Baby blues esikoisen ja seuraavien lasten jälkeen

[sera]

Mulla ei esikoisen syntymän jälkeen tullut minkäänlaista alakuloa tai epävarmuutta. Toki jotain pientä, muttei mitään mitä olisin baby bluesiksi tulkinnut.

 

Toisen jälkeen romahtelin ihan täysin. Olo oli ahdistava ja itkeskelin välillä niin että pelotti itseäkin. Tytön ollessa n. 4kk alkoi helpottaa ja nyt tuntuu jo olo ihan hyvälle. Herkästi kuitenkin "menee kuppi nurin", muttei enää läheskään samalla tapaa kuin pari kuukautta sitten.

Osasin kyllä odottaa, että pienellä ikäerolla lasten tekeminen ei tule olemaan helppoa ja olin siihen varautunut. Kuitenkin jostain tuli noi fiilikset. Osittain niitä vahvisti imetyksen epäonnistuminen ja vauvan sylin-/äidinkaipuu (esikoinen ei ollut noin riippuvainen minusta).

[Burberry]

Makin aanestin, et toisen jalkeen. Ihan hirveen paha, ahdistunut ja itkuinen olo noin ekat 3-4 viikkoa. Sit se meni ohi ja olin taas oma itseni. Vielakin nousee kyyneleet silmiin, kun muistelen milta musta sillon tuntui...

[Hibi]

Itse olen vasta tajunnut, että mulla oli aika outo olo ja jopa pitkittynyt babu blues ekan lapsen syntymän jälkeen. En tiedä mistä se johtui, koska epävarmuutta se ei ollut, olen ollut jo ekan kanssa hyvin luonnollisesti äiti enkä osannut pohtia, pelätä tai aprikoida asioita vaan luotin itseeni. Mutta ekan kanssa rakkaus syttyi hitaasti, vei jopa kuukausia ennenkuin oli sellainen olo että lapsi on minun ja jotain täydellisen korvaamatonta. Olin yksinäinen kotona lapseni kanssa ollessani (vaikken edes ollut paljon kotona), enkä osannut nauttia ainutlaatuisesta ajasta. Tällä toisella kierroksella rakkaus ja suojelunhalu vauvaan syttyi heti syntymähetkellä ja osaan ihan erilailla elää hetkessä ja imeä jokaisen kallisarvoisen hetken muistoihin.

[Mindu]

Mulla on ollut kummankin jälkeen, mutta toisekka kerralla se kesti vähemmän aikaa. Joka tapauksessa ne kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen on olleet molemmilla kerroilla ihan kauheita. Sitten kun hormonitoiminta on palautunut vähän normaalimmaksi niin on helpottanut kyllä. Silti todellä ikävät muistot jäänyt niistä ajoista :/

[Guest Kisu3]

Baby blues oli järkky ensimmäisen lapsen jälkeen. Iski maidon noustessa. Syvempää (henkistä) lamaa en ole koskaan kokenut, enkä osaisi kuvitella olevan olemassakaan. Toisen kanssa maidon noustessa tuli suuri kiukku. Kolmannen kohdalla ei mitään (edes maidonnousutuntemuksia).