Sign in to follow this  
Followers 0
Charlize

Mitä koulua lapsesi käy / tulee käymään?

136 posts in this topic

No tästähän mä juuri puhun. Mikä on tämä myytti "alisuorittajasta". Joka toisesta ihmisestä, joka ei ole pärjännyt koulussa aina sanotaan että "hän oli niin kovin lahjakas mutta ei sitten jaksanut keskittyä koulussa kun hänen erityislaatuista lahjakkuuttaan ei huomioitu juurikaan". Olen erittäin samaa mieltä aiemmin ketjussa siteeraamani matematiikan professorin kanssa. "Lahjakkuus" tarkoittaa käytännössä terävää kynää ja hyviä perselihaksia. Ei kukaan opi mitään jollain "lahjakkuudella", vaan pärjäämisen eteen on tehtävä töitä. Ja jos niitä töitä ei jaksa tehdä niin ei siinä ole kyse mistään huippulahjakkuuden sivuuttamisesta. Jos ja kun koulutyöltä jää energiaa yli niin sitähän voi vapaa-ajalla suunnata uudenlaisiin ja stimuloiviin haasteisiin, jolloin lapsen vireystaso varmasti pysyy yllä. Mutta tämä tietysti vaatii vähän töitä vanhemmilta.

 

Tarkistan ymmärsinkö nyt oikein sun ajatukset. Ensinnäkin vanhempi ei saa vaatia lapselta liikaa, ei saa laittaa lasta mihinkään erityiskouluun tai painotteiseen luokkaan, koska ne ovat elististisiä ja vanhempi kuvittelee, että oma palleroinen on jotenkin erityislahjakas, koulu pitää kaydä kaikkien samalla tavalla peruskouluna, mutta sitten kuitenkin vanhempien vlevollisuus on huolehtia siitä, että lapsella on uudenlaisia stimuloivia haasteita?

 

Toiseksi, ei ole olemassa lahjakkuutta. Kaikilla on samanlaiset resurssit oppia kaikki asiat, esimerkiksi matematiikka vaatii vain vähän enemmän työtä. Näinkö?

 

Jos kaikki lapset ovat yhtä lailla kykeneviä oppimaan, mistä se sitten johtuu, että joillakin on niitä vaikeuksia pärjätä koulussa? Jos kerran se on vain siitä ahkeruudesta kiinni, johan se on kumma, että niitä, jotka ovat vain laiskoja, eivätkä opi, pitää huomioida aina ja kaikessa muiden oppilaiden kustannuksella.

 

----------------

 

Oma mielipiteeni on se, että tottakai oppimisvaikeuksista yms. kärsiviä pitää tukea, mutta koulu on olemassa myös niitä varten, joilla ei näitä vaikeuksia ole. Kaikilla ei ole myöskään vaikeuksia sietää tylsyyttä, ja toiset todellakin keksivät itselleen hyvinkin tekemistä, vaikka opettaja ei sitä järjestäisikään. Onhan se silti aikamoista haaskausta.

 

Naddan kanssa olen muuten erittäin samaa mieltä siitä, että oppimistulosten arviointimenetelmät suomalaisessa koulussa sietäisi pistää uusiksi. Kokeissa pärjää pelkällä hyvällä muistilla, ei siinä useinkaan ole paljonkaan kysymys siitä, mitä on oikeasti oppinut. Esimerkiksi erilaisten raporttien ja selostusten kirjoittaminen olisi kaikin puolin paljon järkevämpää.

 

Tietääkö joku enemmän Etelä-Korean koulujärjestelmästä? Jotenkin veikkaisin, että siellä keskitytään vähän enemmän lahjakkaiden tukemiseen ja koulussa vaaditaan paljon enemmän kuin Suomessa. Tämä tosin täyttä mutua yleistiedolla aasialaisista systeemeistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosin helvetin ylimielinen kommenttisi "mielipiteet voisi jättää omaan arvoonsa", osoittaa että sulla on varmaan aika rajallisesti mitään kokemusta analyyttisestä ja rakentavasta keskustelusta.

 

En se mielestäni minä ole, joka laittaa sanoja toisten suuhun ja jauhaa jatkuvasti vain samasta asiasta (vanhempien harhaluulot oman palleroisen poikkeavasta älykkyydestä). Anteeksi, jos sinusta tuntuu, että menin liiallisuuksiin. Pyrin kyllä pitäytymään asiallisessa, analyyttisessä ja rakentavassa keskustelussa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ainakin opettajat keksivät hyvinkin tekemistä, mutta kun se oli niitä samoja, samoja ja samoja tehtäviä, niin eipä siitä sen kummempaa hyötyä ollut, mutta eipähän ollut aikaa häiriköidä rolleyes.gif En minä kyllä jaksanut edes kovin nopeasti niitä tehdä, osittain johtuu ehkä haaveellisesta luonteestani... No, joka tapauksessa ysiluokalla sitten teinkin matikan kirjan kaikki tehtävät loppuun vapaa-ajallani saadakseni jotain muuta tekemistä tunneilla tai edes välttääkseni sen uskomattoman tylsyyden tehdä niitä tunnista toiseen koulussa. No, parilla tunnilla opettaja jaksoikin opettaa minulle jotain edistyneempiä juttuja, mutta päätti sitten vissiin, että siitä oli liikaa vaivaa, ja antoi minun istua siellä tunneilla tekemättä mitään / tehden mitä halusin biggrin.gif Oli sekin sentään ihan riittävästi vähemmän tylsää.

 

Oikeasti olen todella sitä mieltä, että kun kerran oppimassa ollaan, niin olisi ihan hyvä, että kaikki oppisivat jotain eivätkä vain istuisi siellä tallessa sillä aikaa kun vanhemmat on töissä jne. girl_wink.gif Tuskin tasoryhmien toteuttaminen edes olisi niin vaikeaa, jos suurin ongelma siinä on, että joku kokee olevansa huonompi kuin muut. Eiköhän sen saman huomaa tavallisessa luokassakin, tasoryhmässä ehkä jopa vähemmän, kun ei näe fiksumpien työskentelyä. (Eikä niitten ryhmien "paremmuusjärjestystä" välttämättä tarvitse edes kertoa kenellekään, jos sellainen on.)

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tarkistan ymmärsinkö nyt oikein sun ajatukset. Ensinnäkin vanhempi ei saa vaatia lapselta liikaa, ei saa laittaa lasta mihinkään erityiskouluun tai painotteiseen luokkaan, koska ne ovat elististisiä ja vanhempi kuvittelee, että oma palleroinen on jotenkin erityislahjakas, koulu pitää kaydä kaikkien samalla tavalla peruskouluna, mutta sitten kuitenkin vanhempien vlevollisuus on huolehtia siitä, että lapsella on uudenlaisia stimuloivia haasteita?

 

Toiseksi, ei ole olemassa lahjakkuutta. Kaikilla on samanlaiset resurssit oppia kaikki asiat, esimerkiksi matematiikka vaatii vain vähän enemmän työtä. Näinkö?

 

Jos kaikki lapset ovat yhtä lailla kykeneviä oppimaan, mistä se sitten johtuu, että joillakin on niitä vaikeuksia pärjätä koulussa? Jos kerran se on vain siitä ahkeruudesta kiinni, johan se on kumma, että niitä, jotka ovat vain laiskoja, eivätkä opi, pitää huomioida aina ja kaikessa muiden oppilaiden kustannuksella.

 

 

Missä olen sanonut ettei lasta saa laittaa erityiskouluun? Jos oikeasti luet ketjua totean toistuvasti että jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Toivon vain hartaasti että motiivit ovat lähtöisin omasta lapsesta ja objektiivisesta arviosta siitä minkälaiset resurssit hänellä on jaksamisen suhteen, eikä vanhempien lapsiin kohdistamista toiveista ja unelmista.

 

Kyllä olen sitä mieltä että vanhempi ei saisi kuormittaa lastaan liikaa. Oikein ymmärretty.

 

Ja kyllä olen myös sitä mieltä että peruskoulujärjestelmän tulee keskittyä opetussuunnitelmaan ja sen mahdollisimman hyvään opetukseen jokaiselle oppilaalle. Ja kyllä, opetussuunnitelman ylittävät ja ohittavat haasteet olisi syytä tulla vanhemmilta. Vai onko sinun mielestäsi sinun lastesi virikkeellinen stimulointi koulun tehtävä? Että koulujärjestelmä on paikalla juuri, vain ja ainoastaan sinun lapsiasi varten?

 

Peruskoulun (ja lukionkaan...... ja vieläpä yliopistonkaan) opetussuunnitelmassa ei ole mitään sellaista mitä jokainen terve lapsi ei kykenisi sisäistämään. Siis konseptuaalisesti. Toisille sisäistäminen vie enemmän aikaa ja toisille vähemmän, mutta jokainen kykenee ne asiat sisäistämään. Vai koitatko väittää että toisten lapset osaavat kertotaulun jo kohdussa, ikäänkuin synnyinlahjana?

 

Todellisista kliinisistä oppimis- ja keskittymishäiriöstä kärsivät lapset ovat tietenkin oma lukunsa. Mutta siinäpä meidän yhteiskunnan hienous onkin. Heitäkään ei jätetä oman onnensa nojaan vaan pyritään takaamaan heillekin koulutukselliset perusteet elämässä etenemiseen.

 

Ja näinhän se on. Lapsissa on jo laiskoja, tylsistyneitä ja niitä joilla ei yksinkertaisesti ole kiinnostusta. En nyt ymmärrä mitä kummallista siinä on.

 

Käännetäänpä toisinpäin. Jos lähdetään siitä olettamuksesta että resursseja on rajallinen määrä, niin kumman teet. A) yrität saada opetussuunnitelman mukaiset asiat 100%:lle perille VAI B ) Keskität voimavarat siten että paras 15% saa opetussuunnitelman ulkopuolista opetusta ja keskitytään heidän voimavaroihinsa, 70% seuraa mukana minkä kykenee ja loput 15% tippuu kokonaan pihalle oppimatta mitään?

 

On nimittäin hienoa populistista retoriikkaa puhua "haasteiden tarjoamisesta jokaiselle kykyjensä mukaan" mutta todellisessa elämässä toimitaan rajallisten resurssien maailmassa.

 

Mitä tulee jälkimmäiseen viestiin, en ole nähdäkseni laittanut sinun suuhusi yhtään sanaa. Sen sijaan olen vastaillut kärsivällisesti kysymyksiisi ja esittänyt muutaman vastakysymyksen, jotka olet sivuuttanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen mielenkiinnolla lukenut tata ketjua girl_smile.gif Iskalle sen verran etta mun silmaan osuutesi tassa keskustelussa on aika agressiivista ja osittain sen takia en ole viitsinyt ottaa osaa aikaisemmin koska oma nakokulmani asiaan on aika painvastainen.

 

Sikali olen samaa mielta etta lasten tulee oppia sietamaan tylsyytta ja tottua erillaisiin lapsiin mutta onko se pakko tehda koulunkaynnin kustannuksella? Jos koulun oppilaista suurin osa tulee ongelmalahiosta niin eiko se ole todennakoista etta luokissa on enemman levottomia ja mahdollisesti kielitaidottomia lapsia ja siten opettajan aika kuluu kurin pitoon kuin varsinaiseen opettamiseen. Levottomat hairikot vetavat luokan tason alaspain ja vaikutteille alttiit kiltimmatkin lapset pian "oppivat" etta opiskelu ja koulumenestys on todella uncool. Harvemmin (jos koskaan?) se on toisin pain etta ne hairikot ja laiskat inspiroituvat luokan lahjakkaista ja/tai ahkerista oppilaista.

 

Suomessahan yksityiskoulut eivat ole kovin yleisia mutta taalla meilla pain niita on vaikka kuinka paljon, on tosiaan vara valita eika kaikki todellakaan ole mitenkaan elitistisia. Meidan lapset kuitenkin menee ihan kunnan kouluun koska se on erittain hyvatasoinen mutta ei yksityiskoulutkaan ole poissuljettu vaihtoehto jossain vaiheessa koulunkayntiuraa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Levottomat hairikot vetavat luokan tason alaspain ja vaikutteille alttiit kiltimmatkin lapset pian "oppivat" etta opiskelu ja koulumenestys on todella uncool. Harvemmin (jos koskaan?) se on toisin pain etta ne hairikot ja laiskat inspiroituvat luokan lahjakkaista ja/tai ahkerista oppilaista.

 

Tämä on juuri niin totta, ja oikein hyvä syy miettiä, minkälaista koulua haluaa lapsensa käyvän.

 

Minä olen muuten myös ymmärtänyt, että Englannissakaan koulujako ei ole niin yksiselitteinen, että yksityinen koulu on hyvä ja julkinen huono. Mitä katselin yliopistoon hyväksyttyjen kohdalla (kun kouluun olen sinne mahdollisesti hakemassa), niin monessa paikassa, huippuyliopistot mukaan lukien, kunnallisesta koulusta (public school) oli tullut hyväksyttyjä vähintään puolet, jollei enemmänkin. Mistä on peräisin käsitys, ettei brittiylipistoihin pääsisi kuin yksityisestä koulusta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen mielenkiinnolla lukenut tata ketjua girl_smile.gif Iskalle sen verran etta mun silmaan osuutesi tassa keskustelussa on aika agressiivista ja osittain sen takia en ole viitsinyt ottaa osaa aikaisemmin koska oma nakokulmani asiaan on aika painvastainen.

 

Sikali olen samaa mielta etta lasten tulee oppia sietamaan tylsyytta ja tottua erillaisiin lapsiin mutta onko se pakko tehda koulunkaynnin kustannuksella? Jos koulun oppilaista suurin osa tulee ongelmalahiosta niin eiko se ole todennakoista etta luokissa on enemman levottomia ja mahdollisesti kielitaidottomia lapsia ja siten opettajan aika kuluu kurin pitoon kuin varsinaiseen opettamiseen. Levottomat hairikot vetavat luokan tason alaspain ja vaikutteille alttiit kiltimmatkin lapset pian "oppivat" etta opiskelu ja koulumenestys on todella uncool. Harvemmin (jos koskaan?) se on toisin pain etta ne hairikot ja laiskat inspiroituvat luokan lahjakkaista ja/tai ahkerista oppilaista.

 

Suomessahan yksityiskoulut eivat ole kovin yleisia mutta taalla meilla pain niita on vaikka kuinka paljon, on tosiaan vara valita eika kaikki todellakaan ole mitenkaan elitistisia. Meidan lapset kuitenkin menee ihan kunnan kouluun koska se on erittain hyvatasoinen mutta ei yksityiskoulutkaan ole poissuljettu vaihtoehto jossain vaiheessa koulunkayntiuraa.

 

Aika loukkaavaa puhua aggressiivisuudesta. Mä olen melko rauhallinen ihminen. Erilaiset näkemykset asioista ei tee kenestäkään aggressiivista.

 

Se että on ennakkoluuloja sosiaalisesti vähempiosaisia kohtaan ja käsitys että käyttäytymisongelmat ovat sidoksissa sosiaaliseen statukseen on kuitenkin mielestäni ahdasmielistä and frankly uncool. Tällaisia näkemyksiä on syytä pystyä myös perustelemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on juuri niin totta, ja oikein hyvä syy miettiä, minkälaista koulua haluaa lapsensa käyvän.

 

Minä olen muuten myös ymmärtänyt, että Englannissakaan koulujako ei ole niin yksiselitteinen, että yksityinen koulu on hyvä ja julkinen huono. Mitä katselin yliopistoon hyväksyttyjen kohdalla (kun kouluun olen sinne mahdollisesti hakemassa), niin monessa paikassa, huippuyliopistot mukaan lukien, kunnallisesta koulusta (public school) oli tullut hyväksyttyjä vähintään puolet, jollei enemmänkin. Mistä on peräisin käsitys, ettei brittiylipistoihin pääsisi kuin yksityisestä koulusta?

 

Sivuhuomautuksena; Englannissa, toisin kuin Suomessa, yliopistotutkinto ei ole yliopistotutkinto riippumatta opinahjosta. Työllistymisen kannalta on VALTAVA merkitys minkä yliopiston missä tiedekunnassa on tutkintonsa suorittanut. Englantilaisista yliopistoista ja niiden tiedekunnista on vuosittain rankkauslistoja mm. Timesissa ja The Guardianissa.

 

Havaintosi on kuitenkin oikea. Kaveripiiriini kuuluu mm. Manchesterin Moss Sidesta ponnistava "Oxbridge graduate" ja toinen Cardiffin tylymmillä alueilla kouluja käynyt Bristolista valmistunut (tosin nyt jo useamman vuoden Post Docia väsännyt) kaveri.

Edited by Iskä2011

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iska, en puhunut sun luonteestasi mitaan vaan siita etta aseenteesi tahan ketjuun on aika agressiivinen (jain miettimaan tata ja ehka parempi sana on latautunut tai jotain). Tai silta se siis minun silmaan nayttaa. Niin tai nain, joka tapauksessa ihan mielenkiintoista luettavaa kuitenkin.

 

Kayttaytymisongelmat ei tietenkaan ole suoraan sidoksissa sosiaaliseen statukseen mutta ihan elavassa elemassa sen nakee etta ongelmalahioiden koulut ovat huonoja (paremman sanan puutteessa). Ehka Suomessa se ei viela nay niin radikaalisti (kaikenlaista olen tosin kuullut mutta omaa kokemusta ei tietenkaan ole) koska muitakaan vaihtoehtoja ole koulun kayntiin tarjolla mutta taalla yhdella luokalla voi olla monta juuri maahan muuttaneita, taysin kielitaidottomia lapsia ja sitten niita jotka ovat kasvaneet taysin "pellolla" ja tekevat luokassa mita lystaavat. Monilla maahanmuuttajien (tarkoitan lahinna koyhemmista maista, paremman elaman perassa tulleita perheita) lapsilla on toki tiukka kuri kotona ja vanhemmat tosissaan haluavat etta lapset opiskelisivat kunnolla mutta jos luokasta 80% oppilaista antaa piupaut opettajalle niin siina taytyy olla aika voimakasluonteinen lapsi etta uskaltaa keskittya opiskeluun eika valita nalvimisesta ja kiusaamisesta. Ja tama siis karjistetysti, osa noista ongelmakouluistakin porskuttaa suht hyvin eteen pain. Sen vain tiedan etta omia poikiani en halua laittaa moisille vaikutteille alttiille kun kerran muitakin vaihtoehtoja on.

 

Ja tietenkin on selvaa etta ns. paremmistakin perheista tulee "kamalia kakaroita" mutta raaka yleistys on kuitenkin etta keskiluokkaisemmilla alueilla kouluissa on vahemman ongelmia. Ja nyt taas puhun enemman tasta omasta, takalaisesta nakokulmastani. Taalla kun (raaka yleistys) koulun tasoon eniten taitaa vaikuttaa se etta kuuluuko koulun sisaanottoalueeseen (onko tuo oikea sana?) iso kaupungin vuokralahio ja kuinka hyva koulun rehtori on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kunnallisesta koulusta (public school) oli tullut hyväksyttyjä vähintään puolet, jollei enemmänkin. Mistä on peräisin käsitys, ettei brittiylipistoihin pääsisi kuin yksityisestä koulusta?

 

 

Taalla Brittein saarilla public school tarkoittaa vain ja ainoastaan yksityiskoulua. Usassahan se taas tarkoittaa kunnallista joten nuo termit menee ihmisilla valilla sekaisin. Kasittaakseni yliopistoihin paasee kylla ihan tavallisesta koulustakin jos paperit on hyvat ja parjaa yliopiston sisaanottohaastattelussa (en tieda miten paljon tama vaihtelee yliopistojen valilla enka ole asiaan viela sen enempaa peryhtynyt, kunhan saisi tuon ensimmaisen ensin aloittamaan ala-asteensa grin.gif)

 

 

 

Sivuhuomautuksena; Englannissa, toisin kuin Suomessa, yliopistotutkinto ei ole yliopistotutkinto riippumatta opinahjosta. Työllistymisen kannalta on VALTAVA merkitys minkä yliopiston missä tiedekunnassa on tutkintonsa suorittanut. Englantilaisista yliopistoista ja niiden tiedekunnista on vuosittain rankkauslistoja mm. Timesissa ja The Guardianissa.

 

 

En vaita vastaan etteiko pitaisi paikkaansa mutta on varmaan kuitenkin aika ala-kohtaista? Ennen kotiaidin uraani toimin useamman vuoden rekrytoijana useammalle eri firmalle Lontoon Cityssa ja koskaan yhtakaan hakijaa raakattu pois sen perusteella minka yliopiston hakija oli kaynyt (ja tama ei siis ollut vain oma kaytantoni vaan kriteerit tulivat suoraan tyonjohtajilta). Jos hakija sattui olemaan vaikka Cambridgesta niin kyllahan se yleensa ainakin haastetteluun paasi mutta tarkeampaa oli milla arvosanoin yliopistosta oli valmistunut.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

En vaita vastaan etteiko pitaisi paikkaansa mutta on varmaan kuitenkin aika ala-kohtaista? Ennen kotiaidin uraani toimin useamman vuoden rekrytoijana useammalle eri firmalle Lontoon Cityssa ja koskaan yhtakaan hakijaa raakattu pois sen perusteella minka yliopiston hakija oli kaynyt (ja tama ei siis ollut vain oma kaytantoni vaan kriteerit tulivat suoraan tyonjohtajilta). Jos hakija sattui olemaan vaikka Cambridgesta niin kyllahan se yleensa ainakin haastetteluun paasi mutta tarkeampaa oli milla arvosanoin yliopistosta oli valmistunut.

 

 

 

Pitää varmasti paikkansa. Viittasinkin juuri tuohon tiedekuntien välisiin eroihin. Englannissa tosi monissa yliopistoissa joku tietty tiedekunta voi olla tosi kova, kun taas toinen samassa yliopistossa voi olla "roskaa". Näin ainakin omalla alallani.

 

Mulla on työskennellyt kolmekin tuttua (kaksi brittiä, yksi suomalainen) Cityssä trademassa. Isoissa firmoissa kuvio oli (kuulemma) siellä muutenkin kuvio sellainen että ne etsi enemmän siihen hommaan luonteeltaan sopivia ja kyvykkäitä kavereita. Yksi oli valmistunut LSE:sta ja sanoi että sen huippututkinnosta oli enemmän haittaa kuin hyötyä (vähän liioitellen varmasti). Myös toisin kuin Suomessa niillä oli joku muutaman vuoden trainee hässäkkä ja vain parasta tulosta tehneet rekrytoitiin lopulta. Kuulosti aika dog eat dog-touhulta täältä käsin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taalla Brittein saarilla public school tarkoittaa vain ja ainoastaan yksityiskoulua. Usassahan se taas tarkoittaa kunnallista joten nuo termit menee ihmisilla valilla sekaisin. Kasittaakseni yliopistoihin paasee kylla ihan tavallisesta koulustakin jos paperit on hyvat ja parjaa yliopiston sisaanottohaastattelussa (en tieda miten paljon tama vaihtelee yliopistojen valilla enka ole asiaan viela sen enempaa peryhtynyt, kunhan saisi tuon ensimmaisen ensin aloittamaan ala-asteensa grin.gif)

 

Joo, olin kyllä iloisesti sekoittanut termit. Ei public school kuulosta suomalaiseen korvaan kovin yksityiseltä. :grin: Joka tapauksessa siis, kun siellä ilmoitettiin, että sisäänpäässeitä about 50 ja 50, niin kai se toinen kuitenkin oli valtion rahoittama koulu?

Edited by tarinatiikeri

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika loukkaavaa puhua aggressiivisuudesta. Mä olen melko rauhallinen ihminen. Erilaiset näkemykset asioista ei tee kenestäkään aggressiivista.

 

Voit olla luonnossa rauhallinen ihminen, uskon täysin, mutta tässä keskustelussa sun mielipiteet tuntuvat olevan aika kärjistyneitä ja suhatutuminen muihin mielipiteisiin alentuvaa ja kyllä, aggressiivistakin. :)

 

Olin eilen ekaluokkalaisen vanhempainillassa siinä pahamaineisessa erityiskoulussa. Siellä oli aivan ihanat opettajat, vaikuttivat todella innostuneilta ja kiinnostuneilta. Lisäksi erikseen painotettiin, että nyt alkuun vähän katsellaan, mitä kukin osaa ja tarvitsee, ja sitten sen mukaan mennään. Ne, jotka tarvitsevat apua, saavat sitä ensin joko kouluavustajalta, tai tarvittaessa eristyisopettajalta, ja toki luokassa pystytään myös huomioimaan tehtävissä, että niitä voi tehdä eri tasoilla. Lisäksi niille, jotka tarvivat lisähaastetta, on olemassa erilaisia lisämateriaaleja ja haasteellisempia tehtäviä. Kuulosti kaikin puolin olevan tulossa aivan ihana ensimmäinen vuosi ekaluokkalaiselle. :girl_dance:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voit olla luonnossa rauhallinen ihminen, uskon täysin, mutta tässä keskustelussa sun mielipiteet tuntuvat olevan aika kärjistyneitä ja suhatutuminen muihin mielipiteisiin alentuvaa ja kyllä, aggressiivistakin. smile.gif

 

 

Olen esittänyt sarjan kysymyksiä, jotka tarkentaisivat "toisen puolen" varsin kärjistyneitä ja perin alentuvia kommentteja kunnallisesta koulujärjestelmästä ja sosiaalisen aseman vaikutuksesta keskittymis- ja käytöshäiriöihin. Vähänlaisesti on tullut mitään vastauksia. Mielipiteitä pitää esittää mutta rakentavan keskustelun pohja on kriittinen analyysi ja omien mielipiteidensä perusteleminen. Suomalaisestä tämän päivän politiikasta tuttu keskustelukumppanin henkilöönkäypä arvosteleminen kun omille näkemyksille ei löydy oikein muuta kuin "musta tuntuu"-pohjaa, on mielestäni lapsellista ja sellaiseen on vaikea kovin mielekkäästi suhtautua. Tosin keskustelussa on ollut paljon ajatuksiaherättävääkin kommentointia, joka on pitäytynyt asiallisen puolella.

 

Hymiö kommentin lopussa ei muuten mitenkään pehmennä kommenttia.

 

Onnea lapsenne koulutaipaleelle. Kuulostaa varsin mukavalle opettajat ja opetussuunnitelma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö on nyt montessori pk:ssa. Ja se kyllä kiinnostaisi myös kouluvaihtoehtona, vaikka en tiedä miten toimisi käytännössä. Opettajat olisivat niissä kuitenkin "tavallisen" luokanopettajan koulutuksen saaneita ja luokat ovat tavallisissa kouluissa, mikä musta olisi hyvä vaan. Käytännössä menee tyttömme varmasti kuitenkin lähikouluun, koska asumme paikassa jossa montessoria ei ole kovin lähellä ja musta se lähikoulu on tärkeä juttu jokapäiväisen elämän kannalta. Meillä olisi noita kielikouluja lähellä, toinen aivan naapurissa. Sen olemme rajanneet pois, koska lapsemme on jo nyt kaksikielinen, käytännössä kolmekielinen, niin olisi liikaa vielä yksi kieli lisää tähän soppaan, vaikka hyvin hallitsee äidinkielen ja isänkielen.

 

Mulle tärkeää olisi, että lapsi saisi olla kiinnostunut koulussa oppimisesta. Ettei sitä intoa oppia tarvitsisi hävetä. Ja opiskelurauha on musta tärkeää ja et oppisi tekemeään myös töitä. Toki, että sosiaaliset taidot myös kehittyisivät. Tavallinen koulu varmaan on oikein hyvä vaihtoehto, vaikka kyllä niissäkin on eroja! Tosin pienempiä kuin USA:ssa tai Briteissä tietty ja hyvä niin!

 

Me asumme myös suhteellisen lähellä tuota SYK:ä, (n. 2km)päässä on meiltä ja vähän se on pohdinnan alla vaihtoehtona. Olen siitä paljon hyvääkin kuullut, nimenomaan heiltä, jotka ovat siellä itse käynneet tai joiden lapset ovat siellä. En kyllä usko, että koulu tekee tynnyrissä kasvanutta! Ensin aion tai aiomme kyllä tutustua näihin ihan lähialueen kouluihin.

Edited by Aamuperhonen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tärkeää olisi, että lapsi saisi olla kiinnostunut koulussa oppimisesta. Ettei sitä intoa oppia tarvitsisi hävetä. Ja opiskelurauha on musta tärkeää ja et oppisi tekemeään myös töitä. Toki, että sosiaaliset taidot myös kehittyisivät.

 

Nuo on meilläkin hyvin tärkeinä pidettyjä asioita. :)

 

Me asumme myös suhteellisen lähellä tuota SYK:ä, (n. 2km)päässä on meiltä ja vähän se on pohdinnan alla vaihtoehtona. Olen siitä paljon hyvääkin kuullut, nimenomaan heiltä, jotka ovat siellä itse käynneet tai joiden lapset ovat siellä. En kyllä usko, että koulu tekee tynnyrissä kasvanutta! Ensin aion tai aiomme kyllä tutustua näihin ihan lähialueen kouluihin.

 

Sehän on välttämätöntäkin tutustua ensin lähikouluun, kun SYKkiin pyritään kuitenkin vasta kolmannelle luokalle. Testi perustuu kai hyvin pitkälti äidinkielen osaamisen mittaamiseen, mutta tarkemmin en ole itse tutustunut. Tiedän vain, että yhden kaverin lapsi käy Sykkiä, ja joskus jokunen sana vaihdettiin testistö, josta kaveri itsekään ei tarkemmin tiennyt. Toisaalta Sykissä on kyllä ainakin yksi luokka, jonne voi päästä ylläpitämään englannin kieltä, jos palaa ulkomailta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilen olin kuuntelemassa hyvin mielenkiintoisia luentoja, joilla tuli esiin muun muassa se, että nykyään Helsingissä lasten ja nuorten ongelmat ovat alueellisesti keskittyneitä. Itä- ja Pohjois-Helsingin kouluissa on huomattavasti enemmän ja suurempia ongelmia kuin Länsi- ja Etelä-Helsingissä. Kuulema nykyään tapahtuu jo ihan sellaistakin, että lapsen kirjat siirretään toiseen osoitteeseen, jotta lapsi pääsee parempaan kouluun. Tästä on ollut kirjoituksia tällä kuluvalla viikolla Helsingin Sanomissa, mutta itse en ole näitä lukenut, kun meille ei ko. lehteä tule. Asettaa vähän uuteen valoon nämä koulupohdinnat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me asumme Länsi-Helsingissä, mutta kyllä täälläkin on alkanut kuulua aika hurjia juttuja noista lähikouluista, rankkaa koulukiusaamista ja jatkuvaa häiriköintiä... :girl_sad: Koulukiusaamista voi tietenkin olla missä tahansa, mutta noissa kuulemissani tapauksissa koulu vaan oli aika ikävästi hoitanut homman. En tiedä oonko ylisuojeleva vai liian vaativa, mutta kyllä mietityttää nämä koulujutut. :girl_sigh: Ehkä sitä pitäisi vaan karaistaa itsensä.

Edited by Aamuperhonen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt lueskelin tätä ketjua läpi joten kommentoin ehkä vähän vanhojakin asioita. (Oma lapsi on vasta vauva, mutta eiköhän se mene ihan johonkin lähiseudun kunnalliseen kouluun aikanaan.)

 

Ensinnäkin sille joka sanoi, että tasapäistämisen vastakohta on eriarvoistaminen: eikä ole. Tasapäistämisen vastakohta on tasapuolinen kunkin vahvuuksien ja heikkouksien huomioonottaminen. Esimerkiksi siis se, että heikommin pärjäävä saa tukiopetusta, ja paremmin pärjäävä lisää tekemistä. Eriarvoistamisen vastakohta on itse asiassa sama kuin tasapäistämisen: se, että kaikkia opetetaan omien tarpeidensa mukaan, eikä esimerkiksi jätetä heikommin pärjääviä selviämään jotenkuten ja nopeammin eteneviä tylsistymään.

 

Olen myös samaa mieltä, että lähtökohdan pitäisi olla perusoppimäärän opettaminen kaikille. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin se, että kaikki lapset istuvat samassa ryhmässä ja kuuntelevat samaa opetusta. :) Ilman suurempaa testaamistakin voitaisiin järjestää ihan tavallisessa koulussa asiat niin, että jos joku tarttee lisää opetusta koska ei tajua, se saisi sitä, ja jos joku tarvii lisää opetusta koska on jo tehnyt kaikki asiat, se saisi sitä. Tämä vaatisi 1) vähän lisää resursseja kouluille, ja 2) sen, että vanhemmat lakkaisi hyppimästä seinille ja vaatimasta, että asia Virallisesti Testataan, jos opettaja ei laitakaan heidän Osmo-Susannaa edistyneempien lisäopetukseen. girl_wink.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilen olin kuuntelemassa hyvin mielenkiintoisia luentoja, joilla tuli esiin muun muassa se, että nykyään Helsingissä lasten ja nuorten ongelmat ovat alueellisesti keskittyneitä. Itä- ja Pohjois-Helsingin kouluissa on huomattavasti enemmän ja suurempia ongelmia kuin Länsi- ja Etelä-Helsingissä. Kuulema nykyään tapahtuu jo ihan sellaistakin, että lapsen kirjat siirretään toiseen osoitteeseen, jotta lapsi pääsee parempaan kouluun. Tästä on ollut kirjoituksia tällä kuluvalla viikolla Helsingin Sanomissa, mutta itse en ole näitä lukenut, kun meille ei ko. lehteä tule. Asettaa vähän uuteen valoon nämä koulupohdinnat.

 

Itä- ja pohjois-Helsingissä on varmasti eniten ongelmia ihan siitä yksinkertaisesta syystä että valtaosa stadilaisista asuu itä- tai pohjois-Helsingissä! Kantakaupungissa eli etelä-Helsingissä nyt on aika vähänlaisesti lapsiperheitä muutenkin. Joskus Ullanlinnassa asuessani, samassa talossa asui yksi lapsiperhe ja keski-ikä talossa oli jossain seitsemänkympin tienoilla.

 

Ihan kuriositeettinä, mitä kuuluu länsi-Helsinkiin? Laru? Munkka? Siinäkö ne on? Ihan maantieteellisesti voisi ajatella ehkä Pitskua, Malminkartanoa ja Haagaa mutta mä ainakin miellän ne pohjoiseen. Mulle länsi-Helsinki on Espoo! grin.gif

 

Koulualueiden kanssa kikkailu nyt on kaiketi ollut arkipäivää jo siitä lähtien kun niitä rajoja alettiin availemaan joskus 90-luvulla.

 

J A W:lle..... mainitsitkin itse ongelman tässä ihannejärjestelmässä mitä varmaan kaikki toivomme (mutta vain osa äänestää!) eli resurssit. Yksilöllisen opetuksen toteuttaminen nykyisellä koulujen rahoituksella on pelkkää unelmaa. Siksi mielestäni vähät resurssit on suunnattava heikoimmin pärjääville, eikä niille joilta homma sujuu.

Edited by Iskä2011

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun on nyt pakko myöntää, etten jaksanut lukea kahta viimeistä sivua ihan kunnolla, mutta oli pakko tulla kommentoimaan tohon kielikylpyyn tai kielikylvynomaiseen kielenoppimiseen.

 

Olen itse muuttanut ulkomaille pienenä ja käynyt kaikki kouluni siellä. Kävin ranskalaisen koulun englanninkielisessä maassa. Maahan muuttaessa en puhunut kumpaakaan, mutta opin ne hyvinkin nopeasti, kun koulussa tai pihalla ei kukan lapsi puhunut kanssani samaa kieltä. Opin kielet siis samalla tyylillä kuin kielikylvyssä. Tämä varhainen vieraiden kielten oppiminen on auttanut minua oppimaan muita vieraita kieliä myöhemmin. En ole esimerkiksi opiskellut ruotsia, mutta ymmärrän sitä ihmeen paljon. Uskon, että vieraan kielen rakenteen sisäistäminen pienenä auttaa jollain tavalla ymmärtämään muiden vieraiden kielten rakenteita.

 

Tämä on syy sille, että mietimme, mihin kouluun lapsemme laittaisimme. Harkitsemme ihan vakavasti ruotsinkielistä kielikylpyä, vaikken kyseistä kieltä osaakaan. Meillä vaihtoehtoina ovat todennäköisesti siis lähikoulu, kunnallinen kielikylpyluokka tai sitten valtion kielikoulu.

 

 

Voisin vielä lisätä, että olen itse aineenopettaja ja voin sanoa, että pahamaineisissa lähiökouluissa on yleensä paremmat resurssit kohdata oppimis- ja käytösongelmia kuin muissa kouluissa. Ainakin Helsingissä nämä koulut saavat enemmän varoja palkata erityisopettajia ja resurssiopettajia. Joissain hyvämaineisissa kouluissa opettajat jäävät hyvin yksin vaikeiden luokkien kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itä- ja pohjois-Helsingissä on varmasti eniten ongelmia ihan siitä yksinkertaisesta syystä että valtaosa stadilaisista asuu itä- tai pohjois-Helsingissä! Kantakaupungissa eli etelä-Helsingissä nyt on aika vähänlaisesti lapsiperheitä muutenkin. Joskus Ullanlinnassa asuessani, samassa talossa asui yksi lapsiperhe ja keski-ikä talossa oli jossain seitsemänkympin tienoilla.

On nykyään harhaa ajatella, ettei etelä-Helsingissä asuisi lapsiperheitä. Niin kuitenkin monet kaupungin virkamiehet näyttävät luulevan, joten alueella on huutava pula esimerkiksi päiväkotipaikoista. Tehtaankadulla asuville ruotsinkielisille tarjotaan päiväkotipaikkaa esim. Östersundomista. Töölössä asuville suomenkielisille taas Suomenlinnasta.

Eli on yhä enemmän lapsiperheitä, jotka haluavat asua etelä-Helsingissä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Voisin vielä lisätä, että olen itse aineenopettaja ja voin sanoa, että pahamaineisissa lähiökouluissa on yleensä paremmat resurssit kohdata oppimis- ja käytösongelmia kuin muissa kouluissa. Ainakin Helsingissä nämä koulut saavat enemmän varoja palkata erityisopettajia ja resurssiopettajia. Joissain hyvämaineisissa kouluissa opettajat jäävät hyvin yksin vaikeiden luokkien kanssa.

 

Helsingissä ainakin tämä menee juuri näin.

 

Kuulin mm. että joissain Helsingin "paremmilla alueilla" sijaitsevissa kouluissa ei ole S2-opetusta tarjolla lainkaan, jolloin oppilaat joutuvat matkaamaan pitkiä matkoja jonnekin muualle. Samoin "hyvissä kouluissa" koulukuraattori saattaa olla osa-aikainen jne. Vaimoni on myös aineenopettaja ja on mielestäni aina puhunut siitä kuinka merkityksellinen juuri ryhmädynamiikka on. Vaikeita luokkia on siis "hyvissä kouluissa" ja toisinpäin.

 

Mitä tulee toiseen viestiisi Etelä-Helsingistä niin en todellakaan tarkoittanut ettei siellä olisi lapsiperheitä! Meillä asuu siellä parikin tuttavaperhettä! Ja olen asunnut hyvin pitkään aikanaan Etelä-Helsingissä itse. Tarkoitin että suhteessa asukaslukuun, lapsiperheitä on tilastollisesti vähemmän ja toisaalta valtaosa helsinkiläisistä asuu Itä- tai Pohjois-Helsingissä. Päiväkotipaikkoja siellä tosiaan on nähdäkseni varsin kehnosti mutta esimerkiksi Tehtaankadulla on tosi iso ala-aste. Päiväkotipaikkojen järjetön hajasijoittaminen on ongelma varmaan kaikille helsinkiläisille ja varmaan muissakin kaupungeissa (samaa olen kuullut Tampereelta ja Turusta!).

 

Mua jäi vielä jotenkin vähän ihmetyttämään tuo luento jossa Tarinatiikeri oli ollut mukana. Mun mielestä Helsingin halkominen ilmansuuntien mukaisiin alueisiin kun puhutaan kouluista tai sosioekonomisesta statuksesta yleensä on vähän kyseenalaista. Olen asunut muuallakin elämässäni ja ehkä pienemmissä Suomen kaupungeissa tässä voi olla jotain logiikkaakin mutta Jakomäen ja Kulosaaren välillä on monessa asiassa aika huikea ero. Molemmat kuitenkin ovat Itä-Helsinkiä. Jo isojen alueiden välillä on valtavia eroja. Veikkaisin että Itä-Helsingiksi miellettävällä alueella asuu yli 150 000 ihmistä. Se on käytännössä enemmän kuin valtaosassa Suomen kaupunkeja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko sanoa, että tässä keskustelussa tunnutaan maalaavan kaikista kauheimmat kauhutarinat ja skenaariot kaikista muista kuin tavallisesta peruskoululähikoulusta. Ei todellisuus onneksi ihan tällainen ole. :) Suomessa on käsittääkseni vain yksi kunnon elitistinen yksityiskoulu, ja sen toiminnasta minulla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia eikä hirveästi tietoakaan, mutta niiden parin tutuntutun, jotka ovat koulun kanssa tekemisissä olleet, kertomusten perusteella olettaisin, että Kiinanruusu puhuu juuri tästä koulusta. En nyt silti vielä lähtisi tuomitsemaan tällä tiedolla tuotakaan koulua, ainahan joka paikkaan mahtuu muutama mätämuna, ja koulussa juuri nämä ongelmavanhemmat ovat myös näkyvimpiä.

 

Olen itse seurannut nyt yhden vieraskielisen koulun toimintaa aika läheltä kolme vuotta, enkä millään tavalla tunnista näitä kauhutarinoita. Tavallisia lapsia ja tavallisia vanhempia, innostuneita opettajia ja iloisesti koulunkäyntiin suhtautuvia oppilaita, sitä löytyy tästä koulusta - ainakin näiden kolmen vuoden kokemuksella. Tottakai jokaisesta koulusta löytyy aina jotain kehittämistä, mutta tähän asti olemme ainakin olleet todella tyytyväisiä valintaamme. Lapsi on oppinut kielen niin, että katsoo esimerkiksi innolla tällä kielellä luontodokumentteja ja lukee kaikenlaisia kirjoja. Uskaltaa myös jutella vieraskielisten kanssa kaupungilla. Mukava hetki oli kerran noin vuosi kielikylvyn aloittamisen jälkeen: lapsi sanoi kotimatkalla, että oli ajatellut opettajan puhuvan suomea, kun ymmärsi ihan kaiken, mutta tajusikin sitten, että opettaja puhui sitä vierasta kieltä, kuten tarkoitus olisi koko ajan puhuakin.

 

Te, jotka suhtaudutte hyvin kriittisesti kaikkiin muihin kuin peruskouluun, mitä ajattelette peruskoulujen painotteisista luokista tai niistä luokista, millä opetus on vieraalla kielellä joko kokonaan tai osittain?

 

Ekaluokan vanhempainillassa opettaja kertoi aivan ihanan tarinan, jossa kaksi lasta jutteli. Toinen sanoi, että puhuu kiinaa, eikä ymmärrä suomea, johon toinen vastasi, että puhuu ja ymmärtää kyllä suomea, muttei valitettavasti kiinaa. Tähän ensiksi puhunut sitten iloisesti sanoi, että onneksi kuitenkin kummatkin osaamme kieltä X, ja voimme jutella ja leikkiä yhdessä! Kielikylvyssä saavutettava toiminnallinen kaksikielisyys on mielestäni pelkästään rikkaus, enkä pysty näkemään sitä minkäänlaisena paineiden asettamisena tai liian suurina odotuksina.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0