Annma

Olisi ihana nimi MUTTA...

389 posts in this topic

Mun lähipiiristä löytyy nimipari niin, että toinen on toisen täti. Tämä nuorempi onkin sitten aina saanut olla aina pikku-Anna* ja vanhempi iso-Anna*. En tykkää, tuleehan noita aina sattumalta uusien ystävyyksien myötä mutta tahallani en antaisi, jos tekemisissä (paljon) on. Jos taas on ennemminkin sukua vain paperilla niin mikäs siinä, taitaa multakin löytyä pikkuserkkutasolta kaimoja, mutta kun en heitä tunne niin ihan sama.

 

*nimi muutettu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun miehellä on kaksiosainen yhdysviivallinen nimi, joista toinen on hänen isänsä etunimi. :lol: Olen tätä aina ihmetellyt, ja silloin kun alettiin seurustella miehen kanssa niin mietin aluksi heillä käydessäni, että miksi anoppi kutsuu minun miestäni vain toisella nimistä, kunnes tajusin hänen puhuvan omalle miehelleen :lol:

 

Noh, minun ykkösvaihtoehto tytön nimeksi on kuulemma myös miehen serkun lapsen nimi, ja jossain vaiheessa miehen mielestä tätä nimeä ei sitten muka voisi antaa meidän lapselle. En itse ole kuitenkaan samaa mieltä, koska tämän serkun kanssa ei olla missään tekemisissä, olen hänet muistaakseni nähnyt kerran häissä, enkä ole varma olenko hänen lastaan nähnyt koskaan. Jos olisi läheinenkin serkku, niin olisi eri asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on pakko nyt kysyä, onko täällä joku joskus antanut lapselleen nimen, joka löytyy jo lähipiiristä? Mun sedän pojalla on aivan ihana nimi, olen jo vuosia sitä nimeä rakastanut. Poika itse on jo kymmenen.

 

Onko muilla tälläisiä kokemuksia? Miten ootte toimineet?

Tämähän on varmasti ihan mielipideasia, jos tunnet setäsi perheen hyvin niin osaat varmaan miettiä mitä he ajattelisivat. Tai jos ette ole suuremmin tekemisissä niin liekö sillä sitten väliä että äidin serkku on samanniminen? 

 

Itselleni kävi niin, että olen "aina" (=ehkä noin viitisen vuotta) ajatellut, että jos saamme pojan niin hänestä tulee edesmenneen isoisäni täyskaima, mikäli se vaan miehelle sopii. No, nyt tämän vielä syntymättömän lapsemme serkku sai tämän ajattelemani etunimen. Kyllähän se tietysti harmitti, mutta hylkäsin nimen samantien pois omalta listaltani. Minusta samannimiset serkukset olisivat hassuja, kyllähän niitä nimiä riittää.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en antaisi lapselle nimeä, joka on jo jollakulla tutulla (tai edes tutuntutulla), koska mulla tulisi aina tämä henkilö mieleen. Poislukien kuitenkin isän ja äidin nimet, jotka kulkevat esim toisen nimen muodossa suvun jatkeena.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen kovasti mieltynyt nimeen Petrus, mutta meidän sukunimi alkaa s-kirjaimella, enkä tykkää siitä suhinasta ja sönkötyksestä mikä tulee, kun etunimi loppuu samaan kirjaimeen kuin sukunimi alkaa. Ei se kaikkia haittaa ja tiedän montakin, joilla on tällainen nimi. Itselle se on kuitenkin kynnyskysymys. Mielestäni etu- ja sukunimen täytyy jollakin tavalla sointua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla on sama, etu- ja sukunimen täytyy sopia yhteen! Meillä on aika "kova" sukunimi eli r-, s- ja k-kirjaimia ja siihen ei lainkaan käy pehmeät nimet kuten Louna tai Noel.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On monia ihania nimiä mitä voisin ajatella meidän lapsille nimeksi, mutta meidän sukunimi on niin typerä, että ei pysty. Tietyt nimet yhdistettynä sukunimeen siitä tulisi yhdyssana tai muuten tyhmän kuuloinen, joten täytyy skipata. Mutta itsepä olen miehen sukunimen ottanut ja täten langettanut myös lapsillemme. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nimipohdinnat vasta alussa eikä edes tiedetä että kumpaa sukupuolta on tulossa, mutta kriteerien lista on jo pitkä :D

- ei nimeä millä on joku merkitys, erityisesti jos kuulostaa adjektiivilta. Sukunimemme vääntyy helposti substantiiviksi eikä haluta lapselle Tuuli Viiri -tyyppistä nimeä :D

- ei saa alkaa tai päättyä s:llä, koska sukunimemme alkaa s:llä

-olen ammatiltani opettaja ja monta ihanaa Eelistä, Viljamia, Aadaa ja Matildaa muistuttaa entisistä oppilaista, joten ei niitä. Näitähän tulee joka lukuvuosi lisää :P 

Vuosia jo olen tykännyt nimestä Eevi, ja nyt kovin toivon ettei ensi vuonnakaan tule töissä vastaan yhtään Eeviä :D nimen yleisyys mietityttää myös, mutta se on niin tuurista kiinni sattuuko samalle alueelle paljon kaimoja. Itselläni ei ole mikään 80/90-lukujen top10-nimi, mutta silti koko kouluajan mulla on ollut kaima samalla luokalla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tuo on niin totta! Opettajan ammatin varjopulia. :rolleyes: Monta ihanaa nimeä on mennyt pilalle. Vaikka olisi kuinka ihana oppilas, mutta kun nimellä on sitten aina se mielleyhtymä.

Tuota minäkään en stressaisi niin paljon, että nimi on suosituimpien listalla, jos sitä ei omasta lähipiiristä kuitenkaan löydy. Olettehan tietoisia, että nykyisiä suosituimpia nimiä annetaan lapsille noin kymmenesosa siitä kuin mitä esim. 70-luvulla Mikkoja? Eli ei se mitenkään välttämättä osu samalle luokalle vaikka top10:ssä oliskin. Omien lasten nimet on pyörineet top20-30 välillä eikä ole tullut juurikaan vastaan samannimisiä. Ja jos joskus osuu samalle luokalle niin se on aika sattumankauppaa. Toisaalta jotkut suositut nimet pyörivät ystäväpiirissä vähän turhankin tiheään, sellaista en toki antaisi.

Edited by fleur

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse haaveilin aikoinani Jesse nimestä pojalle ja vieläkin on yksi vahvimpia suosikki nimiä. Mutta tämän niminen poika löytyy jo miehen suvusta (serkun poika) jota viimeksi ollaan nähty kun oli 4 vuotias, nyt jo yläaste ikäinen vai jopa vanhempi... missään tekemisissä ei edes olla heidän kanssaan ja mieskin serkkuaan näkee ehkä kerran pari vuodessa kaupassa.. jos nyt tulisi meille neljäs poika, niin onko kamalan väärin tehty, jos meidänkin  pojasta tulisi Jesse, jos muuta nimeä ei keksitä. Sen tiedän, että anoppi ei tule nimeä hyväksymään, kun suvussa on jo yksi saman niminen ja en tiedä miten miehen täti suhtautuisi tähän, kun on se  toisen  Jessen mummo.. 

 

Toki minun serkulla on myös saman niminen poika kun meillä, tekemisissä ei olla ja tämänkin sain vasta tietää vuosi meidän pojan synnyttyä :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilman muuta laitatte Jessen nimeksi, jos niin haluatte. Jos vähän ilkeästi sanon, niin sepä on se ja sama mitä muut siitä ajattelevat. Teidän lapsi ja teidän päätös. ^_^ 

Meidän pojasta tuli käytännössä saman niminen, kuin mun serkku. Mutta myöskään me ei olla tekemisissä hänen kanssaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

:D näinhän se on, että kenellekään ei kyllä lapsen nimi kuulu, mutta ainahan sen herneen joku nenään vetää, etenkin jos suvusta sen niminen löytyy. Ainakin vahva ykkönen on nyt tuo, jos ei tosiaan nyt satu silmään joku toinen nimi. 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän pojan nimi X herätti aikoinaan järkyttyneitä ”mikä?!?” kommentteja :D (on ns. vanhan ukon nimi). Aiemmin ei oltu törmätty yhteenkään ikätoverini. Nyt on pojan jalkapallojoukkueessa kolme saman nimistä, kaimoja on tullut about samassa ikäluokassa vastaan myös töissä ja parin julkimon koirakin on pojan kaimoja :D 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now