Guest Noose

Mitä olisit halunnut tietää ennen synnytystä?

275 posts in this topic

Sen että synnytyksen jälkeen ei voikaan ajatella että huh vihdoin on ohi, nyt saa nukkua ja levätä kun niin väsyttää, jos vauva haluaakin heti olla velveilla tai syödä kokoajan! Itsellä synnytyksen jälkeen (olin valvonut suunnilleen puolitoista vuorokautta putkeen) sain nukkua vain sen 4h ja sen jälkeen vain päivisin päiväunia samalla kun vauva nukkui (sairaalassaoloaikana). Meillä ei siis todellakaan pidä paikkaansa se että vauvat valvoo vain max parin tunnin pätkiä kerralla, ja että ne nukkuvat päivästä sen 18-20h, jepjep.

 

ja että seuraavana päivänä voit olla niin väsynyt ja huonossa kunnossa ettet saa noustua sängystä ylös ilman että päässä kuumottaa ja alkaa huimata. Et siis saa opetella vaipan vaihtoa, kylvetystä ym. saat vain maata sängyssä vauvan kanssa ja imettää. (Vaikka verta ei synnytyksessä olis mitenkään normaalia enempää menetetty)

Share this post


Link to post
Share on other sites

- epiduraalin laittoa on ihan turha jännittää, se ei tunnu missään se pistäminen siinä vaiheessa kun sen supistuskipujen takia tarttee se laittaa ja kätilöt auttaa kyllä pysymään paikallaan

 

- kohdunsuulla tuntuvaa avautumiskipua voi helpottaa kun "ähkäisee" tai "tönäisee" ihan vähän sitä kohti sillä hetkellä kun supistaa (sain tän neuvon vasta kun toista eppariannosta oltiin laittamassa ja siitä oli todella paljon hyötyä odotellessa; jos olisin tajunnut ajoissa olisin ehkä voinut koittaa olla vähän pitempään ilman sitä kakkosannosta)

 

- olisi ollut kiva nähdä tulevaisuuteen ja tietää, että ponnistusvaihettakaan ei kannata pelätä, koska se tulee menemään niin helposti grin.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monta hyvää asiaa tullut, komppaan erityisesti:

 

- repeämiä ei tarvitse pelätä, ne nimittäin eivät tunnu siinä ponnistusvaiheessa missään. Mulla repesi paljon ja pahasti, mutta tunsin vain kiristävää tunnetta.

 

- epparin leikkaamista ei tosiaan kannata pelätä, mulla kävi ainakin niin, että huusin kätilöille, että "ottakaa se pois" ja siinä vaiheessa näin kun kätilö otti sakset käteengirl_haha.gif Ja ei tosiaan sattunut.

 

- epiduraalin laittaminen ei myöskään satu yhtään, eniten jännitti se, tuleeko kipeä suppari kun pitää olla liikkumatta.

 

- se on hyvä tietää, että varsinkin rankassa synnytyksessä taantuu helposti pikkulapsen tasolle. Mä olin päättänyt olla huutamatta ja reipas, mutta tunnin ponnistusvaiheen aikana huusin kätilöille monesti, että "ottakaa se pois" ja "mitä jos se ei tule ulos?"

 

- kipu ei tosiaan lopu vauvan syntymään, mulla ei istukka syntynyt ja kun sitä yritettiin painaa ulos, ulvoin kivusta ja revin kätilön ja lääkärin käsiä pois mahani päältä. Oli tunne, etten jaksa kipua enää yhtään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

-ponnistusvaihe oli saatanasta, mutta loppujen lopuksi synnytys oli paljon siedettävämpi ja helpompi kuin mitä olin pelännyt

 

-eppari peräaukkoon asti on KIPEÄ!! mutta sen leikkaaminen ei tunnu miltään

 

-epiduraali ei tunnu miltään, siis sen laitto, mutta kun se oli laitettu, olin taivaissa!

 

-myös ilokaasu on ihana keksintö

 

-jälkisupistukset on kamalia

Share this post


Link to post
Share on other sites

että iki-ihana raskausvaiva ummetus ei lopu synnytykseen ph34r.gif

 

Niinpä. Nimim. Kolme litran Levolaccia juonut, nyt lopetin kun lapsi on reilu 6kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kaikki asiat joita stressasin eivät tuntuneetkaan miltään. Sen sijaan olisi ollut kiva tietää että synnytyksen käynnistäminen saattaa kestää kaksi päivää!! En ollut varautunut siihen lainkaan ja kammohan siitä jäi. Joku mainitsi myös sen hillittömän tärinän, se oli aika kamalaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut tietää, että synnytyksen jälkeen hormonit todellakin heittelee. Itkuherkkyyttä oli siis havaittavissa.

 

Kukaan ei ollut myöskään kertonut minulle kuumista aalloista. Kuvittelin hikoilun johtuvan vain sairaalasängyssä olevista muoveista lakanan alla (ja ajoittaisesta kuumeilusta, mitä oli), mutta yllätys oli suuri, kun kotonakin heräsin yöpaita märkänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nanne, joo noi hikoilut jatkuu edelleen, vauvani 4kk.. Tosi ihanaa viel kesällä ku muutenki hiki virtaa puroina :girl_dance:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut tietää - tai ennen kaikkea uskoa - että sektio ei todellakaan tunnu missään ja sen jälkeinen toipuminen ei ole ollenkaan niin kamalaa ainakaan omalla kohdallani mitä olin kuvitellut sen olevan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja mie taas olisin halunnut kuulla niitäkin kokemuksia, joissa sektiosta ei ole toivuttu muutamassa päivässä. Olisin halunnut tietää, että sekin on normaalia ja että silti voi selvitä ihan hyvin. Ja olisin halunnut tietää, että olisi ollut ihan okei syödä särkylääkkeitä just tasan niin paljon, ettei olisi yhtään tarvinnut kärsiä kipua ainakaan ekojen parin viikon aikana leikkauksen jälkeen. Itse kun tyhmyyttäni uskoin sairaalassa kätilöä, joka oli sitä mieltä, että särkylääkkeistä pitää yrittää pyrkiä eroon mahdollisimman pian. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No voi ei mikä kätilö sulle on sattunut! Mua ohjeustettiin ihan toisinpäin! Siis että lääkkeitä jos yhtään tuntuu kipuja. Loppujen lopuksi en niitä kyllä kauan tarvinnut, mutta kyllä ne siinä jossain vaiheessa oli varmasti tarpeen. Sairaalassa kovasti kyselivät vielä tarvitsenko jotain tujumpia lääkkeitä perus buranan lisäksi, joten oli kyllä ihan eri ohjeistus siellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uu ihme kätilö sulla. Mulle ainakin annettiin vaan ihan reilusti särkylääkkeitä jälkisupistuksiin synnytyksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut tietää, että epiduraalin laittaminen sattuu tajuttoman paljon eikä se autakaan kaikilla. Olisin myös tahtonut tietää että synnytyksen aikana ei pääse oikein liikkumaan kipujen ja kaiken maailman johtojen sekä letkujen takia pois sängystä. Ja sen, että spinaali tehoaa eikä ponnistusvaihe tuntunut kirjaimellisesti missään. Yhtä paljon korkeintaan kuin vaahtokarkin nieleminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytyksessä:

- epiduraalin laitossa voi kestää liki tunti, koska selkänikamissa on jotain kalkkeumaa ja epiduraali joudutaan laittamaan paljon normaalia ylemmäksi. Ja sen laittaminen sattua s***nasti, mutta ah mikä helpotus!

- epparin leikkaaminen ei satu

- jälkivuotoa voi olla paljon ja pitkään

- tikit sulavat nopeasti

 

Kakkosen synnytyksessä:

- kun synnytys joudutaan käynnistelemään, siinä ei menekään kunnon supistusten alkamisesta 12 tuntia vauvan syntymään vaan vain muutama tunti

- mies ei meinaa ehtiä synnytykseen

- ei ehdi saamaan kivunlievitystä, vaikka haluaisi

- oma pää ei ehdi mukaan synnytykseen ja vauvan synnyttyä ei kunnolla edes tajua, että vauva on syntynyt. On vain niin helpottunut, että kipu loppui

- synnytys voi olla käynnisteltyä niin järkyttävän kivulias ja nopea

- jälkisupistukset ovat tosi kipeitä 2 päivää synnytyksen jälkeen ja saat joka imetyksellä pitää mahalla lämpötyynyjä, myös täydet määrät buranaa ja panadolia, kiitos :grin:

 

Silti toivon vielä kerran pääseväni synnyttämään... sitten joskus :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
- kun synnytys joudutaan käynnistelemään, siinä ei menekään kunnon supistusten alkamisesta 12 tuntia vauvan syntymään vaan vain muutama tunti

Pakko sanoa tähän, että toikin on kyllä käynnistyksessä enemmän poikkeus kuin sääntö. Useimmilla menee käynnistyksen aloittamisesta kyllä se ihan normiaika. Ettei joku ala odottaa, että parissa tunnissahan tää on ohi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Uskoisin, että nimenomaan uudelleensynnyttäjillä käynnistely voi tehdä synnytyksestä nopean toisin kuin ensisynnyttäjillä. Kroppa varmasti kuitenkin muistaa ja sitten mennään, kun hommaa lähtee käyntiin... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut tietää, että vesien menon jälkeen et lähdekään heti synnyttämään, vaan joudut odottelemaan käynnistystä pari vuorokautta. Olin aina siinä käsityksessä että kun vedet menny, pitäis sen lapsen tulla sieltä melko pian.

 

Että supparit heijastuu myös reisiin.

 

On ihan normaalia että jälkivuoto tulee ulos valtavina klimppeinä ja alavatsaa koskee monta päivää synnytyksen jälkeen.

 

Maidonnousu on kivulias ja epämukava tunne, eikä imetys ei olekaan niin helppoa ja yksinkertaista.

Edited by Leeah

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin olisin halunnut tietää että imetyksen käynnistys voi olla vaikeaa ja että vauvan raivoaminen ensipäivinä voi johtua nälästä ja siitä että maitoa ei vielä heru rinnoista ainakaan heti ensi-imaisulla. Olisin ehkä tajunnut vaatia että vauva saa lisämaitoa, kun nyt sitä kätilöt tarjosivat vasta 3 päivää synnytyksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainoa yllättävä juttu, josta en ollut kuullut ollenkaan ennen omaa synnytystäni oli tämä: supistukset eivät välttämättä muutu oppikirjamaisen säännöllisiksi, vaikka avautumisvaihe olisi jo hyvin pitkällä. Synnytyksen alkamisajankohtaa ei tuolloin oikein pysty määrittelemään täsmällisesti, kun kipeitä epäsäännöllisiä (5-15 minuutin välein) supistuksia tulee yli vuorokauden ajan. Tai ehkä olin ymmärtänyt etukäteen käsitteen "säännölliset supistukset" jotenkin liian kirjaimellisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut tietää etukäteen, miten kivuton, mahtava, hieno ja helppo tapa synnyttää sektio voi olla. :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olisin halunnut tietää, että myös ensisynnyttäjä voi synnyttää alle neljässä tunnissa. Tiedän toki, että enemmistö ensisynnytyksistä on pitkähköjä, mutta silti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kakkosen synnytyksessä:

- kun synnytys joudutaan käynnistelemään, siinä ei menekään kunnon supistusten alkamisesta 12 tuntia vauvan syntymään vaan vain muutama tunti

- mies ei meinaa ehtiä synnytykseen

- ei ehdi saamaan kivunlievitystä, vaikka haluaisi

- oma pää ei ehdi mukaan synnytykseen ja vauvan synnyttyä ei kunnolla edes tajua, että vauva on syntynyt. On vain niin helpottunut, että kipu loppui

- synnytys voi olla käynnisteltyä niin järkyttävän kivulias ja nopea

 

 

Tämä voisi olla mun näppikseltä (paitsi että mies ehti hyvin mukaan). Ei tosiaan tullut mieleen, vaikka uudelleensynnyttäjä olinkin, että avautumisvaihe voi mennä tunnissa ja kaikki kivunlievitykset jäädä saamatta. Olenpa nyt sitten viisaampi JOS olisin vielä joskus raskaana ja joutuisin kolmatta kertaa yliaikaisuuden vuoksi käynnistykseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

- Supistuksilla ei alettuaan välttämättä ole taukoja. Koko homma oli yhtä supistusta siihen asti, että sain sairaalaassa kivunlievitystä.

 

- Majatalossa ei välttämättä ole tilaa ja voi joutua odottamaan saliin pääsyä ihan sairaalan käytävällä. Siis ihan vaan käytävällä! Saliin päästyä olinkin jo neljä senttiä auki.

 

- Epiduraali ei ole ainoa vaihtoehto, jota ensisynnyttäjälle käytetään ja joka auttaa. (Synnytysvalmennuksessa puhuttiin vain epiduraalista.) Minä sain kohdunkaulahermopuudutuksen ja se vei kivut täysin!

 

- Maidonnousu voi olla yhtä tuskaa ja nostaa kuumeen yms... Tällöin on hyvä olla jonkun läheisen vasta synnyttäneen ja imettäneen puhelinnumero pikavalinnassa. Vertaistuki on parasta!

 

Kaiken kaikkiaan koko synnytyksestä jäi todella hyvä fiilis käytävällä odotteluista huolimatta. Palkinto on kuitenkin niiiiin ihana! Olen jälkikäteen sanonutkin jo monet kerrat synnyttäväni paljon mieluummin kuin pitäväni kunnon migreenikohtauksen. Kivut samaa luokkaa mutta toisesta ihana lopputulos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olinhan mä kuullut ennen synnytystä jotain että käynnistetyt supistukset voivat sattua enemmän kuin omat luonnolliset supistukset mutta en mä tiennyt että ne niin kipeitä voivat olla mitä oli! Syntocinon-tippa siis mulla jonka annosta nostettiin jatkuvasti, ollen lopulta 196ml/h kun toisilla synnytyksen saa alkamaan jo sillä 48ml/h....

 

Lisäksi olisin halunnut tietää että vauvoja viedään useinkin heti synnyttyään virvoiteltavaksi eikä omaansa saa heti rinnan päälle niin kuin kaikissa tv-ohjelmissa yleensä näytetään. En ollut osannut varautua siihen siis ollenkaan ja siksi itkinkin heti hädissäni kun tajusin että vauvaa lähdettiin juosten viemään pois, mietin vaan että onko mulla elossa olevaa vauvaa ollenkaan. :girl_to_take_umbrage2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now