*NuuNuu*

Tunnetko katkeruutta plussanneita kohtaan?

318 posts in this topic

Kuten moni muukin on kirjoittanut, olen iloinen toisten puolesta, enkä halua heiltä onnea pois. Olen kuitenkin pikkuisen kateellinen ja toivoisin onnen osuvan omalle kohdalle mahdollisimman pian. Meillä ehkäisy on vasta jätetty pois, mutta lapsi on kuitenkin omissa toiveissa ollut jo jonkin aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kai ne on ihan luonnollisia tunteita sellaisessa tilanteessa, kun yritystä on pitkään ollut tai kärsitään lapsettomuudesta.

Tuttujen puolesta olen iloinen, vieraaampien puolesta en osaa tuntea oikein mitään eikä tarvitsekaan. Tosin en ole mikään sanomaan, kun yritystä on vasta 4 kuukautta takana. Itse kuitenkin itseni tunnen ja jos yritystä olisi esim. se vuosi takana niin olisin kyllä aika katkera.. ikävä kyllä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luulin joskus, että en voisi olla katkera tai kateellinen toisten raskauksista, mutta olin väärässä. Kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen kateutta ja katkeruutta on alkanut ilmenemään enemmän ja enemmän. Omien ystävien puolesta kyllä osaan edelleen olla aidosti iloinen, sitä paitsi heidän kohdallaan onnesta voi ottaa itselleenkin pienen sirun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikkemme joutuneet kulkemaan edes sitä vaikeinta tietä tähän pisteeseen, kieltämättä katkeruuden tunteitakin matkan varrella heräsi. Kovasti yritin kieltää tämän, mutta kyllähän se välillä suorastaan v*tutti, kun useampi kaveri ilmoitti raskaudestaan. Lisäksi yksi tuttu totesi synnytettyään "On tää kyllä ihanaa. Kyllä mä suosittelen lapsen hankkimista kaikille." Niinpä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulle yksi kaveri totesi raskausaikanaan, ettei suosittele lasten hankkimista kenellekään. Ihme kommentti, koska hänen raskautensa oli verrattain helppo (tai mistä minä tiedän, mutta ei se koskaan valittanut / vaikuttanut voivan huonosti ja kaikki meni muutoinkin kuten asiaan kuuluu). Tuntui tosi pahalta, varsinkin kun hän tietää etten mitään muuta toivo niin paljon kuin raskautuvani joskus tässä elämässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En yhtään, olen kyllä ihan vilpittömästi onnellinen jokaisesta kavereiden ja tuttavien raskausuutisista.

 

Edit: mun muutama ystävä tietää tästä mun kipuilusta aiheen suhteen. Se mua loukkaa, että yksi ei kertonut raskaudesta mulle ollenkaan, sain tietää vasta ihan viime hetkillä. Hän oli ajatellut että mua jotenkin haittais tai loukkais tai surettais hänen raskautensa. Ei siis oltu nähty moneen kuukauteen, eikä hän fb:ssä tai puhelimessa sanallakaan vihjannut raskaudestaan mulle mitenkään.

Edited by Enna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähimpien raskaudesta pystyn olemaan ihan aidosti onnellinen, puolituttujen raskaudet ehkä kirveltää pienen hetken. Mutta sitten on toinen lukunsa nämä: "pillereistä huolimatta- / kortsu unohtui- / päihdeäitien- / tyyliin edelliset lapsen otettu huostaan- / "-raskaudet ärsyttää ja katkeroittaa niin paljon! Siinä kohtaa kyllä miettii, että miksi mieluummin nämä saa lapsen, jotka sitä ei välttämättä arvosta tai osaa/pysty pitämään siitä lapsesta huolta. No, ehkä meillekin se joskus tulee, takana tällä hetkellä kuitenkin "vasta" 10kk yritystä...

 

*muoks! Ja enkä siis nyt tarkoita, etteikö yllätysvauvat olisi jollekin ihan "oikeutettuja", vaan lähinnä niitä jotka ei "kykene" tai välitä pitää ehkäisystä huolta vaan luottaa sokeesti tuuriinsa ja sitten kirotaan facebookin tilapäivityksessä että "taas toi saatanan kakara huusi koko yön" tms

Edited by Herttane

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen sekä iloinen, että kateellinen. Tunnen kateutta, koska pelkään, että entä jos en itse onnistukaan. Valitettavasti tämä käy mielessä aika usein, kun ei se raskaaksi tuleminen näytä olevan kovin yksinkertaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ai miten niin ei ole välttämättä yksinkertaista? Minä kun olen aina luullut, että se on simppeliä, tarvitaan vain pimppiä ja pippeliä... <_<

 

 

 

 

 

 

:grin:

 

No joo. Eihän se aina helppoa ole, ja ne joille se on, saisivat olla kiitollisia siitä.

 

Yst. terv. nimim. Yk 10. Vittu jesh. Samalla onkin kiva katsella, kun lähipiiri lisääntyy citykanien lailla.

Edited by Annis_

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kylla iloinen toisten puolesta. Samalla kylla kateellinen tai tulee valilla sellanen surkea fiilis kun kaikki kaverit ja tutut tuntuu saavan vauvoja ja ite vaan elelee tata samaa eloa kun joskus parikymppisena. Aiemmin kun ei ite viela ollut valmis aidiksi niin olin vaan onnellinen etta mahtavaa kun saa elaa oman mielensa mukaan vapaata elamaa mutta nyt fiilis on aivan eri.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä en tunne oikeastaan mitään, koska meidän prokkis on vasta aluillaan, enkä tosiaan varsinaisesti kuumeile. Sen sijaan jo pidempään on riipinyt näiden "poks" - ekasta yrityksestä raskautuneiden (esim. kälyni joka sai esikoisensa ekasta yrityksestä 36-vuotiaana) hehkutukset raskautumisen helppoudesta kun on seurannut ystävien pitkiä ja tuskaisia taipaleita hoitojen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en tunnu vieraita kohtaan yhtään mitään. Ei jotenkin tule ajateltua. Tuttavien ja lähipiirin puolesta voin olla onnellinen ja hymyillä aitoa hymyä heidän kanssaan. Sitten näiden "tuttujen" ja juuri sellaisten "oho, sattuipas käymään" tai "päätettii kokeilla ja kato ku heti nappaa, onpa ihanaa ja helppoa" aiheuttaa nykyisin suoraa katkeruutta. Tämä on yllätti minut. Jotenkin huomaa että olemme edenneet lapsiasiassa vakavalle pohjalle, koska ennen raskausuutiset eivät oikein liikuttaneet ja en odottanut ikinä tuntevani katkeruutta sen vuoksi. Nyt kuitenkin erään tutun raskaus sai aikaan sellaisen katkeruuden, että säikähdin itsekin.. :ph34r:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä lähinnä tunnen sellasta haikeutta, että "Voi, jospa minäkin...". Itseni tuntien voin kyllä sanoa, että sitten kun me aletaan yrittämään vauvaa, ja jos sitä ei kuulu, niin kyllä mua harmittaa. Ja varmasti tulen olemaan vähän kateellinen ja katkerakin niiden puolesta, jotka sitä plussaansa sitten tulevat suunnilleen naamani eteen heiluttelemaan. Mutta toistaiseksi oon vielä haikean onnellinen muiden puolesta.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niinpäniin. Meillä on yritystä takana 2,5VUOTTA, ja ihan voin rehellisesti sanoa että kateus, suru ja katkeruus kirpaisee kyllä lujasti ihan jokaisen raskausuutisen kohdalla. Toki olen aivan aidosti myös iloinenkin ystävieni puolesta, jotka onnistuvat, mutta ei se ilo todellakaan pyyhi niitä kateudentunteita pois. Väkisin kun joutuu tässä kohtaa jo miettimään että mihin saakka voidaan edes yrittää, ikääkin kun on jo sen verran että pakosta sitäkin pitää ajatella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitä yrittää olla ilonen muiden vauvauutisista, mutta ei oikeestaan oo ihan aidosti, kun miettii jatkuvasti mistä itse jää paitsi joka kuukausi, kun taas huomaa ettei taaskaan tärpänny. Aika vasta kuulin, että tutut saa esikoisensa helmikuussa, millon piti olla meidänkin esikoisen laskettuaika. Sillon tuntu tosi pahalta, vaikka eihän se niiden vika ole, että meidän raskaus keskeyty ja ei olla saatu uutta alulle enää sen jälkeen. Tällänen katkeruus syö omaa oloa mutta eipä sitä saa nuin vaan poiskaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kateellinen ja enenevässä määrin myös katkera, varsinkin sellaisista "hupsista, pillereistä huolimatta" -uutisista. Yritystä on 2,5 vuotta takana, ja raskausuutiset saa aina ajattelemaan, että eikö nyt olisi jo meidän vuoro.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntuuhan se pahalta... mutta yritän kestää että kaikki ympäriltä raskautuu!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy kyllä tunnustaa että tunnen. Erityisesti silloin, kun kyse on nuorista lisääntyjistä. Johtuu ihan siitä, että itse on kuumeillut niin monta vuotta ja yrittänyt olla vastuullinen ja siirtää ja odottaa.

 

Pitkään yhdessä olleiden tuttujen ja vakaassa elämäntilanteessa olevien puolesta voin taas olla yleensä ihan rehellisesti onnellinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se vaihtelee. Kun yritys ei ollut vielä millään tavalla edes näköpiirissa tunsin suurta katkeruutta jokaista plussannutta, raskaana olevaa kohtaan. Välillä oli suvantovaiheita joissa en ehtinyt ajatella koko asiaa. Sitten taas katkeruus lisääntyi. Nyt kun yritys alkoi, en vielä tunne katkeruutta. Mutta eiköhän se sieltä taas nosta päätään kun ekat menkat yrityksen alun jälkeen alkavat.

 

Ehkä eniten tunnen epäreiluutta ja katkeruutta uutisia kohtaan. Erityisesti jos uutinen kertoo surmatusta vastasyntyneestä, pahoinpidellystä pienestä lapsesta tai vastaavasta muusta tapahtumasta. En voi kuin ihmetellä miten epäoikeudenmukaista elämä välillä on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myönnän olevani katkera ja kateellinen kun paras ystäväni ilmoitti olevansa raskaana, hän ei ole edes kauaa tuntenut miestä jolle on raskaana ja mä olen yrittänyt edellisen mieheni kanssa lasta lähes vuoden ja nykyisen kanssa yritys aloitettu 4/12. Mulle tulee niin surullinen ja kateellinen olo kun edes näen heidät että itku on kurkussa. Ystävälleni tämä lapsi on jo kolmas ja mä en ole saanut yhtään plussaa raskaustestiin ;(

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tunne katkeruutta ja osaan iloita läheisten raskauksista, mutta tunnen kyllä kateutta. Tosin tämä nyt on vähän monisyisempi juttu, koska kuumeilen vähän ja mulla ei ole edes puolisoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen melkein 7 vuotta yrittänyt innostaa miestäni aloittamaan yrityksen ja kyllä sinä aikana on välillä ollut enemmän ja vähemmän kateellinen muille. Nyt kun yrityksen aloituksesta on päätetty niin ei ole tuntunut yhtään niin kurjalta nähdä kaupassa vauvoja tai raskaana olevia naisia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tunne, mutta nyt on vasta yk 2 menossa, joten ei kait tässä vaiheessa semmoista voisikaan tuntea. Esikoisenkaan yritysaikana en muistanut kokeneeni varsinaista katkeruutta, mutta toki se toisten plussailu ja omat negatestit oli yhtälö, joka herätti itsessä paljon huolen ja epävarmuuden tunteita koskien sitä, voinko ylipäätään tulla raskaaksi, ja tämän vuoksi otin toisinaan toisten raskausuutiset vastaan melko ristiriitaisin tuntein.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now