Keskustelua nimistä

[Guest pikkaraiset]

Aloitin uuden ketjun, kun en muuhunkaan saanut sopimaan. Tässä voi kysyä muitakin nimiin liittyviä asioita

Miksi lapsen nimi pitäisi sointua sukunimeen? Olenko vain niin tollo, kun en tajua mikä nimi sointuu sukunimeen ja mikä ei Minkä takia on tärkeää, että nimi sointuu sukunimeen? Oikeasti mielenkiinnolla haluaisin kuulla mielipiteitä, kun itse en tajua. Mites jos lapsi menee naimisiin ja nimi ei enää soinnukaan?

 

On toinenkin asia, mikä mua vaivaa. Miksei tavalliseen sukunimeen saisi yhdistää ulkomaalaisen kuuloista nimeä? Ihania nimiä on vaikka kuinka paljon. Miksi täytyy tyytyä perusnimiin? Kuitenkin nykyään hiekkalaatikolla tulee vastaan ulkomaalaistaustaisia, adoptoituja, toinen vanhemmista ulkomaalainen jne. lapsia. Nyt tulee melko rankka yleistys mutta minusta lapsettomat sekä yli 50 v ovat sitä mieltä, että on älytöntä laittaa ulkomaalaista nimeä perussuomalaiseen nimeen. Ovatko muut törmänneet tähän samaan? Vai onko meillä pienten lasten äideillä paremmin mielessä, kuinka henkilökohtainen nimiasia on? Ei sanota ääneen omaa mielipidettä?

[Alya]

Mä tykkäisin, että etu- ja sukunimi olis samantyyliset, siis kun meillä on alkujaan saksalainen sukunimi joka tosin kuulostaa suomalaisen korvissa ruotsalaiselta , niin en haluaisi antaa esim mitään suomenkielistä luontonimeä joka ei vaan mun mielestä sopisi. Se on jännää, että jos kuvittelen lempparinimiäni tavalliseen -nen loppuiseen tyttönimeeni yhdistettynä, suosikit on ihan erilaiset!

 

Mulla on ystäviä tai niillä lapsia, joiden nimet on yhdistetty suomalainen+ulkomaalainen tai toisinpäin tai sitten ihan miten vaan, eikä mulla niistä koskaan mitään angsteja nouse, eli tuskin kannataa liikaa välittää, mitä muut ajattelee. Kaikki on kuitenkin eniten kiinnostuneita niistä omista valinnoistaan, ja vaikka ei itse tekisi jotain ratkaisua niin tuskin se kenenkään päätä pakottaa, jos joku muu tekee. Ja jos pakottaa, niin so what!

 

Ja tosiaan tuolle nimenvaihtamiselle ei tosiaan kuitenkaan mahda mitään joskus tulevaisuudessa, jos sellainen tilanne eteen tulee. Musta on kyllä kiva, kun kävi niin hyvä tuuri, että oma etunimeni on yksi maailman tavallisimmista ja sointuu kieleen kuin kieleen erittäin vaivattomasti. Jonkun merkityssukunimen kanssa olisikin sitten taas voinut olla hirveän hassu.

[Chimelli]

Onhan se nyt kiva, että nimi kuulostaa kokonaisuudessaan kivalta (tai ei ainakaan huonolta) Naimisiin mennessäni en ottanut mieheni sukunimeä, koska mielestäni nimeni kuulostaisi sitten ihan hölmöltä. Koko perheellä on nyt siis minun sukunimeni. Se on vähän ulkomaalaisen (venäläisen) kuuloinen, mutta meillä on silti kaikilla aika suomalaiset nimet. Minä nimenomaan en haluaisi valita ulkomaalaisen sukunimemme kaveriksi ulkomaalaista etunimeä, ettei tulisi käsitystä, että lapsikin on ulkomaalainen. En kyllä suomalaisen sukunimenkään kaveriksi valitsisi, koska minusta suomalaiset nimet sopivat suomalaisille paremmin. Tai riippuu vähän, jos nimessä on vain suomalaisia kirjaimia ja se voidaan lausua niin kuin kirjoitetaan, niin se saattaisi olla ihan hyvä.

[Termos]

Poistin

Edited February 9, 2011 by Termos

[Chimelli]

Miten määritellään suomalainen ihminen? Mulla on suunnilleen sama tilanne kuin jollain Mari Sievisellä, muakin voi luulla nimen perusteella (täysin) suomalaiseksi ja tahtoisin antaa kuitenkin lapselleni nimen joka toimii muillakin kielillä. Mutta hirmu paljon kaikilta nimipalstoilta saa lukea miten junttimaista on kun suomalaiseen sukunimeen yhdistetään kansainvälinen nimi... (en nyt tarkoita Chimelli sinua vaikka tartuin tuohon lauseeseen)

Siis et kuitenkaan ole täysin suomalainen? Minusta suomalaisen sukunimen ja ulkomaalaisen etunimen yhdistelmä toimii ihan hyvin, jos on ulkomaalaisia juuria. Minäkin olen huomannut monissa keskusteluissa nimenomaan tuon mielipiteen. Minä en ole siitä ihan samaa mieltä, minusta sukunimellä ei ole tässä niin väliä, vaan ylipäätään täysin suomalaiselle on hassua antaa esim. selvästi englanninkielinen nimi. Ihan käteviä ovat tietysti sellaiset nimet, jotka ovat ihan suomalaisia, mutta esiintyvät ihan samanlaisina myös muissa kielissä (itselläni on tällainen nimi). Lausuminen on usein erilaista, mutta se harvoin on ongelma, kun lausumista voi helposti muuttaa tilanteen mukaan. Joku helppo ulkomaalainen nimi suomalaisittain lausuttuna (niin kuin kirjoitetaan), olisi myös varmaan ihan toimiva.

 

Ajattelin tässä myös sitä, että jos lapsi itse osaa vain suomea, niin esim. joku vaikea englanninkielinen nimi voi olla lapselle itselleenkin hankala.

[Lara]

Mulle nimen kokonaisuus on tärkeää ja juuri se sointuvuus. Se, että nimi kuulostaa soljuvalta ja kauniilta ja kokonaisuus sopii yhteen. Meillä on "ulkomaalainen" sukunimi (siis jotain muuta kuin nen-päätteinen kotimainen), joten valitsimme lapselle klassisen kansainvälisen nimen. Mietimme pitkään ihan perinteistä suomalaista nimeä, mutta se vaan ei kuulostanut sukunimen kanssa hyvältä. Mä haluan myös, että mahdollisen sisaruksen nimi sopii esikoisen nimeen ja siinä sitä sitten onkin pohdittavaa.

 

Eli itse en erikoisemmin välitä yhdistelmistä kuten vaikka Isabella Kolehmainen tai toisinpäin Akseli Nordenskiöld, vaikka molemmista etunimistä pidänkin. Mutta mahtuuhan maailmana nimiä, jokainen tavallaan.

Edited March 28, 2010 by Lara

[höpöli]

Mua häiritsee se, että täysin suomalaiselle lapselle, jolla on suomalainen sukunimi, annetaan nimi tyyliin "Johnny", kun sit ei oo aavistustakaan, miten se kuuluisi ääntää.

Sukunimeen sointumisesta, niin meillä se vaikuttaa, että sukunimessä on tiettyjä kirjaimia ja jos samoja on paljon etunimessä, siitä tulee todella lässyn kuuloinen yhdistelmä. Haluan siis, että lapsen nimi kokonaisuutena kuulostaa hyvältä.

[Annma]

Mua häiritsee se, että täysin suomalaiselle lapselle, jolla on suomalainen sukunimi, annetaan nimi tyyliin "Johnny", kun sit ei oo aavistustakaan, miten se kuuluisi ääntää.

 

 

Tämä on se, mikä muakin häiritsee. Ei mitään hajua olisiko esim toi Johnny lausuttuna Zoni, Johnny, Jonny, Joni... Mun mielestä taas esim Isabella, Filippa tai Disa ei oo huonoja suomalaisenkaan sukunimen kanssa, koska ne lausutaan kuten kirjoitetaan .

[Miinanen]

Minusta on, jos nyt ei ihan välttämätöntä, niin ainakin hyödyllistä, jos nimestä näkyy kantajansa tausta. Suomessa on vanhastaan niin monilla ruotsinkielisiä sukunimiä, että on ihan kiva, jos etunimestä pystyy päättelemään puhuuko henkilö todennäköisemmin äidinkielenään suomea vai ruotsia.

 

Monikulttuurisissa perheissä voi miettiä myös sitä, onko tulevaisuudessa työmarkkinoilla (vaikea ennustaa toki mihin suuntaan kehitys kehittyy) helpompaa vai vaikeampaa, jos nimi on täysin kansainvälinen. Hienoa tietysti on kunnioittaa perinteitä, mutta jos sekä etu- että sukunimi ovat vaikkapa afrikkalais- tai venäläisperäisiä, voi olla hankalampaa päästä edes työhaastatteluun. Valitettavasti.

[Chimelli]

^ Nimenomaan, tuota minä juuri tarkoitin. Vaikka venäläisperäiseen sukunimeemme ehkä sopisikin venäläinen etunimi, en ehdoin tahdoin halua nimetä lastamme niin, että tulee vaikutelma, että hän on venäläinen. Siinäkin tapauksessa, että siitä ei mitään haittaa olisi, niin en silti halua tahallani aiheuttaa vääriä mielikuvia. Samalla tavalla kuin monen mielestä on kiva, että nimestä pystyy päättelemään, onko henkilö mies vai nainen, minusta on kiva, että nimestä pystyy päättelemään, minkä maalaisesta ihmisestä on kyse.

 

(OT: En ollut tullutkaan ajatelleeksi tuota työnhakujuttua meidän sukunimen suhteen, vaikka tuollaista olen kyllä kuullut ennenkin. Tällä hetkellä on työnhaku käynnissä, joten täytyy toivoa, ettei nimi haittaa )

[Karkkis]

Kyllä minulle on tärkeää miten nimi sointuu ja olen tyytyväinen uuteen sukunimeeni, joka sointuu etunimeeni ihanasti! Samanlaiset konsonantit tuovat kivasti särmää. Toisaalta miehen veljentyttärellä on hyvin pehmeä nimi saman sukunimen edessä ja sopii oikein hyvin, joten särmikäs sukunimi antaa vaihtoehtoja. Mielestäni jos sukunimi on oikein pehmeä ja "lälly", vaikka sinänsä kauniin kuuloinen, tulee helposti pehmeiden nimien kanssa hassun kuuloinen, vaikka Ulla Lalla kuulostaisi minusta hassulta. Tuossa nyt vaikuttaa sekin, että etunimi päättyy samaan tavuun kuin sukunimi alkaa.

 

Minusta myös nimien kokonaisuudessa pitäisi olla hyvältä kuulostava "poljento" eikä se saa kuulostaa siltä, että etunimet jäävät "kesken" ennen sukunimeä. En jaksa keksiä esimerkkiä, mutta sen vaan kuulee kun nimessä on hyvä poljento. Sille ei sitten vaan voi mitään, jos lapsi menee naimisiin ja harmonia menee uuden sukunimen myöt

 

Mielestäni vierasperäiset etunimet yhdistettynä suomalaiseen sukunimeen voi toimia JOS ne äännetään samalla tavalla kuin kirjoitetaan. Poikkeuksena on jos on ulkomaalaiset sukujuuret. Usein Hesarin nimipalstaa lukiessa ensin ihmettelee jotain nimeä, mutta huomaakin jommankumman vanhemmista olevan selvästi muualta, ja tällöin nimi sopii. Myös adoptiolapsilla on kiva jos ainakin joku nimi on synnyinmaan perinteen mukainen.

 

Liilalliset vierasperäiset kirjaimet tai vaihtoehtoisesti vierasperäinen kirjain suomalaisessa nimessä tyyliin "Marica" eivät minusta näytä hyviltä.

[Nadda]

Tuota ulkomaalaista etunimeä ja suomalaista sukunimeä (tai muita kombinaatioita) onkin tässä jo hyvin pohdittu. Mä olen myös sitä mieltä, että ei ole kiva, jos nimet riitelevät selvästi keskenään. Lisäksi ihan yksittäisenä nimenä on todellakin hankala tietää, miten se äännetään, jos lapsi on supisuomalainen ja nimi vieraskielinen.

 

Itse pidin jonkinlaisena kriteerinä nimenvalinnassa sitä, ettei se pääty S-kirjaimeen, koska sukunimemme alkaa S:llä. Minusta kuulostaisi hassulta, jos etunimi päättyy samaan kirjaimeen kuin sukunimi alkaa. Siinä voi näin nykyaikana jopa tulla kuulijalla virhe, ettei etunimessä olisikaan S:ää, kun se puuroutuu sukunimen alkukirjaimen kanssa. Näistä nykyajan nimistä kun ei tiedä.

[Termos]

Siis et kuitenkaan ole täysin suomalainen? Minusta suomalaisen sukunimen ja ulkomaalaisen etunimen yhdistelmä toimii ihan hyvin, jos on ulkomaalaisia juuria.

 

----

 

Ajattelin tässä myös sitä, että jos lapsi itse osaa vain suomea, niin esim. joku vaikea englanninkielinen nimi voi olla lapselle itselleenkin hankala.

 

Kyllähän monet onneksi "antaa anteeksi" ulkomaalaisen nimen jos on ulkomaista taustaa, pointtina vain ettei sitä aina kuule vanhempien nimestä. Hyvä pointti tosin tuo jälkimmäinenkin.

 

Mutta katsotaan millaiseen nimeen päädytään, meilä suurempi ongelma taitaa olla mun ja miehen täysin erilainen nimimaku

[Solja]

Itsekin korostaisin vierasperäisten nimien kohdalla enemmän tuota ääntämisen helpoutta ja sujuvuutta sekä sitä, että ääntäminen vastaisi kirjoitusasua. Tuntuisi jotenkin hankalalta jos jokaiselle vastaantulijalle pitäisi erikseen neuvoa, että vaikka tämä nimi kirjoitetaankin näin niin ääntäminen onkin sitten jotain ihan muuta.

 

Noin muuten tykkään, että kantajan kultturinen perimä ja sukujuuret saavat näkyä nimessä. Arvostan kovasti esimerkiksi saamelaisten tapaa antaa lapsilleen saamelaisperäinen nimi ja samaten itse suomalaisena (ja suomenkielisenä) haluaisin, että lapsen nimestä näkyisi jossain määrin myös suomalaisuus. En nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi olla jotain Väinämöisiä ja Mielikkejä, mutta musta olisi kamalan tylsää ja kielellisesti köyhää mikäli koko maailma olisi täynnä pelkästään Anna Katarinoja ja David Mikaeleita. Itse valitsisin mielummin edes sen suomalaisen version ulkomaalaistaustaisesta nimestä. Tältä pohjalta en myöskään karsasta mitään Disa Korhonen tai Aino Smith -tyylisiä nimiä, etenkään jos tiedän etunimen valinnan taustalla olevan jotain monikulttuurisia syitä.

[yell]

Mulla on nimenomaan tuo ongelma, että kun menen naimisiin, tuleva sukunimi saa nimeni kuulostamaan lähinnä kirosanalta. Etunimeni on lyhyt ja lausutaan lyhyenä, sisältäen r-kirjaimen, tuleva sukunimi samoin lyhyt sisältäen r-kirjaimen.

Tämän takia voi jopa olla, etten vaihda sukunimeä ollenkaan.

 

Oma ristimänimeni taas soljuu mukavasti suussa lausuttaessa, sukunimeni on vierasperäinen ja pehmeä, joten se tasoittaa "kovaa" etunimeäni, joten äitini on tehnyt hyvää työtä päättäessaan nimeni. Pidän siitä todella.

 

Omille lapsilleni annan kyllä sukunimeen kauniisti sointuvat nimet. Poitsulla on jämerä mutta pehmeästi lausuttava nimi, joka käy miehen "kovan" sukunimen kanssa. Tulevalle kakkosellekin (joka on TOTTAKAI tyttö, onhan??) olemme myös miettineet vanhaa, hyvin tyttömäistä ja pehmeää nimeä.

 

Myös edellä mainittu poljento on tärkeä, mä ainakin kikkailin kaksi- ja kolmitavuisten nimien kanssa et sain ton poljennon oikein. Esim. Antti Markus Ta-pa-ni, tossa on hyvä poljento, kun taas "Mikko Matti Heikki" jää mun mielestä vähän vajaaksi.

 

Mun mielestä on myös ihanaa, kun vierasperäiseen sukunimeen liitetään supisuomalainen etunimi. Enkä mä nää mitään haittaa siitäkään, jos vierasperäisen kuuloinen etunimi liitetään suomalaiseen sukunimeen.

Kunhan nimi kuulostaa hyvältä, se on tärkeintä.

Itse en kuitenkaan ehkä kuitenkaan pidä Ridge Kortelainen-kuuloisista ääripäistä, joku järki kuitenkin. Myös Kal-El Miettinen saattaisi kuulostaa oudolta....

Kuitenkin, edellä mainittu Disa ja esim. Anastasia kuulostavat hyvältä, myös suomalaisen sukunimen kanssa. Kunhan nimestä näkyy selvästi, miten se kuuluu lausua.

Edited May 4, 2010 by yell

[miiru]

Meilla nimipohdinta on kuumana menossa ja ei se nain hankalaa ollut kahden ensimmaisen kanssa. Emme tieda onko tulossa tytto vai poika, mika hankaloittaa entuudestaan, koska tytolle olemme nimia keksineet mutta pojalle emme ainuttakaan. Olemme talla hetkella miettimassa ulkomaalaisperaista nimea (mutta ehdottomasti kirjoitus ja aantamysasultaan samanlaiset) koska asumme talla hetkella Australiassa ja lapsi syntyy taalla ja asuu ainakin pari ensimmaista vuotta taalla. Han tulee kylla olemaan ihan suomalainen ja molemmat vanhemmat ovat suomalaisia. Toinen syy miksi mietimme englanninkielista nimea on myos se, ettemme kertakaikkiaan loyda suomalaisista nimista sellaista, jonka haluaisimme lapselle antaa. Sisarukset ovat kylla nimiltaan hyvin perisuomalaisia (kummallakin alkaa nimi samalla kirjaimella kuin sukunimikin, joka ei kyllakaan ole tyypillinen nen-nimi joskaan ei ulkomainenkaan) ja kovasti nyt mietinkin onko se tyhmaa, etta yhdella lapsella on sarjasta selvasti poikkeava nimi. Miten voikaan olla nain hankalaa. Tytolle miettimissamme nimissa yksi vaihtoehto on antaa kaksiosainen (joko valiviivalla tai ilman) etunimi ilman toista nimea tai sitten etunimi + toinen nimi, joka sitoo kivasti sukunimeen. Pojan nimesta ei tosiaan ole hajuakaan. Tytolle on jotenkin paljon helpompi loytaa englanninkielisista nimista suomenkieleen sopivia nimia, kuin pojialle.

[Annma]

^Mulla tulis helposti mieleen, että lapset eivät ole täyssisaruksia keskenään, jos kahdella lapsella suomalaiset nimet ja kolmannella sitten täysin erityyppinen ulkomaailainen nimi. Siis tyyliin Maija, Liisa ja Chloe. Mutta onhan olemassa liuta nimiä, jotka ovat sekä kansainvälisiä että suomalaisia -tai siis pitkään Suomessa käytössä olleita ja tänne äänneasultaan sopivia. Nopeasti tulee mieleen Anna, Amanda, Sofia, Helena, Maria, Elsa, Emma, Ellen, Selma... Aaron, Samuel, Daniel. Jostain syystä muuten poikien nimiä tulee mieleen paljon vähemmän.

[miiru]

Kiitos Annma nakokulmastasi. Tuota juuri mietin, etta mita mielleyhtmia erityyppisesta nimesta ihmisille tulee ja tietysti sita onko niilla sitten minkaverran merkitysta, jos itse nimesta pitaa. Mutta himputti, kun en ole aivan varma. Olemme kuitenkin miettineet nimea myos silta kantilta, etta se kertoo lapsen syntymapaikasta. Nuo Emmat ja muut samaan aikaan kansainvaliset seka suomalaiset nimet ovat kauniita, mutta eivat vain innosta meita. Nama tytolle miettimamme nimet loytyvat kylla vaestorekisterikeskuksen nimipalvelusta, joten eivat ole mitankaan umpioutoja, poikkeavat vain sisarustensa nimista. Tosin niin poikkeaa oikeastaan kaikki nimet, jotka eivat ala V:lla.

Edited April 4, 2010 by miiru

[sagarika]

Mun mielestä oli tärkeetä että lasten nimet sointu vanhaan ja harvinaiseen sukunimeen. Nimien piti olla siis vanhat. Tiedän ettei YHTÄÄN täyskaimaa oo

meidän lapsilla, kun sukunimi on vain muutamalla kymmenellä ihmisellä Suomessa. Oma nimeni on myös uniikki, joten se oli mulle tärkeetä.

[yell]

Tuli muuten mieleen yksi asia. Miten te vaukkarit ymmärrätte tuon nimen taipumisen? Siis jos nimi on esim. Pilvi. Onko silloin vaikkapa jäätelö Pilvin vai Pilven? Entäs toisessa ketjussa vastaantullut nimi Kunto. Onko jäätelö Kunnon vai Kunton? Jos verrataan nimeen Unto, niin Untohan taipuu Unton.

 

Entä Satu? Satun vai Sadun? Mun lähipiirissä on Satu, jonka nimeä ei saa taivuttaa d:n kanssa. Kuulema hän ei ole mikään "Sadu", ja mustakin nimi d:n kera kuulostaa nykyään jo oudolta.

 

Mä en keksinyt mihinkään muuhunkaan ketjuun tätä kysymystä laittaa, joten anteeksi mahdollinen OT

[rouva Tossavainen]

^ Yleensä erisnimi taivutetaan eri tavalla kuin vastaava yleisnimi, esimerkiksi Pilvin/pilven, Kunton/kunnon, Aarren/aarteen, Helmin/helmen ja Satun/sadun, tosin nimenkantajalla on aina oikeus määritellä, miten hänen nimensä taivutetaan.

[Chimelli]

Käsittääkseni yleensä tuollaiset nimet taivutetaan "väärin", muuttamatta vartaloa, eli tosiaan Satun, Pilvin, Helmin, Lumin. Ilmeisesti myös esim. Säden Minusta tuollainen taivuttaminen kuulostaa niin typerältä, etten ikimaailmassa antaisi lapselleni tuollaista nimeä (tai no, joihinkin noista on jo aika tottunut, mutta enpä silti). Vaikka voisihan sitä itse taivuttaa miten haluaa, mutta olisihan siinä epäselvyyttä ja moni taivuttaisi kuitenkin noin. Minusta tuntuisi myös ihan luontevalta taivuttaa Untoa "Unnon", mutta samaa sarjaahan tämä on. Kuitenkin taivutetaan Pekan, Mikon, Antin, Mintun... Johtuuko se sitten nimen rakenteesta vai jostain muusta, en ole varma.

 

Virallinen sääntö on tietääkseni, että saa taivuttaa kummalla tavalla tahansa kaikkia nimiä. Ainakin joskus muistelisin tästä olleen puhetta, täytyy kyllä varmaan selvittää asiaa...

[tiukut]

Täältä voi jokainen kokeilla onnistuuko nimien taivutus: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2118 Asialla virallinen taho eli kotimaisten kielten tutkimuslaitos. Taivutusasiaa voi varmaan sieltä kysyä, jos joku nimi askarruttaa. Itse taivutan Satun, Kunton, Pilvin jne. Joissakin nimissä on kaksi virallista taivutustapaa.

 

Mites taivutaisitte esim Luukas? Luukaksen vai Luukkaan? Tästäkin ollaan kahta mieltä. Entäs Niklas? Niklaksen vai Niklaan? Tuomas? Tuomaksen/Tuomaan? Esim Tuomaan messu...

 

Mielenkiintoista!

 

Muoks, tein testin ja aika moni meni väärin!

Edited June 8, 2010 by tiukut

[Chimelli]

9/10 sain tuosta testistä Ainoa virhe oli, kun laitoin, että taivutetaan Armaan, vaikka myös Armaksen on yleistynyt muoto. Olisi tuokin kyllä pitänyt laittaa noin, kun miehen äitikin aina puhuu "Armaksen hyvästä"

 

Ainiin ja noista vielä... Minä yleensä taivutan Luukaksen ja Tuomaksen, vaikka paljon kauniimmalta kuulostaisi sanoa Luukkaan ja Tuomaan. Luultavasti siksi taivutan ensin mainitulla tavalla, kun arvelen sen herättävän vähemmän huomiota. Pitäisi ehkä silti muuttaa tapansa

 

Nopealla googletuksella löysin vielä tällaisen, jossa myös kehotetaan taivuttamaan Sadun ja Säteen, mutta mm. Kunton ja Velin. Pilvi, Lumi yms. voidaan sen mukaan taivuttaa molemmilla tavoilla.

Edited June 8, 2010 by Chimelli

[yell]

Mä rinnastan nimet Luukas ja Niklas Markuksen kanssa samaan kastiin. Eli taivutus Luukaksen/Niklaksen. Taivutusmuoto Luukkaan kuulostaa kyllä hellyyttävältä, et tuon nimen kohdalla mun mielestä molemmat on OK. Varsinkin kun on kyse lapsesta.