Mikä auttaisi väsymykseen?

[Aeria]

Apua... Ehkä tyhmä kysymys, mutta olisin hyvin kiitollinen mahdollisista vinkeistä: Mikä auttaisi tähän väsymykseen, kun ei kaiken päivää ehdi nukkuakaan?

 

Meinaan menehtyä tähän alkuvaiheen väsymykseen. Se alkoi joskus 6. viikolla, ja nyt 8. viikon alkaessa on pahentunut niin että epätoivo alkaa vallata mielen. Nukun normaalit yöunet, mutta herkkäuniselle "normaali" tarkoittaa että herään joka yö 2-6 kertaa, enkä aina saa heti uudestaan nukuttua. Lisäksi oon useimpina päivinä ottanut 1-2 tunnin päiväunet (kaikkina päivinä ei voi jos täytyy hoitaa asioita). Mutta siitä huolimatta oon niin poikki ettei mistään oikein tule mitään. Fyysisesti olotila muistuttaa ylikeitettyä makaronia - jaksan hädin tuskin istua - ja aivotkin on niin hitaalla osan päivää ettei järki juokse. Aamulla heräämisen jälkeen on ehkä pari virkeämpää tuntia, sitten alkaa vajoaminen...

 

Juon päivittäin sallitut 3-4 kuppia kahvia, en enempää (aiemmin join varmaan tuplasti tuon määrän). Iltapäivän kahvilla ei tunnu olevan piristävää vaikutusta, vaikka aiemmin se toimi. Haluaisin käydä kävelyillä, mutta en jaksa pukea päälle mitään aamutakkia haastavampaa. Pitäis kuitenkin jaksaa tehdä töitä koneella, siivoilla kämppää, pakata meidän yhteistä lomareissua varten, käydä ostamassa pari vaatetta... Ensin hirvittää se, etten jaksa tehdä kaikkea tarvittavaa ennen matkaa, ja toisekseen se, että reissu menee puoliksi hukkaan jos vaan torkun joka paikassa.

 

Voiko väsymykseen vaikuttaa esim. ruokavaliolla? Onko tähän mitään muuta apua kuin aika?

[avena]

Valitettavasti en osaa auttaa, mutta sympatiat saat! Mulla ei nimittäin ole auttanut mikään muu kuin se nukkuminen.. Olen siis kärsinyt ihan ylivoimaisesta väsymyksestä koko alkuraskauden ajan, noin viikolta 6 eteenpäin. Ja väsymys jatkuu yhä, jos en nuku tarpeeksi (nyt siis viikkoja kohta kasassa 13).

 

"Tarpeeksi" nukkuminen tarkoittaa mun kohdalla sellaisia 11-12 tunnin yöunia.. Kuulostaa joo ihan utopistiselta, mutta kun muu ei auta! Mun on oikeasti järkevämpi nukkua aamulla tunti pidempään, koska olen sen ansiosta huomattavasti työkykyisempi kuin jos aikaa on enemmän käytössä (mutta vähemmillä unilla). Mulla tietysti on se etu, että voin vapaasti säädellä omia työaikojani, enkä edes uskalla kuvitella, mikä olisi mielenterveyden tilanne tällä hetkellä, jos lapsia olisi jo entuudestaan.

 

Arkisin tuo 11-12 tuntia jää usein kyllä haaveeksi, mutta nimenomaan sen tarpeellisuuden oon huomannut näinä viikonloppuina, kun on saanut tarpeeksi nukkua. Erityisesti pääsiäisenä, jolloin ekan kerran tän raskauden aikana ymmärsin, että mun on vaan pakko nukkua enemmän, että pysyn järjissäni.

 

Liikunta on mulla helpottanut oloa toisinaan - lähinnä silloin, kun on ehtinyt nukkua tarpeeksi. Ei kuitenkaan aina. Ja tosiaan, kuten itsekin tuota oloa kuvailit, niin se olo on yleensä niin uupunut, että liikunta voi olla melkein jo turvallisuusriski.. Mutta jos on yhtään parempi olo, niin kannattaa kokeilla esim. rivakkaa kävelylenkkiä raittiissa ilmassa, vaikka lyhytääkin. Se saattaa auttaa sitten myös unen laatuun.

 

Myös sairauslomaa voit hakea ihan väsymyksen perusteella - mun ei tarvinnut kertoa neuvolalääkärille kuin pääpiirteittäin näistä "oireista", ja olisi kirjoittanut saman tien 2-3 viikkoa saikkua! (Olin aika hämmästynyt tästä...) Itse en kuitenkaan ottanut tuota saikkua, koska pystyn aika hyvin säätelemään omaa työmäärääni, mutta jos tämä meinaa nyt jatkua koko raskauden, niin joudun ehkä tuohonkin turvautumaan.

 

Eipä tästä nyt mitään uutta sulle tullut, eikä varsinkaan loman suhteen mitään mullistavaa. Siellä joudutte varmaan sitten ottamaan rennosti ja menemään sun ehdoilla. Toivottavasti mies ymmärtää, mä ainakin jouduin pari viikko taistelemaan, että meni perille, millaiselta se olo voi tuntua, kun ei oikeasti jaksa tehdä mitään.

 

Tsemppiä joka tapauksessa, ja toivottavasti väsymys hellittää nopeammin kuin mun kohdalla!

[Guest OltsunÄippä]

Ei ole itsellekään parempaa neuvoa kuin aika ja uni. Minulla meni yksi viikko täysin horroksessa, nukuin esikoisen kanssa päiväunet joka päivä ja joskus vielä senkin jälkeen torkuin tunnin kaksi, ja nukuin joka yö 10-12h. Nyt hiukan on helpottanut ettei tarvitse nukkua välttämättä päiväunia, mutta menen kyllä kymmenen aikoihin nukkumaan ja herään pojan kanssa yhdeksän aikoihin.

 

Itse kun olen kotiäitinä, pystyn nukkumaan pojan kanssa samaa aikaa jos saan unen päästä kiinni. Aina sekään ei auta, vaikka väsyttää niin ei vain saa nukuttua silloin kun siihen on mahdollisuus. Sairaslomasta taas ei minun tapauksessa olisi mitään hyötyä ellei sitä kirjoitettaisi miehelle joka voisi sitten lapsen kanssa olla päivät jotta saisin levättyä itse.

 

Raitista ilmaa pienen lenkin suhteen tai vaikka puutarhan kupsuttamisen ym suhteen kannattaisin minäkin hiukan, itsellä tosiaan tuo viikko meni koomassa kotona ja oikeastaan loppui siihen kun oli pakko lähteä ulos. Eli meillä se tarkoitti tunnin bussimatkaa pojan kanssa toiselle puolelle kaupunkia muskariin (muutimme kesken muskarin muttei haluttu ryhmää vaihtaa). Bussimatka tapahtui juuri päikkäriaikaan joten poika kyllä nukkui, äiti ei voinnut/kehdannut. Muiden ihmisten kohtaaminen virkisti hiukan myös.

 

Niinkuin avenalla niin itselläni on sama, joka yö on saatava nukuttua tuo 10-12h jotta pysyn täysijärkisenä mutta päiväunia ei enään tarvita, onneksi. Tämä alkoi samoilla viikoilla kanssa eli rv6.

[Maukku]

Muistelen, että esikoisen kohdalla olisin nukkunut kaikki mahdolliset välit. Aamulla herätessä oli järkyttävä väsymys, ja heti työpäivän jälkeen oli pakko ottaa pienet tirsat. Omalla kohdallani suurin väsymys helpotti jossain rv10 kohdalla.

 

Nyt toisen kohdalla väsymys alkoi jo ennen plussausta. Aamulla olisi nukuttanut kovasti, mutta päivän jaksoi ihan hyvin. Iltaunille oli tosin päästävä jo klo 21 tienoilla. Nyt tuntuu, että väsymys on pitkistä yöunista huolimatta hiipinyt jo päiväsaikaankin. Töissä olo on toisinaan kamalaa, kun nukuttaa vaan. Kotona ei meinaa saada mitään aikaan. Kroppa ei kuitenkaan kestä jatkuvaa makaamistakaan. Olen myös ajatellut, kun vain pääsisi ulos asti, niin raitis ilma ja pieni liikunta voisi vähän virkistää... niihin seuraaviin uniin saakka. Ja raskausviikkoja takana vasta 5+4.

 

Mutta ei siihen väsymykseen taida muu auttaa kuin aika... menee pikku hiljaa raskauden edetessä ohi.

[Aeria]

Kiitos teille vastauksistanne, ihanat ihmiset! Aloittelijana alkaa ihan tuntea olonsa tervetulleeksi.

 

Aika jännää että avenalla ja OltsunÄipällä väsymys alkoi 6. viikolla, niinkuin mullakin. Tai ehkä se on ihan tyypillistä. Tämä on mun ensimmäinen raskaus, joten kaikki on uutta ja on valtavasti opittavaa...

 

avena, 11-12 tuntia yössä kuulostaa kieltämättä aika hurjalta, mutta ehkä mun on pakko pyrkiä samaan ainakin toistaiseksi. Olen nukkunut 8-9 tunnin unia, mutta pari tuntia lisää voisi tosiaan auttaa. Täytyy yrittää mennä aikaisemmin nukkumaan - aamulla kun herään ja on valoisaa, on turha kuvitella nukahtavansa enää uudestaan. Päinvastoin, se on mulle ainoa pirteä aika koko päivänä. Teen etätöitä kotoa, joten sikäli pystyn säätelemään uniaikoja, jos ei ole muita asioita hoidettavana ns. virka-aikana. Kävelylenkillekin pääsen/joudun tilanteen pakosta huomenna, kun täytyy lähteä shoppaamaan muutama vaate jostain, niin tulee samalla kierreltyä. Ja lomareissulla varmaan kävellään paljon (mutta rauhallisesti, ja pidetään paljon taukoja;)). Tästä tahdista ei onneksi tule kumppanille (nainen) ongelmaa, hän kun on rauhallisempaa matkailijatyyppiä ja ottaa mielellään muutenkin iisisti. Minä taas olisin yleensä innokkaampana menossa joka paikkaan näkemään ja kokemaan kaiken mahdollisen! Mutta nyt kun mun täytyy väsymyksen takia hidastaa, niin hänen toiveensa rauhallisemmasta tahdista toteutunee tilanteen pakosta.

 

OltsunÄippä, tiedän hyvin mitä tarkoitat sillä, että väsyneenäkään ei välttämättä saa heti nukuttua. Mulla se liittyy yleiseen herkkäunisuuteen. En nukahda heti, herään helposti, ja uudelleen nukahtaminen voi kestää. Mainitsit puutarhan kuoputtamisen, mistä tulikin mieleen, että pari päivää sitten haravoin viimevuotiset lehdet koko pihasta kukkapenkkejä myöten (en tiedä millä energialla), ja 2,5 tuntia meni kuin huomaamatta. Se ei tällä kertaa tainnut vaikuttaa unen laatuun tai määrään, koska seuraavana päivänä olinkin sitten aivan koomassa. Olisikin varmaan hyvä idea puuhata pihalla vähän useammin, pienemmissä pätkissä.

 

Maukku, tutulta kuulostaa. Nukkumaanmeno klo 21 saattaisi olla mulle mahdotonta, kun normaali rytmini on sellainen, että menen vasta klo 01-02 aikoihin. Mutta voisi tietysti kokeilla aikaistaa rytmiä, jos aiemminkin väsyttää (eilenkin väsytti koko päivän klo 13 lähtien). Tämä voisi tosiaan olla askel parempaan suuntaan - herätys samaan aikaan kuin yleensäkin, mutta iltaan pari tuntia unta lisää, jos saan nukuttua.

 

Kiitos teille vinkeistä ja tsempistä

[Liina]

Heh, minä menin alkuraskauden aikana nukkumaan välillä 18.30-20, ihan vaan siitä syystä että aina simahdin sohvalle niihin aikoihin. Heräsin aamuisin viideltä, iltaisin kotona olin siinä 17 aikoihin, joten ei kyllä paljoa jäänyt 'omaa aikaa' ennen kuin taas nukkumaan piti päästä. Viikonloput menivät käytännössä kokonaan nukkuessa. Väsymys alkoi vähitellen helpottaa siinä neljännen kuun alkuvaiheissa!

[avena]

Kun mä oikein asiaa mietin, niin en mäkään tuohon 11-12 tuntiin viikolla pysty, mutta se tuntuisi olevan se ideaali. Viikonloppuisin nukun sen verran yössä, ja olo on radikaalisti parempi kuin viikolla, jolloin nukun ehkä noin 9 tuntia.. Normaaleilla 7 tunnin unillani en pärjäisi mitenkään!

 

Väsymys on kyllä henkisestikin aika kuluttavaa, on todella rankkaa olla jatkuvasti ihan puolitehoinen. Ja jotenkin tuntuu, että sitä väsymyksen "laatua" on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole itse sitä kokenut. Mulla on itselläni ollut samankaltainen väsymys menkkaoireena, mutta silloin se on kestänyt yleensä noin puoli vuorokautta. Vähän eri meininki

 

Ai niin, ja pahoittelut heteronormatiivisesta oletuksesta tossa viestissä toivottavasti pystytte viettämään ihanan loman, käske kumppanin vaikka toppuutella sua, jos alat asettaa itsellesi liikaa vaatimuksia.

[-Rory-]

Mulla myös järkkyä väsymystä ja tosi pitkät työpäivät (9h joka päivä) ei auta asiaa yhtään. Kiva tulla kotiin puoli 7 ja ottaa "päiväunet", kun klo 21 olis jo valmis yöunille. Mä en tiedä miten selviän tästä väsymyksestä. Verenpaine matelee jo nyt alhaalla (98/68) ja tiedän että tuostakin tullaan vielä alemmaksi..

[Janet]

Myös täällä kärvistellään kovan väsymyksen kanssa, mutta toistaiseksi mitään poppaskonsteja sen taltuttamiseksi en minäkään ole löytänyt. Itsellä on parhaiten toiminut nukkuminen (kunnon yöunet ja tarvittaessa päikkärit), muu lepäily ja rauhallinen liikunta (itsellä päivittäinen koiran lenkitys). Lähinnä viikonloppuisin olen jaksanut mennä salille treenaamaan ja se on tuonut tosi hyvän mielen sekä lisäenergiaa, mutta arkena en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jaksanut edes ajatella treenaamista.

 

Tsempit aloittajalle ja muille väsyneille, onneksi on maailman paras syy kärvistellä

[Aeria]

Liina, aamuviideltä herääminen olisi mulle painajaista ihan normaalitilassakin Ei mikään ihme että alkuillasta tulee uni, jos täytyy viideltä herätä. Neljäs kuukausi tuntuu olevan hirveän kaukana (jos mullakin silloin vasta helpottaa), mutta täytyy vaan odotella - hyvä kuitenkin jos tämä ei sentään koko raskausaikaa kestä.

 

avena, oon samaa mieltä väsymyksen henkisistäkin vaikutuksista. Eilen juuri avovaimolle valittelin, kun tekemättömät työt stressaa. Onneksi on mahdollisuus ottaa nokosia. (Eikä mitään pahoiteltavaa, olen ihan sinut sen kanssa että valtaosa on heteroita, joten sen mukainen olettamus on luonteva enkä ota siitä itseeni. Mielestäni on kuitenkin kaikkien kannalta reilua, että korjaan ohimennen tuon oletuksen silloin kun se kohdistuu minuun, ennemmin tai myöhemmin se tulisi kuitenkin ilmi. Sivuan aihetta kunhan pääsen kirjoittamaan esittäytymisketjuun.) Täytyy varmaan tehdä niinkuin ehdotit ja pyytää kumppania vähän hillitsemään mua, jos ja kun innostun liikaa...

 

-Rory-, kuulostaa tosi rankalta. Varsinkin kun verenpaine on noin alhaalla. Sekin tosiaan vaikuttaa, ja hemoglobiini... Ekalla neuvolakäynnillä ne oli mulla kunnossa, mutta täytyy tarkkailla tilannetta, tässähän ehtii vielä tapahtua vaikka mitä. Huomasin tickeristä että mennään aika samoilla viikoilla, jouluvauvaa odotellaan täälläkin.

 

Janet, kiitos tsempistä. Ihailtavaa että jaksat käydä salillakin! Mulle tuntuu välillä kävelylle lähtökin ylivoimaiselta. Täytyy yrittää aktivoitua päivän pirteimpinä tunteina, ja kunhan tää alkuväsymys (toivottavasti) helpottaa niin sali tekisi kyllä hyvää. Jonkinlaista joogaakin olen harkinnut. Vielä kun jaksaisi jotain konkreettista pelkkien suunnitelmien sijaan.

 

Kiitos kaikille. Jospa aurinkoinen kevät piristäisi meitä unikekoja - voin vaan kuvitella miten zombina täällä nuokkuisi, jos olisi samassa tilassa joskus loka-marraskuun kaamoksessa!

[osvi]

Minulla myös on kauhea väsymys, vaikka nukuin yöllä 12 h ennen töitä, en meinannut saada töissä pidettyä silmiä auki tai pystyä kävelemään eteenpäin, kun olin niin väsynyt. Verenpaineet ja kaikki oli ihan kunnossa mitä on mitattu.. kun lähdin lenkille tai tanssireeneihin, jotka yleensä piristävät, niin en jaksanut tehdä mitään. Haukottelin vain. Nyt työt loppuivat ja viikkoja 15, vähän paremmin pysyn hereillä, mutta heti jos ei ole "maailman kivointa ja innostavinta tekemistä", melkein nukahdan.

Toisaalta, en ole kärsinyt oksentelusta enkä sellaisista, että ehkä mielummin olen vain väsynyt..

 

Toivottavasti reissu innostaa ja piristää

[Aeria]

Kiitos osvi Mä täällä taas roikun koneella puolinukuksissa, kun heräsin päänsärkyyn enkä saanut nukuttua kun päätä kivistää... 10-12 h yöunet on mulle edelleen vain unelmaa. Unirytmi on sekaisin, ja sitten vielä pääkipu pitää hereillä. Mutta toisaalta, minäkään en ole kärsinyt oksentelusta tai ylipäätään pahoinvoinnista, joten kaippa sitä sentään jotain harmia täytyy olla. Ehkä mieluummin tosiaan väsymys kuin oksentelu...

 

Vielä kun saisi itsensä liikkeelle. Täytyy pinnistää (ja ottaa parasetamolia).

Edited May 3, 2010 by Aeria

[curly]

Täällä väsymystä on hoidettu juomalla runsaasti esim. vettä ja syömällä säännöllisesti. Mulla edes takaisin hyppelevä verensokeri aiheuttaa esim. väsymystä ja nuutumista. Jääveden juominen taas virkistää. Asuntoa koetan tuuletella runsaasti, ettei olisi tunkkainen ja raskas sisäilma. Esim. koulussa yritän venytellä ja liikuskella mahd. paljon niin en juutu paikakoilleen nukkumaan silmät auki

 

Rasvaset ja runsaskaloriset ruoat ovat omiaan aiheuttamaan mun kohdalla ruokalevon tarvetta. Täällä odotellaan keskiraskautta ja sen mahdollisesti tuoaa helpotusta uneliaisuuteen. Tsemiä muillekin nukkumateille

[Maukku]

Viikonloppuna nukuin ihan keposesti melkein 12 tuntia, kun normaalisti tosiaan yöunet jää 7-8 tuntiin. Ja silti oli pojan kanssa otettava vielä parin tunnin päikkärit. Tänään kello soitti 05.00, pitkitin heräämistä puoli tuntia, en olisi millään jaksanut nousta ja yleensä mä herään kyllä helposti ja saan viimeistään ekalla kahvikupillisella itseni hereille. Tänä aamuna ei maistunut edes kahvi...

 

Mä aina kovasti odotan illalla pojan nukkumaanmenoaikaa, niin melkeinpä heti sen jälkeen menen itsekin petiin. Mutta lohdutan, että se väsymys kyllä hellittää ja sitten olo onkin pitkään ihan virkeä ja toimelias... eli sitä odotellessa. Nyt on sentään valoisaa. Viime alkuraskaus osui tammi-helmikuulle, jolloin aamulla oli vielä melko pimeää, että silloin se herääminen vasta tuskaa olikin.

[Minttuliini]

Itselläni on ollut todella paljon väsymystä ja olen nukkunut paljon päiväunia molemmissa raskauksissa. Ainoa asia mikä nukkumisen lisäksi on auttanut, on ollut ulkoileminen tai ihan vaan pihalla istuminen ja esikoisen touhujen seuraaminen raittiissa ilmassa.

 

Mulle sopivat yöunet on min. 10h ja siihen päälle päiväunet ja välillä on tehnyt tiukkaa. Nyt loppuraskaudessa taitaa tulla hyvään harjoitukseen vähäiset unet ja valvominen.

 

 

[annie^]

Mulla alkaa nyt vasta "alkuraskauden" väsymys helpottamaan. Kaikkein pahimmillaan, muistaakseni viikolla 18, olin viikon verran saikulla ja vaan nukuin ja nukuin. Tossa vaiheessa väsymys vaikutti jo henkiseen puoleenkin ja tuntui, että mistään ei tuu mitään ja itketti vaan.. Kyllä nykysinkin vielä nukun n. 9h unet ja saatan ottaa päikkärit töiden jälkeen

 

Alkuun neuvolantäti sanoi, että kyllä se siitä 12 viikon jälkeen helpottaa. Sen jälkeen, että yleensä 16 viikolla Alko pieni epätoivo iskeä kun viikot vaan kulu ja väsymys paheni.

[Anis]

Mullakin on koko raskauden ajan ollut väsymystä. Eikä siihen auta että kotona asustaa 1,3 vuotias poika No onneksi hän kuluttaa energiaa 12 päivänä/kk tarhassa, mutta sitli on pahasti univaetta. Eikä siihen yhet 12h unet auta.. Q

[avena]

Mä taas haluaisin todeta, toivottavasti kannustavasti, että mulla on pahin väsymys nyt väistynyt tosiaan viimeisen viikon (rv 13) aikana . Eli suoraan oppikirjasta.. Nukun vieläkin pidempiä yöunia kuin normaalisti ja olen muutenkin vähän väsyneempi, mutta se hullu kaikennielevä väsymys alkaa helpottaa. Onneksi! Tsemppiä kaikille, joiden on vaikea pysyä hereillä!

[piu]

jos väsymys ei ole vieläkään helpottanut, kuten minulla.

niin minulle neuvolantäti käski syödä rauta tabletteja..tosin minulla oli hb vain 106.

 

eli ei muuta kun syömään rautaa

[TuiTui]

Mulla oli kans joskus 8.-10. viikoilla aivan kauheaa väsymystä. Sen lisäksi, että unentarve kasvoi, olin fyysisesti koko ajan aivan poikki. Esimerkiksi kun yritin pestä ikkunoita, jouduin levähtämään joka ikkunan jälkeen pari tuntia ja vielä sittenkin tuntui, ettei kykene liikahtamaan sohvalta. Nyt olen 13. viikolla ja olo on aivan eri kuin noihin aikoihin, vaikken ole esim. pahoinvoinnista ja ruokahaluttomuudesta vielä päässyt kokonaan eroon, enkä vieläkään jaksa valvoa myöhään, vaan elimistö vaatii säännölliset 9 h yöunet.

 

Jos kyse ei ole raudan puutteesta ja olet vitamiinisikin ottanut, en usko, että tuohon väsymykseen on mitään kikka kolmosta, vaan on vaan annettava ajan tehdä tehtävänsä. Siihen asti on yritettävä levähtää tylsistymiseen asti. Koita karsia kaikki tekemisesi aivan minimiin ja sälytä mahdollisimman paljon vastuuta muille, äläkä tunne tästä huonoa omaatuntoa! Kun keskiraskauden energiapiikki jossain vaiheessa toivottavati iskee, saat kyllä otettua rästityöt kiinni.

[Missnomer]

Mulla oli kanssa aivan jäätävää väsymystä rv:t 6-15. Nyt on ollut pari viikkoa parempaa, mutta hyvänen aika, miten pitää opetella elämään itsensä kanssa uudelleen!

 

Nukkuminen oli ainakin mulla ainut mikä auttoi, ei voinut kun vetää 12h yöunia ja mun tilanteessa vielä 3h päiväunet. Gradun tekijälle on helppoa lusmuta kotosalla. Edestäänhän sen kyllä löytää.

 

Mutta tosiaan, näin "pidemmälläkin" on hankalaa muistaa, ettei saa rehkiä liikaa. Tänään nukuttu taas 3h päikkärit ja aivan rikki, kun on ollut niin hyvä olla, että on jaksanut taas polkea pyörällä, kävellä, urheilla, siivoilla... Normaalielämä on yllättävän rankkaa

 

Niin, ja se fyysinen väsymys on aivan todella kaikkivoipaa. Ei vaan meinaa edes pystyssä pysyä, jos huono päivä sattuu. Toivon nyt tosiaa, että tää olis ohimenevää. Eilenkin paistelin letut tuolilla istuen

Edited May 23, 2010 by Missnomer

[Aeria]

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille! Ehdin vasta nyt tänne lukemaan - se aiemmassa postissa mainitsemani lomareissu käynnistyikin sitten niin pikavauhtia, että parissa tunnissa päätettiin varata paikat samana iltana lähtevälle autolautalle, pakattiin kamppeet ja ajettiin terminaaliin. Reissu kesti lähes päivälleen 3 viikkoa, ja eilen aamulla tultiin takaisin. Nyt on sitten ihan pöllämystynyt olo, kun on taas kotona ja Suomessa! Otin kyllä melkein 3 tunnin päiväunet eilen, ja sen päälle nukuin viime yönä 10 tuntia.

 

Ihmeen hyvin jaksoin reissun, vaikka etukäteen sitä hermoilinkin. Psyykkinen puoli taisi vaikuttaa, kun oli joka päivä uutta näkemistä ja kokemista ja paikasta toiseen siirtymistä, että pahinta uupumusta ei vaan tullut. Sekin varmaan vaikutti kyllä, että kulta ei päästänyt mua rattiin ollenkaan, vaikka alkumatkasta sitä ehdottelinkin. Olihan ne tiet välillä niin hurjia, mutkittelevia ja kapeita (varsinkin Ranskassa) ja täynnä hurjasti kaasuttavia alta-pois-tyyppisiä autoja (varsinkin Saksassa), että ihan varmasti matka sujui nopeammin ja turvallisemmin, kun oli tuo kokeneempi kuski puikoissa. Nyt kun löytyisi vielä energiaa laukkujen purkamiseen, pyykkäämiseen, valokuvien järjestämiseen koneelle jne... Kaupassakin pitäis käydä, kun jääkaappi tietysti humisee tyhjyyttään.

 

Syömisen, tai oikeastaan ruokahaluttomuuden, kanssa olikin yllättäen enemmän ongelmia kuin väsymyksen kanssa. Siitäkin löytyy varmaan keskustelua jossakin ravinto-puolella, täytyy selata foorumia.

 

Jos kyse ei ole raudan puutteesta ja olet vitamiinisikin ottanut, en usko, että tuohon väsymykseen on mitään kikka kolmosta, vaan on vaan annettava ajan tehdä tehtävänsä. Siihen asti on yritettävä levähtää tylsistymiseen asti. Koita karsia kaikki tekemisesi aivan minimiin ja sälytä mahdollisimman paljon vastuuta muille, äläkä tunne tästä huonoa omaatuntoa! Kun keskiraskauden energiapiikki jossain vaiheessa toivottavati iskee, saat kyllä otettua rästityöt kiinni.

 

Kiitos Raudan suhteen ei pitäisi olla hätää, neuvolassa mitattiin erinomainen hemoglobiini. (Mistä tulikin mieleen: Ihanaa saada taas ruisleipää!!!) Ja reissussakin nappasin joka ilta Multivitan raskausvitamiinin sekä pari kalaöljykapselia. Tekemisten karsiminen on kyllä haastavaa, koska pitäis em. reissunjälkeisten hommien lisäksi jaksaa viimeistellä yksi työjuttu tässä koneella ja siivota kämppää. (En voi laittaa kumppania siihen hommaan, koska suurin osa täällä muutosta asti lojuneesta roinasta on mun vanhoja juttuja, joiden säilyttämisen tarvetta tai sijoituspaikkaa ei voi kukaan muu päätellä...) Tavoitteena olisi, että voitais pitää loppukesällä tuparit. Saa nyt nähdä onnistuuko

 

Loman perusteella vaikuttaa siltä, että pahin uupumus olisikin ehkä jo ohi. Jaksoin kävellä, kiivetä, kummastella ja istua auton penkillä ihan vanhaan malliin. Olisipa onnenpotku, jos väsymysvaihe olisi mennyt menojaan. Mutta voi tosiaan olla niin, että kun ei tartte enää reissua jännittää, niin väsymyskin saattaa palata. Nyt kuitenkin on pirteämpi olo, joten taidan hyödyntää sen käymällä suihkussa ja purkamalla laukut.

 

Jos/kun väsymys palaa, tulen taas tänne kertaamaan ketjua ja poimimaan vinkkejä.

[TuiTui]

Hienoa, että loma meni hyvin ja väsymyskin vähän väistyi!

 

Käsitin, että kärsit ruokahaluttomuudesta. Itsellä on ollut sama vaiva aivan alusta asti ja vaikka ruokahalu on näillä viikoilla (14+1) jo jonkin verran parantunut, se on vieläkin ihan oikea ongelma. Varsinkin iltapäivisin tuntuu, ettei mikään maistu ja jo pelkkä ajatus syömisestä saa yökkäämään. On kurjaa kärsiä hirveästä nälästä ja heikotuksesta kykenemättä kuitenkaan syömään kunnolla. Tähän vaivaan en ole vielä keksinyt mitään ratkaisua, enkä voi kuin toivoa, että tilanne parantuisi vähitellen itsestään. Toivottavasti sinä Aeria pääset ruokahaluttomuudesta eroon jo aiemmin!

[Aeria]

Kiitos postista ja tsempistä, Keskiyön aurinko! Ruokahaluttomuus tosiaan vaivaa, mutta ei päivittäin, ja usein se on valikoivaa. Pystyn yleensä hetken miettimisen jälkeen keksimään jotain, jota pystyy syömään, vaikka se ei maistuisikaan. Kuulostaa siltä, että sinun tilanteesi on pahempi. Tietysti ikävää kuulla, ettei tähän(kään) vaivaan auta muu kuin aika, mutta taidan silti avata aiheesta ketjun tuonne ruokapuolelle, ellei sellaista jo ole. Jos meitä on kaksi, joilla on sama vaiva, se on todennäköisesti aika monella muullakin...

 

(Väsymysvaihe taisi mulla tosiaan jo hellittää. Eilen leikkasin nurmikoita ja kitkin kukkapenkkejä kaksi tuntia, ja silti pärjäsin ihan tavallisilla [8 h] yöunilla. Yksi vaiva korvautui toisella - väsymys hellitti suunnilleen samoihin aikoihin kun nämä oudot ällötysolot ja "pakotettu nirsoilu" alkoivat.)

Edited May 28, 2010 by Aeria

[TuiTui]

^Juu, ei me varmaan olla ainoita ruokahaluttomuudesta kärsiviä, joten avaa toki uusi ketju, ellei sellaista jo ole.