Mitä olisit halunnut tietää ennen synnytystä?

[nappis-]

Mulla ei ollut hajuakaan kuinka kipeä voi olla synnytyksen jälkeen.

[emmyli_]

hmm... olisi ehkä kannattanut tulla lukemaan tämä ketju läpi vasta kesäkuun puolella Varsinkin kun näin yövuorossa valvoessa muutenkin ajatuksen juoksun taso on mitä on, niin tuli jo olo "voiskohan tän vielä perua...?" Vaikka toisaalta, nyt osaa ehkä varautua joihinkin asioihin! Listalle tuli kirjoitettua ylös ainakin luumut, pillimehut, imetysliivit sekä särkylääkkeiden vaatiminen jälkisupistuksiin. Eli kiitos näistä!

[Rinah]

Olinhan mä kuullut ennen synnytystä jotain että käynnistetyt supistukset voivat sattua enemmän kuin omat luonnolliset supistukset mutta en mä tiennyt että ne niin kipeitä voivat olla mitä oli! Syntocinon-tippa siis mulla jonka annosta nostettiin jatkuvasti, ollen lopulta 196ml/h kun toisilla synnytyksen saa alkamaan jo sillä 48ml/h....

 

Lisäksi olisin halunnut tietää että vauvoja viedään useinkin heti synnyttyään virvoiteltavaksi eikä omaansa saa heti rinnan päälle niin kuin kaikissa tv-ohjelmissa yleensä näytetään. En ollut osannut varautua siihen siis ollenkaan ja siksi itkinkin heti hädissäni kun tajusin että vauvaa lähdettiin juosten viemään pois, mietin vaan että onko mulla elossa olevaa vauvaa ollenkaan.

 

Ihan kun mun näppikseltä! Käynnistetty pitkittynyt synnytys oli *elvetistä ja palkinto juoksutettiin heti syntymän jälkeen pois salista

[2010]

Olisin halunnut tietää, että jälkisupistukset ovat tuskaa. Ja olisin halunnut uskoa, että epiduraalin laitto voi olla ns kivuton, ja että joskus kipulääkitys voi tosiaankin mennä niin nappiin ettei tunne yhtään kipua ponnistusvaiheessakaan.

[Chiamaka]

- Että Syntocinonin aiheuttamat supistukset ovat todellakin tuskaa.. eivätkä edes auttaneet mihinkään.

 

- Ettei kiireellinen sektio olekaan niin kamala kokemus ja siitä voi tämmöinen huono ihminenkin (lue: ylipainoinen) toipua yllättävällä nopeudella (en siis väitä, että olisin näin viisi päivää sektion jälkeen aerobiciin menossa, mutta aika hyvä olo on noin yleisesti).

[Guest just-me]

- Olisin halunnut tietää, että synnytyssalissa joutuu olemaan suurimmaksi osaksi yksin ja minulla vaan kivut pahenivat sen takia, kun en osannut tehdä siellä pikkuhuoneessa mitään rentouttavaa, eikä kukaan kätilöistä auttanut mitenkään henkisesti.. Tuijottivat suurimmaksi osaksi ajasta vain tietokonetta ja keskustelivat keskenään. Ei annettu mitään kivunlievitys vaihtoehtoa. Joutui itse pyytämään. Eli ainut asia tuli mieleen oli epiduraali.. (ilokaasua en todellakaan halunnut).

 

- Kukaan ei kysy saako opiskelija tulla tai tehdä tutkimuksia.. (yhteensä 4 opiskelijaa 5h aikana..) ja kesken ponnistuksenkin huoneeseen tuli terveydehoitajaopiskelija joka esitteli itsensä ja onnitteli heti kun vauva syntyi "ei mua kiinnosta ". Varmaan kutsuttu katsomaan synnytystä kun oli niin hämmentyneen näköinen sen jälkeen että taisi olla ensimmäinen

 

- Ei pysty kävelemään synnytyssalissa ollenkaan kun kaikki maailman piuhat laitettu ympärille.,. Eipä auta kipuun ollenkaan se paikallaan makaaminen!

 

- Vaikka on 10cm auki - EI VOI PONNISTAA, kun vauva on niin ylhäällä. Tuskaa yrittää pidättää ponnistustarvetta!

 

- Suoraan synnytyksestä vain suihkuun ja touhuamaan..

 

- Eipä kukaan oikeastaan neuvo mistään mitään.. Synnytyksestä vauvanhoitoon.. AIka oman onnen nojalla siellä ollaan.

 

- Kätilöthän ei jää hoitamaan synnytystä loppuun saakka, vaikka alatkin ponnistaan samalla hetkellä kun heidän vuoro loppuu "odota hetki haetaan sulle uudet kätilöt"..

 

On aika paljon hampaankolossa, vaikka synnytys menikin nätisti,

[Xanti]

Jälkisupistukset. Kukaan ei kertonut, että niitä voi tulla jo esikoisesta. Kukaan ei kertonut kuinka kivuliaita ne ovat. Eikä kukaan kertonut, että ne voivat todella kestää jopa viikon verran!

[Lintu]

Mulla ei ollut hajuakaan kuinka kipeä voi olla synnytyksen jälkeen.

 

Tämä! Aloin jo epäillä vaikka mitä kun olin niin pitkään niin kipeä, mutta kaikki oli ilmeisesti ihan normaalia. Sairalassa oli yhtä tuskaa kun yöt piti hoitaa yksin vauvaa vaikka en meinannut saada sitä edes sängystään pois. Kun vauva oli 3 viikkoa niin jännitti miten pärjään päivät yksin lapsen kanssa kun miehen piti palata töihin. Nyt toivon kovasti, etten olisi tästä toisesta yhtä kipeä kun en todella tiedä miten pärjäisin yksin kahden lapsen kanssa päivät.

[Mater]

Olin kyllä kuullu että supistukset sattuu järkyttävän paljon mutta että niin paljon et oksentaa jne... Ja se et luulin et epiduraali vie KAIKKI kivut pois, ei vaan vienny... Ja synnytyksen jälkeen meni 5 viikkoa toipumiseen... Sillon aattelin etten enää ikinä halua lapsia, mut kyl se mieli vaan muuttu pian.

[Maggie]

En uskaltanut olla rennosti, vaan koko ajan jotenki häpeilin olemassaoloani.. tyyliin, että sori ny ku rupesin synnyttään ja jouduin tulla häiritseen teitä Seuraavaksi aion puhua mieheni kanssa, enkä vaan kuiskalla, ettei kukaan vaan häiriintyisi..

[aquarosa]

Ettei sitä tarvitsisi pelätä niin paljon!

[siniri]

Mä etukäteen luin, luin luin ja luin, mielikuvaharjoittelin, äitiysjoogasin ja valmistauduin. Kaiken lukemisen ansiosta tiesinkin riittävästi. Kaikki menikin tosi hyvin, jos jotain, niin olisin ehkä halunnut tietää että käynnistettykin synnytys voi olla hyvä kokemus eikä ne tipalla aikaansaadut supistukset välttämättä ole niin kamalia edes ne. Yllätyin vaan positiivisesti, kun pystyin istumaan ihan ok koko ajan, alapää oli kipeä vain viikon eikä toisen asteen repeämä vaivannut sen enempää, jälkivuoto loppui kolmessa viikossa, imetys lähti sujumaan hyvin (tuhannen etukäteen luetun niksin avulla), en mennyt psykoosiin vaan olin vain ihan normaalin hormonaalinen jne. Vauvakaan ei itkenyt lainkaan niin paljoa kuin pelkäsin... Pessimisti ei pety, kai sitten.

 

Auton turvakaukalon turvavyön käytön eli löysäämisen ja kiristämisen olis voinu harjotella etukäteen. Vauvaraasu joutui odottelemaan kuumissaan kun tuore äiti ja iskä ihmettelevät kaukalon sielunelämää..

[Jenny-Maria]

Päivä on vielä vähän turhan tuoreessa muistissa, mutta hieman samanlaisilla sävelillä kuin Mater tuossa aiemmin eli se, että epiduraali ei ole välttämättä tie kipuvapaaseen taivaaseen, vaikka se sitä olisi kaikille tutuille ja sukulaisille ollutkin.

 

Lisätään vielä sekin: en tiedä, olisiko asian tietäminen auttanut tippaakaan etukäteen, mutta se vanha kunnon "viisaus" siitä, että synnytyskipua ei voi kuvitellakaan...juu, ei kyllä voi, varsinkaan, jos on etukäteen kuvitellut sen epiduraalin vievän kaiken kivun pois (tai auttavan edes vähän).

Edited June 25, 2012 by Jenny-Maria

[talvi]

Musta tuntuu että sain ja hain vähän liikaakiin tietoa, eritoteten siitä kaikesta mikä voi mennä pieleen. Omalla kohdallani olisi siis tärkeää välttää infotulvaa ja ennemminkin mennä avoimin mielin synnyttämään. Tietysti sairaalaan tutustuminen on tärkeää, se voi myös hälventää pelkoja.

[Muija]

Jälkivuodon määrä.... OMG.

Jälkisupistukset.

Se että epin laitto ei satu ollenkaan.

Esikon kohdalla et maidon nouseminen SATTUU ja imetys SATTUU VIEL ENEMMÄN.

 

Toki parhaimpana oisin halunnu vähän vihiä siitä miten hieno kokemus on synnyttäminen. Olin kuullu vaan iha hirveitä kauhutarinoita.

[Montana]

Että vaikka luulee hallitsevansa kivun se voi yhtäkkiä yltyä niin kovaksi ettei mitään järkeä.

Epiduraalin laiitto ei siinä tilassa todellakaan satu.

Että olisi kannattanut olla pystyasennossa mahdollisimman paljon kun kivut olivat vielä siedettäviä (kätilö ei maininnut, vasta seuraava vuorossa ollut sanoi)

 

Ja suurimpana että vaikka kaikki menisi oppikirjamaisesti raskaudessa ja synnytyksessä, voi vauvalle silti tulla hengenvaarallisia komplikaatioita

[almukka]

Esikoisen ajalta näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä tietää ennakkoon baby bluesista ja niistä mielialamuutoksista mitä voi tulla. Mulla ne oli silloin todella voimakkaita! eikä missään, edes neuvolassa, kerrottu tästä vaan sain itse lukea vain netistä jälkikäteen etten ole ainoa ja että se on normaalia. Samoiten tunsin suurta epäonnistumista kun en silloin tuntenut niitä ihania äidinrakkauden tunteita alusta asti vaan ne heräili siinä ensimmäisten kuukausien aikana. Asiaa olisi helpottanut jos joku olisi varottanut etukäteen ja kertonut senkin olevan ihan normaalia.

[MiiraM]

- Että huonoin mahdollinen ajatus on lähteä synnyttämään täysin valmistautumattomana ajatuksella "kyllä ne kätilöt osaa neuvoa". No ei osanneet. Epiduraalia ehdotettiin heti, ei mitään tavallisia keinoja kivunhallintaan kuten asentojen vaihtelu (selällään oli mulle kaikkein kamalinta, etunojassa seisominen/istuminen paljon helpompaa), liikkuminen, äänen käyttö, RENTOUTUMINEN (oikeasti, jännitin kaikki vartalon lihakset aina supistuksen tullessa, kai sitä olisi kätilö voinut kannustaa rentoutumaan! Ei mikään ihme että homma pysähtyi ja mentiin sektioon)...

- Että äänenkäyttö on niiiiiiin hyvä keino! Pitää alaleuan ja sitä kautta alavatsan rentona ja vie keskittymisen pois kivusta (tokassa synnytyksessä siis otin asioista selvää)

- Että jälkisupistuksia ei välttämättä tule ollenkaan

- Että jälkivuoto voi olla normaalimenkkoja vastaava pikkujuttu

- Että vauvan mahalaukku on alussa max. viinirypäleen kokoinen, eli täyttyy oikeasti niistä ekoista ternimaitopisaroista! Eikä tarvii stressata kun maitoa ei heti alusta saakka tule desitolkulla.

[J A W]

Että vauvan mahalaukku on alussa max. viinirypäleen kokoinen

Eikä ole.

 

Lisätietoa vaikka täältä, tosin englanniksi: http://authorsplace....-of-a-pea-or-a/

 

Tosin silti ei tarvitse stressata.

Edited May 8, 2012 by J A W

[lavella]

- Ettei tuo meidän vauva mahdukaan tulemaan alakautta.

- Epiduraali ei ole niin kauhea asia mitä etukäteen ajattelin (halusin ihan luomusynnytyksen).

- Kiireellinen sektio ei olekaan pelottava ja sektiosta voi toipua niin, että muutama päivä synnytyksen jälkeen on sellainen olo ettei oliskaan missään leikkauksessa koskaan ollutkaan.

[Bim]

Että vauvan mahalaukku on alussa max. viinirypäleen kokoinen

Eikä ole.

 

Lisätietoa vaikka täältä, tosin englanniksi: http://authorsplace....-of-a-pea-or-a/

 

Tosin silti ei tarvitse stressata.

 

Onhan se alkuun. Sanottiinhan tuossakin että kun sinne jotain laittaa niin se sitten venyy lisää. Ja että..

 

"So, to all you new mothers....In the first few days, a breastfed baby usually only needs small amounts of colostrum (because it is so much richer than formula milk) but do not be misled into thinking that a baby cannot and should not drink more than a few mls at each feed. If your baby has dry nappies and has lost more than 10% of his birth weight, he is clearly not getting enough colostrum and can (and should) be given some extra milk from a bottle."

 

Elikkä alkupäivinä vauva tarvitsee vain pieniä määriä kolostrumia koska se on niin paljon rikkaampaa kuin korvike, mutta ei pitäisi luottaa siihen etteikö vauva voisi syödä enemmän kuin muutaman millin joka syötöllä. Ja että jos vaipat on kuivia, paino putoaa 10+ prosenttia niin sillon se oma maito ei riitä ja lisämaitoa tarvitaan. Eli ihan niinkuin aina on opetettukin

Toki tässä opissa hämäävintä on se, että se vauvan vatsalaukku ei ole sitä muutamaa milliä montaa päivää. Eli se alkaa venymään jo heti ensimmäisestä ateriasta lähtien ateriamäärienkin mukaan Eli ihan samaa tahtia kun rintoihinkin alkaa maito kehittymään kunnolla

[J A W]

Joo, kuten sanoin, ei tartte silti stressata, ja alkupäivinä riittää pienikin määrä normaalipainoiselle, normaaliaikaiselle lapselle. Mutta se ei siis johdu siitä, etteikö vauvan mahalaukku vetäisi enempää kuin pari tippaa niin että se olisi riskissä revetä jos esimerkiksi pienipainoisuuden takia täytyy antaa lisämaitoa.

[Susku]

Nää kivut mitä synnytyksen jälkeen on - niistä ei kukaan kertonut. Olis pystyny asennoitumaan vähän jo ennakkoon mitä tuleman pitää.

[manda]

Maidonnousu voi olla aika kivuliasta, mutta menee onneksi parissa päivässä ohi.

[Laurel]

Joo, kuten sanoin, ei tartte silti stressata, ja alkupäivinä riittää pienikin määrä normaalipainoiselle, normaaliaikaiselle lapselle. Mutta se ei siis johdu siitä, etteikö vauvan mahalaukku vetäisi enempää kuin pari tippaa niin että se olisi riskissä revetä jos esimerkiksi pienipainoisuuden takia täytyy antaa lisämaitoa.

 

Itse asiassa vastasyntneen mahalaukku on noin maromorikuulan kokoinen, eli ihan oikeasti se ei vedä kovin montaa pisaraa kerrallaan. Ne lisämaitomäärätkin ihan vastasyntyneillä on niin minimaalisia, alkuun 10-20ml. Nopeastihan se vatsa alkaa sitten taas vetää enemmän.