Guest Noose

Mitä olisit halunnut tietää ennen synnytystä?

275 posts in this topic

Kyllä mä synnärille lähtemisestä ilmoittaisin, mutta tilannetietoja en lähetellyt. Ehkä just siksikin, että en voinut taata, että sitä pystyy jatkamaan. Eli ilmoitin lähtiessä ja sitten kun lapsi oli syntynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä oli vaan hienoa, että isovanhemmat elivät niin mukana, että halusivat tietää missä mennään. Ja tiesimme, että he myös rukoilevat puolestamme, joten senkin takia halusimme tiedottaa synnytyksen alkamisesta. Supistusten alkamisesta meni puoli vuorokautta ennen kuin lähdettiin sairaalaan ja siitä vielä puoli vuorokautta ennen kuin lapsi syntyi, joten hulluksihan siinä olisi tullut, jos ei olisi saanut mitään väliaikatietoja. Olin kuvitellut pääseväni heti jakamaan ilouutisen heidän kanssaan, mutta emme tosiaan tienneet etukäteen sitä, ettei puhelimia saanut pitää päällä. Mutta kukin toimii tietysti niin kuin itsestä tuntuu parhaalta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nooh, mulla tietty oli sekin ettei niitten supistusten kanssa tullut mieleenkään kirjoitella yhtään mitään. :grin: Ja supistusten alkamisesta en kertonut kuin vaukkareissa ja ehkä irkissä kaverille...siit meni 21 h ennen kuin edes mentiin synnärille joten ihan hyvä oli tai oltaisiin tultu päivän aikana hulluiksi soitoista ym. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin sen unohdin sanoa, että tietysti isovanhemmat olivat sen verran hienotunteisia, että pommittivat viesteillä miestä eikä mua... heh!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä ne mummit ja kummit ehtii tiedon saamaan, vaikka salissa ei puhelimia pidetäkään päällä ;)

Edited by vaude09

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tavallaan tiesin tämän, kun olin asiasta lukenut, mutta uskoin vasta kun itse koin sen: avautumisvaiheessa 8cm kohdalla iskee monille epätoivo ja epäluottamus omiin kykyihin. Siitä tietää että alkaa ollavalmista. Mulla oli juuri näin ja muutin mieleni lääkkeellisestä kivunlievityksestä, jota en sitten ehtinyt saamaan. (Mikä taas ei jäänyt harmittamaan)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuvittelin aiemmin, että siinä vaiheessa kun on täysin avautunut niin alkaa suoraan ponnistusvaihe. Kukaan ei kertonut että tässä vaiheessa voikin joutua vielä odottelemaan pari iloista tuntia vauvan laskeutumista ennen kuin pääsee tositoimiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut tietää ennen synnytystä, että imetys onkin haastava juttu...se yllätti miten kivuliasta se onkaan noin pari kuukautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut tietää, että on mahdollista aueta 9 cm:iin ilman, että supistukset käyvät ylitsepääsemättömiksi. Odotin koko ajan, milloin en enää supistuksia kestä ja sitten vasta olisin uskonut synnytyksen olen AIVAN TOSISSAAN käynnissä. Toki supistukset kävi kipeää, mutta mulla ne oli "laiskempia" kuin muilla. Ja mulla korkea kipukynnys. Onneksi olin osastolla, että ehdin kuitenkin saliin synnyttämään.

 

Olisin halunnut myös tietää, että ponnistamisentarve saattaa tuntua siltä, että kakattaa. Luulin, ettei peräruiske auttanut kunnolla, kun melkein heti synnytyssaliin tullessa alkoi kakattamaan, mutta sehän olikin sitä ponnistamisen tarvetta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ilmoitettiin kyllä läheisille sairaalaan lähdöstä ja ehkä kerran, kaksi pistettiin tilannekatsausta (oltiin salissa n. 9h ennen kuin vauva syntyi) sekä ilmoitettiin, kun vauva oli syntynyt. Mua ei utelut häirinneet, joten siksi ilmoiteltiin. :)

 

Sen olisin halunnut tietää (tai tiesin, mutta olisin halunnut tosissani uskoa), että vaikka siihen synnytykseen kuinka valmistautuisi ja sitä suunnittelisi, niin se menee niinkuin menee eikä sille loppujen lopuksi hirveästi mahda. Itse olin lukenut kaiken maailman synnytysoppaat, suunnitellut ponnistavani jakkaralla, ei lääkkellisiä kivunlievityksiä jne. No, kaikki mömmöt otin mitä tarjottiin ja ponnistin sängyssä, en tosiaankaan olisi kivuiltani pystynyt liikkumaan siitä mihinkään muualle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Että koko homma sattuu enemmän kuin osaat ikinä koskaan edes kuvitella.

 

Että kipu ei todellakaan lopu siihen lapsen syntymään, istukan runnominen ulos sattuu vielä enemmän, mikäli mahdollista.

 

Että epiduraali voi todellakin mennä persiilleen.

 

 

Ehkä oli ihan hyväkin, etten tiennyt etukäteen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Että synnytyksen jälkeen voi joutua vuelä leikkaussaliin nukutettavaksi ja kokoon kursittavaksi. Vauva annetaan tällöin isälle hoitoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muutaman parisuhteeseen liittyvän asian olisin halunnut tietää jo ennen synnytystä:

 

1) Sen, että mieskin tarvitsee naiseltaan silmänruokaa ja huomiota: hyvää seksiä ja pian, viikkokin on liikaa odotusta, vaikkei hän sitä myönnä. Vaikka olisi molemmat kuinka vauvan lumoissa tahansa, mies voi ollakin tosi itsekäs ***pää. Se sama ihana perheenisä saattaakin katsella sinun ja vauvan nukkuessa päiväunia muita naisia netistä ilman pienintäkään syyllisyydentuskaa, vain koska ei "kehdannut" häiritä. Ja ihan sama, vaikka olet juuri kärsinyt elämäsi urotyön synnyttämällä kropallasi lapsen ja teillä on maailman suloisin nyytti.

 

2) Sen, miten kova sokki on tajuta edellinen ja äkätä mies muissa, näennäisen harmittomissa, puuhissa. Hormonimyrskyiselle ja riekaleiselle äidille se voi jättää pysyviä traumoja eikä vauvasta osaa nauttia. Älkää siis ajautuko sellaiseen tilanteeseen!!!!! Treenatkaa ja huolitelkaa itsenne kuntoon pian synnytyksen jälkeen ja olkaa ehdottomia siinä, mitä on sallittua teidän suhteessanne. Eli aseta ehdot jo ennen vauvan tuloa ja anna miehen ymmärtää naisen herkkä synnytyksenjälkeinen tila.

 

3) vauva ja synnytys ei merkitse naiseuden ja parisuhteen kuolemaa, jos niihin satsaa vauvanhoidon ohessa. Rankkaa on toki miettiä muuta imetyksen ohessa, mutta on sen arvoista! Tuohon asenteeseen kannattaa totuttautua jo synnytyssaliin mentäessä: nainen ei saa jäädä marttyyriksi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Toi ei pitänyt meidän kohdalla paikkaansa. Meillä parisuhde meni sivuraiteille vauvan syntymän ajaksi ja sit sitä elvytettiin sieltä jahka oltiin saatu pahimmat yövalvomiset alta pois.

 

Mä olisin halunnut tietää, että asioiden järjestyminen (tai järjestymättömyys) ei liity siihen, että paljonko stressaan niitä etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle tuli tuosta Rouskiksen tekstistä jotenki tosi huono fiilis. Viikkokin on liikaa odotusta? Siis seksissä? Vauvan synnyttämisen jälkeen?

 

Samoin tuo silmänruoka-asia jäi kaivelemaan. Mulla oli vauvan synnyttyä jälkivuoto ja turvotus niin hirveetä, et otin suosiolla sairaalan verkkoalkkarit kotiin mukaan, ja pidin ekat kuukaudet muutenkin lökäpöksyjä. Ei siinä paljon silmänruokaa kyllä ollut tarjolla. Jos tuossa vaihteessa olisin miehen yllättänyt netin ääressä itseään hinkkaamassa... en mä tajua.

 

Ei parisuhteen tarvitse kuollakaan, mutta ei kenekään tarvitse suostua sellaiseen, mihin ei halua tai mihin ei joko fyysisesti tai henkisesti tunne olevansa valmis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, samaa mieltä yellin kanssa. En todellakaan olisi synnytyksen jälkeen ollut suostumassa mihinkään mihin en olisi ollut henkisesti tai fyysisesti valmis. Toivon, ettei kenellekään miehelle tule yllätyksenä se, että nainen on synnytyksen jälkeen vähän väsynyt, turvonnut, mustelmilla, kiinni vauvassa yms., eikä heti ensimmäisenä ole mielessä miehen tarpeet...

 

Meillä ainakin vauvan tarpeet olivat etusijalla synnytyksen jälkeen, sen jälkeen äidin tarpeet (eli tarve saada riittävästi ruokaa ja lepoa), ja sitten vasta miehen. Ja tuskin niihin miehen tarpeisiinkaan seksi ja silmänruoka ensimmäisinä kuuluivat, meillä ainakin myös mies näytti tarvitsevan eniten lepoa, ruokaa ja hetken omaa aikaa. Kyllä sitä vanhempien yhteistä, kahdenkeskistäkin aikaa alkoi taas löytyä, kun vauva vähän varttui.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies vitsaili, että

-"tehdäänkö sitä mitä tehtiin ennen lapsia?"

-"???"

-"nukutaan!"

 

Oli lukenut sen BabyBlues-sarjakuvasta ja piti hyvin osuvana. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut tietää sen, että synnytyksen jälkeen voi olla useemman viikon ajan aika toipilas ja liikkuminen yms. olla haastavaa. Olis ehkä osannuy varautua henkisesti jo etukäteen siihen, ettei pysty täysipainoisesti hoitamaan vauvaa alussa ja että esim. istumista voi joutua odottamaan pitkään puhumattakaan että kävelis paria metriä pidempää matkaa. Kun olis tiennyt miten paljon vammat voi rajottaa, olis mieskin ehkä voinut yrittää järjestää vähän pidempään isyyslomaa alkuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rouskiksen viesti haiskahtaa vähän hit-and-run provosoinnilta, kun viestejäkin on kirjoitettu vain tuo yksi.  :rolleyes: Meillä mies on onneksi(?) tottunut näkemään minut normaalistikin kunnon hampuusipummina, joten toipilasajan collegepöksyt ja hapsottavat hiukset eivät järkyttäneet. Molemmat tosin ollaan huvittuneen yllättyneitä siitä, miten hienosti maito onnistuu sotkemaan paitsi minun vaatteeni, myös vauvan ja kämpän, lisäten ihan oman arominsa tähän pummilookiini.  :girl_haha:

 

Aiheeseen: olisin halunnut tietää, että kivunlievitykset voivat mennä ihan täydellisesti nappiin eikä niiden ottamista tarvitse empiä vain siksi, etteivät ne kuulu ideaaliin Täydellisestä Synnytyksestä. Itse sain täydellisen synnytyksen nimenomaan kivunlievitysten ansiosta. :) Muutenkin olisi hyvä päästää irti liian jäykistä ennakko-odotuksista ja toiveista, sillä todellinen tilanne voi poiketa ennakkoon kuvitellusta (esim. avaavien supistusten kipu oli kovempaa kuin osasin kuvitellakaan), ja kyllä sairaalan henkilökuntaa tietää mitä tekee ehdottaessaan erilaisia toimintatapoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisin halunnut ymmärtää kirkkaammin, millaisia ammattilaisia kätilöt parhaimmillaan ovat. He osasivat arvioida tilanteen eivätkä olisi laittaneet mua tekemään mitään sellaista, mistä eivät olisi uskoneet mun ja kroppani selviävän.

 

Minulla meinasivat siis oma usko ja jaksaminen loppua ihan täysin erityisesti ponnistusvaiheessa, ja pidin kätilöä täysin kohtuuttomana kaistapäänä, kun hän vaan kannusti jatkamaan ja vakuutti kaiken etenevän hyvin. Jälkikäteen ymmärsin, että missään vaiheessa ei ollut hätää - ja jos olisi ollutkin, niin kätilö olisi varmasti toiminut sen mukaan.

Edited by Sinen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla jäi positiivinen kuva synnytyksestä ja toivuin nopeasti, mutta sen olisin halunnut tietää, että synnytyksen jälkeen ne kuset todella tulee housuun kun aivastaa, jos hiukkaakaan on hätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, tuo olisi ollut ihan kiva tietää munkin mielestä :grin:  Mulle tosin riitti ekana päivänä synnytyksen jälkeen se, että nousin vaan sängystä ylös... :rolleyes::ph34r: Lantionpohjanlihakset olivat siis ihan totaalisen hukassa. Onneksi tuo pahin vaihe kesti vain päivän-puolitoista, ja sen jälkeen siirryttiin tuohon aivastusongelmaan.

 

Tai no, ehkä se oli kuitenkin ihan hyvä ettei tuota tiennyt etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

  • Että epiduraali voi parhaimmillaan olla täydellinen ihmelääke joka vie kaikki kivut pois.

Että kaikki kipu loppui pari tikkaamisesta aiheutunutta nipistystä lukuunottamatta siihen kun vauvan pää tuli ulos.

Että hyvällä tuurilla voi jo muutama tunti synnytyksen jälkeen istua pehmusteen päällä ilman ongelmia.

Että maidonnousu tuntuu kamalalta ja vaikka muuten välttyisi raskausarvilta voi silti siinä kohtaa tulla niitä rintoihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Että se ei ole yhtään niin kamala kokemus kuin olen aina luullut. Kuulopuheita uskoin ja pelkäsin synnytystä vuosikausia. Kunnes koin sen itse ja huomasin pelkoni olleen turhia. Synnytys oli aivan mahtava kokemus!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now