Posted August 1, 2010 (edited) · Report post ^ Hei kato me ei vaan olla paneuduttu asiaan tarpeeksi. Pari vuottakaan ei ole vielä mitään. Lähdenpä tästä paneutumaan, jos vaikka sitten tulisi se raskautuminenkin... Jos maailmassa kaikki toiveet toteutuisi, mulla olisi ainakin kolme lasta, vaikka viisi-kuusikin. Mutta jos ikipäivänä me se yksikin saadaan, en koe että mulla sen jälkeen on enää milloinkaan oikeutta rukoilla elämääni yhtään mitään; sitten olen saanut kaiken. Edited August 1, 2010 by Omana Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 1, 2010 (edited) · Report post ^ ^ Luulen, että kuitenkin suurin osa tähän ketjuun osallistujista ymmärtää ja ajattelee, ettei lapsia niin vain "tehdä". Itselläni kävi helposti, mutta olin varautunut (tai eihän siihen oikeasti voi varautua) ettei se välttis niin vaan onnistu. Kaikkea ikävää ei silti tarvitse kokea kantapään kautta. Eikä jokaisen positiivisen viestin perään jaksa lisätä kaikkia niitä ikäviä asioita mitä ehkäpä kanssasisarille on voinut sattua ja tapahtua ja pyytää sitä anteeksi ettei kukaan vaan pahoittasi mieltään. Juu, ja ihan varmasti ainakin itse olen onnellinen maha-asukista, ja tunnen pariskuntia kenelle lasten saanti ei ole niin simppeliä. Mutten onnestani pyytele anteeksi, ei se ole muilta pois. Piis änd laav kaikille Edited August 1, 2010 by Arinetta Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 1, 2010 (edited) · Report post nyt tein jonkun blogin en tiiä onko see mitö haitte päiväkirjalla... Mistäpäin se löytyisi ? Katkera vieras: Minä ajattelen aina mahdollisesta sisaruksesta puhuessani/miettiessäni, että pitää vähän himmata sitä omaa "intoilua" ja oikeasti olla läsnä tässä hetkessä ja olla todella onnellinen tästä mitä on saanut. Raskaus sai alkunsakin ensimmäisestä yrityskierrosta, mitä en olisi ikinä uskonut ja mistä olen todella kiitollinen. Tiedostan voimakkaasti sen, ettei lapsia niin vain tehdä ja pyrin varomaan sanomisissani aina, etten puhu lasten tekemisestä. Enkä pidä milläänlailla oletuksena, että kun esikoinen on meille suotu niin sisarus tulisi tosta noin vaan. Tosin aika harva niin varmaan ajattelee, mutta moni joutuu sen vauvakuumeen pauloihin niin pahasti, että unohtaa olla tyytyväinen siihen sen hetkiseen tilanteeseensa. Katselen nykyään monet kerrat päivässä poikaa kyyneleet silmissä ja kiitän onneani. Moni varmaan ajattelee, ettei se elämä kiittelemällä miksikään muutu tai että ihme lässynläätä...Omalla kohdalla asiaan liittyy sekin, että pelkäsin jo ennen lapsen yritystä valtavasti lapsettomuutta ja äitiys oli elämäni suurin tavoite. Olen myös kärsinyt masennuksesta aikanaan ja mielenterveydelle tekee todella hyvää, kun muistuttaa itseään siitä onnesta mitä on. Tulipa jeesustelun kuuloista tavaraa...Mutta näin minä oikeasti ajattelen. Muoks. Ja luin ketjua uudestaan tästä näkökulmasta niin kyllä useimmat täällä pohtii haaveita lapsiluvun suhteen ja perustaa ajatuksia sen mukaan, että katsotaan mitä heille suodaan...Eli aika harva (jos kukaan) täällä pitää lastensaantia itsestäänselvyytenä. Silloin vaan kun asia on itselle tosi kipeässä vaiheessa niin sanomiset voi tuntua pahemmilta kuin mitä ne todellisuudessa on. Edited August 1, 2010 by bohemian Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 2, 2010 · Report post 2 kpl olis ihan riittävästi meille Tietysti haaveissa olis tyttö ja poika, mutta sen näkee sitten aikanaan kumpaa sukupuolta tulee, eikä tuolla nyt loppujen lopuksi ole edes merkitystä, pääasia että ovat terveitä. Lapsille kaveriksi iso musta Newfoundlandinkoira, siinä ois minun ja mieheni unelmien perhe Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 2, 2010 · Report post ^ Hei kato me ei vaan olla paneuduttu asiaan tarpeeksi. Pari vuottakaan ei ole vielä mitään. Lähdenpä tästä paneutumaan, jos vaikka sitten tulisi se raskautuminenkin... Jos maailmassa kaikki toiveet toteutuisi, mulla olisi ainakin kolme lasta, vaikka viisi-kuusikin. Mutta jos ikipäivänä me se yksikin saadaan, en koe että mulla sen jälkeen on enää milloinkaan oikeutta rukoilla elämääni yhtään mitään; sitten olen saanut kaiken. Ymmärsitköhän kirjoittamani tekstin oikein? Tuolla "paneutumisella asiaan" VIITTASIN Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 2, 2010 · Report post ^ Hei kato me ei vaan olla paneuduttu asiaan tarpeeksi. Pari vuottakaan ei ole vielä mitään. Lähdenpä tästä paneutumaan, jos vaikka sitten tulisi se raskautuminenkin... Jos maailmassa kaikki toiveet toteutuisi, mulla olisi ainakin kolme lasta, vaikka viisi-kuusikin. Mutta jos ikipäivänä me se yksikin saadaan, en koe että mulla sen jälkeen on enää milloinkaan oikeutta rukoilla elämääni yhtään mitään; sitten olen saanut kaiken. Ymmärsitköhän kirjoittamani tekstin oikein? Tuolla "paneutumisella asiaan" VIITTASIN ketjun aloittajan kommenttiin/mielipiteeseen. Haaveilla ja toivoa saa, mutta tuntuu vain tästä näkövinkkelistä katsottuna oudolta kun lapsia suunnitellessa ja niistä haaveiltaessa mietitään todellakin jotakin sellaista, et kuinka monen kanssa on helppo matkustaa koneessa jne. Ja kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsinkin niin tarkoitukseni ei ole hermostuttaa, provosoida, lytätä unelmia tai mitään sellaista. Antaa vain ajattelemisen aihetta. Toki suurin osa tämänkin ketjun kommentoijista kirjoittaa ihan normaalisti vain siitä kuinka monesta lapsesta he haaveilevat, mutta ehkä tälläisenä katkerana vieraana piastää silmään nuo äärikommentit. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 2, 2010 · Report post Ensimmäistä kun odotellaan niin ei vielä kunnolla tiedä mitä perhe-elämän arki lapsien kanssa on mutta haaveilemme ainakin nyt kahdesta tai kolmesta, joista yksi voisi olla esimerkiksi ulkomailta adoptoitu. Juuri tällä hetkellä ajattelen että olisi kiva jos lapsien välillä olisi vaikkapa neljä vuotta ikäeroa jotta jokainen lapsi saisi olla "perheen pienin" kunnolla. Edelleen kuitenkin ajattelisin että kun aikanaan puolisoni on noin 35 (minä silloin 39) niin pitää lopettaa lasten tekeminen koska toivoisin että jaksaisin olla aktiivinen isä lasten aikuisuuteen asti aikanaan. Joten näillä reunaehdoilla ei me kahta-kolmea enempää biologisesti ehdittäisi tekemäänkään. Parempi kuitenkin katsoa miten elämä heittelee! Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 3, 2010 · Report post Ymmärsitköhän kirjoittamani tekstin oikein? Tuolla "paneutumisella asiaan" VIITTASIN ketjun aloittajan kommenttiin/mielipiteeseen. Kyllä minä ymmärsin. Oma paneutumiseni oli huumoria, vaikka siellä perässä ei ollutkaan kaikenmaailman hymiöitä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 4, 2010 · Report post Täällä suunnitteilla kolme näin aluksi mikäli mahdollista, tosin oma jaksaminen näiden kahden melko pienellä ikäerolla tulevan lapsen kanssa ratkaisee sen kuinka pian sitä kolmatta mahdollisesti haaveillaan eli tulevaisuus näyttää lopullisen lapsiluvun Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 5, 2010 (edited) · Report post Ja kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsinkin niin tarkoitukseni ei ole hermostuttaa, provosoida, lytätä unelmia tai mitään sellaista. Antaa vain ajattelemisen aihetta. Toki suurin osa tämänkin ketjun kommentoijista kirjoittaa ihan normaalisti vain siitä kuinka monesta lapsesta he haaveilevat, mutta ehkä tälläisenä katkerana vieraana piastää silmään nuo äärikommentit. Musta taas tuntuu joskus hullulta se, että (hieman yleistäen) moni lapsettomuudesta kärsivä näkee ikäänkuin kaikki raskaana olevat/perheelliset joinain idiootteina, jotka ei osaa olla lapsistaan kiitollisia ja että heillä nämä lapsi-asiat on menneet tosi helposti. Mun käsittääkseni tälläkin palstalla on monia, joilla on ollut ongelmia lapsen saannissa mutta sitten kuitenkin lapsen saaneet (mukaan lukien minä). Ja myös jotkut (ei tosin kaikki), joilla tärppi on tullut helposti, tiedostavat nämä asiat. Aika suuri osa on saanut sitä "ajattelemisen aihetta" ihan oman kokemuksen perusteella. Eli se hieman ärsyttää, että meidät joilla on ongelmia ollut, laitetaan samaan kategoriaan niiden kanssa, jotka kuvittelevat että raskautuminen on yksi sormen napsautus kaikille. Mutta tämä mitä sanoin, liittyi nyt yleisesti ottaen lapsettomien kommentointiin lapsellisista. Itsekin ärsyynnyin aloitusviestistä, niin kuin jostain aiemmilta sivuilta voi lukea. Edited August 5, 2010 by SnowWhite Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 5, 2010 · Report post Mua otti kyllä aloitusviestissa nuppiin myös se että jotenkin väheksytään yksi- tai kaksilapsisia perheitä. En mä nyt tiedä tarkoittaako kolme lasta VÄLTTÄMÄTTÄ että asiaan olisi perehdytty millään erityisellä pieteetillä. Joillain on yksi lapsi ja he ovat mitä upeimpia vanhempia ja joillain on viisi vaikka ei yhdenkään kunnolliseen kasvatukseen ole kunnollisia resursseja. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 5, 2010 · Report post ^joo, todellakin. Lapsiluku ei kerro tasan tarkkaan mitään vanhempien kasvatuksellisista kyvyistä. Lienee itsestäänselvääkin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 5, 2010 · Report post Me molemmat olemme yhden lapsen kannalla, kaksi on maksimi. Asennoiduttu on myös siihen, että välttämättä sitä yhtäkään ei tule. Mutta onneksi meillä on ihania pieniä kummilapsia, joita saa paijata mielin määrin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 6, 2010 · Report post Meidän lapsiluku on nyt ajatellen kaksi, mutta eihän sitä tiedä mihin ajatukset muuttuu jos toisenkin joskus syliin saa Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 14, 2010 · Report post Olen aina ajatellut että haluan minimissään ja maksimissaan kaksi lasta, en missään nimessä enempää tai vähempää - johtuukohan siitä että itselläni yksi sisarus? Mutta aivan viime vuoden/kahden aikana olen alkanut kääntyä siihen suuntaan että kolme olisikin aika kiva. Silloin se olisi kunnon sisarusparvi ja jotenkin naiiveissa kuvitelmissani kolmen sisaruksen joukolla heillä olisi keskenään hyvä kopla lapsuudesta aikuisuuteen... Hölmöjä ajatusleikkejä! Ja tosiaan sitä ensimmäistä tässä syksyllä odotellaan, eli käytäntö näyttäköön mihin suuntaan pää kallistuu... Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 17, 2010 · Report post Mä olen kanssa ajatellut aina, että yksi tai maksimissaan kaksi. En mä tiedä miksi. Kolmas lapsi on mulle, ja miehelle, aika kaukaa haettu ajatus. Ehkä siksikin, että me ollaan molemmat kasvettu kahden lapsen perheissä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 18, 2010 · Report post Meillä mies on aina puhunut kahdesta lapsesta. Itse olen kahden vaiheilla haluanko lisää lapsia. Poikamme syntyi kesäkuussa ja ainakin tällä hetkellä tämä riittä mulle vallan mainiosti. Poitsu on maailman ihanin ja haluan keskittyä tällä hetkellä täysillä vain häneen. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa iskee uusi vauvakuume... Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 18, 2010 · Report post Meillä 2 poikaa ja pitkään jo ajattelin, että riittää. 4v ja 6v. Nyt on vauvakuume iskenyt, ja haaveilen kolmannesta. Saa nähdä jääkö haaveeksi. Koskaan lapsena tai nuorempana en ole miettinyt, kuinka monta lasta haluaisin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 21, 2010 · Report post Haaveissa kaksi ihanaa tervettä lasta, jos hediät meille suodaan, niin katsotaan tilannetta sitten uudelleen Mulla ja mun veljellä on 5 vuotta eroa ja haluaisin kyllä omat lapseni hieman pienemmällä aikavälillä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 21, 2010 · Report post Haaveissa on aina ollut kaksi lasta, ehkä mahdollisesti kolme... Nyt kun ehkäisyn jättäminen on suunnitteilla, tulee haaveista todellisempia mutta toisaalta myös varovaisia, kun koskaan ei voi tietää, miten asiat menevät... Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 22, 2010 · Report post Kumpikin on samaa mieltä, että kahteen lapseen taitaa jäädä meillä saldo.. Ellei sitten jotain ihmettä tapahdu mielessä. Tarkoitus olisi kuitenkin suht pienellä ikäerolla lapset saada.. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 22, 2010 · Report post Meillä myös kaksi haaveissa ja melko pienellä ikäerolla. Saa nähdä miten mieli muuttuu, kun tulee ensin tämä yksi:) Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 24, 2010 · Report post Yksi raskaus kerrallaan. Emme ole siis edes suunnitelleet tai haaveilleet asiaa tätä nykyistä masuasukkia pidemmälle. Jos joskus tuntuu siltä, että haluamme toisen (tai kolmannen, tai neljännen...), mietitään asiaa uudelleen omalla ajallaan. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä yksi lapsi on maailman ihanin asia ja suurin onni. Meillä on miehen kanssa molemmilla paljon sisaruksia (miehellä 2 siskoa ja 2 veljeä, minulla 3 siskoa ja 3 veljeä), mutta silti emme ole kumpikaan (ainakaan toistaiseksi) haaveilleet esikoista pidemmälle. Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 25, 2010 · Report post Parikymppisenä ajattelin, etten välttämättä halua lapsia lainkaan. Sitten 25 vuotiaana iski ensimmäistä kertaa vauvahaaveet päälle. Ensimmäisen lapsen jälkeen sanoin, että yksi saa riittää. No, vuoden päästä siitä tuntui jo että toinen on tervetullut. Toisen jälkeen olin sitä mieltä, ettei AINAKAAN kolmatta, ja tässä sitä taas ollaan vauva-palstalla haaveilemassa . Share this post Link to post Share on other sites
Posted August 25, 2010 · Report post Kaksi tuntuu näin ennen sitä ensimmäistäkään hyvältä määrältä. Sisarukset on ollut mulle niin tärkeä juttu, että haluaisin tarjota sisaruksen myös omille lapsilleni. Toisaalta kolme kuulostaa musta tosi paljolta ja työläältä. Katsoo sitten, miten tulevaisuus ja kokemus muuttaa ajatuksia. Share this post Link to post Share on other sites
