Hyppää sisältöön


Kuva

Baby blues esikoisen ja seuraavien lasten jälkeen


  • Kirjaudu vastataksesi
29 vastausta aiheeseen

Äänestys: Baby blues esikoisen ja seuraavien lasten jälkeen (61 jäsentä on äänestänyt)

Äänestä Vieraat eivät voi äänestää

#1 Liisa

Liisa

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 2 924 Viestit

Lähetetty 27 maaliskuu 2010 - 19:01

Toivoisin, että te useampia kuin yhden lapsen saaneet kertoisitte, oliko ensimmäisen lapsen jälkeinen baby blues, itkuinen olo ja epävarmuus pahinta? Tuliko seuraavista lapsistakin samanlainen olo, vai oliko olo ihan hyvä? Vai oletko ehkä selvinnyt kokonaan ilman baby bluesia?

as1cJOKag2B1210MTUxMDk5ZHw3MDkxMzdkfFBpaas1cEW5002B0010NjU5NjIyZGp8NjA3ZGp8SXNvd

 


#2 Nadda

Nadda

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 4 779 Viestit

Lähetetty 27 maaliskuu 2010 - 22:27

Meillä on vasta kaksi lasta (kolmas toiveissa sitten joskus), mutta voinen vastata. Mulla baby blues - tai mitä ikinä tämä onkaan - oli ehdottomasti pahempaa toisen lapsen kohdalla. Ehkä ensimmäisen kohdalla vaivasi mieltä enemmän sellainen epävarmuus ja epätietoisuus, joka perustui ihan todellisuuteen kun ei ollut kokemusta omasta lapsesta, mutta toisen kohdalla se kaikki oli potenssissa kymmenen eikä enää mitenkään realistista. En tiedä, miksi masennuin juuri toisen lapsen syntymän jälkeen enkä ensimmäisen. Puitteet olivat toki erilaiset eli esikoisen jälkeen jatkoin opiskeluja jollain muotoa melko pian ja nyt toisen lapsen syntymän jälkeen olen ollut vain kotiäitinä.

Ehkä pahimman yli on jo selvitty, mutta ei tämä elämä vieläkään ihan normaalia ole. Ja toinen lapsi on siis nyt 1 v. ja 3 kk. Mitään diagnoosia en ole saanut siitä, onko tämä synnytyksenjälkeistä masennusta vai jotain muuta, mutta masennusta joka tapauksessa.
ypD3p2.png?dSEbhrpPUUBFp2.png


TgLXp2.png

#3 Teresa82

Teresa82

    Aktiivi

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePiste
  • 473 Viestit

Lähetetty 28 maaliskuu 2010 - 21:01

Toisen lapsen jälkeen..Itselleni tilanne tuli hieman yllätyksenä. Poitsu syntyi 4 viikkoa ennen laskettua aikaa ja oli 6 päivää keskolassa. Synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia. Ensimmäinen itkukohtaus tuli ns. maidonnousu-päivänä (3 päivänä synnytyksestä). Kotona päivät sujui aluksi ihan hyvin. Sain rauhassa imettää (pullosta meni aluksi suurin osa maidoista, ja yritettiin siis siirtyä kokonaan rintaan) ja mies oli apuna hoitamassa kotia ja esikoista.

Paha olo kasvoi sisälläni, ja yritin vaan pitää tunteet sisälläni ja ajattelin, että pian tämä tunne menee ihan varmasti pian ohi (niinkuin esikoisen aikaankin). Oli hetkiä, kun itkin vessassa/öisin..En edes tiennyt minkä takia itkin. Kyyneleet vain valuivat, ja rintaa ahdisti. Suurin syy pahaan olooni oli, kun "syytin" itseäni siitä, kun en voinut pitää vauvaa täysaikaiseksi masussa. Minulle tuli myös todella vahva "suojelemisen" tarve vauvaa kohtaan. Silloin en sitä ymmärtänyt, mutta ajan myötä ja asiaa läpikäymisen jälkeen ymmärsin, mistä kaikki johtui. Halusin siis pitää huolta ja suojella vauvaa, kun en saanut/voinut sitä raskauden aikana tehdä. :girl_to_take_umbrage2:

#4 PMLats

PMLats

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 4 273 Viestit
  • Location:Vantaa

Lähetetty 01 huhtikuu 2010 - 20:00

Esikoisen syntymän jälkeen baby blues oli ehdottomasti pahempi, ja siitä sujuvasti jatkoin suoranaiseen masennukseen. Nyt toisen lapsen jälkeen ei baby bluesia ole juuri näkynyt, ihan yksittäisiä lyhyitä itkutirauksia on tullut. Mieliala on pysynyt yllättävän hyvänä, vaikka synnytys oli rankka ja toipuminen myös, ja kaiken lisäksi meillä nyt ekat viikot kuluivat lasten sairastaessa. Toivon, ettei masennuspeikkokaan nyt pääse puraisemaan, kun alku on mennyt näin hienosti tällä kertaa :)

#5 Citronella

Citronella

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 2 336 Viestit

Lähetetty 05 huhtikuu 2010 - 20:18

Mulla oli jonkinasteinen baby blues ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Lähinnä se oli sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen, joka vaativuudessaan yllätti aika lailla. Toisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, päin vastoin nautin kovasti vauva-ajasta.
Lähetetty kuva Lähetetty kuva Lähetetty kuva

#6 Joy

Joy

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 1 045 Viestit

Lähetetty 01 toukokuu 2010 - 14:29

Tosi hyvä aihe! Mulle oli ne ensimmäiset viikot synnytyksen jälkeen melkoista helvettiä ja koko viime syksy jotenkin hämärän peitossa (sain esikoisen elokuussa). Neuvolassa ei oikein otettu tosissaan, kun kerroin pahasta olosta, joten ehkä pieni peikko on jäänyt tuonne takaraivoon koko hommasta. En tiedä, johtuiko vaikeudet siitä, että imetys tuotti alkuun melkoisia hankaluuksia, että kiertyikö se kaikki paha olo sen imetyksen ympärille vai oliko siinä jotain muutakin.

Toisessa lapsessa ei pelota raskausaika eikä synnytys vaan just ne ensimmäiset viikot ja kuukaudet kotona.
jfEVp3.png




 

kSelp3.png





Kaikki kirjoittamani tekstit on tarkoitettu vain ja ainoastaan tälle foorumille.
Niitä ei saa lainata, kopioida eikä muutenkaan käyttää ilman lupaani tämän foorumin ulkopuolella.


#7 Ompukka

Ompukka

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 2 704 Viestit

Lähetetty 02 toukokuu 2010 - 19:54

^Sama juttu. Mä olen vasta nyt havahtunut siihen että viime syksy on mennyt jotenkin ihan usvassa, en oikein muista edes sitä ihan pikkuvauva aikaa.
Synnytys oli mulla aika rankka ja yhden todella inhottavan vaivan kanssa jouduin tappelemaan ensimmäisen kuukauden eikä parantumisesta tai sen aikataulusta ollut varmuutta, ihan kuin vauva- arjen opettelussa ei olisi ollut tarpeeksi. Luulen että mies ei ihan tajunnut kuinka rankkaa välillä mulla oli. Muistan kerrankin yöllisen valvomisen jälkeen istuneeni terassin portailla nieleskellen kyyneliä kun tuntui että kaikki kaatuu päälle. Ei auttanut yhtään että oli pahin kaamos menossa ja mulla on muutenkin taipumusta jonkinlaiseen kaamosmasennukseen.
Luulisin että seuraavan lapsen kohdalla osaan varautua tulevaan, ja myöskin siihen että sama vaiva toistuu taa synnytyksen jälkeen mutta nyt tiedän että se on ohimenevä, viimeksi se ei ollut mitenkään varmaa.Tietysti seuraavalla kerralla on myös esikoinen huolettavana mutta ehkäpä hän juuri pitää arjessa kiinni vaikka varmasti helppoa ei kahden kanssa tule ainakaan aluksi olemaan.
Posted Image


Posted Image

#8 Prinsessa03

Prinsessa03

    Aloittelija

  • Jäsen
  • Piste
  • 10 Viestit

Lähetetty 02 toukokuu 2010 - 20:24

Ekan jälkeen pahinta!

#9 Imdina

Imdina

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 1 742 Viestit

Lähetetty 18 kesäkuu 2010 - 13:55

Ekan jälkeen ei ollut mitään mainittavaa kuin normaalia hormonien heilumista vähän aikaa mutta nyt toisen jälkeen on selkeesti ainakin baby bluesia ellei sitten pahempaa masennusta. Enpä sitten tiedä, missä se raja menee.

#10 Vieras_mammoona_*

Vieras_mammoona_*
  • Guests

Lähetetty 26 kesäkuu 2010 - 21:20

ihana löytää tää keskustelu! Mulla rakas tyttövauva syntyi reilu viikko sitten. N. 3nen päivän tienoilla alkoi itkuisuus ja epävarmuus joka ei liity vauvaan tai en tiedä. Välillä oon niin onnellinen vauvasta ja kaikesta. Mies auttaa tosi paljon kotona ja on läsnä mutta silti saatan pillahtaa itkuun yht äkkiä. Kuuntelen vainoharhaisena kenen kanssa mies puhuu ja oon jotenkin tosi epävärma tulevaisuudesta yms. Täytyy vaan luottaa että tämä menee ohi..meneehän??

#11 IirisK

IirisK

    Aktiivi

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePiste
  • 253 Viestit

Lähetetty 27 kesäkuu 2010 - 18:07

ihana löytää tää keskustelu! Mulla rakas tyttövauva syntyi reilu viikko sitten. N. 3nen päivän tienoilla alkoi itkuisuus ja epävarmuus joka ei liity vauvaan tai en tiedä. Välillä oon niin onnellinen vauvasta ja kaikesta. Mies auttaa tosi paljon kotona ja on läsnä mutta silti saatan pillahtaa itkuun yht äkkiä. Kuuntelen vainoharhaisena kenen kanssa mies puhuu ja oon jotenkin tosi epävärma tulevaisuudesta yms. Täytyy vaan luottaa että tämä menee ohi..meneehän??


Kuulostaa tutulta. Minulla mieliala laski neljäntenä päivänä synnytyksestä kun maito nousi. Ahdisti, itketti ja vauvan kanssa oleminen jotenkin jännitti ja pelotti. Ja vaikka nyt synnytyksestä on vasta 10 pv, on olo ja mieliala jo aivan erilainen. Eli uskomattoman nopeasti voi mieliala vaihtua. kerroin asiasta heti neuvolassa, ja käskivät ehdottomasti kertomaan jos alakulo jatkuu yli kaksi viikkoa. Miehellekin onneksi kerroin, vaikka aluksi ajattelin olla hissukseen. Eli kannattaa puhua jollekin, minua se ainakin helpotti. Ja voi olla että hormoonitkin on vähän tasaantuneet :)
Lähetetty kuval

#12 Snowie

Snowie

    Aktiivi

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePiste
  • 539 Viestit

Lähetetty 27 kesäkuu 2010 - 20:41

Esikoisen kohdalla oli tosi vahva baby blues pari viikkoa sen jälkeen kun pääsi kotiin. Illat pillitin samalla onnea ja ihanuutta ja varmasti pelkoakin vastuusta ja siitä että pieni varmasti pärjää omassa hoidossa. Hormonit myrskytti. Toisen kohdalla olin ihan yllättynyt, että baby blues ei iskenyt samalla voimalla, vain muutamia normaalia suurempia liikutuksen/herkkyyden hetkiä. Eiköhän tuo johtunut ihan siitä, että kaikki ei ollut enää niin uutta ja ihmeellistä ja vauvanhoito sujui ns. rutiinilla :)

Viimeksi muokannut Snowie, 27 kesäkuu 2010 - 20:42 .

Lähetetty kuva
Lähetetty kuva

#13 Hernyó

Hernyó

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 4 277 Viestit
  • Location:PK-seutu

Lähetetty 24 elokuu 2010 - 09:42

Ensimmäisen lapsen jälkeen. Nyt ei havaittavissa mitään :)

Lähetetty kuva


Kun miettii ns. valmistuotteita (eikä edes einesruokaa, niihin mä en todellakaan voi koskea!) niin esim. jossain * aromasuolassa on LAKTOOSIA, vadelmajellyssa on PORKKANAmehua ja SITRUUNAA?! Siis mitä* ne tekee siellä?

Melkein kaikissa muka rypäle tms mehuissa on huppista keikkaa * APLARIA. Jos ei muuta keksitä, niin pistetään porkkananosia * sinne missä sitä ei oikeasti vois kuvitellakaan samoin MAISSIA (vaikka jauhomuodossa). Jos ei noita niin MUNAA tai sen osia tai sitten RYPSIöljyä. MIKSEI ************** voi * käyttää AURINGONKUKKAÖLJYÄ!

Ja laitetaan hei tähän jotain SONNINPENISTÄ sekaan, niin hyvä tulee.*

Mä kerään kohta oman suolani Himalajalta ja metsästän * majavan Kanadasta!

#14 Heidijohanna

Heidijohanna

    Tavis

  • Jäsen
  • PistePiste
  • 73 Viestit
  • Location:Oulu

Lähetetty 26 elokuu 2010 - 08:15

Mulle lasten tulo maailmaan on joka kerta mennyt tavallisesta poikkeavasti. Ekalla kerralla lapsen syntymä jäi oman vakavan sairastumisen "varjoon" vaikka kylläkin antoi toivoa taistella sairautta vastaan. Toisella (ja kolmannella hehe) taas oma rakas mummoni kuoli samana päivänä kun olin synnyttämässä joten fiilikset oli aika matalalla muutenkin. Kyllä molemmilla kerroilla sairaalassa olo oli melkoista itkun tuhertamista jatkuvasti, etenkin tällä tokalla kerralla. Ja puolenvuoden jälkeen vieläkin fiilikset on melko matalalla. Kaipaan myös valtavasti isoäitiäni...
Poika 12/2003
Tyttö ja poika 2/2010

Kaikki kirjoittamani tekstit ja kuvat on tarkoitettu vain ja ainoastaan tälle foorumille.
Niitä ei saa lainata, kopioida eikä muutenkaan käyttää ilman lupaani tämän foorumin ulkopuolella.

#15 Cherrytomato

Cherrytomato

    Aktiivi

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePiste
  • 571 Viestit

Lähetetty 20 joulukuu 2010 - 13:49

Ensimmäisen lapsen jälkeen oli vaikeinta. Silloin mieli myllersi ja itkeskelin kovasti maidonnoususta siihen asti, että vauva oli ehkä pari viikkoa vanha. Nyt toisella kierroksella mieli on ollut alusta saakka tosi hyvä ja seesteinen, joten aivan eri tavalla olen pystynyt nauttimaan vauva-ajasta. Lähetetty kuva
Lähetetty kuva

Lähetetty kuva

Kaikki kirjoittamani tekstit on tarkoitettu ainoastaan vauva.info-foorumille. Niitä ei saa lainata, kopioida eikä muutenkaan käyttää ilman lupaani tämän foorumin ulkopuolella.

#16 strawberry

strawberry

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 1 545 Viestit

Lähetetty 20 joulukuu 2010 - 15:09

Ehdottomasti ensimmäisen lapsen jälkeen! Pojan synnyttyä, mä itkeä pillitin kaikesta, olin epävarma siitä osaanko hoitaa poikaa, koin paska äiti-fiilistä mitättömistäkin jutuista ja rintaa puristi aina illan hämärtyessä. Takerruin mieheen ja raukka ei saanu kotoa poistua edes roskiksille asti, ellen saanu ensin varmuutta ettei lähde pitemmälle. :rolleyes: Lisäksi jo perunamuusin epäonnistuminen (tuli liian löysää) sai aikaan hirveän itkukohtauksen, jota itkin koko päivän :lol: Olisko pahin menny kuukaudessa ohi, mutta mieleen on jääny tuo aika ja kyllä täytyy myöntää, että hieman jännitti onko kakkosen synnyttyä meno samanlaista!

Mutta nyt taas ei ole ollut mitään, vauvan hoito sujuu vanhalla rutiinilla, mäkin oon tirautellu lähinnä niitä onnen kyyneleitä muutaman kerran, kun oon niin onnellinen perheestäni ja lapsistani :lipsrsealed: Parina iltana kotiutumisen jälkeen tirautin itkun, kun esikoinen ei huolinut mua illalla laulamaan unilauluja, isi vaan kelpasi, mutta sekin vaihe meni nopeasti ohi. Tällä kertaa siis kaikki on menny hienosti eikä baby bluesia oo ollu nimeksikään! ;)

OcUdp3.png4eXFp2.pngciaJp2.pngzSU3p2.png

 

 


#17 ria

ria

    Aloittelija

  • Jäsen
  • Piste
  • 12 Viestit

Lähetetty 04 tammikuu 2011 - 12:49

Toista lasta odottavana en osaa vielä vertailla.. Ekan lapsen kohdalla ainakin oli odotettua vaativampi baby blues, jossa nähdäkseni tärkeimpänä tekijänä oli juuri epävarmuus. Nyt kun innolla/jännityksellä odotan seuraavan syntymää ja vauva-aikaa, mietin, että mistä se baby blues voi nyt tulla, kun ei enää ole niin epävarma? Esikoisen kanssa oli välillä kyllä niin rankkaa, että toivoisin pääseväni helpommalla nyt. Toisaalta, kyllä esikoisen kanssa vietetty vaativa aika oli kaiken vaivan arvoista, nyt kaikki on niin paljon helpompaa.

#18 hiljaisuus

hiljaisuus

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 1 263 Viestit

Lähetetty 11 tammikuu 2011 - 12:35

Mulla oli jonkinasteinen baby blues ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Lähinnä se oli sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen, joka vaativuudessaan yllätti aika lailla. Toisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, päin vastoin nautin kovasti vauva-ajasta.


Sama juttu.

#19 Rogue

Rogue

    Addikti

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePistePiste
  • 1 446 Viestit

Lähetetty 14 tammikuu 2011 - 19:39

Esikoisen jälkeen mulla oli tosi paha ja pitkästoinen baby blues, itse ehtin epäillä jo synnytysmasennusta. Vaikuttavia tekijöitä oli varmaan mm. ensisynnyttäjäksi korkea ikä ja rankka kiireelliseen sektioon päättynyt synnytys.

Kuopus syntyi 1,5 vuotta esikoisen jälkeen eikä mulla ollut mitään valtakunnan baby blues-oireita. Jännitin asiaa kyllä vähän etukäteen.

Lähetetty kuva Lähetetty kuva

Kirjoittamani tekstit ja lisäämäni kuvat ovat tarkoitettu vain ja ainoastaan tälle
palstalle eikä niitä saa käyttää tai lainata tämän foorumin ulkopuolelle.


#20 Kuu

Kuu

    Aktiivi

  • Aktiivijäsen
  • PistePistePiste
  • 221 Viestit

Lähetetty 24 maaliskuu 2011 - 19:07

pahinta ekan jälkeen, toisen ja kolmannen jälkeen ei ole ollut mitään :)