Drusilla

Vertaistukiketju imetyksen kanssa taisteleville

180 posts in this topic

Meillä on kolmiviikkoinen tyttö ja olen jo aika rikki itsensä syyllistämisestä. Samaa mieltä olen kuin muutkin tässä ketjussa, onhan se hyvä että imetystä tuetaan ja markkinoidaan, mutta pitäisi kyllä tukea myös imetyksen kanssa taistelevia äitejä. Meillä on neiti saanut lisämaitoa heti ensimmäisestä päivästä asti, silti kotiintulon jälkeen paino ei noussut ja viime viikolla oltiinkin viiden päivän imetyskiellossa. Tarkoitti, että kaikki maito annettiin pullosta, osa omaa pumpattua ja osa sitten nannia. Paino alkoi nousta, mutta neidin syömisinto ei. Nyt saan taas leikkiä imettämistä, neiti voi olla tunninkin rinnalla (tosin nyt neuvolassa käskettiin pitää max. puoli tuntia, ettei vauvalta voimat lopu) ja silti syödä pullosta täyden määrän 100milliä lisämaitoa. Ja syyllisyys on kova, mua käskettiin jo sairaalassa ostaa sähköpumppu, koska kätilöt epäilivät, että lisämaidolla menään vielä pidempään. Tämän hetkinen lääkärin ohje on edelleen pulloa rinnan jälkeen. Ja vaikka neiti on muuten jo aika pirteä vauva niin se silti nukahtaa jopa pullolle ja sit herää hetken kuluttua nälkäänsä uudestaan. Eniten ärsyttää, ettei missään anneta henkistä tukea osittais/pulloimetykseen, syyllisyyttä kyllä saa lisättyä missä vaan. Monet itkut oon jo itkenyt, saas nähdä missä vaiheessa alan olla sinut korvikkeen kanssa, omaa maitoa en todellakaan saa pumpattua tytön tarvitsemia määriä. Päässä vaan pyörii koko ajan se kultainen ajatus, mikä on kaikkialla iskostettu: äidinmaito on se paras ruoka imeväiselle, niinpä niin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla auttoi ajatus siitä, että vauvat on erilaisia ja omalle vauvalle parasta ruokintaa on sellainen, millä saa vatsan täyteen ja riittävästi ruokaa kasvua varten. Imetyksen edut on läheisyydessä ja vastustuskyvyn vahvistumisessa. Se, että päälle saa korviketta, hoitaa nälän pois. Ja vaikka vauva jäisi kokonaan pullolle, kylläsen läheisyyden voi hoitaa muutenkin ja vastustuskykyä parantaa maitohappobakteereilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin kiinnostuksella keskusteluanne ja haluan toivottaa kaikille kovasti tsemppiä ja kylmää päätä syyllisyystuntemusten kanssa! Imetyksen onnistuminen ei ole minusta millään lailla hyvän tai huonon äitiyden mittari, se on kerrassaan kammottava ajatus että niin olisi! Itselläni on se tilanne, että on aika todennäköistä, että imetys jää osaltani kokonaan haaveeksi. Minulla on nivelsairaus, johon on mielettömän tehokas lääkitys, mutta lääkettä ei saa käyttää raskaus- tai imetysaikana (nykyään raskauden suhteen on asenteet löystyneet, eli Suomessakin on raskauksia, joiden aikana lääkettä on käytetty eikä ongelmia ole ilmennyt, mutta itse olen selvinnyt raksausajan joten kuten ilman lääkitystä). Sairaudelle on tyypillistä, että se raskauden jälkeen pahenee, ja olen jo henkisesti varautunut siihen, että joudun pohtimaan lääkityksen aloittamista uudelleen silloin. Minun on pohdittava, kumpi painaa vaa'assa enemmän - imetyksen hyödyt vaiko minun toimintakykyisyyteni tuoma hyöty. Jos kipu yltyy niin pahaksi kuin se pahimillaan on ollut, en pysty liikkumaan oikeastaan lainkaan enkä myöskään nukkumaan. Se on ihan hullua, etenkin kun ajattelee, että minulla oireilee vain yksi nivel. :unsure: Mutta voin jo kuvitella ihmisten kyselyt ja päivittelyt asiasta, jos imtys ei sairauden takia onnistu.

 

Äidilläni ja siskollani imetys on sujunut todella hyvin ja maitoa on riittänyt lahjoitettavaksi asti. Jos olen perinyt saman ominaisuuden, kirpaisee imetyksestä luopuminen varmaan vielä kovemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei kaikki imetyksen kanssa taistelevat. Mun täytyy tulla kommentoimaan tuota äitien syyllistämistä. Se on ihan kamalaa, älkää ihmeessä syyllistäkö itseänne siitä jos imetys ei onnistu! Mulla ensimmäisen lapsen kanssa meni niin, että onnitstuin osittainimetyksessä 3, 5 kuukautta ja hyvähän se oli siihen nähden, minkä verran työtä ja taistelua se oli. Itkua ja ahdistusta kun tunsin itseni huonoksi juuri niinkuin monet muut asian kanssa taistelevat. Mulla oli pitkä synnytys ja vauva oli ihan puhki sen koitoksen jälkeen eikä ollut yhtään kiinnostunut tissistä, nukkui vaan. En jaksa tarinaani sepustaa, mutta se oli mulle tosi kova paikka, mulla ei siis maito riittänyt sillon vaikka kaikkeni tein. Nyt toista lastani olen täysimettänyt 3,5kk. Takana ihan erilainen synnytys kuin eka ja aivan toinen startti imetykselle. Tyttö tajusi heti mikä oli homman nimi ja haukkasi kiinni samantien ja siitä hetkestä se imetys on sujunut kuin tanssi. Mä olin ihan ihmeissäni itsekin, kun kuvittelin ja valmistauduin jo henkisesti siihen ettei mun tissit tälläkään kertaa osaa tehtäväänsä. Mutta varmasti vaikuttaa tosi paljon se startti. Millanen synnytys ja millanen vauva. Sillon kun imetys sujuu ilman suuria ponnisteluja on se tosi hyvä juttu äidille ja lapselle. MUTTA ÄLKÄÄ IKINÄ SYYLLISTÄKÖ ITSEÄNNE JOS ETTE SIINÄ ONNISTU! Minä tein sen kanssa aikanaan ja nyt olen ilokseni saanut nauttia ihan toisenlaisestakin kokemuksesta. En tiiä tuliko tästä tekstistä taas yhtään ymmärrettävää, mutta mua melkein itkettää kun luen teidän juttuja ja muistan sen oman taisteluni ja syyllisyyden esikoisen ajalta ja se on niin turhaa! Te olette maailman parhaita äitejä lapsillenne, no matter what. Pitäkää lasta paljasta ihoanne vasten, antakaa nukkua vieressä ja sillä tavalla tankatkaa läheisyyttä.

 

Meillä kakkosen ainoaksi läheisyydeksi melkein jää tuo imetys (1v 10kk vanha esikoinen pitää liikkeessä) ja väitän, että vaikka esikoista en kauaa imettänytkään niin äidin sylissäoloa sai kyllä paljon enemmän kuin tämä kakkosparka. Öisin saa kakkonen kyllä nukkua äidin vieressä, että saa sitä läheisyyttä.

 

Tsemppiä äidit!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensinnäkin, kiitos ihanasta vertaistukiketjusta ja tsemppiä muillekin imetyksen kanssa tuskaileville. Suurin harhaluuloni ennen äitiyttä oli, että imetys on varmasti yksinkertainen juttu. Vähänpä tiesin...

 

Mä kaipailisin kipeästi vinkkejä maidontuotannon lisäämiseksi. Omaa maitoa ei koskaan ole paljoa tullutkaan, mutta olen kuitenkin päättänyt yrittää kaikkeni sen lisäämiseksi. Ehkä olen liian ankara itselleni, mutta tiedän että jos imetykseni epäonnistuu lopullisesti en voi koskaan antaa itselleni anteeksi ellen yrittänyt kaikkeani. Jos nyt silloinkaan, valitettavasti.

 

Eli. Kova pumppaus- ja imetysrumba on alkanut ja kotikaljaa juodaan. Huomenna käyn ostamassa täälläkin mainittua imetysteetä sekä ajattelin kokeilla myös toisella palstalla mainittuja fenugreek -eli sarviapilakapseleita. Jostain luin myös vanhan kansan juoneen lämmintä mustikkakeittoa, sehän on vain miellyttävä niksi.

 

Muita ehdotuksia, omia kokemuksia, mielipiteitä?

Auttakaa tissejä hädässä! :ph34r:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta tuntuu, että loppujen lopuksi tärkein juttu tämän toisen lapsen imetyksen onnistumisessa oli usko maidon riitävyyteen. Kun lakkasin huolehtimasta siitä, että riittääkö maito ja vain imetin, niin ihan kuin maitoakin olisi ollut enemmän. Vaikka itsestä välillä tuntui, että poika viihty ihan koko ajan rinnalla ja maitoa ei tullut, niin hyvin tuo on kuitenkin koko ajan kasvanut täysimetyksellä. Kun vaan jaksa imettää ja imettää, niin maito riittää parhaiten. Kyllä mä varmaan ensimmäiset kolme kuukautta epäilin joka ikinen päivä, että tuleekohan maitoa tarpeeksi. Niin pienet vaan tankkailee tosi usein, eikä välttämättä ole kyse maidon riittävyydestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Juuri näin, voin allekirjoittaa tämän myös omalla kohdallani. Minulla imetyksen alku oli todella tuskaisaa, vaikka vauva kasvoi koko ajan normaalisti/hyvin. Nännit oli hlvetin kipeät ja jonkin aikaa elämä ihan oikeasti oli vain sitä, että istuin sohvalla ja imetin, koko pitkän päivän ja samaan aikaan toisella kädellä surffasin ja etsin tietoa kannettavalla Imetystukilistan sivuilta ja Maitolaiturin keskusteluista. Sieltä selvisi esim. että sellainen jatkuva rinnalla asuminen on ihan normaalia jonkin aikaa (niin uskomattomalta kuin se tuntuikin - missä muu elämä!?), ja mm. se, että pumppaaminen ei kerro maidon riittävyydestä totuutta.

 

Ns. joka inahdukseen tarjosin rintaa. Sen verran epävarma olin maidon riittävyydestä ja nännit arat, että lisämaitoa annettiin maltillisesti 1 kk:n ikään asti, kunnes uskalsin vihdoin jättää sen pois. Nyt vauva on 2 kk ja imetysvälit ovat pidentyneet eikä vauva ns. asu rinnalla enää, vaan syö ja sitten taas pällistellään maailmaa. En olis jossain vaiheessa uskonut, että tähän päästään.

 

Mulla on ja oli vähän sama juttu kuin Maletilla, jos olisin kaikkein vaikeimpina hetkinä kuitenkin päättänyt lopettaa imetyksen heti alkuunsa, niin en tiedä miten olisin päässyt asiasta yli. Vaikken missään nimessä ole sitä mieltä, että imetys olisi jotenkin hyvän äitiyden mittari! Näin vain omalla kohdallani ja jokainen tekee oman päätöksensä asiasta, me ollaan niin erilaisia ja koetaan asioita eri tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maletille: Kokeile syödä levy fazerin sinistä illalla, seuraavana aamuna ja päivänä mulla oli aina tissit kovana maidosta. Ja hyvää vielä, toisin kuin imetystee, yök!

Edited by tuikku1

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Oi mä en muistanutkaan tuota kun meillä ei ole siitä vatsavaivoja tullut kummallekkaan ja olenkin syönyt ihan ämpärikaupalla :rolleyes: . mutta niille joiden vauvoille ei tule vaivoja on ihan mainio maidon lisääjä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuhannet kiitokset kommenteista Citronella, Extravaganza ja tuikku1! :)

On tehnyt tosi hyvää lukea, että pumpatun maidon määrä ei kerro koko totuutta. Ja että muillakin on ollut olo, ettei maitoa tule paljoa mutta kyllä sitä silti on vaan tullut riittävästi. Tuo stressittömyys on vain ollut mulle vaikea paikka, kun vaadin itseltäni tässä asiassa niin paljon. Kaikki lapsen nukkuma-ajat menee mun osaltani pumppaamiseen, imetysteen litkimiseen ja tiedon etsimiseen. Ahdistaa, kun joka paikassa lukee että maidon lisääntymiseen auttaa runsas juonti, syönti ja lepo. Missähän välissä mä uskaltaisin levätäkin? Ehkä mun täytyy vain alkaa luottaa itseeni enemmän ja vain imettää, imettää, imettää. Ehkä pieni määrä suklaatakaan ei olisi pahitteeksi, mikäli siitä vain ei tule ilmavaivoja lapselle niin sehän on oikein miellyttävä keino lisätä maitoa!

 

En tiedä maalaanko piruja seinille kirjoittaessani tämän, mutta ihan kuin pienen pientä parannusta olisi tapahtunut... Meillä on ollut aikamoinen noidankehä, sillä lastenosastolla vietetyn ajan takia tyttö on kovin tottunut pulloon. Lisäksi hän ei ole pienen kokonsa takia jaksanut imeä rintaa aiemmin ja multa ei ole tullut paljoa maitoa. No, niin kauan kuin lapsi ei jaksa imeä eihän se maitokaan voi olla runsasta. Ja niin kauaa kun maitoa ei tule, ei lasta kiinnosta yrittääkään kauaa. Eilen ja tänään on rinnalla kuitenkin viihdytty enemmän kuin se 5 minuuttia. Imuote tuntui oikealta ja kuulin pitkäänkin selviä nielemisääniä, eli kyllä tyttö sieltä jotain selvästi saa irti. Mä olen saanut tuosta paljon tsemppiä ja innostusta kokeilla useammin ja kärsivällisemmin! Ehkä se tästä... ja siltikin pelottaa että mitäs jos ei.

Mulla on ja oli vähän sama juttu kuin Maletilla, jos olisin kaikkein vaikeimpina hetkinä kuitenkin päättänyt lopettaa imetyksen heti alkuunsa, niin en tiedä miten olisin päässyt asiasta yli. Vaikken missään nimessä ole sitä mieltä, että imetys olisi jotenkin hyvän äitiyden mittari! Näin vain omalla kohdallani ja jokainen tekee oman päätöksensä asiasta, me ollaan niin erilaisia ja koetaan asioita eri tavalla.
Juuri näin mäkin ajattelen. Tiedän ettei täysimetys tee minusta täydellistä äitiä, mutta kun kaikki muukin synnytyksessä ja äitiyden alussa meni aivan plörinäksi haluaisin tehdä kaikkeni että edes jokin onnistuisi kuten toivoin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ mulla oli esikoisen kanssa sama ongelma, että poika oli pienikokoinen ja lastenosastolla jo tottunut pulloon. Sain heräteltyä syömään hieromalla korvia, kutittelemalla jalkapohjia yms. Tuo lepääminen on oikeasti tosi tärkeää maidonherumisen kannalta. Mä luulen näin jälkeen päin, että se oli yksi syy, miksi en saanut esikon imetystä onnistumaan. Tein kuten sinäkin, että kaiken vapaa-ajan pumppasin (eikä oikein tullut mitään, kuten ei nyt kakkosenkaan kanssa) ja etsin tietoa imetyksestä. Toisen kanssa tajusin, että se oma lepääminen ja jaksaminen on parasta mitä vauvalle voi antaa. Aina unien jälkeen maitoakin tuli selvästi enemmän.

 

Jaksua ja tsemppiä imetyksen kanssa! Mä olen kaksi kertaa kokenut takkuisen alun ja nyt toisella kertaa sinnikkäästi päätin, että tämähän onnistuu ja niin kävikin. Turha kuitenkaan piiskata itseään, jos ei ihan täysimetykseen pysty. Esikoinen oli osittaisimetyksellä 6kk ja ollut tosi terve lapsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tippalinssissä luen tätä ketjua. On aivan ihana lukea muidenkin kokemuksia imetyksestä ja sen vaikeudesta. Itsellä on kolme viikkoa oleva tytär ja imetys on mennyt poskelleen ihan alusta alkaen. Tyttö syntyi kolme viikkoa etuajassa, joten sairaalassa jouduttiin heti pullosta antamaan. Rintaruokinta on ollut vaikeaa ilman kumia ja eikä se ole kumin kanssa helpottunut. Olen lukenut tietoa, soittanut imetystukiryhmään, mutta jokin mättää. Välillä tyttö imee oikein kunnolla ja ilo on suurimmillaan, mutta sitten tulee hetki, jolloin imetys menee metsään, tyttö nukahtaa rinnalle jne.

 

Henkisesti on ottanut koville kun en ole saanut omaa lastani imemään rintaa. Tiedän, että itseään ei saisi syyllistää, mutta väkisin tulee huonon äidin omatunto ja pitäähän siinä sitten tirauttaa pari kyyneltä. Ennen tytön syntymää kuvittelin, että imetys tapahtuu tissi suuhun periaatteella, mutta voi kuinka väärässä olin...

 

Tällä hetkellä mennään siten, että joka syönti kerta imetän sen minkä tyttö imee. Loput pumppaan ja annan pullosta. Siihen päälle olen joutunut antamaan korviketta, kun tytölle jää nälkä. Eli ei sitä maitoakaan rinnoista tule ihan älttömästi. Välillä tulee, välillä ei. Pitää ilmeisesti levätä, juoda ja saunoa oikein kunnolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi Maletti ja PAKA, niin tuttuja tuntoja teilla! Meidan imetystaipaleen alku oli kanssa kivikkoinen johtuen 4 vkon ennenaikaisuudesta ja vauvan vasymyksesta. Tytto vietti ekat nelja kuukautta kaytannossa rinnalla, imetykset olivat verkkaisia ja kestivat vahintaan tunnin, kun alun aikarajoitukset hylattiin. Kovin nopeaa nukahtamista estin vahentamalla typyn vaatteita aina imetyksen alkaessa, ja samalla saatiin ohjeiden mukaan niin kovin tarkeaa ihokontaktia. Ja vaan siis annoin typyn olla rinnalla niin kauan kuin halusi ja oisin annoin nukahtaa rinnalle, kun en tiennyt, milloin typy on saanut tarpeeksi. Pulloa meilla kaytettiin vajaa nelja viikkoa.

 

Ja lepo ja tietynlainen rentous on valitettavasti munkin mielesta avainjuttu. Ekat kolme viikkoa meilla oli ohjeet, etta typy pitaa herattaa kolmen tunnin valein syomaan, ja toisaalta taas kaikki sanoi, etta mun pitaisi nukkua yli neljan tunnin patkia maidon tuotannon takia. Ristiriitaistako... Kun typy sitten sai painoa ja heratyskaskya ei enaa ollut, ja ma lipittelin paivat pitkat imetysteeta ja valttelin kaikkea imetykselle haitallista, niin ma lopulta rentouduin, kun tunsin, etta nyt ma teen kaikkeni ja jos se ei riita, niin ei voi mitaan. Ja sitten se imetys alkoi sujumaan. Imetysteeta muuten join vahintaan litran paivassa noin 7 kk ajan, ehka hieman fanaattista.

 

Tsemppia teille!

 

Ja sori skandien puute, typy on vahan leikkinyt koneella...

Share this post


Link to post
Share on other sites

moi.

en tiedä johtuuko samanaikaisesta ketjun lukemisesta ja lypsämisestä mutta tein enkat maidon vähyydessä jotka ihan huimia ei oo ollukaan.

 

 

meidän tarina:

tyttö syntyi melkein 3vk yli la:n, sektiolla. ekana yönä joutui teholle 4 päiväksi pulloruokintaan. osastolle päästyämme alkoi sinnikäs opettelu tisille joka sairaalassa ei onnistunut kertaakaan. kotiin päästyämme olin taivaissa, tissittely onnistui ja loistavasti pärjättiin 4 päivää kunnes neuvolan täti tuli kotikäynnille. tytön paino ei ollut noussut. tuli ukaasi että painon on noustava, uusi mittauskontrolli 2 pv:n päähän. tuli paniikki, toinen tissi sanoi sopimuksen irti. pulloruokaa pakolla vauvan nassuun ja näin saatiin paino nousuun ja neuvolan täti oli tyytyväinen. sitten taas kotiin ja tissittelyä mutta osa myös pullosta. kolmas neuvolakäynti ja paino oli laskenut. oli menny 2,5 vk synnytyksestä eikä syntymäpainoa oltu saavutettu. saatiin lähete lastenpolille painon ja vauvan kurkun korinan takia. sinne mentiin seuraavava päivänä. siellä tehtiinkin taas niitä syötöpunnituksia ihan joka ikisellä syötöllä ja tissittelyrajoitus jotta vauva ei nukahda tissille. vauva sai tisseistä ihan miten sattuu maitoa 10-60 ml ja loppu vedettiin pullosta. syönti määrät on olleet kuitenkin tosi pienet, 10-50 ml / kerta ja maksimissaan on syönyt 440ml / vrk joka on auttamattomasti liian vähän ton kokoiselle. mutta minkäs teet kun tyttö ei syö, tuputtaa ei voi kun sitten puklaa tai vetää kaarioksennuksilla kaiken pihalle. paino saatiin kuitenkin hienoiseen nousuun, mutta yhä 3,5 vk syntymästä on paino edelleen alle syntymäpainon. välissä tutkittiin tuota kurkun ääntä tähystyksellä Kuopion yliopistollisessa ja todettiin ettei siellä ole mitään syöntiä estävää tukosta tms. sieltä löytyi pehmyt kurkunpää joka aiheuttaa tuota rohinaa ja vaikeuttaa hengitystä.

 

takas siis kotisairaalaan ja syöntiharjoitteluun. paino nousee koko ajan, mutta erittäin hitaasti. nyt tänään tasan 4 vk syntymästä ollaan edelleen 100g alle syntymäpainon. eilen lääkäri ehdotti nenämahaletkua mutta se saattaa ärsyttää lisää tuota kurkunpäätä joten olemme sitä vastaan niin kauan kun mahdollista. ja lisäksi siihen tulee helposti kierre. sain tissittelykiellon. saatiin ohje rikastuttaa ruokaa (joko lypsettyä tai uutta paksumpaa tuttelia) rypsiöljyllä ja hiilarijauheella. maidon määrää meidän tytölle ei nopsaan saa lisättyä joten on pyrittävä saamaan sitten tuhdimaa ruokaa. nyt tyttö on syönyt osittain rikastettua ruokaa vajaan vuorokauden joten huomisaamun punnitus kiinnostaa todella. muutaman syötön määrät on olleet jotain aivan uskomattomia (60-80ml) joten jos näin jatkuu, on painon pakko lähtä nousuun. en iloitse ennenkuin tiedän varmasti.

 

mutta siis tulevaisuus:

ei tissittelyä mahdollisesti koskaan koska tissiin ei noita rasvoja ja jauheita voi sekoitella. olen tätä asiaa paljon käsitellyt ja itkenyt. en uskonut asian vaivaavan minua näin paljoa mutta niin se vain on ollut, ehkä varmaan siksi ettei se ole onnistunut. nyt olen kuitenkin luopunut siitä ajatuksesta ja pidän itseäni oikeastaan parempana äitinä sillä että ajattelen tässä tapauksessa lastani ja hänen hyvinvointiaan enemmän kun itseäni ja näin olen valmis luopumaan tissittelystä ihan vain sen takia että lapseni saisi ruokaa ja kasvaisi. yritän lypsää minkä voin, mutta sehän ei ole sama kun vauva imisi, joten olen valmistautumassa myös siihen etten kohta saa edes omaa maitoa lapselle.

 

jatkossa siis syödään pullosta, toivottavasti edes määrät olisivat ok ja lapsi saisi painoa ja voimia lisää.

ja kunhan nyt edes päästäisiin sairaalasta kotiin. itse olen nyt yöt kotona koska tissiä ei siellä tarvita ja näin jaksan itse edes vähän paremmin kun olemalla vauvateholla 4 seinän sisällä.

 

tsemppiä kaikille tissittelyn kanssa taisteleville! olkaa rohkeita ja armollisia itseänne kohtaan. lapsen hyvinvointi on oltava pääasia ja sen läheisyyden voi antaa muutenkin kuin tissillä. jos tissi on ainut keino antaa läheisyyttä vauvalle, on mielestäni jotain pahasti vialla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tsemppiä kaikille imetysvaikeuksien kanssa taisteleville.

 

Meillä oli myös vaikea imetystaival ja täysimetystä ei sitten loppujen kovin montaa kuukautta ollut... :( Itse ajoin itseni aikamoiseen ansaan, kun kuten Maletti etsin tietoa, join imetysteetä, pumppasin, kutsuin kotiini maksullisen imetysohjaajan, olimme vauvan kanssa ihokontaktissa... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olin päättänyt, että tämä imetys onnistuu ja kun joka paikasta kuului se kysynnän ja tarjonnan laki hokema ja se, että vain harvoilta oikeasti imetys EI onnistu. Teoriassa joo, mutta käytännössä ei ainakaan mun kohdalla. Loppujen lopuksi olin täysin kiinni tässä imetysasiassa ja kun se vihdoin - varmaan osittain stressistä - loppui olin ihan surun murtama. Ymmärsin järjellä, etten ole yhtään huonompi äiti kuin kukaan muukaan ja ei äitiys ole maidosta kiinni vaan ihan jostain muusta. Tästä huolimatta pyörittelin epäonnistumista mielessäni vaikka kuinka ja kelasin mitä minun olisi pitänyt tehdä enemmän tai vähemmän, kunnes mieheni eräällä neuvolakäynnillä avasi suunsa ja sanoi neuvolatädille, että imetysajatuksista ei millään meinata päästä eroon ja sitä itketään joka päivä. Meninkin sitten loppujen lopuksi neuvolapsykologille juttelemaan pari kertaa tästä asiasta ja sieltä sain vahvistuksen omille ajatuksille: olen hyvä äiti vaikka en pysty imettämään ja äitiys on muutakin kuin imetystä.

 

Toivon, että kaikilla teillä on parempi tuuri ja voitte jatkaa imetystä onnistuneesti niin pitkään kuin itse haluatte... Halusin vain sanoa, että joskus epäonnistuu ja siitäkin pääsee yli. Ensi kerralla - jos sellainen tulee- tiedän, että imetys voi epäonnistua ja olen silti hyvä ja paras äiti omalle lapselleni!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukavaa lukea tätä ketjua, vaikka aihe onkin hiukan synkkä. Tulee sellainen olo, että ei ole yksin näiden "olen huono äiti" - tuntemustensa kanssa... Vaikka siis eihän näitä imetysongelmia toivo kenellekkään, mutta on silti huojentavaa huomata, ettei ole yksin.

 

Itsellänikin on ollut alusta asti ongelmia imetyksen kanssa ja ajattelin kirjoittaa oman tilitykseni tänne, sillä koen aikamoista syyllisyyden tuntoa tekemästäni päätöksestä ja koen olevani epäreilu luovuttaja. Ongelmani ei varsinaisesti ole se, että maito ei riitä, mutta haluisin silti osallistua tähän keskusteluunne. Tässä siis tulee tilitykseni...

 

Kun poika syntyi, ei maito lähtenyt vielä sairaalalla nousemaan ja jouduin antamaan lisämaitoa nälkäänsä huutavalle vauvalle. Kotiin päästyämme maito pikkuhiljaa lähti nousemaan, mutta saimme pojan kanssa aivan kamalan riidan aikaseksi jokaisella imetysyrityksellä. Poika huusi rinnalla naama punasena, eikä suostunut syömään rintaa. Pumppasin rintani tyhjäksi aina turhan imetysyrityksen jälkeen ja annoin maidon pojalle pullosta - näin mentiin ensimmäinen kuukausi.

 

Kuukauden iässä poika tajusi homman nimen ja alkoi imemään rintaa. Kiva sinänsä, mutta sitten sain rintatulehduksen, joka osoittautui oikeaksi kierteeksi ja sain nännini niin rikki, että pojan suupielet olivat parin imaisun jälkeen veressä enkä uskaltanut enää imettää vaan pumppasin maidon ja kippasin viemäriin maidon jossa oli mukana verta ja aina silloin kun sain "verettömän" maidon pulloon annoin sen pojalle pullosta. Lisäksi annoin Nannia, jotta poika saisi mahansa täyteen. Voi että sitä oli kyllä syyllinen olo lapatessaan Nan-purkkejä ostoskärryyn ja tuntui, että muut tuomitsevat minut, koska ostelen korvikkeita. Tässä meni sitten mukavasti meidän toinen kuukausi pojan kanssa.

 

Nyt kolmas kuukausi on mennyt mukavasti tuon maidon tulon kanssa, sillä sitä tulee paljon ja rintatulehduksilta on tiheällä pumppaamisella vältytty. Olen saanut maitoa jopa pakkaseen ihan kivoja määriä. Nyt on vaan ongelmana se, että maitoa tulee niin paineella, että poika parka ei pysy millään tahdissa, vaan pulauttelee jokaisen imetyskerran jälkeen ja itkee lopun päivää vatsaansa. Olen yrittänyt jopa sitä, että en anna pojan syödä 10 minuuttia pidempään kerrallaan vaan röyhtäytän hänet monta kertaa imetyksen aikana, mutta ei auta.. Meillä on tämän viimeisen kuukauden tämä imetys mennyt täydeksi riidaksi ja pojan raivotessa rinnalla pää punaisena tai sitten hänen nukahtaessan rinnalle n. 2 minuutin syömisen jälkeen ja raivoten sitten kun menee herättämään tai sitten jos imeminen onnistuu niin sitten sitä maitoa tulee niin, että poika pulauttelee ja itkee kipeää vatsaansa lopun päivää - todella hienoa :(

 

Nyt olenkin tehnyt päätöksen, että kun poika täyttää 4 kk ja aletaan antamaan kiinteitä niin alkaisin siinä sitten lopettelemaan tätä pumppaamista, joka on aika väsyttävää. Sitä on jotenkin niin väsynyt ja kun yölläkin vielä pumppaan rinnat tyhjiksi syötön jälkeen rintatulehduksen pelossa (jos en tyhjennä yöllä niin aamulla saan sitten pumpata puoli litraa maitoa kipeksi saakka pakkaantuneista rinnoista) niin unet jää yllättävän lyhyiksi - tuntuu, että päivät on pelkkää pumppaamista ja epäonnistunutta yritystä imettää... Pumppu on tullut jotenkin aivan liian tutuksi viimeisten kolmen kuukauden aikana.

 

Koenkin nyt tehneeni todella epäreilun päätöksen poikaa kohtaa, koska rintamaito olisi kuitenkin tärkeää hänelle. Koen, että ihan omaa laiskuuttani riistän häneltä jotain hänelle hyvin tärkeää - siis rintamaidon. Itse jotenki koen täysin hyväksyttäväksi siirtyä pelkkiin korvikkeisiin jos itseltä ei maito riitä, mutta tämä tuntuu jotenkin niin epäreilulta, että haluan nimen omaan lopettaa tämän maidon tulon :(

 

Kun järjellä mietin niin korvikkeethan ovat nykyään todella hyviä, kun niissähän on kaikki mitä vauva tarvitsee (paitsi siis rintamaidon mukana tuleva vastustuskyky) mutta kai tämä yhteiskunta on iskostanut meihin niin hyvin tämän ajatuksen, että "imetys on hyvästä ja rintamaito on parasta lapsellesi". En koe tätä niin kovasti puhuttua läheisyysasiakaan ongelmaksi, koska saahan vauva läheisyyttä syödessään pullostakin. Koen, että minun ja poikani välille on syntynyt oikein hyvä suhde ilman imetystä ja hänen syödessään pullosta koen hänen saavan läheisyyttä ja tuntevan olevansa turvassa, sillä syödessään hän tuijottaa suurilla silmillään minua maailman luottavaisimman näköisenä. Onhan se varmasti vauvallekkin mukavampi, että saa ruokaa (vaikka pullosta) kun hänen on nälkä ja sen jälkeen on hyvä olo, kun että imetyksen tuloksena jää nälkäiseksi tai saa vatsansa kipeäksi.

 

Onko täällä muita, jotka ovat lopettaneet pumppaamisen vaikka maitoa olisi tullutkin (siis ihan oman jaksamisen takia)? Miten siihen on suhtauduttu - onko ympäriltä tullut paljon syyllistämistä? Miten olette sen tehnyt (siis oletteko vähentäneet pumppauskertoja vai pienentäneet kerralla pumpattavan maidon määrää)?

 

Olisi mukava lukea kokemuksia vastaavasti tilanteesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
En tiedä maalaanko piruja seinille kirjoittaessani tämän, mutta ihan kuin pienen pientä parannusta olisi tapahtunut...
Ja kyllähän se (pieni) parannus sieltä tuli!

 

Niinhän siinä kävi, että kun sen liiallisen yrittämisen lopetti niin juttu parani heti. Ei tässä vieläkään puhuta mistään kunnon imettämisestä, osittaisimetyksellä mennään yhä ja korviketta kuluu reippaasti, mutta asiat on kuitenkin sujuneet paljon parempaan suuntaan. Imetän joka syöttökerran aluksi, lapsi tuntuu saavan edes jonkin määrän äidinmaitoa ja mikä parasta hän oikeasti viihtyy nykyään rinnalla tosi hyvin vaikkei saakaan itseään aina kylläiseksi. Nyt muutamana yönä en olekaan automaattisesti lähtenyt makuuhuoneesta pois imettämään, (aiemmin olen lähtenyt sillä korviketta on joka tapauksessa pitänyt nousta hakemaan) ja lapsi onkin imetyksen jälkeen nukahtanut mun viereeni. Hän on siis ollut tyytyväinen saamaansa maitomäärään.

 

Suuren helpotuksen koin, kun meillä kävi imetysohjaaja täällä kotona. Hän piti monia asioita tässä tilanteessa hirmu hyvinä. Lapsen imuote on oikea, hän tietää kyllä mitä tekee ja saa multa selvästi edes jonkin verran maitoa. Ohjaaja sanoi kyllä ihan ääneen sen, että täysimetykseen on vielä matkaa, mutta mä sain häneltä hurjasti itseluottamusta ja ehkä se olikin juuri mitä tarvitsin. Hienointa oli se, että ohjaaja kehui mun tsempanneen tosi hienosti ja sanoi, että voin olla ylpeä kun olen jaksanut yrittää näin kauan. Mulle tuli siitä hirmu hyvä mieli! Puhuimme myös osittaisimetyksen stressaamisesta. Kerroin, että olen täysin väsynyt imetykseen, pumppaamiseen, pullojen pesuun ja keittelyyn, imetysteen juontiin jne. Kaikki aika menee vain tähän imetysongelmaan ja keittelen pulloja vielä keskiyölläkin, kun olen saanut tytön nukkumaan. Hän neuvoi unohtamaan pumppaamisen ja ottamaan mieluummin lapsen edes viideksi minuutiksi sen sijaan rinnalle, se on kuulemma tehokkaampaa. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että pulloja ei todellakaan tarvitse keittää joka päivä, kunnon pesu riittää kyllä. Käyttäisin sen ajan mieluummin nukkumiseen. Iltakitinään hän neuvoi ottamaan lapsen pitkäksi aikaa rinnalle kun hän siihen kerta rauhoittuu. Pitkät imetyssessiot, joissa lapsi ei välttämättä kovin aktiivisesti edes ime, ovat kuitenkin hyvää stimulaatiota ja eipä muakaan haittaa katsella vaikka elokuvaa samalla, lapsikin on tyytyväinen eikä kitise.

 

Jotenkin nyt tuntuu siltä, että ei tämä ehkä niin vakavaa olekaan. Meidän lähtötilanne oli kieltämättä haastava ja monet eivät olisi jaksaneet näinkään pitkään yrittää, mä voin olla ihan ylpeä itsestäni. Tällä hetkellä mulle on tärkeintä se, että lapsi saa edes jonkin verran mun maitoani ja tosiaan viihtyy rinnalla hyvin. Mä saan rauhoitettua hänet siihen ja se tuntuu hyvältä. Ihan kuin olisin saanut jonkin synninpäästön, kun ohjaajakin piti meidän tilannetta ihan ok:na. Mä olen tyytyväinen kun sain sen mitä halusin - edes jonkinlaisen parannuksen tilanteeseen. Vielä kun kestäisi sen pienen häpeän mikä on kun kaupan kassalle lappaa kaljaa ja korviketta. :D(siis ykköskaljaa maidon lisäämiseksi, tämä maininta tosikoille...)

 

Pienet on ilot, mutta eilen imetyksen jälkeen tyttö puklasi. Jep, puklasi. Tämän ketjun ihmiset ehkä ymmärtää, että sekin voi olla suuri erävoitto! ;)

 

Kovasti tsemppiä kaikille! Koittakaa jaksella ja toisaalta antaa itsellenne anteeksi, jos ette enää jaksa. Olen sitä mieltä, että joskus se luovuttaminenkin voi olla ainoa oikea ratkaisu jos siitä tulee henkisesti terveempi olo. Kun äiti voi hyvin voi lapsikin hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saako liittyä joukon jatkoksi?

 

Meillä tilanne on se, että täysimetys karahti kiville jo poitsun ensimmäisenä elinpäivänä, kun poitsu vietti ekat elinpäivänsä vastasyntyneiden teho-osastolla, jossa vierailuajat ovat todella rajoitetut, jopa vanhemmille. Toki pumppasin maitoa, mutta olin itsekin niin heikossa kunnossa kiireellisen sektion ja pitkittyneen latenssivaiheen jälkeen, että maitoa ei oikein tullut. Joten lisämaitoa on annettu alusta asti, Nan1:stä.

 

Nyt tilanne on se, että poitsulle annetaan päivisin vain rintaa, joskus jopa puolen tunnin välein. Yöksi ja yöllä annetaan Nania. Ja tietysti olo on melko syyllinen, vaikka mies yrittää kovasti rohkaista ja tsempata. Helpottavaa huomata, että ei ole ainoa tämän asian kanssa kamppaileva. Lisäksi syyllistä oloa pahentaa se, että olen edelleen antibioottikuurilla synnytyksen (sektion) jälkeen, ja poitsu saa selvästi mahavaivoja minun maidostani, mutta ei vastikkeesta...

 

Harmittaa vain, että terveydenhuollon ammattilaiset eivät oikein saa puhua vastikkeista. Olisin itse kaivannut enemmän tietoa vastikkeiden eroista ja syöttömääristä, yms. Nyt annamme n. 2 dl vastiketta vuorokaudessa reilulle viikon ikäiselle. Ei mitään hajua, onko se liian vähän / paljon. Tuo 2 dl menee suurin piirtein 2-3 syöttökerralla yössä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon samaa mieltä tosta, että se korvikkeen suosittelukielto on johtanut niin tiukkaan rajoitukseen, ettei neuvolat neuvo korvikkeesta yhtään mitään, ei edes silloin, kun sen antaminen on oikeasti parasta kaikkien kannalta. Toi 2dl ei ole musta hirveästi, ton verran jäbä veti suunnilleen pitkin päivää kunnes kiinteät hoiti lisämaidontarpeen. Maidon kokonaisriittävyyden tietää painon kehittymisestä.

 

Oma kokemus, imettäminen lähtee sujumaan parhaiten, kun antaa armon itselleen, lopettaa hampaat irvessä imettämisen ja antaa pulloa kun näyttää, ettei tissimaitoa ollut tarpeeksi. Jäbä on nyt enemmä tykästynyt tuttipulloon ja hoitoonmenoa helpotti se, että tuttipullo assosioituu mukaviin asioihin ja kun tarhantäti antaa tuttipullosta nokkamukiin jääneet maidot syönnin päälle, jäbä on megaonnellinen ja täti huippumukava.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No just tuo! Kun on kuitenkin selkeä lääketieteellinen syy vastikkeen antamiseen, niin en tajua, miksei eri vaihtoehdoista voisi keskustella avoimesti kätilön / neuvolan terkkarin kanssa, ja tehdä yhdessä päätös valittavasta vastikkeesta.

 

Meillä onneksi oli paino noussut siitä, kun lähdettiin sairaalasta, joten ilmeisesti jotain tehdään oikein.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Valitettavaa, Marmalade, ettet saa kunnon ohjeistusta neuvolasta. Munkin korvaani tuo korvikkeen määrä kuulostaa ihan ok:lta.

 

Mä sain tänään tällaisen linkin, jossa on jonkinlaista ohjeistusta määristä. Tuo on ilmeisesti tarkoitettu pelkästään korviketta saaville lapsille, mutta ehkä siitä on kuitenkin apua sinulle tai sitten jollekulle toiselle.

Tsemppiä! :)

Edited by Maletti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos, Maletti, linkistä! Tuosta oli paljon hyötyä. Täytyy tosiaan ottaa asia tarkemmin neuvolassa puheeksi. Vaikka terkka on todella kiva, niin hän on hieman hmm... innostunut täysimetyksestä, ja tyrmäsi huoleni maidon riittävyydestä odotusaikana, vaikka sama ongelma on ollut äidilläni ja mummillani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En nyt lukenut kaikkia viestejä läpi mutta itsekin taistelin imetyksen kanssa. Homma lähti menemään pieleen heti alussa, kun annoin antaa pojalle lisämaitoa sektion jälkeen. Lisäksi sain Naistenklinikalla puutteellista ja vääriäkin ohjeita imetyksestä ja pummaamisesta. Rinnat menivät rikki jo toisena päivänä. Osittaisimetyksellä mentiin 7 kuukautta, jolloin poika lopulta totesi, että nyt riittää pelleily eikä enää suostunut tissiä katsomaankaan.

 

Vasta jälkeenpäin kuulin ystävältäni, että on esim. olemassa olemassa maidon nousemista tehostavaa lääkettä. Ihmettelen vain kovasti, miksei tuota tarjota jos ongelmia on! Etenkin sektion läpikäyneille, joilla maidon nouseminen on muutenkin hitaampaa.

 

Noh, toivottavasti olen nyt toisella kerralla viisaampi ja vältän ensimmäisellä kerralla tehdyt perusvirheet. Mutta en kyllä suostu edelleenkään syyllistämään itseäni siitä, jos imetys ei tälläkään kertaa täysin onnistu.

 

Ihmettelen myös kovasti näitä väitteitä, joiden mukaan vastikkeen antaminen aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa vauvalle. Olisi tosi kiva tietää, mitä tuo peruuttamaton vahinko muka on! Milläköhän tavalla esim. itse 70-luvun korvikelapsena olen viallinen :rolleyes:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now