Janttu

Runoja ja loruja

51 posts in this topic

En ainakaan löytänyt tälläistä aihetta viellä täältä.

Olisi siis kiva jos täältä löytyisi erilaisia loruja ja runoja lasten elämään sopivia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tarttisin pikkutytön korttiin kivan runon, jotain keiju- tai prinsessa-aiheista se vois olla. Googlellakaan ei löydy mitään järkevää..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neuvolassa oli jonkin lastenruokafirman sponsoroima lorukirja, jonka sai ottaa mukaan. Semmoinen pieni, keltainen. Katselkaapas näkyisikö neuvolassa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä muutama ainakin omasta lapsuudesta tuttu loru:

 

Harakka, harakka huttua keittää,

hännällä hämmentää, nokalla maistaa.

Onko suolaa, onko suurusta?

Antoi tälle pojalle. (peukalo)

Antoi tälle pojalle. (etusormi)

Antoi tälle pojalle. (keskisormi)

Antoi tälle pojalle. (nimetön)

Tälle ei riitäkkään. (pikkurilli)

Sitten lähtee vettä etsimään.

Hyppää kivelle (ranne),

hyppää kannolle (kyynärpää)...

ja kaivoon (kainaloon).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mistä on pienet tytöt tehty?

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista.

Niistä on pienet tytöt tehty.

 

Mistä on pienet pojat tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista,

koiran häntätupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aurinko, aurinko lettuja paistaa,

hauska on auringon lettuja maistaa,

kiipeän puuhun, pistelen suuhun,

loput voin heittää ukolle kuuhun.

Sitten käynkin nukkumaan,

pikkuinen massuni pullollaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen kirjuutellut lasten synttärikortteihin säkeitä tästä Uppiksen kuukausirunosta.

 

Jos olet syntynyt tammikuussa,

niin vilkuta minulle tassulla.

Minäpä silloin sinulle vastaan synttärirunolla hassulla:

Karhun pyöreä pullea pää

onnenrunoja räpättää.

 

Jos olet syntynyt helmikuussa,

on sinulla varmasti lunta suussa,

Laulava koira näin visersi

ja tuostapa tulikin mieleeni:

Lumesta - kautta karhunkallon -

pyöritän sinulle onnenpallon.

 

Jos olet syntynyt maaliskuussa

olet jo lapsonen kevään.

Minäpä sinulle leiponut olen

maistuvan synttärievään.

Tämä on aivan höppänä juttu:

kakkua kantaa karvainen tuttu.

 

Jos olet syntynyt huhtikuussa

saat nurkkaan heittää rukkaset.

Syntymäpäiväsi kunniaksi

tuon kevään ensikukkaset.

Lumen alta reunasta pellon

poimin sinulle lumikellon.

 

Jos olet syntynyt toukokuussa

saat varmaan lahjaksi pajupillin.

Sillä kun soitat veisun villin,

niin Uppis nauraa kihertää.

Jo niityt, kunnaat vihertää-

On hurjan, hurjan muhkeaa

kun lehdet puihin puhkeaa.

 

Jos olet syntynyt kesäkuussa

on kesän ihanuus edessä.

Syntymäpäivääsi viettää saatat

polskien rannan vedessä.

On uimisen ilo ehjä ja aito,

sen päälle maistuu mansikkamaito.

 

Jos olet syntynyt heinäkuussa

tule kanssani keinumaan.

Pihakeinussa koivun alla

hurjan hurjasti keinutaan.

Masunpohja kutisee

ja tassut vauhdissa tutisee.

 

Jos olet syntynyt elokuussa,

niin käymme sieniretkellä.

Iltapäivällä, sadesäällä,

sopivalla hetkellä.

Sienisäkkiin saalis voita:

rouskuja ja haperoita.

 

Jos olet syntynyt syksyn kuussa,

niin killut ja keikut omenapuussa.

Poskillasi on ompun puna,

tuotapa katselen lumottuna.

Mitä sinä sanot, jos luoksesi laukkaan

ja punaista poskea haukkaan?

 

Jos olet syntynyt lokakuussa,

saat lahjaksi taivaan tähdet.

Saat lahjaksi kirpeän syksyn sään

ja järven pintaa peittävän jään,

kun aamulla ulos lähdet.

Muistathan: on uusi jää

hirmu, hirmu pettävää!

 

Jos olet syntynyt marraskuussa,

olet skorpioni tai jousimies.

Näin nyt tarinoi Uppo-Nalle,

joka kaiken taivaan merkeistä ties.

Eivätkä menneet sen puuhat pommiin,

kun se ryhtyi horoskooppihommiin.

 

Jos olet syntynyt joulukuussa,

niin elämä sinulle onnea tuhlaa,

kun syntymäpäiväsi lisäksi

voit viettää joulun juhlaa,

ja päästäkseen mukaan juhlien lukuun

myös luonto pukeutuu juhlapukuun.

 

~Elina Karjalainen~

Uppis_tunnari%202.jpg

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällaisia löytyy netistä:

Niin monta pientä tähtöstä

kun taivaankansi kantaa,

niin monta onnentoivotusta

tahdomme sulle antaa.

 

Parhaan onnentoivotuksen

tämä kortti tuokoon.

Ilonhetken herttaisen

nimipäiväs suokoon.

 

Sankarimme nallen lailla

lekottelee huolta vailla.

Saatpa meiltä hunajaiset

onnittelut aurinkoiset.

Juhlapäiväs tänään on

nouskoon riemu kattohon.

 

Miten pienet tytöt valmistetaan...

...ensin aamukastetta laitetaan

pieneen kultaiseen rasiaan.

Hopeaa enkelin siivestä ripotellaan

ja auringon valolla sekoitetaan...

...näin pienet tytöt valmistetaan.

Satatuhatta onnentoivotusta

mä tänään sulle annan,

iloa, onnea riemukasta

sylintäydeltä kannan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eppu Nuotion runoja kirjasta Silkkipaperitaivas, rakastamisrunoja vauvoille:

 

SYDÄN SOITTAA LAPSELLENI

 

Sydän soittaa lapselleni

hiljaisilla rummuillaan.

Kertoo, ettet itseksesi

joudu suureen maailmaan.

 

Äiti on kanssasi tässä,

ystävät yhdessä ympyrässä.

Ajatuslinnut lennähtää,

huoneen hetkessä lämmittää.

 

Kohta kotiin lähdetään,

kuljetaan pitkin katuja.

Laulut mukaan kerätään,

kuunnellaan kaupungin satuja.

 

Sydän soittaa lapselleni

hiljaisilla rummuillaan.

Soittaa: tu tum, tu tum, tu tum.

Saa kasvamaan

unenniityn kaivatun.

 

 

SYDÄNKUKAN TANSSI

 

Sinua oma kuukkeli, sinua pikkuinen pörri,

tahtoo tanssittaa jokainen, myös kaikista ujoin mörri.

Se pyörittää ja pyörittää ja kumartaa kevyesti.

Onneksi tulit luoksemme, vaikka se vähän kesti.

 

Sinua pieni pörröpää, sinua sydänkukka,

tahtoo tanssittaa jokainen, myös tuo mörkörukka.

Se pyörittää ja pyörittää…

Sinua keijuni suklaasuu, sinua hassu peikko,

tahtoo tanssittaa jokainen, myös tuo haamu heikko.

Se pyörittää ja pyörittää…

 

Sinua suvun oma nuppu, isän ja äidin kulta,

tanssitan ja tanssitan, lyö kantapäät jo tulta.

Pyöritän ja pyöritän ja kumarran kevyesti.

Rakkaus sinut luoksemme kyyditsi turvallisesti.

 

 

MATKA TEHTY UNELMISTA

 

Paina, paina pieni pää

vasten isän sydäntä.

Anna, anna maailman

kiireitänsä kohista.

 

Hiljaa, hiljaa kasvavat

pienet, suuret unelmat.

Onni meitä tervehtää

avain kädessään.

 

Sinä avaat jokaisen

oven vielä salaisen.

Avaat silmät aikuisten,

päästät sisään rakkauden.

 

Unenpeitto pehmeä

tuudittaa pientä ihmistä.

Sylikeinu keinahtaa,

kultalasta nukuttaa.

 

Onpa, onpa hyvä tässä

meidän pikku elämässä.

Onpa, onpa onnellista,

matka tehty unelmista.

Edited by S.K

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Samaisesta kirjasta, joka on täynnä ihania runoja...

 

SILKKIPAPERITAIVAAN TAKANA

 

Silkkipaperitaivaan takana

kuivuu perhosen lakana.

Lakanaa tuuli hulmuttaa,

taaksensa aarteen piilottaa.

 

Kuka se on?

Mikä se on?

Kuka se on?

Se on meidän kulta!

 

 

UNIPUIDEN OKSILLA

 

Unen lämpimään käpälään

lapsi painaa kämmentään.

Uni lapsen taluttaa

niittyjänsä katsomaan.

Unenkukat tuoksuvat

hehkuvina kukkivat,

unilintu siivilleen

nousee unilauluineen.

 

Unipuiden oksilla

tuulikin on unessa.

Taivas syvän sininen,

pohjalla lapsen silmien.

Uni hiljaa puhaltaa,

lapsi hymyilee ja nukahtaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja vielä Eppu Nuotiolla jatkan...

 

Matkalla tullaan suuremmiksi

 

Ajatukset liikahtelee

sisällä pienen pään.

Jalat tahtoo nousta jo,

lähteä kiertämään.

 

Noustaan siis ja nopeaan,

liikettä elohopeaan!

Käsi laitetaan heiluriksi,

vauhtia varpaille annetaan.

Matkalla tullaan suuremmiksi,

näin taivasta harteilla kannetaan.

 

Majan tekijät

 

Rakennetaan, rakennetaan,

rakennetaan majaa.

Tavoitellaan, tavoitellaan

taivaan sinistä rajaa.

Puiden rungot seiniksi,

seinien päälle katto.

Risut ensin ristiin, rastiin,

sitten sammalmatto.

 

Mm. näihin löytyy kirjasta myös leikkiohjeet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjasta Onnenpäiviä, runoja lapsen juhlaan:

 

Yksivuotiaalle

 

Olit vauvana sipuli,

kiedottu kapaloon.

Nyt vuosi täyteen tuli,

nostat varttasi valoon.

 

Oot meidän oma nuppu,

suojanasi nukkahuppu.

Alla lentävä ruohomatto,

rajana vain taivaan katto.

-Petra Heikkilä-

 

Nauruloitsu

 

Tule nauru, nouse nauru

pelasta tämäkin päivä.

Väännä varpaat venkuralle

käännä korvat kiemuralle

muksi maha muhkuralle

silmät kirkkaiksi kiverrä

jalat joutuin juokseviksi.

Poista koukut kielen alta

suorista jokainen solmu.

-Tittamari Marttinen-

 

Onnea päivänsankarille

 

Tänään me leivomme rinkeleitä,

tänään ei mikään huoleta meitä.

Tänään mehumaljoja juomme,

sankarille lahjoja tuomme.

Kakkuun me laitamme mansikoita.

Mikään ei näitä juhlia voita!

 

Paljon onnea!

- Tittamari Marttinen-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä vielä pari Anna-Mari Kaskisen runoa:

 

Kaikki on ihmettä uutta.

Kaikki on valoisaa.

Katsomme salaisuutta

vuoteessa uinuvaa.

 

Kaikki on aivan toisin

kuin koskaan ollut on.

Kuinka sen kuvata voisin?

Ilo on pohjaton.

 

Silmissä maailmoja

uusia avautuu.

Unista kertova meille

kerran on suppusuu.

 

Kaikki on ihmettä uutta.

Kaikki on valoisaa.

Ilomme valtavuutta

kuka voi aavistaa?

 

* * * * * * * * *

 

Silloin kun sinä synnyit,

paistoiko aurinko?

Oliko taivaalla pilvi,

tähtien karkelo?

 

Silloin kun sinä synnyit,

olihan kaunista niin.

Lapsonen, et tiedä, kuinka

sinua odotettiin.

 

* * * * * * * * *

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja kun nyt aloin, niin vielä muutama Onnenpäiviä kirjasta:

 

Oman nimen lapsi saa

 

Oman nimen lapsi saa.

Tulkaa juhlaan! Iloitkaa!

 

Hän vauvankeinussa unia näkee

oksalla sukupuun,

ja tahtoo herätä aamuisin

oman nimensä lauleluun.

 

Saa nimi hänet nauramaaan

kun häntä sillä kutsutaan.

 

Hänelle sen valitsimme

yhteistuumin tottakai.

Se meistä kaikkein paras on.

siis nimen ________ lapsi sai.

 

-Tittamari Marttinen-

Aarreaitta

 

Silloin kun olit pikkuinen vauva,

joka vielä makasi kehdossaan,

luoksesi saapui sininen haltija

hienoja lahjoja laukussaan.

 

Sininen haltija kätki ne aarteet -

yritä arvata, mihin!

 

Avaimet pani hän tarkasti talteen,

etteivät joutuisi hukkaan.

 

Nyt ovat avaimet kädessäsi.

Aarteet köydätkin itsestäsi!

Ne ovat niin kuin kasvava siemen,

joka voi puhjeta kukkaan.

 

Niissä soi sanoja, värejä välkkää.

Niissä on liikettä, säveltä helkkää.

Niissä on laulu, niissä on leikki.

ilo ja kauneus kaikki.

 

Jos ne jo löysit, riemuitse siitä.

Sinistä haltijaa kiitä.

 

- Kaisa Kantola-

Edited by S.K

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaarina Helakisan runoja:

 

Iltalaulu Riikalle

 

Me isäsi kanssa seisottiin

käsi kädessä tässä

ja juteltiin ihan hiljaksiin:

"No nyt se on elämässä."

 

Sinä olit ihan pikkuinen,

ehkä viikon vanha vasta.

Minä sanoin: "Pilvi kukkasten

kai ympäröi tätä lasta,

 

ja perhoset, lintuset untuvapäät

tuntuu lentävän korin yllä."

Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"

Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

 

Sinä olit se ihme tietysti

- vaikka poruun puhkesitkin.

Imit minusta maitoa nälkääsi.

Minä ilosta nauroin ja itkin.

 

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",

isäs naurahti ja keksi:

"Sen varpaat on puolukan raakileet."

Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

 

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.

Löi kolmisin sydämemme.

"Tästä tulee kai hyvä ihminen",

me puhuttiin toisillemme.

 

 

Riikan ensimmäinen laulu

 

Sininen norsu ja samettikarhu

ruusumetsässä vaeltaa.

Kysyvät eilen syntynyttä,

vartovat pientä kulkijaa.

 

Nukkukaa nallet ja nukkukaa norsut,

lapseni unoseen saatelkaa.

Kohtahan aivan hän unilaivan

jo jättää, ja käy kohti maailmaa.

 

 

 

Lisää kivoja runoja ja loruja löytyy Helakisan kirjasta Annan ja Matiaksen laulut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama viesti tuli kahteen kertaan, joten laitetaan pari lisää Helakisalta:

 

Annaa ajatellessa

 

On pienellä vauvalla pienet kädet,

mutta minulla hyvin suuret,

niillä minä hoidan retiisit

ja ruusut ja punajuuret.

 

Lempeät kädet hyväilee lasta

ja ompelee paitaan raitaa.

Kädet tekee leipiä taikinasta

ja taloa rakentaa taitaa.

 

Pellolla, tehtaassa, kamarissa

kädet voi ahkeroida.

Kun on työtä, on ihan kuin ihmisen käsissä

tiukuset alkaisi soida.

 

Ja näinkin olen ajatellut:

teen työtäni uutterasti,

sormenpäistäni tähtiä lentää

maailman ääriin asti.

 

 

Mansikoita

(Matiaksen terveiset Pietarille)

 

Mansikoita, mansikoita:

keijukaisten leipää, voita!

Kun syöt niitä aamutuimaan

pilviveteen pääset uimaan,

opit unten lentotaidon,

kottaraiselta saat maidon.

Sinikellomukista

sitä juot, ja kukista

jälkiruuaksi saat mettä.

 

Nyt siis, veli, tiedät, että

mansikat on taikaruokaa.

 

Keijut! Lisää niitä tuokaa.

 

 

Pietari Peukaloinen

 

Pietari Peukaloisella

oli tammenlehti kruununa,

ja sukat oli hienoa höyhenvillaa,

ja paita oli lukin kutoma.

Tilkkunen hiiren turkkia

vuorattiin kukkien nukalla.

Sen keijut ompeli töppösiksi

silmäneulanaan silmäripsi.

Ohdakkeen höytyvärihmasta

neuloivat haltiat nuttua.

Housuiksi ommeltiin omenankuori.

Se kirjottiin katinkullalla.

 

Vaatturintoimessa etevä

räätälikeiju kerkeä

sai puvustotilauksen toimittaa.

Oli hienompi hienointa palttinaa

Pietarin nuttu ja paita -

ne perhosensiivestä päärmättiin,

ja kimalaisturkkia liepeisiin

pantiin siimansoukka raita.

Ja Pietarin pikku saappaisiin

suutarin ommella käskettiin

siro suikale linnunvuotaa.

Ja kun parsinneula kupeella

oli pikku ritarin miekkana

ja hiiriherra ratsuna

- kyllä kelpasi Pietarin kerskailla.

Edited by Onneli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirsi Kunnas on kirjoittanut ehkä kaikkien aikojen ihanimmat lastenrunot. Näitä löytyy ainakin teoksesta Tiitiäisen satupuu. Tässä muutama (en mene takuuseen kirjoitusasusta (välimerkit, säkeiden jaottelu), koska runot on kopioitu netin kautta):

 

 

Tunteellinen siili

 

Oi, sanoi siili,

olen tunteellinen siili,

olen hyvä, kiltti, hellä.

Ja kelläpä, kellä

on vastaansanomista?

 

Se vain on surullista,

että piikkikuoren alla

siilin hellyys piili.

 

Oi, sanoi siili,

olen surullinen siili,

niin yksinäinen jotta!

 

Ja se on aivan totta:

Se yksinänsä eli

ja piikein piikitteli,

ja piikkikuoren alla

sitten itkeskeli.

 

 

Tiitiäisen tuutulaulu

 

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

posket tehty puolukasta,

tukka naavatuppurasta,

silmät on siniset tähdet.

 

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

keinu kuusen kainalossa,

tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet!

 

 

Siilin kuutamo

 

Yö hiipii sukkasillaan

varpahillaan

kukkien luona nurmikolla

ja yli nurmikon

ja itkee rannalla kaislikossa.

Kaislikossa

kuu kaikkein kaunein on.

 

Ja siili kyynelehtii

minkä ehtii

tunteissansa kuutamolla

- on hetki kuutamon -

ja istuu rannalla kaislikossa.

Kaislikossa

kuu kaikkein kaunein on.

 

Kuu kulkee kultaisena

punaisena

ruusun lailla huumaavana

ja pienen karkelon

tanssii rannalla kaislikossa.

Kaislikossa

kuu kaikkein kaunein on.

 

Kuu tanssii pyöreänä

yönä tänä

kukkien luona nurmikolla,

se on niin vallaton

ja nauraa rannalla kaislikossa.

Kaislikossa

kuu siilin rakkain on.

 

 

Kissa Krumeluu

 

Silkkiturkki, ruususuu,

pieni kissa Krumeluu,

pienen pieni kissa

istuu aatoksissa.

 

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niin kuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

 

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu,

pieni ruususuu.

 

 

Vanha vesirotta

 

Kaislaranta kahisee,

suviheinä suhisee,

rapakossa rahisee:

Kuka tulla tuhisee?

 

Mikä tuolla pilkistää?

 

Vesirotan pieni pää,

viikset vallan mutaisina,

rämpii jalat rutaisina

vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.

Silmät vettä siristen,

nenä nuhaa tiristen,

tuhisten ja puhisten.

Ja sitten voi voi Vaivastus!

Ja atsii atsii aivastus"

 

(Vaivastus on vesirotan omaa kieltä

ja tarkoittaa aivastuksen vaivaa

ja sitä että täytyy esiin kaivaa

nenäliina

niistääksensä nenän pieltä.

Totisesti piina!)

 

Ja taasen - voi Vaivastus,

ja atsii atsii aivastus!

 

Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta

on -aivan totta-

vanha hieno herkkä rotta,

joka kärsii ammattinsa vuoksi

kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää.

Ja nyt -katsos, nyt se juoksi

suoraan kaislavuoteeseen

ja makaa jalat luoteeseen

ja kuono kohti kaakkoa.

 

Se auttaa Jaakko Vaakkoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

miten menee Kenguru Joonatan loru?

alkaa jotenkin näin...

 

Minä olen Kenguru Joonatan

äitini pussissa matkustan

siellä minä leikin

siellä minä syön

siellä minä nukun pitkän yön

jokohan, jokohan uskallan

jokohan reunalta kurkistan....

 

 

miten siis tuo loppu menee?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällaisen version olen kuullut Kenguru Joonatanista:

 

Minä olen kenguru Joonatan, äitini pussissa matkustan.

Pussissa leikin, pussissa syön, pussissa nukun pitkän yön.

Jokohan, jokohan uskallan, jokohan reunalta kurkistan?

Nyt minä loikkaan, nyt minä loikkaan, nyt minä loikkaan pussista POIS!

 

:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämän lorun/laulun muistan päiväkotiajoiltani (tekijästä en tiedä):

 

Pikkulanttu nukkuu

 

Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu

kellarin pimeässä nurkassa.

Hiiri se tuli ja puraisi.

Pikkulanttu naurista potkaisi.

 

Nauris se parkas ja nurkkahan karkas,

porkkana paineli perässä.

Sipuli se itkeä pillitti,

peruna se tilliä lohdutti.

 

Kaalikin suuttui ja punaiseksi muuttui,

punajuuri punotti vieressä.

Retiisi ja kukkakaali kikatti,

salaatti vain yksinänsä mökötti.

 

Suut meni tukkoon, kun avain kävi lukkoon,

tarhuri kurkisti ovesta.

"Ollaan me ihan kiltisti",

kasvikset yhdessä vakuutti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä pari runoa/lorua/laulua lisää:

 

Pieni tytön tylleröinen

 

Pieni tytön tylleröinen tietä pitkin kulki,

saapui sinne Nukku-Matti, silmät pienet sulki.

Kasvoi kuusi kukkalatva, käki siinä kukkui,

mutta tytön tylleröinen nurmikolla nukkui.

Pieni tytön tylleröinen sievää unta näki,

että hänen ympärilleen tuli metsän väki.

Tapio ja Tellervo ja Sinipiika pieni,

mustikka ja mansikka ja suuri metsän sieni.

Sipsutteli Sinipiika pienen tytön luokse;

otti kiinni kädestä, hyppeli ja juoksi.

Eipä tytön tylleröinen ollut mitään vailla,

hauska oli oleskella Nukku-Matin mailla.

 

~ Helmi Tengman~

 

Lennä, leppäkerttu,

ison kiven juureen,

lennä kukkaniityn halki

tuomipuuhun suureen.

 

Siell´ on sinun isäs,

äitis puuron keittää,

tekee terttuvuotehen

ja lämpimästi peittää.

 

Siinä leppäkertun

kelpaa kellahdella

hellän tuulen tuutiessa

päivänpaistehella.

 

Unilintu laulaa,

tuoksuu tuomen terttu.

Nukkuu punapaitasillaan

pieni leppäkerttu.

 

~Martti Haavio~

 

 

Naurua

 

Niin hassunkurisen touhun nään:

suu tuoss´on sepposen seljällään,

suu pieni ja hampaaton

Se naurua on!

 

Suu pieni, mikä sua naurattaa?

Mikä ilo noin sirriin silmät saa?

Näin kyselen turhaan lapseltain.

Se nauraa vain.

 

Se on lämmintä maitoa pullollaan.

Sill´on äidin suukkonen otsallaan.

Se on kurkkua myöten kylläinen

peto pikkuinen.

 

Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat,

Sinä siunaat kättemme toukomaat.

Nyt vasta ne tähkän kantaa:

Sinä annat meidän antaa.

 

~A. Hellaakoski~

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now