyt toisen hoitojen aikaan näitä plussia tuleekin sitten vähän joka suunnalta ja välillä katkeruutta on niinkin paljon, että olen joutunut tilapäisesti katkaisemaan välit joihinkin raskautuneisiin ihmisiin kun en vain ole kestänyt heidän onneaan samalla kun omat hoidot tökkii tai epäonnistuu. Katkeruuden määrä on selvästi verrannollinen omaan tilanteeseen. Nyt kun eletään piinaviikkoja ja on toiveita myös omasta raskaudesta, tilanne on huomattavasti helpompi ja voin olla jopa onnellinen raskautuneiden puolesta. Viikon päästä ku vuoto taas alkaa niin tilanne on jo ihan toinen. Eikä tämä katkeruus muuten koskaan lopu, vaikka oma lapsi on jo sylissä eikä edes sillä hetkellä toista ajattele, niin muiden nopeat onnistumiset satuttaa silti.

[Elena]

Oon alkanut tuntemaan jo katkeruutta plussanneita kohtaan, vaikka kuinka yritän olla heidän puolestaan iloinen.

[Guest vaavi78]

En sanoisi tunteneeni katkeruutta, mutta vähän harmistusta siitä ettei itsellä nappaa..

Mutta voin sanoa olevani silti täysin onnellinen ystävieni puolesta, koska he ovat onnensa ansainneet,

ja minusta onkin törkeää jos jotkut eivät voi iloita ystävänsä puolesta,

koska he elävät sillä hetkellä elämänsä suurinta muutosta, ja tämä tulisi ottaa huomioon omista murheista huolimatta.

[gladsaramaria]

en tunne katkeruutta. minua vaan yksinkertaisesti v***aa kaikki puolitutut jotka jauhavat joko raskaudestaan/lapsistaan. en vihaa heitä, mutta en tahdo nähdä tai kuulla heistä mitään. en halua olla heihin yhteydessä. haluan vain poistaa heidät elämästäni. en soita raskaana oleville kavereilleni. en tahdo kuulla niistä oireista, vaivoista enkä siitä kuinka kivaa on olla raskaana.

en tahdo nähdä masukuvia (ne suorastaan oksettavat minua), en halua nähdä vastasyntyneen punakasta nassusta napattua kuvaa.

tahdon olla täysin turta ja välinpitämätön muiden lapsista.

ainoat lapset, joista pidän ovat sisareni lapset. ainoa lapsi kenestä olen ollut iloinen moniin vuosiin oli sisareni vauva viime vuonna.

olen kertonut mm. eräälle ystävälleni lapsettomuudesta, niin kommentit on sitä samaa p***a: "no älä stressaa, kyllä se sieltä on tullakseen!" tosi rohkaisevaa, kun se pamahtaa paksuksi siitä kun mies vilkaisee.

ja minulla ei edes pitäisi biologisen kellon tikittää vielä. olen vaan suunnattoman v****nut maho lehmä, ei kai siihen enää ole mitään lisäämistä.

[pupuankka]

Meillä on yritys vasta alkanut, joten olen aidosti iloinen ystäväni puolesta hänen raskaudestaan. Tilanne voi muuttua jos meillä ei tärppääkään yhtä nopeasti.

[Arby]

Meillä yritys ei ole vielä edes alkanut, mutta mulla on ihan valtava vauvakuume. Myönnän tuntevani katkeruutta aina kun kuulen että joku on tullut raskaaksi. Suurin syy tähän liene kuitenkin se, että siskoni on yrittänyt tulla raskaaksi jo viisi vuotta, mutta ei ole onnistunut. Herättää katkeruutta.

[*Vanilla*]

En tunne katkeruutta. Toki se hieman harmittaa, että itsellä ei yritys tuota heti tulosta ja toiset raskautuvat samantien. Mutta ystävien, kavereiden, sukulaisten ja muiden läheisten raskauksista osaan onneksi olla ihan aidosti iloinen ja onnellinen

 

Kuitenkin epäreiluuden tunnetta herättää tieto siitä, että toiset eivät saa lapsia vuosikausien yrityksestä huolimatta ja toiset tulevat raskaaksi, vaikka eivät haluaisi. Oma lukunsa ovat myös ne perheet, joissa lapset eivät saa rakkautta, huolenpitoa ja hoitoa omilta vanhemmiltaan kotonaan. Näiden lukuisten lapsien puolesta tuntuu niin pahalta. Miksi heidän vanhempansa ovat saaneet lapsia, kun eivät ole kykeneviä jälkikasvustaan kunnialla huolta pitämään? Epäreilulta tuntuu eikä sitä pysty ymmärtämään. Mutta onneksi ei tarvitse ymmärtääkään