Annma

Olisi ihana nimi MUTTA...

389 posts in this topic

Minulla oli kymmenisen vuotta tiedossa pojalle nimi, mutta nimi meni pilalle yhden tutun ärsyttävän poikaystävän vuoksi. :/ On mälsä että nimi menee pilalle jonkun negatiivisen mielleyhtymän takia, varsinkin kun pitää huomioida kahden ihmisen ajatukset.

 

TurSu: me lohduttauduttiin tuolla "onneksi tässä on vielä paljon aikaa miettiä nimiä", siltikään nimeä ei ollut tiedossa lapsen synnyttyä ja maistraattiin nimi ilmoitettiin perjantaina, kun nimiäiset oli sunnuntaina. :D Mutta hyvä ja näköinen nimi tuli pojalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Päätin" jo teininä, että jos saan joskus pojan, hänen nimekseen tulee Tomas. No, nyt on poika tulossa mutta mieheni mielestä nimi ei ole ollenkaan kiva. Minkäs siis teet, nyt koitamme pähkäillä molempien mielestä kivaa nimeä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tärkeä suosikki tytönnimistä jää käyttämättä siksi, että nyt meidän sukunimi on äänteellisesti ihan liian lähellä. Tytön nimessä olisi 5 kirjainta ja sukunimessä 6, kaksi ekaa ovat samat ja lopuista kirjaimistakin kaksi. :D Toiseksi nimeksi sitä kyllä edelleen toivoisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taas tulee tämä urakka eteen, mun ja miehen nimimaut ovat nääääääääääääääääin kaukana toisistaan. Tuleekohan tällä kertaa taas sama vääntö kuin viimeksi. Meni se viime kerralla pölhö ehdottamaan, että jos meille tyttö tulee, niin annetaan sille sama nimi kuin hänen exänsä siskolla kun se on niin kiva. Siis joo, olen tavannut kyseisen ihmisen ja tämä on todella mukava, mutta ihan kuin ei oltais muistettu miehen exää aina kun lastamme päin katsottaisiin :girl_mad:

 

Viime kerralla oli kuukausien taisto. Mä tykkään hiukan erikoisemmista nimistä, venäläiset miehen nimet vetoavat paljon muhun (esikoisen yksi nimi on Ilia, ärsyttää kun moni luulee että Ilja). Toisaalta tykkään suomalaisesta kirjoitusasusta. R-kirjainta en tahdo lapsen kutsumanimeen. Ja jos multa kysytään, niin miehellä ei ole minkäänlaista nimimakua, paitsi huono sellainen. Miksei nimi voi syntyä lapsen mukana? Tai olla äidin päätettävissä? :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Niin, mun mielestä olisi kyllä reilua että äiti saisi päättää nimen, koska lapsen sukupuolihan on jo miehen "syytä". :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon aina tykännyt nimestä Valtteri, mutta se on meidän sukunimen kanssa niin samanlainen, että se jo kuulostaa vitsiltä :D Eli jos tulokas on poika, niin on todella vaikeaa keksiä nimi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

M-kirjaimella löytyy paljon kivoja nimiä niin tytölle kun pojalle, esim. Martta, Minka, Minni, Maija, Miro, Miska.. En vaan voi sille mitään, että kun sukunimi alkaa M-kirjaimella, tulee nimestä mieleen sarjakuvahahmo, tyyliin Maija Mehiläinen. Muutenhan sukunimi on melko tavallinen -nen päätteinen ja siinä on luontoyhteys. Tämä karsii muuten kivat luontoaiheiset nimet, kuten Helmi, Taimi, Tuuli, Pihla jne.

 

Sitten on vielä muutamia ihania nimiä, kuten Aino, Ella ja Onni jotka jäävät meillä käyttämättä yleisyytensä vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen töissä päiväkodissa ja aika monet nimet jäävät käyttämättä koska nimi on saanut kasvot. Oman mummini nimen haluaisin antaa ja mieheni mummin myös, jos vain joskus kaksi tyttöä saisin! Nimet alkavat samalla kirjaimella ja ovat molemmat nelikirjaimisia perinteisiä suomalaisia nimiä jotka ovat kyllä tällä hetkellä muotiniminä, mutt se ei mua haittaa kun itse olen kasvanut harvinaisen nimen haltijana ja saanut tankata sitä joka hemmetin paikassa! Omakin nimeni on tosin nyt "muotinimi" mutta 80-luvulla sitä ei vielä ollut juuri kellään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

kumpikin meistä tykkää nimestä Erika, mutta itsellä siitä tulee mieleen pari samannimistä ei niin mukavaa ihmistä...samoin Emil oisi kovasti toiveissa pojan nimeksi jos poika joskus saataisiin, mutta koko ajan jännätään viekö joku kaveri tai sukulainen sen ensin kun tuntuu lähipiiriin syntyvän paljon poikia!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon päättänyt jo joskus sata vuotta sitten, että jos joskus saan tyttölapsen, niin sen nimeksi tulee Kukka Kastehelmi. Isäntä oli erimieltä, joten se siitä. :D Mut nähtävästä tuo ei osaa tyttöjä tehdäkkään, joten sekin siitä. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuli nimestä Kukka mieleen, että joskus vanhemmat voisivat tosiaan miettiä että kannattaako jotain nimeä lapselle antaa, vaikka se kuinka olisi oma suosikki. Bongasin nimittäin n.10 vuotta sitten lehdestä kasteilmoituksen, jossa tytön nimeksi oli tullut Kukka, sukunimenä uskokaa tai älkää, Puska.

 

Tyttöparka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, mulla taitaa edelleen olla jossakin aarrelaatikossa tää kasteilmoitus säilöttynä, oli sen verran uskomaton tapaus. Saa olla muksulla pokkaa, jottei joudu nimestään kiusattavaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lilja. Sukulaistytön nimi on Lilja, niin ei sitten saada sitä koskaan  :gnuha: Milja on myös kaunis, mutta niin yleinen ja "tunnen" monia puoltuttuja nimeltään Milja, niin en tiedä viitsiikö sitäkään koskaan käyttää vaikka tilaisuus tulisi  :grin:

 

Ja Eino! Eino on ihana nimi, mutta miehen kanssa tunnetaan kummatkin Eino. Ei siis Einoakaan  :girl_cry2:

Edited by Nouppu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monta ihanaa, esikoisen ajan nimilistoilla ollutta nimeä on sittemmin saanut kantajan lähipiiristä. Joko uusien tuttujen myötä, kun lapsellisia kavereita on oman lapsen myötä paljon entistä enemmän, tai lähipiirin uusista vauvoista. Esim. Lilja, Isla, Eevi ja Hilla oli silloin ehdokkaina, mutta ei enää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin ihanista nimistä oon joutunut itsekin luopumaan.

 

Monia suosikkeja löytyy sukulaisten lapsista (Joel, Nanna, Benjamin, Luka, Nooa, Tiitus, Aaron). Joten ei niitä.

 

Kaverit antanut kaksi suosikkiani nimiksi (Leo ja Lilja).

 

On monia pojan nimiä, jotka ovat karsiutuneet sen vuoksi, kun olivat joskus kiusaajiani. Mutta kun on niin ihanat nimet! (mm. Joona & Otto).

 

Joitain nimiä typeryyksissäni antanut lemmikille.. (Myrsky, Onni, Veikka, Lenni)..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta Venla on aivan ihana tytön nimi, mutta se on ollut monta vuotta top-10 listalla, joten ei sitä. Oma etunimeni on sen verran harvinainen, että aina kouluaikaan olin tyytyväinen, kun ei ollut muita samannimisiä. Päätin jo silloin, että sitten kun saan lapsen haluan, että hän saa sellaisen nimen, joka ei ole yleinen :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Teinistä asti halusin lapseni nimeksi Emma, jos tyttö tulisi. Noh tyttö tuli, mutta anopiksi siunaantui Emma, joten se siitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

Yksi omista suosikkinimistäni puolestaan karsiutui eron myötä - se kun on ex-anopin etunimi. Toiseksi nimeksi olisi tullut tytölle. Harmi. Ensimmäiseksi nimeksi suunnittelemani nimi on taas tullut viime vuosina niin yleiseksi, että sekin jää käyttämättä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon aina tykännyt nimestä Valtteri, mutta se on meidän sukunimen kanssa niin samanlainen, että se jo kuulostaa vitsiltä :D Eli jos tulokas on poika, niin on todella vaikeaa keksiä nimi..

Mulla oli aikanaan vähän tämäntyylinen syy siihen, miksi luovuin siitä tytön nimestä, joka olisi ollut mieluinen. Ihana tytön nimi olisi Taika.

...mutta, sukunimi on sellainen, jolla on myös merkitys substantiivina ja siihen ei olisi oikein sopinut etunimi, jolla on merkitys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kauko olisi tosi ihana nimi, mutta siitä tulee heti mieleen kaukoputki, kaukolämpö, kaukomatka, kaukokiito... äh. Vielä ihanampi olisi Kaarlo, mutta ärrää ei uskalla nimeen laittaa, kun molemmilla on tuota vikaa ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Minustakin Kauko on ihana nimi, mutta joskus nimipohdinnoissa kun heitin sen, mies toisti sen välittömästi sellaisella ostarin takaisella spurguäänellä ja jatkoi "hei Kake, Kake, anna lasolia". En vaan ehkä pystyisi antamaan sitä tuon mielikuvan jälkeen nimeksi vauvalle.

 

Sama koskee Perttiä. Periaatteessa varsin herttainen nimi, mutta en kestä, kun vääntyy kuitenkin Peraksi. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elias ja Leo olivat hyviä vaihtoehtoja pojan nimeksi, mutta karsituivat yleisyyden vuoksi. Olin jo useampi vuosi sitten ajatellut, että jos saan tytön, hänestä tulee Venla. Sekin nimi on niin yleinen nykyään, että tuskin menis meillä käyttöön. :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on pakko nyt kysyä, onko täällä joku joskus antanut lapselleen nimen, joka löytyy jo lähipiiristä? Mun sedän pojalla on aivan ihana nimi, olen jo vuosia sitä nimeä rakastanut. Poika itse on jo kymmenen.

 

Onko muilla tälläisiä kokemuksia? Miten ootte toimineet?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä minä tiedän, että on annettu lapselle nimi, joka on samalla isänsä serkun nimi (eli juuri lapsen isän sedän pojan nimi). Kaiken kukkuraksi nimi on yhdistelmä molempien serkkujensa nimistä :D (toisen serkun toka nimi ja toinen sit toisen serkun etunimi).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now