Psykiatriset lääkkeet ja raskaus

[Iida83]

Spring: Ohhoh, mistä kuulit että lisää km-riskiä? Mun lääkäri kun nimenomaan luki jostain niiden ohjelmasta, että ei pitäisi aiheuttaa pysyvää haittaa sikiölle.

[Elsa001]

Vimpeli, oletko maininnut oireista neuvolassa?

 

Minusta sinun olisi hyvä käydä psykiatrilla/psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla useammin nyt kuin vain kerran vuodessa, sillä sieltä saisit apua tuohon lopettamiseen.

 

Itselläni todettiin reilu puoli vuotta sitten paniikkihäiriö, ja sain siihen lääkityksen (citalopramin) ja oireet hävisivät. Kun tulin raskaaksi olin tosi huolissani lääkkeestä ja halusin lopettaa sen käytön. Lopetin sen noin rv 14 paikkeilla, ja sain jotain tosi lieviä vieroitusoireita. Pelkäsin lopettamista suunnattomasti sillä epäilin paniikkioireiden palaavan. Lopettamista helpotti tieto, että voin soittaa terapeutilleni ihan milloin vain.

 

Uskon, että tuo ahdistava olo liittyy nimenomaan lopettamisoireisiin. Mutta ymmärrän hyvin, että se on todella inhottava tunne.

[karox_]

SSRI-lääkkeistä suositeltavimpia raskauden aikana ovat fluoksetiini, sitalopraami ja sertraliini.

 

 

Kiinnostaisi tietää, mistä tuo tieto on että nämä kolme SSRI-lääkettä olisivat suositeltavimmat. Asia on ajankohtainen itselleni... Olen jutellut kahden psykiatrisen alan lääkärin kanssa ja koittanut netistä etsiä tietoa. Toisen lääkärin mielestä fluoksetiini olisi hyvä ja sertraliini ei. Toinen lääkäri olisi määrännyt nimenomaan sertraliinia. Ja fluoksetiinia kun tutkii netistä niin kyseessä on se pahamaineinen Prozac...

 

Olen täysin pihalla näistä, mikään lääkkeistä ei tunnu turvalliselta ja parhaalta vaihtoehdolta tuntuu se että lopettaisi mielialalääkityksen kokonaan raskauden ajaksi. Käytän nyt fluvoksamiinia, ja vaihto uuteen lääkkeeseenkin olisi oma riskinsä. Toisaalta jos masennus uusii kun vihdoinkin tuntuu että olen löytänyt oman itseni, niin ei sekään kivaa olisi. Kun sen takia juuri olen kypsynyt äitiyden ajatukseen koska olen saanut oloni paremmaksi...

 

Ja kun kuitenkin pitäisi minimilääkityksellä jokatapauksessa olla, niin sama olisi minusta lopettaa koko lääkitys. Esim. fluvoksamiini ei minimillä 50 mg auttanut, vaan vasta 150 mg on auttanut...

[Tiinal]

Söin edellisen raskauden aikana (esikoinen synt. 01/2010) Cipralexia, jonka lopetin vasta heinäkuulla. Mulle se sopi ja se ei aiheuttanut mitään sikiöllekään. Vauva syntyi terveenä. Terapiassakin kävin kesäkuuhun saakka. Mielialalääkitys määrättiin minulle vaikean työuupumuksen ja masennuksen vuoksi. Imetys ei oikein sujunut ja epäilin lääkitystä syyksi, mutta nyt toista odottaessa ei ole lääktystä, niin mielenkiinnolla odotan uutta imetysmahdollisuutta.

[Nattunen]

Mukavaa että näistäkin asioista puhutaan.

Minulle ainakin lääkitys ja mieliala-asiat ovat olleet hyvin hyvin arkoja ja kauan pelkäsinkin, etten ole oikeutettu hankkimaan lapsia, koska olen ollut masentunut ja minulla on muita mielialahäiriötä ja epilepsia lääkitys. Sairauteni on ollut vuosia täysin hallinnassa, mutta lääkettä tähän en saa lopettaa koskaan. Tämä tieto aiheutti suuria huolia ja surua jo ennen raskautta ja tottakai vieläkin. Lääkkeen lopettaminen saattaisi aiheuttaa epileptisiä oireita. Edelleenkin pelkään saavani kuraa niskaan lapsen saamisesta, koska en ole aina ollut tasapainoinen enkä voi koskaan tietää miten elämä tästä menee. Onneksi lääkkeen ei ole todettu aiheuttavan lapsessa mitään kehityshäiriöitä eikä vieroitusoireita.

 

Sepramin eli sama kuin citalopramin lopetin vuosi sitten pikkuhiljaa(sitä olin syönyt 8 vuotta) ja se aiheutti aivan uskomattomia vieroitusoireita "sähkösokkeineen" ja huimauksineen. Edelleen minulla on ketipinor lääkitys tuon epilepsialääkkeen lisäksi, joka pitää lopettaa vähitellen ennen laskettua aikaa, koska imeytyy lapseen istukan kautta, muttei imettäessä, joten lopetetaan vieroitusoireiden ehkäisemiseksi. On kuulemma muuten turvallinen lääke.

 

Pelkään joka neuvola tai lääkärikäynnillä että minut tuomitaan tämän takia olemaan automaattisesti huono äiti. Luonnostani olen hyvä ja rauhallinen ihminen ja se mikä olen ollut sairaana ollessani on jotain ihan muuta. Valitettavasti olen käynyt osasto-hoitoja myös läpi ja helpommin myös sinne osastolle joutuisin jos masentuisin tai "sekoaisin"

 

Minua on peloteltu synnytyksen jälkeisellä masennuksella jo nyt ja se onkin yksi suurimmista huolistani. Olen nykyään niin onnellinen ja iloinen ihminen, rakastan syntymätöntä lastani jo mielettömästi enkä usko, että kestäisin itseäni masentuneena, huonona äitinä.

 

Pahoittelut pitkästä tilityksestä. Mukava vähän päästä purkamaan näitäkin asioita.

 

Muoks. Kukaanhan ei ole masennuksen takia siis huono äiti automaattisesti, itse laskisin vaan epäonnistuneeni äitinä.

Edited October 12, 2010 by Nattunen

[Shuttle]

Avioeron jälkeen sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja aluksi meni Escitalopram Actavis 10mg, nyt jo Escitalopram 15mg ja Triptyl 10mg. Nyt vauvakuumeillaan ja ollaan annettu lupa toiselle tulla. Triptylin olen suunnitellut itse (lääkärimiehen kanssa yhdessä) lopettavani pikkuhiljaa jos ja kun raskaaksi tulen, mutta tuota Escitalopramin kohtaloa on paljon vaikeampi miettiä. Keväällä meni jo kaikki ihan hyvin pelkällä sillä mutta sen vähemtäminen ajoi mut sitten pahempaan tilaan ja Triptyl tuli kylkiäiseksi. Escitalopramhan on halpis Cipralexistä.

 

Raskausaikanahan sitä voi laskea alas, jotta loppuraskaudessa voi olla ilman. Aikaisempi lapsia olen imettänyt vuoden ja kolmatta haluaisin myös kovasti imettää. Sitten kaiketi pitäisi kaikki lopettaa ? Mitä raskauden jälkeiseen masennukseen syödään, eikö silloin imetetä ?

 

Lääkärimies ei oikein osaa näin monimutkaisia auttaa, kun ei ole todellakaan psykiatrisella alalla Josko täällä tai sitten pitää ihan omalle lääkärille kohta/tärpätessä soitella...

[Lilyrose]

Mulla mennyt Seroquel Prolong pari vuotta ja aika minimiannosta syön. Piti kokeilla kokonaan lääkityksen lopettamista, mut ei sit voinutkaan, kun tulin raskaaksi (mielialojen heittely voisi olla tosi tuhoisaa ilman mitään tasaavaa lääkettä). Tuosta on onneksi aika paljon käyttökokemuksia raskauden aikana eikä sen pitäisi olla mitenkään erityisen vaarallinen.

[Pudde]

Omaa kokemusta on kertynyt mirtatsapiinista kohta jo 11 vuotta, annos on vaihdellut 15 mg-45 mg. Jatkoin lääkitystä esikoista odottaessa siten, että viikot 6-12 & koko kolmannen kolmanneksen 7,5 mg ja muuten 15 mg. Nyt kuopusta odottaessa 15 mg aina tähän kolmanteen kolmannekseen, jolloin vähensin taas 7,5 mg. Tabletteja on kolmea vahvuutta (15 / 30 / 45 mg) ja toi mun pienin annostus on sitten "kevein" tabletti puolitettuna. Tämä suunnitelma on hoitavan psykiatrin hyväksymä ja mitään (ainakaan lääkitykseen liittyviä) ongelmia ei ilmennyt ensimmäisessä raskaudessa.

 

Nyt neuvolalääkärinäni toimiva yleislääkäri omalta terveysasemaltamme ehdotti, että lopettaisin lääkityksen viimeiseltä kolmannekselta kokonaan   Selitin sitten, että psykiatri on ihan ok näiden määrien kanssa, että en itse halua olla ilman lääkitystä ja että mirtatsapiinista on kertynyt Suomessakin raskauden aikaista, ihan positiivista kokemusta jo aika paljon. Lääkäri sitten edelleen, että "olisi kyllä parempi jos lopettaisit kokonaan nyt viimeisellä kolmanneksella"   Nyt tuntuu vähän kököltä jatkaa, mutta haluan kuitenkin uskoa enemmän mua hoitavaa erikoislääkäriä ja omaa tunnetta siitä ettei lääkityksen lopettaminen etenkään yht'äkkiä olisi hyväksi kenellekään 

[Lilja87]

En ole uskaltanut puhua ongelmistani tällä foorumilla. Nyt kuitenkin, kun näen että muutkin painivat samojen asioiden kanssa, uskallan avautua.

 

Olen sairastanut masennusta vaihtelevasti teini-iästä lähtien. Tällä hetkellä syön "vanhanaikaista" trisyklistä masennuslääkettä nimeltä Anafranil. Raskauteni on alussa vielä, ja anafranilin syöminen mietityttää todella paljon. Yritin itse vähentää lääkitystä viime syksynä katastrofaalisin seurauksin. (Samaan aikaan pitkäaikaisen terapian loppumisen kanssa...    BAD IDEA.)

 

Mitkään "kevyemmät" lääkkeet eivät minuun tehoa. Olen kokeillut suunnilleen kaikkia SSRI-merkkisiä lääkkeitä ja parin kuukauden sisällä aloittamisesta kaikki vaikutukset katoavat. Samoin myös venlafaxin eli Efexor, jota söin jopa puoli vuotta ennen kuin teho loppui. Kaikki lääkkeet olen pystynyt lopettamaan ilman minkäänlaisia vieroitusoireita. (Jopa sen Efexorin jonka vieroitusoireita on verrattu heroiinin vieroitusoireisiin...) Anafranil taas toimii, mutta juuri se lääkkeen vahvuus ja se, että harvat lääkärit edes ovat perehtyneet näihin vanhanaikaisiin lääkkeisiin, mietityttää todella paljon raskauden aikana. 

 

Oma psykiatrini sanoi, että on todella paljon turvallisempaa syödä lääkkeitä kuin olla ilman, varsinkin kun vähän aikaa sitten on huomattu, miten voimakkaasti lääkityksen vähentäminen vaikuttaa mielialaani.

[Willow]

^Tsekkasin huvikseni, mitä tuosta lääkkeestä sanotaan Duodecimin oppaassa lääkityksestä raskauden aikana. Tulkitsen tekstin niin, että joitain lisääntyneitä riskejä on, mutta ne eivät ole kovin suuria. Ja joka tapauksessa on oleellista, että äiti saa tarvittavan hoidon! Eli luottaisin ehdottomasti tässä hoitavaan lääkäriin!

 

"Laajat rekisteritutkimukset ovat osoittaneet, että trisyklisten masennuslääkkeiden käyttöön alku- tai loppuraskauden aikana ei liity lisääntynyttä riskiä epämuodostumiin. Itsenäisesti klomipramiinin käyttöön raskauden aikana on kuitenkin liitetty lisääntynyt riski sydänperäisiin synnynnäisiin epämuodostumiin, joskaan yhteyttä ei ole varmistettu. Ennenaikaisuuden ja äidin pre-eklampsian riski saattaa olla lisääntynyt trisyklisten masennuslääkkeiden käytön yhteydessä. Klomipramiinin käyttöön loppuraskauden aikana on liitetty neonataalivaiheen haittoja, kuten hengitysdepressiota sekä neurologisia oireita, kuten jäykkyyttä, nykinää ja kouristuksia. Tämän vuoksi äidin loppuraskauden aikana käyttämä annos tulisi pitää mahdollisimman alhaisena klomipramiinin pitoisuusmittausten tukemana; toisaalta äidin hoidon kannalta annoksen tulee olla riittävä. Trisyklisten masennuslääkkeiden käyttö raskauden aikana ei kahden tutkimuksen valossa näyttäisi vaikuttavan älykkyyteen, oppimiskykyyn tai temperamenttiin."

[Lilja87]

Kiitos, Willow tästä vahvistuksesta. Pitää vaan lähettää positiivisia ajatuksia universumiin että kaikki menee hyvin.

[Shuttle]

Viime tekstistäni on vähän aikaa ja kuumeilu muuttunut varhaiseksi odotukseksi. Ihanaa!

 

Triptyliä ei ole enää puoleen vuoteen mennyt ja Escitalopram on saatu tiputettua 15->12,5->10mg kk sitten, Onko täällä Cipralex/Escitalopram -asiantuntijoita, että onnistuuko tiputus 10mg-> nollaan suosiolla ennen raskauden viimeistä kolmannesta (sivuoireita siis mietin, mieliala on kyllä melkolailla kondiksessa..) ?

 

Jos näitä käyttäneitä täällä tunnustautuu niin yleensäkin asiasta, miten on suhtauduttu raskauduttua tuohon jne, olisi kiva kuulla! Itsellä kuukauden päästä gyne, jolloin ajattelin pyytää lähetteen erikoislääkärille lääkekonsultaatioon vielä.

Edited February 12, 2013 by Shuttle

[Lilyrose]

Shuttle, mulla on tiputettu essitalopraami aikanaan kympistä nollaan, eikä oireita tullut. Tosin en ollut raskaana silloin. Ja ihmisethän reagoi aika eri tavoin.

 

Mun Seroquel-lääkitys puolitettiin taas    ja puretaan ennen raskauden loppua. Nyt en enää syö Prolongia, vaan sitä normiversiota 100 mg.

[Papu2010]

Mulla ei lääkkeitä mielialan, vaan kroonisten kipujen takia, mutta samojen lääkkeiden ja samojen ongelmien kanssa olen paininut.

 

Ekan raskauden alkaessa mulla oli Rivatril ja Triptyl lääkityksenä. Tietämätön työterveyslääkäri käski lopettaa Rivatrilin kolmessa päivässä ensin puolittamalla ja sitten kokonaan. Sain järkyttävät vieroitusoireet, joita ei sitten osattukaan hoitaa missään. Lopulta hakeuduin psykiatrian päovystykseen, jonne onneksi huolivat. Psykiatri käski aloittaa lääkityksen uudelleen, koska vieroitusoireet olivat raskaudelle huomattavasti vaarallisempia kuin lääke. Epäili myös, ettei alkio olisi selvinnyt minun huonovointisuudestani. Asia käytiin tarkastamassa ja kaikki oli onneksi hyvin.

 

Rivatril lopetettiin pienen pieni murunen kerrallaan hyvin pikkuhiljaa raskauden loppuun mennessä ja vaihdettiin samalla beetasalpaajaan. Triptyl vähennettiin 10mg:an, muttei lopetettu. Sama lääkitys säilyi imetyksen ajan. Vauva ei ole kärsinyt näistä sotkuista.

 

Minä opin ennen kaikkea sen, että äiti on kehittyvän vauvan koti, tuki ja turva ja pääasia on, että äiti voi hyvin. Silloin vauvakin todennäköisesti voi paremmin (toki on joitain lääkkeitä ja annostuksia sekä huumeet ja runsas alkoholi, jotka ovat vauvalle haitallisia!). Vieroitusoireista, ahdistuksesta, masennuksesta tms. ei kannata kärsiä ilman lääkärin valvontaa.

 

Voimia ja tsemppiä kaikille!

[Banaanirotta]

Mulla oli ennen raskautta jo lapsena aloitetu adhd-lääkitys. Ihan alkuraskaudesta söin muutaman pillerin satunnaisesti, oli nimittäin helvetillistä yrittää olla ilman lääkettä mitä on vuosia syönyt. Nyt olen ollut ilman. Siitä taitaa kärsiä kyllä enemmän ihmiset mun ympärillä kun minä itse, osaan kuulemma olla melkoisen rasittava kun lääke on ottamatta

 

Söin siis Concertaa 54mg/vrk. Ei ole varsinaisesti vissiin sanottu että ei missään nimessä saa syödä raskauden aikana, mutta lääkettä ei ole tutkittu tältä osin paljoa. Tuli van sellanen olo että amfetamiinijohdannainen lääke ei vaan voi olla hyväksi sikiölle. En sitten tiedä että onko tämä jatkuva ylikierroksilla käyminen sen parempi vaihtoehto vauvalle, mutta uskoisin näin