Sign in to follow this  
Followers 0
Charlize

Mitä koulua lapsesi käy / tulee käymään?

136 posts in this topic

Te, jotka suhtaudutte hyvin kriittisesti kaikkiin muihin kuin peruskouluun, mitä ajattelette peruskoulujen painotteisista luokista tai niistä luokista, millä opetus on vieraalla kielellä joko kokonaan tai osittain?

 

Mua kiinnostais kans keskustelijoiden näkökulma tähän aiheeseen. Ja mitäs sitten, kun se vieras kieli ei ole englanti, ruotsi, saksa eikä mikään muukaan kieli jonka puhujamäärä mitataan miljoonissa tai edes tuhansissa vaan kielenpuhujia on reipas 300 joista hyvin pieni osa on alle kolmekymppisiä? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse vain näkisin kielikylpyopetuksen tai muun tehostetun kielisysteemin tarpeellisena sellaiselle lapselle, jolla on todellisia kytköksiä ko. vieraaseen kieleen ja kulttuuriin, sukulaisia tai maassa oleskelua muuten. Minun olisi aika vaikea näin umpisuomalaisena päättää, minkä vieraan kielen valitsisin lapselle ns. summanmutikassa. Ehkä se voisi olla englanti, vaikka sitä pidetäänkin tavallisena ja mielikuvituksettomana. Antaisin silti suuren arvon sille, että se opittaisiin sitten erinomaisesti eikä vain ns. lingua franca -tasolla.

Mun mielestä tässä kappaleessa on aika monta ristiriitaa ja epäloogisuutta. Ensinnäkin tuo ajatus, jonka mukaan kielikylpy tai muu painotettu opetus sopisi ensisijaisesti sellaiselle lapselle, jolla on muutenkin jo kytköksiä vieraaseen kieleen, on mun mielestä noin lähtökohtaisesti aika epätasa-arvoinen. Näillä lapsillahan on jo muutenkin muita paremmat lähtökohdat vieraiden kielten oppimiselle ja mikäli ainoastaan he saisivat olla kieliluokilla niin tuohan kasvattaisi vielä entisestään juopaa niiden välillä, jolla on paremmat mahdollisuudet oppia kieliä, ja muiden, "umpisuomalaisten" lasten välillä. Täällä on jatkuvasti peräänkuulutettu sitä, että kaikilla pitää olla tasavertaiset lähtökohdat ja samanlainen opetus, mutta tällainen sorsiminenhan on ihan kaikkea muuta kuin tasavertaista!

 

Lisäksi itse koen, että tuollainen kuvaamasi kaltainen syvällinen vieraan kielen oppiminen onnistuu parhaiten silloin kun kieltä aletaan opettelemaan mahdollisimman varhain ja mieluiten vielä natiiviopettajien kanssa. Itse en ole kieltenopettaja tai muutenkaan kielten kanssa tekemisissä, mutta mun ymmärtääkseni on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat nimenomaan pienen lapsen vieraiden kielten omaksumiskyvyn ihan valtavan hyväksi ja lapsuutta pidetäänkin sen vuoksi ihan otollisimpana aikana vieraiden kielten oppimiseen. Niinpä on mun mielestä vähän hassua väittää ensin, että ei koe kielipainotteista opetusta erityisen hyödylliseksi ja myöhemmin sitten todeta, että kieli pitäisi oppia erinomaisesti.

 

Mua vähän häiritsee se, että yksityiskouluja pidetään tosi elitistisinä ja sellaisina suljettuina, ns. paremman väen paikkoina. Toki näissä on vanhempien keskimääräinen koulutus- ja tulotaso varmaan vähän parempi kuin keskiverto kunnallisessa koulussa, mutta toisaalta Suomessa ihan valtaosa näistä kouluista on kuitenkin kaikille halukkaille avoimia ja lisäksi monissa niin pienet lukukausimaksut (ja mahdollisesti vielä avustuksia jaossa), että sekään ei ole pyrkimiselle este. Lisäksi kannattaa muistaa, että esim. monet kielikouluista on olleet hyvin kansainvälisiä paikkoja jo silloin kun me "normaaleissa" kunnallisissa kouluissa oppivelvollisuuttamme suorittaneet vasta ihmettelimme ensimmäisiä ulkomailta tulleita eli kyllä sielläkin on hyvinkin suvaitsevaista ja avoimesti erilaisuuteen suhtautuvia lapsia ja nuoria kasvatettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en näe, että yrittäisin jollain tavalla painostaa lasta opiskeluun, jos hänet laitetaan kielikylpyyn, vaan päinvastoin, näen, että siitä on lapselle hyötyä, sillä lapsi oppii yhden kielen joutumatta tekemään asian eteen hirveästi töitä ja sen lisäksi se helpottaa muiden vieraiden kielten oppimista. Toisin sanoen, haluaisin helpottaa lapseni tulevaa opiskelua.

 

Ymmärrän sen, että jotkut katsovat, ettei lapsi sit osaa mitään kieltä kunnolla, mutta niin harvemmin käy. Olen itse siis asunut ulkomailla ja muuttanut Suomeen vasta ylioppilaana. Yliopistolla äidinkieleni ei ole suomi, vaikka virallisesti olen suomenkielinen. Nuorempi veljeni ei koskaan muuttanut Suomeen ja hänen suomenkielensä ei ole kovin hyvää, mutta hän puhuu täysin sujuvasti kahta muuta kieltä.

Itse puhun lapsilleni suomea, enkä edes harkinnut puhuvani heille muuta kieltä, vaikka monet sitä ihmettelivätkin. En halua, että lapseni oppivat jollain tavalla vajaavaisen kielen äidinkielenään. Minulle suomi on kuitenkin ollut kotikieli ja se, jonka olen vanhemmiltani oppinut. Se on siis hyvin tunnesidonnainen kieli ja sen haluan välittää lapsilleni. Olisi tuntunut oudolta puhua muuta kieltä. On myös tutkittu, että lapselleen pitäisi puhua omaa äidinkieltään. Se on myös lapsen etu.

 

Kielikylpyyn yleensä otetaan lapsia, joiden oman äidinkielen hallinta on jo hyvällä tasolla. Näin äidinkielen taito ei heikkene kielikylvyn takia.

Kielikylpy yleensä aloitetaan kuitenkin niin nuorena, että kieli on mahdollista omaksua ilman erillistä opettelua. Tämän vuoksi lapsi omaksuu helpommin myös esim. vieraan kielen aksentin. Itse olen oppinut 2 kieltä hyvin pienenä ja niitä puhunkin ilman vieraskielistä aksenttia. Vanhempana oppimani kielet eivät ole yhtä sujuvia ja niitä puhuessa minulla on selkeä aksentti. Kaksi ensimmäistä kieltä opin "huomaamatta" eli en ole päntännyt sanastoa tai kielioppia, mutta muiden kielten oppiminen on ollut kunnon työtä.

 

Onko siis väärin toivoa, että omakin lapsi saisi tällaisen "helpotuksen" kielten oppimiseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kielikylpyyn yleensä otetaan lapsia, joiden oman äidinkielen hallinta on jo hyvällä tasolla. Näin äidinkielen taito ei heikkene kielikylvyn takia.

Kielikylpy yleensä aloitetaan kuitenkin niin nuorena, että kieli on mahdollista omaksua ilman erillistä opettelua. Tämän vuoksi lapsi omaksuu helpommin myös esim. vieraan kielen aksentin. Itse olen oppinut 2 kieltä hyvin pienenä ja niitä puhunkin ilman vieraskielistä aksenttia. Vanhempana oppimani kielet eivät ole yhtä sujuvia ja niitä puhuessa minulla on selkeä aksentti. Kaksi ensimmäistä kieltä opin "huomaamatta" eli en ole päntännyt sanastoa tai kielioppia, mutta muiden kielten oppiminen on ollut kunnon työtä.

 

Olen niin samaa mieltä kahden viimeisen kirjoittajan kanssa, ja erityisesti tässä viimeisessä kappaleessa on ihan kaikki oleellinen. Itse olen kai kielellisesti suhteellisen lahjakas, ja tottakai asiat näkee helposti omasta näkökulmastaan, mutta ihmettelen kyllä, jos yleinen mielipide on jotain siihen suuntaan, että kaksikieliset lapset ovat jotenkin yleisesti kielipuolia eivätkä hallitse äidinkieltään. Minun ymmärtääkseni se on kuitenkin harvinaista, ja useimmiten kielipuolia tulee niistä lapsista, joiden vanhemmat eivät puhu lapselle äidinkieltään eli lapsi oppii vanhemmaltaan jo lähtökohtaisesti "vajavaisen" kielen (esim. vanhempien yhteinen kieli, joka ei ole kummankaan äidinkieli). Kielikylvyn käyneet tai kaksikielisessä perheessä kasvaneet taas ymmärtääkseni yleisesti hallitsevat molemmat kielet hyvin, ja tosiaan omaksuvat helpommin myös muita vieraita kieliä. Käytännössä opittu kieli on myös sillä tavalla vahvempi, että sitä osaa ja uskaltaa myös käyttää ja sillä osaa toimia. Kirjoista opiskeltu kielitaitokin vaatii jonkunlaisen käytännön harjoittelujakson, jotta siitä ihan aidosti tulee kieli, jolla ihminen kommunikoi. Käytännön harjoittelua taas ei koulussa yleisesti kovin paljon tarjota.

 

Voin siis myös yhtyä höpölin kysymykseen ja jatkaa vielä kysymällä, mitä haittaa lapsena "siinä sivussa" opitusta kielestä tai "siinä sivussa" oppimisesta voi oikeasti olla?

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä tässä kappaleessa on aika monta ristiriitaa ja epäloogisuutta. Ensinnäkin tuo ajatus, jonka mukaan kielikylpy tai muu painotettu opetus sopisi ensisijaisesti sellaiselle lapselle, jolla on muutenkin jo kytköksiä vieraaseen kieleen, on mun mielestä noin lähtökohtaisesti aika epätasa-arvoinen. Näillä lapsillahan on jo muutenkin muita paremmat lähtökohdat vieraiden kielten oppimiselle ja mikäli ainoastaan he saisivat olla kieliluokilla niin tuohan kasvattaisi vielä entisestään juopaa niiden välillä, jolla on paremmat mahdollisuudet oppia kieliä, ja muiden, "umpisuomalaisten" lasten välillä. Täällä on jatkuvasti peräänkuulutettu sitä, että kaikilla pitää olla tasavertaiset lähtökohdat ja samanlainen opetus, mutta tällainen sorsiminenhan on ihan kaikkea muuta kuin tasavertaista!

 

Ehdin tuhota vanhat mammuttiviestini, koska olen häipymässä foorumilta enkä halua niitä tänne jättää. Mutta sen verran haluan selventää ristiriitaista vaikutelmaa, että en sentään esittänyt, että kielikylpyopetukseen pääsyä pitäisi rajata lapsen taustan perusteella. Se varmasti sopii kenelle tahansa. Yritin vain omakohtaisesti eläytyä kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa jostain syystä haluaisin omaa lastani kieliluokalle, ja mietin, millä perusteella valitsisin kielen, kun valmiita yhteyksiä mihinkään vieraaseen kieleen ei ole. Englanti oli ainoa, jota pidin ajateltavissa olevana ja hyödyllisenä tekipä lapsi myöhemmin elämässään mitä tahansa, kaikki muu täysin mielivaltaiselta. Olisikin mielenkiintoista tietää, millä perusteilla muut ovat valinnan tehneet vastaavassa tilanteessa.

 

Kielitaito on aina upea juttu, mutta noin yleisesti ottaen on mielestäni omituista, että jo koululaisten opetuksessa pitäisi painottua tai erikoistua johonkin. En ymmärrä, mikä on se hyöty mitä sellaisella tavoitellaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmat lapset mennee muutaman sadan metrin päässä olevaan "kyläkouluun". Asutaan kyllä ihan kaupungissa mutta meidän asuinalueella on pieni kolmen opettajan koulu. Yhdistelmäluokat hieman mietityttää kun en ole itse sellaisessa aikanaan ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos asutaan pääkaupunkiseudulla kun tyttö menee kouluun, haluaisin hänet ruotsinkieliseen kouluun. En tunne määräyksiä tai säädöksiä asiasta, mutta toisen kotimaisen oppiminen jäi itseltä ja mieheltä vähiin, joten lapselleni haluaisin suoda mahdollisuuden kielten oppimiseen.

 

Eli osaisiko joku vastata tähän: pääseekö suomenkielisen perheen lapsi ruotsinkieliselle luokalle niin halutessaan? vaikka ei olisi lähin koulu..

Eräs työkaverini pääsi aikoinaan, koska kodin lähin ala-aste oli ruotsinkielinen. Hän ei siis osannut sanaakaan ruotsia valmiiksi. Nykyään on käynyt kaikki koulunsa ruotsiksi ja puhuu sitä kuin äidinkielenään..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ma olen kaynyt kielikoulun lastentarhasta lukioon kielella jota kumpikaan vanhemmistani eika kukaan lahipiiristani (paitsi samaa koulua kayvat sisarukset) ei puhunut.

 

Olihan se valilla haastavaa ja aika kamalaakin kun itkua vaantaen yritti lukea kokeisiin tajuamatta kunnolla mita kirjassa sanottiin, koulussa oli siis aluksi kaikki aineet matikasta musiikkiin vieraalla kielella ja vasta pikkuhiljaa ylaasteelle ja lukioon siirryttaessa tunteja alkoi olla enemman suomeksi.

 

Olen kuitenkin tana paivana kiitollinen siita paaomasta jonka sielta mukaani sain. Olisin luultavasti menestynyt tavallisessa koulussa paremmin arvosanoilla mitattuna, mutta tuskin olisin tama sama neuvokas, joustava ja kielitaitoinen maailmankansalainen jos olisin paassyt riman alta helpoimman kautta.

 

Itse laittaisin lapseni mieluusti kielikouluun mutta vain niin etta osaisin ko kielta itsekin, yksin vieraan kielen oppimisessa on lapselle liikaa haastetta jos ei vanhemmista ole edes laksyissa auttajaksi.

Edited by Fifi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kielitaito on aina upea juttu, mutta noin yleisesti ottaen on mielestäni omituista, että jo koululaisten opetuksessa pitäisi painottua tai erikoistua johonkin. En ymmärrä, mikä on se hyöty mitä sellaisella tavoitellaan.

 

Esimerkiksi tämä:

 

Olen kuitenkin tana paivana kiitollinen siita paaomasta jonka sielta mukaani sain. Olisin luultavasti menestynyt tavallisessa koulussa paremmin arvosanoilla mitattuna, mutta tuskin olisin tama sama neuvokas, joustava ja kielitaitoinen maailmankansalainen jos olisin paassyt riman alta helpoimman kautta.

 

 

Ainakin meidän 5-vuotiaana kielikylpynsä aloittanut tuntuu ymmärtävän kieltä nykyään lähes yhtä hyvin kuin äidinkieltään. Puhuu muuten unissaankin välillä tällä kielellä. Uskaltaa myös käyttää kieltä, kaupungilla ihan vieraille ihmisille puhuessaankin. Kun törmäsimme esimerkiksi Stockmannin vessassa venäläisiin, lapsi oli se, joka sai ensin suunsa auki ja keskusteli. Äiti seisoi hiljaa vieressä. :rolleyes: Lopulta sain vastatuksi jotain kysymykseen, johon lapsi ei osannut vastata, mutta huomattavasti hankalampaa omalla loistavalla koulussa opitulla kielellä oli siis olla nopeassa, elävän elämän tilanteessa. Tässä on minusta ainakin perinteisenä suomalaisena tuppisuuna, jolla on kuitenkin sinänsä hyvä kielitaito, suurin syy laittaa lapsi kielikylpyyn ja vieraskieliseen kouluun. Silloin vieraan kielen oppii vähän siinä sivussa, ja silti siitä tulee heti paljon luonnollisempi. Sitä siis osaa ja uskaltaa käyttää oikeassa elämässä. Myöhemmin on myös tutkimusten mukaan helpompi omaksua muita kieliä, ja luonnollisesti kynnys näiden kielten käyttämiseen on paljon matalampi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä poika aloitti ihan tavallisessa koulussa tavallisella luokalla.Ylemmillä luokilla ehtii vielä valita vaikka mitä valinnaisia aineita niin on meillä ainakin ollut.Antaa lasten olla pieniä niin kauan kuin on mahdollista se on kuitenkin hyväksi heille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen käy nyt englanninkielistä esikoulua ja menee engl.kieliselle luokalle lähikouluun. Olen melko peruskouluvastainen, mutta en näe muita järkeviä vaihtoehtoja tällä hetkellä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapseni menee todennäköisesti Montessori-luokalle, joka on tavallisen peruskoulun yhteydessä. Täällä sitä on kai mahdollista käydä 1-3 luokat, sitten siirtyminen tavalliseen luokkaan. En ole vielä perehtynyt aiheeseen sen kummemmin, siksi vähän hatara tämä tieto. Lapsi on Montessori-päiväkodissa nyt ja siitä siis luonnollinen jatkumo on nuo Montessori- luokat.

Perusteluiksi tälle päiväkoti-/ kouluvalinnallemme en osaa sanoa muuta kuin sen, että kyseinen pedagogiikka on mielestäni järkevä ja olemme huomanneet sen sopivan toimeliaalle lapsellemme erittäin hyvin. Toivon kovasti, että muillakin vanhemmilla olisi päällimmäisenä mielessä menetelmän tms. sopivuus lapselle... Joskus vain tuntuu, että lapsia laitetaan erityiskouluun lähinnä elitistisyyden vuoksi........ <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Saanko ihan uteliaisuudesta kysyä, miksi olet peruskouluvastainen? :)

 

Saa toki! Syitä on paljon. Pidän äärimmäisen huonona asiana peruskoulujen suuria luokkakokoja, se on mielestäni yksi räikeimmistä epäkohdista. Lisäksi en hirveästi pidä siitä, että ns. lahjakkaammille/edistyneemmille koululaisille ei läheskään aina ole tarjottavissa samankaltaisia opetuksen kannustimia kuin niille, jotka eivät pärjää ihan niin hyvin. Tällä en missään nimessä tarkoita sitä, etteikö erityisopetus/klinikat/erityiskoulunkäyntiavustajat/kouluavustajat/tukiopetus olisi tarpeellista tai kannatettavaa, en tosiaan! Mutta mielestäni iso epäkohta on se, että jos lapsi osaa jonkun asian, hän saa yleensä korkeintaan lisämonisteita tehtäväkseen. Monisteiden täyttö yksin tuskin kannustaa oppimaan enempää, ja mielestäni on sääli jos oppilas jää siihen käsitykseen, että menestyäkseen ei tarvitse tehdä töitä - se kostautuu myöhemmin, hyvin todennäköisesti.

 

Eli; mulla ei olisi paljoakaan suomalaista peruskoulua vastaan, jos esimerkiksi luokkakoot olisivat radikaalisti nykyisiä pienempiä. Muitakin parannusehdotuksia keksin, mutta ehkäpä en nyt jaarittele enempää... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta on eri asia vastustaa peruskoulua kuin suuria luokkakokoja. Minustakin luokat saisivat olla pienempiä, mutten myöskään kaipaa kansakoulu/oppikoulu-jakoa ja siis kahden kerroksen väkeä tähän maahan.

 

Todellinen ongelma peruskoulussa ei ole järjestelmä itse, vaan ne jatkuvat säästöt, joita koulutuksesta revitään. Minäkin muistan turhautuneeni, koska koulunkäynti oli helppoa, ja tästä seurasi joitakin sosiaalisia ongelmiakin. Tälle asialle olisi syytä tehdä jotakin, mutta ei ratkaisu ole eliittikoulujärjestelmä vaan resurssien lisääminen, jotta eriyttävä opetus olisi tarvittaessa mahdollista. Ekaluokkalaisena meillä oli lukutaitoisille lukiopettajan pitämä oma pienryhmä, joka toimi silloin kun toiset vasta opettelivat lukemaan. Enää tällaiseen ei ole "varaa", niin köyhäksi on Suomi muka mennyt.

 

Kun nyt sankoin joukoin äänestetään oikeistoa, tuetaan joukkoa, joka haluaa kuristaa julkisen sektorin toiminnan henkihieveriin. Ja sitä kautta meillä on pikku hiljaa entistä kehnompi peruskoulu, jossa kenelläkään ei ole enää hyvä olla, sellainen josta kaikki haluavat karata jos vain kynnelle kykenevät. Sellaista kehitystä minä vastustan. Peruskoulu itse ei ole peruskoulun ongelma, vaan ongelma on poliittinen tahto: halutaanko peruskouluun satsata vai ei. Tässä vähän historian kertausta:

 

http://yle.fi/uutise...ta_3207691.html

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmat lapset mennee muutaman sadan metrin päässä olevaan "kyläkouluun". Asutaan kyllä ihan kaupungissa mutta meidän asuinalueella on pieni kolmen opettajan koulu. Yhdistelmäluokat hieman mietityttää kun en ole itse sellaisessa aikanaan ollut.

 

Lapsi on vielä tuloillaan, mutta meillä tenava menee kyläkouluun, jos on vielä tuolloin pystyssä. Mieheni on käynyt saman kyläkoulun ja vastaili kärsivällisesti kysymyksiini yhdistelmäluokkien toimivuudesta (olen itse ollut 600 oppilaan "normaalissa" ala-asteessa). Käytännön tasolla yhdistelmäluokilla on hieman eksoottisempi opetusohjelma ja viittaan sillä lähinnä asioiden opiskelujärjestykseen, mutta käytännössä tenavista on tullut tiedollisesti samanarvoisia muiden koululaisten kanssa. Kyläkouluja on käytetty jo perinteisesti myös niiden "ihmisten ilmoilla asuvien" oppilaiden kohdalla, joille oppiminen on ollut isoissa ryhmissä haastavampaa.

 

Meillä kyläkoulu on vaihtoehto jo siksi, että ko. kouluun on kolme kilometriä kylätietä, kun taas vaihtoehtoiseen suurempaan kouluun (sekin kunnallinen) on 20 kilometriä. Vaihtoehtopedagogiset koulut ovat Tampereella, jonne on meiltä n. 45 kilometriä, joten hylkään ne siksi ja toisaalta, anteeksi itse kunkin valintoja kohtaan, pidän kunnallista opetusta loppuelämää tarkasteltaessa parempana vaihtoehtona kuin huuhaaopetusta. <--asenteellinen kommentti, mutta seuraan vierestä oppimisvaikeuksista kärsivää lasta Steinerissa, käsittelytapa tuntuu olevan "kyllä se sieltä tulee, kun lapsi on itse siihen valmis". Se, että tokaluokkalainen ei osaa edes tavata kunnolla ei ole kyllä millään muotoa toivottava tila.

 

Peruskoulun suurin ongelma on kuitenkin tietynlainen tasapäistäminen, olen itse häiriköinyt urakalla lukemiseen ja kieliin liittyvien tuntien aikana, koska olisin itse tarvinnut lisähaasteita, mutta niitä ei erityisemmin tullut. Peruskouluun saisi tuoda tasokurssit takaisin, mutta ne valitettavasti rikkovat demari-ideologista "kaikki ovat samanarvoisia" -ajattelumallia, vaikka se kuinka väärin opetuksessa tulkittaisiinkin. Oppimisvaikeuksissa saa kohtalaisen hyvin tukea, mutta päinvastaisessa tilanteessa haasteiden tarjoaminen jää lähinnä vanhempien oman aktiivisuuden varaan.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Peruskoulun suurin ongelma on kuitenkin tietynlainen tasapäistäminen, olen itse häiriköinyt urakalla lukemiseen ja kieliin liittyvien tuntien aikana, koska olisin itse tarvinnut lisähaasteita, mutta niitä ei erityisemmin tullut. Peruskouluun saisi tuoda tasokurssit takaisin, mutta ne valitettavasti rikkovat demari-ideologista "kaikki ovat samanarvoisia" -ajattelumallia

 

Eikö muissa puolueissa sitten ajatella, että kaikki ovat samanarvoisia...? Luulin, että tämä on ihan vapaan demokraattisen yhteiskunnan perusperiaate.

 

Olen periaatteessa samaa mieltä, että tasokurssien tapaisia saisi edelleen olla, eikä se ole eriarvoistamista. Mutta toisaalta, eihän lahjakkaalla ole mitään oikeutta häiriköidä ja käyttäytyä huonosti vain siksi että sattuu olemaan lahjakas ja nopea, vaan hänen on opittava sietämään toisten hitautta. Jostain syystä vaan joskus ajatellaan, että vaatimus sopeutua elämään kaikenlaisten ihmisten kanssa ei koskekaan niitä "huippuja", vaan heidän pitäisi saada eristäytyä omaan seuraansa. En mitenkään kykene ajattelemaan, että lahjakkaampi olisi jotenkin arvokkaampi tai että häntä koskisivat eri säännöt kuin muita.

 

Koulua myös ajatellaan liikaa vain kirjatiedon lähteenä, vaikka onhan nyt ihmisenä kasvaminen paljon enemmän: tiedollisen aineksen rinnalla vähintään yhtä tärkeä oppimistavoite peruskoulussa on (toivottavasti) mm. sosiaaliset, käytännölliset ja yhteiskunnalliset kansalaistaidot, eikä ole sellaista huippuyksilöä, jolla nämä taidot valmiina olisivat. En ylipäätään pidä siitä ajatuksesta, että lapsesta saakka toiset oppisivat asemoimaan itsensä toisten yläpuolelle vain siksi, että sattuvat olemaan älykkäämpiä. Peruskoulun jälkeen tiet eriytyvät joka tapauksessa, ja eri tavoin lahjakkailla on ainakin toistaiseksi ihan hyvät mahdollisuudet päästä kehittämään lahjojaan vaikka kuinka pitkälle ja hankkiutua kaltaistensa pariin myöhemmin elämässä. Peruskoulussakin on aivan mahdollista vaikka lukea yhden luokan yli, jos liikaa turhautuu.

 

Kari Uusikylä kirjoittaa päivän Helsingin Sanomissa nykyisestä tyhjää kumisevasta "hyvinvointipuheesta". Ansiokas mielipidekirjoitus ei varsinaisesti käsittele koulua, mutta päättyy näin: "Kaikille yhteisen peruskoulumme murentaminen on menossa kulisseissa. 'Maailman parasta koulua' on vaikea vastustaa julkisesti: pitää vedota esimerkiksi lahjakkuuseroihin, vaikka kyseessä on vain halu varmistaa omalle lapselle eliitille kuuluvat edut. Ei lahjakkuus rajoitu hyvinvointiin. Kaikissa luokkayhteiskunnissa koulut eriytyvät hyväosaisten ehdolla. Lasku on iso, ja osansa siitä maksaa jokainen."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Peruskoulun suurin ongelma on kuitenkin tietynlainen tasapäistäminen, olen itse häiriköinyt urakalla lukemiseen ja kieliin liittyvien tuntien aikana, koska olisin itse tarvinnut lisähaasteita, mutta niitä ei erityisemmin tullut. Peruskouluun saisi tuoda tasokurssit takaisin, mutta ne valitettavasti rikkovat demari-ideologista "kaikki ovat samanarvoisia" -ajattelumallia

 

Eikö muissa puolueissa sitten ajatella, että kaikki ovat samanarvoisia...? Luulin, että tämä on ihan vapaan demokraattisen yhteiskunnan perusperiaate.

 

Ajatellaan, mutta kyse on lähinnä siitä, että hyväksytään myös erilaisuus toiseen suuntaan, ts. toiset ovat lahjakkaampia, ei vain sitä, että toisille täytyy tasoittaa yltiöpäisesti tietä.

 

Peruskoulussa suuri osa ajasta menee, on mennyt ja tulee menemään kurinpidollisiin ongelmiin, erityisesti yläkoulutasolla. Tuolloin tasoryhmistä on apua, omalla yläasteella yritettiin tavallan "kiertää" tasokurssiasiaa tarjoamalla matematiikkapainotusta, jossa sai ratkoa lukiotason matematiikkaa niin paljon kuin sielu sieti. Valitettavasti joku painotus piti valita ja koska matematiikka menee suurelta osalta ohi tuolla tasolla, kielipainotukseen päätyivät kaikki ne, joiden kouluaika meni lähinnä opettajille *ttuiluun, kirjaimellisesti. Miten lahjakkaamman oppilaan pitäisi tuossa tilanteessa ns. sietää hitaampia, koska kyse ei ole hitaudesta, vaan murrosikäisten päänaukomisesta?

 

Todellinen yksilöllisempi, haasteita tuova opetus taitaa olla mahdollista vasta lukiotasolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Peruskoulu on jokaisen käytävä..samat asiat opiskeltava..vaikka sitten opinnot tuntuisivat turhauttavan helpoilta. Siinähän lapsi tai nuori oppii myös kärsivällisyyttä..ja tällaisella oppilaallahan on mahdollisuua loistaa tunneilla. Ei mielestäni lapsia voi laittaa eriarvoiseen asemaan peruskoulussa..

-lillukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta sekin on eriarvoinen asema, että toiset ei opi lainkaan tekemään töitä. Itse jouduin vasta aikuisiällä opettelemaan sen, että ei voi noin vaan olettaa että saa parhaat arvosanat ja arvostelut kaikesta, jos ei itse panosta vaan senkun oleskelee ja kerää kiitokset.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja onhan sekin eriarvoista, jos toiset loistaa tunneilla ilman mitään panostusta ja toiset ei meinaa pärjätä vaikka tekisivät töitä minkä ehtivät sillä aikaa kun ne "loistavat" oppilaat viettävät hauskaa vapaa-aikaa.

Edited by Chimelli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0