Annma

Olisi ihana nimi MUTTA...

389 posts in this topic

Itse olen tykännyt aina Onni nimestä ja jo 15v sitten sanoin, että jos saan pojan, nimeksi tulee Onni. Nyt kun nimi on yksi yleisemmistä, se jää käyttämättä, sillä haluamme kuitenkin hivenen harvinaisemman nimen. Eikä kyllä ole sitä poikaakaan jolle tuon antaisi, mutta JOS tulee joskus poika :D. Onni löytyy myös tuttavapiiristä, joten siitäkään syystä ei käy.

 

Ihania nimiä, jotka myös löytyvät tuttavapiiristä ja / tai ovat liian yleisiä ja jäävät siksi käyttämättä; Hilma, Hilda, Aada, Emma, Oliver, Veera.

 

Fanny/Fanni olisi loistava nimi ja löytyy suvusta, mutta englanninkielisen merkityksensä ansiosta sekin jää käyttämättä.

Edited by Annma

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisimme varmaan päätyneet nimeen Niilo, josta pidin jo teininä, mutta sen nimisiä alkoi olla liikaa lähipiirissämme. (Tosin jos joku poikani nimeä tarpeeksi "maistelee", hän kyllä huomaa jonkin sattuman, minkä voisi kuvitella johtuvan tuosta Niilo ihastuksesta. :) )

 

Nimet tyyliin Milla ja Nelli, on turhaan lällättelyä sukunimemme kanssa. Sukunimemme rajoittaa myös pois Viljat, Kaislat ym kasvityyppiset nimet. Miestäni lainatakseni: "miksi sinä vihaat lastasi niin paljon, että hänet Viljaksi nimeäisit. Kai sinäkin tajuat, että ei nykyinen nimiyhdistelmäsi ole kovinkaan mielleyhtymä vapaa." (kyseessä on luontonimi biggrin.gif ) Tällaiset luontonimet aiheuttavat meille Otso Mesikämmen tai Pilvi Poutanen yhdistelmiä. rolleyes.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jää nimet käyttämättä jos niitä löytyy lähipiiristä, tai tulee huonoja mielikuvia lapsuudesta jonkun nimisestä ihmisestä. Muista syitä ei oikeastaan olekaan, tai ei ainakaan ekan kohdalla tullut ilmi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei tyttöä ole eikä tietenkään tiedä, josko koskaan onkaan, mutta pari ihanaa tytönnimeä jää käyttämättä, vaikka tyttö joskus tulisikin.

 

Ainoon ihana, vanha suomalaiskansallinen nimi, joka sopisi poikamme nimeen, sukunimeemme ja oli miehen erittäin ihaillun ja rakastetun isoäidin nimi. Se on vaan aivan liian yleinen nykyään - tykkään ihan tavallisista etunimistä varsinkin tavallisen sukunimemme parina, mutta Aino yhdistettynä meidän sukunimeen olisi niin tuiki tavallinen, että kokonimikaimoja löytyisi varmaan samasta koulustakin.

 

Auneolisi oma suosikkini tytönnimeksi, se on oman mummivainaani nimi ja sen yhdistäisin miehen äidin toiseen nimeen, mistä tulisi sukunimineenkin oikein sointuva kokonaisuus. Mutta ei voi auttaa, mies ei tykkää Aunesta, tulee kuulemma negatiivisia mielleyhtymiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kain. Mielestäni äänteellisesti sanoinkuvaamattoman kaunis ja harvinainenkin nimi, mutta kun siitä tulee kaikille mieleen Kainin ja Abelin tarina Raamatusta. :angry: Itse "keksin" nimen aikanaan taiteilija Kain Tapperista, eli itteäni ei olis tuo mielleyhtymä häirinnyt, mutta ei kovinkaan kiva jos kaikille muille se tuo mieleen veljenmurhaajan.

 

Viola on myös ihana nimi, mutta se ei käy sukunimeen millään - sukunimemme on sekin viisikirjaiminen ja -la-päätteinen, joten kombinaatio kuulostaa...no, oudolta.

Edited by Acacia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tykkään aika tavisnimistä, mutta niissä on usein se ongelma, että elämän varrelle on sattunut kyseistä nimeä kantanut ihminen, joka on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen - eikä suinkaan hyvässä mielessä.

 

Tällainen nimi on esim. Eeva, joka olisi mun mielestä ihana nimi, mutta sattuu vain olemaan mun entisen esimiehen nimi, ja ko. henkilö oli suurin piirtein yhtä lämmin kuin tammikuinen aamuyö Siperiassa.

 

Siiri- ja Oskari-nimet taas on "pilannut" se, että ne on lähipiirissä koirilla :rolleyes:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jää useampi ihana etunimi käyttämättä siksi, että ne rimmaa mun mielestä pahasti yhteen sukunimen kanssa. Esim. Urho ja Hilja ovat nimiä, joista molemmat tykkäisimme, mutta koska sukunimi alkaa H:lla, tulee kokonaisuudesta mun mielestä liian yhteensopiva.

 

Käyttämättä jäävät myös monet kovia konsonantteja sisältävät etunimet kuten Veera, Saara ja Kaarlo. Sukunimi on pullollaan kovia konsonantteja (r, k, s), ja mun mielestä nimiyhdistelmä olisi liian agressiivinen.

 

Miehen mielestä nää perustelut on typeriä, mutta ei voi mitään. Mäkin hyväksyn sen torjuvat perustelut tyyliin "tunsin sen nimisen pojan alakoulussa ja se oli ihan mulkku". :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minttu Tykkäsin nimestä 15 vuotta sitten tosi paljon mutta vastusteluistani huolimatta äitini nimesi koiransa Mintuksi. <_< Toisaalta nyt nimi olisi saattanut jäädä kuitenkin käyttämättä, ei enää sopisi suuhun niin hyvin.

 

Tytti Yksi ylivoimaisia suosikkejani tyttöjen nimistä, mutta kun sattuu olemaan miehen pitkäaikaisen ex-tyttöystävän nimi, niin jostain syystä en sitä meidän tyttärelle halunnut. :P

 

Inka Ihana nimi, mutta löytyy jo lähipiiristä. :(

 

Veera Ihana, muttei sovi meidän sukunimen kanssa ja on lisäksi työkaverin koiran nimi.

 

 

Sitten on läjä ihania nimiä jotka jäävät käyttämättä ihan vaan siitä syystä, ettei maku ei kohtaa miehen kanssa ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täysin ot:na täytyy kertoa, että vaikka monilla tuntuu jokin nimi jäävän käyttämättä siksi, että se on jo lähipiirissä koiran nimenä, niin meidän lapsi tullaan nimeämään yhden tutun koiran täyskaimaksi. Siis koiralla on kaksi etunimeä, jotka ovat samat kuin meidän pojalle suunnitellut. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pinja: mieheni yksi ex-tyttöystävän nimi. sad.gif

 

Eeva / Eva: oman serkkuni nimi ja vaikka ei olla tekemisissä ja asutaan eri puolilla maailmaa, nimi tuntui jo "varatulta". rolleyes.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sini olisi ollut muuten aivan täydellinen nimi tyttärelle, mutta sukunimeen yhdistettynä siitä tulee jotain ihan kamalaa. :lol:

 

Rasmus on aina ollut suosikkini, mutta Isoveli ehti perheellistyä ensin ja nappasi tuon nimen. Tosin ääneen en suosikkiani ollut lausunut, että no hard feelings. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä sopivaa pojan nimeä on ihan hirveän vaikea keksiä. Kamala ongelma, kun ei ole sitä vauvaakaan tulossa, saati just poikaa... :lol: Mutta saahan sitä haaveilla. ;)

 

- Max ois ihana, mutta en halua samalla alkukirjaimella alkavia nimiä, joten M-alkuiset pois (sama ongelma muuten tytön nimissä Menni ja Meeri <3 ihania, mutta noup)

 

- Nämä olisi kauniita, sointuisi sukunimeen sekä tytön kanssa kivasti mutta "varattuja": Lukas, Kaius, Julius, Emil

 

Ja siinäpä ne mun mielestä parhaat pojan nimet menikin. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pidän nimestä Christopher Francis. On vain vähän turhan hankala ja enkun kielinen nimi supisuomalaiseen perheeseen :lol: Minusta aivan ihana nimi. Mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi etunimen pitäisi sointua sukunimeen? Tai sitä, miksei suomenkielisessä sukunimessä voi olla ulkomaalaista nimeä. Maailma on pullollaan nimiä. Nykyään Suomi on paljon suvaitsevaisempi kuin ennen. On gootteja, samaa sukupuolta olevien liittoja, erilaisia poliittisia aatemaailmoja jne. Miten tuollaiseen maailmaan ei menisi muu kuin suomalainen perusnimi Maija tms? (Siis minusta on positiivista, että erilaiset ihmiset hyväksytään, miksi yhä nimi voi olla niin konservatiivinen aihe?) Voihan sitäpaitsi olla, että lapsi vaihtaa sukunimeä avioliiton myötä. Mutta tuo Christopher Francis menee mullakin vähän yli ;)

alanneen tilanne on vähän eri :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

henkilö oli suurin piirtein yhtä lämmin kuin tammikuinen aamuyö Siperiassa.

 

 

 

:D:lol:, ihana vertaus!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Helmi - liian suosittu. :(

 

Poikamme nimi sen sijaan on suosittu nimi lemmieläimillä (kissoilla ja koirilla), mutta se ei valintaamme hidastanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sukunimi alkaa R:llä ja miehen suvussa kuulemma vähän kaikilla on ollut lapsena ärrävika, joten R-kirjaimen sisältävät nimet jäävät myös suosiolla pois :rolleyes:. Myöskään nimi, jonka keskellä on S-kirjain ei sovi meidän sukunimeen, koska taas tulee jotenkin hankalan kuuloinen koska sukunimessäkin S. S:llä alkava nimi sen sijaan kävisi... :P. Kauheasti kriteereitä :(.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Helmi - liian suosittu. :(

 

Poikamme nimi sen sijaan on suosittu nimi lemmieläimillä (kissoilla ja koirilla), mutta se ei valintaamme hidastanut.

 

Tämä karsii myös meillä Helmin pois, se olisi kyllä todella kaunis nimi!

 

Mun mielestä se, että jonkun lemmikillä on sama nimi ei ole millään tavoin häiritsevää :). Ehkä tämä johtuu siitä, että meidän kaikilla lemmikeillä lapsuudesta lähtien on ollut "ihmisten nimet". Ja nytkin tiedän kissan nimeltä Eetu sekä useammankin Onni-koiran. Ja nämä molemmat tosi suosittuja lapsilla, joten... :).

 

Meidän tyttärelle muuten tulee nimi, joka on hyvin yleinen toisena nimenä, mutta ensimmäisenä etunimenä ei (ainakaan vielä) 50 suosituimman nimen listalta löydy. Samoin olisin pojalle voinut hyvin laittaa nimeksi Olavin, joka on tosi yleinen toisena nimenä, mutta ensimmäisenä etunimenä / kutsumanimenä harvnaisempi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jää nimet käyttämättä jos niitä löytyy lähipiiristä, tai tulee huonoja mielikuvia lapsuudesta jonkun nimisestä ihmisestä. Muista syitä ei oikeastaan olekaan, tai ei ainakaan ekan kohdalla tullut ilmi.

 

Mulla ei tuo lähipiiri niin vaikuta, mutta mielikuvat lapsuudesta aikuisikään kyllä. Eli kiusaajien nimiä en yllättäen anna. Ei myöskään täysääliöiden ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin, yksi "este" tuli vielä mieleen - miehen sukunimen ensimmäinen kirjain on L, joten luultavasti l-kirjaimeen päättyvät nimet jäävät paitsioon.. Mikä on tosi harmi, koska varsinkin poikien nimistä tosi kivoja ovat esim. Emil, Mikael ja Daniel. Mutta menee liian epäselväksi mun mielestä, varsinkin kun miehen sukunimi ei ole ihan tavallisin, niin siinä voi olla vastapuoli ymmällään, että mihin etunimi loppuu ja mistä sukunimi alkaa.

 

Ei munkaan mielestä se, että jonkun tuttavan lemmikillä on sama nimi, ole mitenkään häiritsevää.. mahdottomaksihan se menisi, kun noissa koirapiireissä jonkun verran on tullut pyörittyä :D Mutta kun on kyse esim. anopin tai muun lähipiirin koirasta, niin ne kyllä rajautuvat pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin jo pitkään miettinyt nimiä lapsilleni ja ykkössuosikkini karsiutui sitten listalta pois siksi, että yksi tuonniminen kehtasi ruveta seurustelemaan mun ex-poikaystävän kanssa! Siis ihan törkeää :lol: olin 15-vuotias.

 

Eipä tuo enää haittaa, kun on yksi yleisimmistä annettavista nimistä tällä hetkellä ja haluaisimme hieman harvinaisemman lapsellemme antaa..

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei tuo lähipiiri niin vaikuta, mutta mielikuvat lapsuudesta aikuisikään kyllä. Eli kiusaajien nimiä en yllättäen anna. Ei myöskään täysääliöiden  ;)

Mulla on sama kriteeri, eli mielikuvat sekä lapsuudesta että etenkin nyt aikuisena kohtaamani lapset ja nuoret vaikuttavat. Sanoisin siis, että ammattini vuoksi monet nimet joutuvat ei-ikinä -listalle, vaikka voisivat ilman tietystä henkilöstä tulevaa mielikuvaa ollakin ihan kivoja nimiä.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kriteerinä myös tuo että etunimi ei saa loppua

s:ään koska sukunimi alkaa s-kirjaimella

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen ehtinyt jälkeen päin ihastua Akseli-nimeen, mutta en taida sitä silti käyttää koska meillä on 15 vuotta ollut sen niminen koira. Muiden koirat menee, mutta kun se on ollut jo omalla koiralla, niin tuntuisi hassulta. Vanhempani olivat siis nimenneet koiran ennen syntymääni.

 

Fiia karsiutui potentiaalisista vaihtoehdoista pois, kun mies tyrmäsi sen... Ehti olla jo monta vuotta suosikkini. Moni suosikki jää todennäköisesti käyttämättä myös yleisyyden takia. Niitä suosikkeja nyt on satuttu antamaan pari sukupolvea sitten paljon, joten luonnollisesti ne tulevat nyt tällä sukupolvella taas muotiin. Eli odotetaan vaan kun seuraavat sukupolvet antaa isoisovanhempiensa nimiä ja alkaa tulla pieniä Markkuja ja Pirkkoja! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä menee nyt enemmänkin näin : olisi ihana nimi MUTTA.. ei kannattaisi antaa MUTTA.. annamme kai kuitenkin..laugh.gif

 

Mielipiteitä toivoisin teiltä..

 

ELI: entisessä opiskelukaupungissani oli samassa duunissa loisto nainen/tyttö, joka on kaimani. Tiedän hänellä olevan tyttären, jonka nimen mieheni haluaisi ehdottomasti vauvallemme ja minäkin ilman tätä yhteyttä..

 

Emme varmaankaan tapaa hänen kanssaan enää missään, mutta koskaan ei voi tietää. Onko mielestänne liian paha yhteys? blink.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Minä antaisin, minusta se olisi vaan hauskaa, kun jokainen luultavasti tajuaa, että nimeä ei ole annettu minkäänlaisessa matkimistarkoituksessa!

 

Ei tuo ole minusta ollenkaan paha. Enoni antoi pojalleen saman nimen kuin isälläni, vaikka ovatkin hyvin läheisissä tekemississä. Ei ollut nimi miestä pahentanut! :D Itse en kyllä välttämättä tekisi samoin, mutta Larvannon tapauksessa ei ole edes niin läheisestä yhteydestä kyse ja kaimuus ei nyt mielestäni muuta asiaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now