Charlize

Montako suunnittelette / suunnittelitte ?

1072 posts in this topic

Hmmm... Pakko sanoa että hirveästi ei olla suunniteltu tuota lukumärää. Tällä hetkellä on toiveissa esikoinen, ja sitten kun/jos tämä pääsee onnelisesti maailmaan aletaan miettiä mahdollista jatkoa. Ympäristössäni on tällä hetkellä aika monta perhettä johon on syntynyt sisarukset aika pienellä ikäerolla. Ainakin juuri näissä perheissä väsymys on aikamoista, vähän tuntuu siltä ettei äiti ollut fyysisesti edes toipunut ensimmäisestä synnytyksestä kun jo kakkonen oli tulossa. Itse tiedän että väsymys on minun kompastuskiveni, eli voi hyvin olla että ensimmäinen jää (jos siis on tullakseen) ainokaiseksi...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen kuin oli raskaanakaan, ajattelin haluavani neljä lasta, mutta vähintään kolme. Nyt kun odotan esikoista, niin olen ajatellut, että katsotaan ensin, miten tämän yhden kanssa menee. Voihan olla, että elämä onkin yllättävän hankalaa lapsen kanssa ja äitinä, enkä halua enää edes toista lasta, useammasta puhumattakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kirjottelinkin tuonne aijemmin, että semmone 2-3 lasta olis iha mukava määrä, mutta nyt tuntuu, että sais edes sen yhden ensin, ennen ku hätäilee edes kahdesta. Olen yrittäny olla miettimättä tuota raskautumista liikaa, etten ressais ja pilaa sillä mahdollisuuksiani, mutta väkisinki sitä ajattelee asiaa koko ajan ja varsinkin lähellä ku miettii, että taasko ne kuukautiset sielä alkaa:s

Ei yritystäkää ole takana ku neljäs yrityskerta, mutta silti on mieli tosi malttamaton.

Kuinka te maltatte mielenne tämän raskautumisen suhteen ja oliko helpompi raskautua ensimmäisen lapse jälkee ?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toinen on tulossa, kolmas on puheissa. Vaatiihan se vähän enemmän suunnittelua, kun autokin pitäisi vaihtaa leveämpään malliin. Mutta noita autonvaihtoja nyt muutenkin joutuu tekemään muutaman vuoden välein, se ei ole kynnyskysymys :lol:

 

Meillä toinen tuntui tulevan helpommin kuin ensimmäinen, mutta toisaalta taas jos olisi aikaisemmin alkanut yrittää tätä toista, niin olisi varmaan mennyt sitten pitempään. Kropalla meni oma aikansa valmistautua uuteen kierrokseen. Kolmatta harkitessa painaa aika paljon sekin, että miten pärjään pahoinvoinnin ja väsymyksen kourissa kahden lapsen kanssa, ovatko kotihoidossa vai eivät, millainen työtilanne on (pystyykö rauhassa olemaan sairauslomalla) jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin puhuttu miehen kanssa, että kaksi lasta on oikeen hyvä. Nyt kun meille tuli ensimmäinen,, sanoin ujosti miehelle, että jospa sittenkin kolme. Ihan oli samaa mieltä :) Saa nähdä jos sitten tuntuu että jospa neljä? En usko, kyllä kolmessa on jo varmasti hommaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haavena on ollut kolme, niin miehelläkin. Sopii mukavasti auton takapenkille... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aloitusviesti oli tosiaan hieman asiaton, mutta vastasin ketjuun silti..

 

 

Ajatuksenani oli siis se hypoteettinen tilanne että jos voimme, niin päätämme itse lukumäärästä. Tiedän kyllä että huolestuttavan monelle se ensimmäinenkin voi jäädä haaveeksi.

 

Mutta omasta mielestäni olen tavannut ihmisiä, jotka ' tekevät lapsia tavan takaa'. Kun ei elämään muuuten löydy tarkoitusta ja merkitystä. Tämän voi jo huomata miten niistä lapsista pidetään huolta ja miten niistä välitetään ( ts. ei välitetä ). Kun niitä tehdään vaan ''tavan takaa'' niin kyllä sen huomaa, lapsia ei ole harkitusti toivottu ja suunniteltu. Ks. esim ketju ' alkoholistien lapset'

 

Ja jos lapsen teko onnistuu luonnollisesti tai avun saattamana, sitähän on helppo kontrolloida. Kun on kaksi tullut, otetaan ehkäisyt käyttöön niin ei tule sen enempää, jos tykätään että tämä riittää. Jos annetaan luvan tulla enemmän niin sittenhän niitä tulee sen verran kuin Luoja suo ( esim.lestadiolaiset ).

 

Asian ilmaiseminen tarkemmin, jos Luoja minulle suo, toivon kolmea lasta. Sitten taidan ottaa ehkäisyn käyttöön, ainakin siltä minusta nyt tuntuu. Kolmelle lapselle uskon että pystyn antamaan tarpeeksi huolenpitoa, aikaa, omistautumista jne. kaiken muun sen rinnalla mitä elämältäni haluan ( esim. yksityisyrittäjyys, matkustelu )

 

p.s Pystyyköhän tästäkin avauksesta vielä joku repimään piruja irti..............no kommentteja otetaan vastaan.

Edited by Charlize

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietinkin, kun mitä olen esim. näistä keskusteluista lukenut ja kuullut, että toinen tulis helpommi,ku että yrittää sitä ekaa, tosin onhan se niin ihmiskohtaine asia, joillekki eka lapsi tulee nopeempaa ja toisen kanssa,sitte menee aikaa ja joillaki toisin päin:)

Niin kyllähä se kolmessa lapsessa joutuu vähän miettii moniaki juttuja, mutta nehä on järjestely kysymyksiä tietenkin:) Ja aina se seuraavaki lapsi on yhtä iso juttu, ku se ensimmäine ja toinen:)

Nyt vaa jännätää, että saisi tuon ekan alulle=)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy aloittajaa puolustaa sen verran, että kyllä munkin kohdalle on osunut näitä tällaisia henkisesti ikiteinejä, joille se kaksi selvästi on liian "tavallinen" luku ja siitä, onko se kolmannen (tai enemmän) hankkiminen niin järkevää, ei ole yhtään kiva keskustella tai ajatella. Ja turha tietysti mainita, mitä ajatuksia se itsessä, tahattomasti lapsettomassa (toki tällä hetkellä yhden ihmeen onnellisena äitinä) herättää. :hysteric: Niin, ja onhan siitä joku vuosi sitten uutisoitu myös sitä, että isot perheet alkaa olemaan "statussymboleita" -vain hyvätuloisilla on muka varaa elättää suurperhettä (hyvällä elintasolla) ja se halutaan näyttää. :girl_mad: Että ei tuo nyt valitettavasti niin hatusta vedettyä ole. Järkyttävää kylläkin.

 

Asiaan: Jos me saataisi miehen kanssa valita, niin luulen että meillekin tulisi kolme lasta tai jopa enemmän. Osin siksi että mies on niin lapsirakas ja itse olen isosta perheestä, jolloin se tuntuu luontevalta -osin siksi, että olemme niin helposti tunteen vietävissä eikä osattaisi varmasti vastustaa vauvakuumetta vaikka katrasta olisi jo omiksi tarpeiksi. :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta omasta mielestäni olen tavannut ihmisiä, jotka ' tekevät lapsia tavan takaa'. Kun ei elämään muuuten löydy tarkoitusta ja merkitystä. Tämän voi jo huomata miten niistä lapsista pidetään huolta ja miten niistä välitetään ( ts. ei välitetä ). Kun niitä tehdään vaan ''tavan takaa'' niin kyllä sen huomaa, lapsia ei ole harkitusti toivottu ja suunniteltu. Ks. esim ketju ' alkoholistien lapset'

 

Mä en tällaista näkökulmaa löytänyt tuosta aloitusviestistä ollenkaan, vaan oikeastaan nimenomaan päinvastoin...että se kolme lasta tai joku tietty määrä on "se juttu". Koska "kaksi on liiiaaaannn t a v a l l i n e n"(sinua lainatakseni) määrä lapsia, että ihan periaatteesta pitää tehdä kolme. Näin mä sen tulkitsin.

 

Todellakin lapsia soisi siunaantuvan tähän maailmaan muista syistä, kuin että elämään ei muuten löydy sisältöä. Se on ihan itsestään selvää...kai? Mulle ainakin.

 

Mutta mä en tosiaan tee lapsia saavuttaakseni jonkun tietyn lukeman, josta on joku päähänpinttymä, vaan mielummin katson tilanteen mukaan. Miksi ylipäänsä siinä, että on tietyn kokoinen perhe, pitäisi olla jotain ihmeellistä?? Niinkuin aloitusviestissä luki, että jos kuulee että on kaksi lasta, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä. Maailmassa sattuu olemaan erikokoisia perheitä...joten mitä sitten!?

Edited by SnowWhite

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä en oikein ymmärrä tota, että lapsia ei sais "tehdä" siksi että sais sisältöä elämään. Mikä siinä on pahasta? Millainen jalo ajatus lapsentekoon sitten tarvitaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Samaa vähän ihmettelin. On aika eri asia tehdä lapsia vaan "kun se on tapana" kuin se että toivoo lasten tuovan merkitystä ja sisältöä elämään. Kyllä mä ainakin toivon että oma lapsi tuo mulle sisältöä elämään, ja onkin tuonut sitä paljon. En mä tuossa mitään pahaa nää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun sanoin "ei muuten löydy sisältöä" tarkoitin nimenomaan sitä että tehdään vain, kun on tapana. Tottakai lapset tuo elämään ihan hirveästi sisältöä ja se on just hienoa! Ehkä mä ajoin takaa sitä, että mä en henk. koht. haluaisi lapsilleni sitä taakkaa, että he ovat mun elämän ainoa merkitys ja mä elän vain heidän kauttaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Samoilla linjoilla :) Lapset ei toki ole se ainoa sisältö, mutta tuovat paljon sisältöä. Ja tosiaan en mäkään marttyyriäidiksi haluaisi, että kun lapset lentävät pesästä/kasvavat, ei elämällä olisi enää mitään annettavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin itse en edes halunnut yhdessä vaiheessa ollenkaa lapsia, mutta oikean löydettyä alkoi vauvakuume polttelemaan pikku hiljaa ja keskustelua käytii miehen kanssa, ennen kun pillerit jätin pois. Ei meillekkään se lukumäärä ole se tärkein, vaan se että lapsi on terve ja jos on tarkoitus tulla yksi lapsi niin sitten se on niin, mutta itse kyllä haluiaisin ainakin muutama lasta, koska sekä minä, mieheni olemme isosta perheestä on luontevaa haluta lapsillekkin sisaruksia. Toisistaan on aina seuraa:). eikä tietenkään lapsi saisi olla ainoa elämänsisältö, mutta niinkuin moniki sanonut tässä, että lapsi toisi lisää sisältöä elämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitää vielä omaltakin osalta lisätä, että mullakin oli pitkään vaihe, jolloin en halunnut ollenkaan, koskaan omia lapsia. Oon kyllä aina ollut hirveän lapsirakas ja tullut tosi hyvin toimeen lasten kanssa, mutta omat lapset tuntui ihan hirveän kahlitsevilta ja väsyttäviltä. Vahvimmillaan nuo ajatukset taisi olla joskus 15-19-vuotiaana, mutta kyllä mä vielä 20-23-vuotiaanakin puhuin moneen kertaan miehen kanssa, että en ehkä halua koskaan lapsia. Satunnaisia vahvoja vauvakuumeaaltoja kyllä oli silloin tällöin, mutta ne meni aina ohi ennemmin tai myöhemmin.

 

Sitten yksi parhaista kavereista (joka oli aina minuakin vahvemmin julistanut, ettei halua lapsia) kertoi yrittävänsä tulla raskaaksi miehensä kanssa. Vuoden yrityksen jälkeen hän vihdoin raskautui ja jotenkin se valtava vauvamaha ja kaverini onni ja hehku saivat minutkin muuttamaan mieleni lopullisesti. Ja niin minä sitten ihan yks kaks yllättäin kaverini vierailun jälkeen sanoin miehelle, että yritetään mekin! Mies oli lievästi sanottuna ällikällä lyöty, sillä hän oli ollut kauheassa vauvakuumeessa jo vuosia ja yrittänyt puhua minuakin mukaan, mutta minä en ollut koskaan tosissani lämmennyt ajatukselle. Nyt kaverini vierailu oli sitten aivan kuin napista painamalla saanut minut kääntämään kelkkani kokonaan, joten ei ole ihme, että mies oli jonkin aikaa hämillään. Yritys aloitettiin saman tien (olin sattuvasti juuri lopettanut pillerit muusta syystä), eikä voinut mies kuin päätään puistellen todeta, että näemmä se vauvakuume ihan oikeasti tarttuu!

 

Ehkäpä vakavin, mutta samalla paras tartunta, jonka olen koskaan saanut. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni haaveena suurikin perhe, mies toivoo että vähintään kaksi lasta. Tosin karu todellisuus iskee pintaan: Takana yksi kohdunulkoinen ja yksi keskenmeno, nyt jälleen raskaana, ihan alussa, ja raskaus pelottaa niin vietävästi. Nyt tuntuu, että voi kun saisi edes yhden.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama täällä itse olen myös lapsi rakas, mutta itse en omia lapsia koskaan ajatellut, mutta niin se mieli muuttuu:) ja olen kyllä hyvin tyytyväinen päätökseeni:) vauvakuume sevaan nostaa voimakkaammin päätään:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivomme kovasti sitä ainokaista (mutta otamme mieluusti vastaan kaikki muutkin, jotka haluavat samalla kertaa tulla). :D

 

Minulle ympäristökysymykset ovat erittäin tärkeitä ja koska maailma on jo valmiiksi liikakansoitettu, niin tämäkin on yksi syy miksi haluaisin pitäytyä siinä yhdessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haavena kaksi lasta! lipsrsealed.gif Ensimmäinen maailmassa, toista yritetään.. girl_wink.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämän ketjun inspiroimana kysyin tuossa mieheltä, että mikäs meidän kanta tähän asiaan on tällä hetkellä. :) Esikoinen on siis kuukauden ikäinen, ja aikaisemmin ollaan puhuttu, että ainakin se kaksi lasta olisi ihana saattaa maailmaan, ehkä kolmekin. (Mietittynä oli nimet kuudelle lapselle, mutta niin suurta perhettä ei vissiin missään vaiheessa edes harkittu. ;) )

 

Tässä kuukauden vauva-arkea eläneinä sitten mietittiin, että kun aika kultaa nämä muistot, niin on ehkä aika yrittää seuraavaa. Itse olen kuitenkin yllättäen jopa ajatellut, että tuo yksikin kullannuppu voisi riittää. Toisin sanoen vielä yhdelle tai kahdelle lapselle voisi olla meidän perheessä joskus tulevaisuudessa tilaa, mutta hyvä meidän on näinkin.

 

*muoks* Itse olen siis kaksilapsisesta lapsuudenperheestä, mies on äitinsä ainokainen mutta isänsä puolelta kolmipäisen parven kuopus.

Edited by Sofraia

Share this post


Link to post
Share on other sites

tällä hetkellä on ajatuksissa kaksi. ensimmäinen tulossa ja toinen sitten jossain vaiheessa. ei sitä kuitenkaan osaa tässä vaiheessa sanoa lopullista sanaa asiaan. katsellaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Itsekin kyllä kuulun siihen - kaksi on liiiaaaannn t a v a l l i n e n. Haluan kolme. ( no, ensimmäinen vasta tulossa )

 

Kun kuulee että parilla on kaksi lasta, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä - niinhän pitää ollakin vaikka ei erityisesti lapsista pitäisi.Tehdään vaan tavantakaa kun se kuuluu kuvaan ihan niinkuin omistusasunto ja ulkomaanmatka teneriffalle.

:girl_crazy: Mä olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset eivät suinkaan hanki kahta lasta, koiraa, farmaria ja omakotitaloa sen takia, että "niin kuuluu tehdä" tai "koska kaikki muutkin tekevät niin". Kahteen lapseen, farmariin ja omakotitaloon päädytään, koska useista ihmisistä se tuntuu kaikkein toimivimmalta ja parhaimmalta ratkaisulta. Se peruspaketti ei suinkaan ole tylsä, vaan siinä on suorastaan jotain tainomaisen toimivaa. :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest
This topic is now closed to further replies.