Posted November 5, 2009 (edited) · Report post Edit. Siirsin toiseen ketjuun. Edited November 10, 2009 by Auringonkukka Share this post Link to post Share on other sites
Posted November 5, 2009 · Report post Mä olisin myös halunnut tietää että tuota veristä vuotoa voi tulla ihan reippaasti niin ei oltaisi niin kiireellä lähdetty saairaalaan ( peläten ties mitä istukan irtoamista tms ) Pienoinen yllätys oli myös virtsaumpi josta en ollut kuullutkaan, toisin kun siitä että pidätysvaikeuksia voi olla. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 1, 2010 · Report post Että se kipu ei TODELLAKAAN katoa siinä silmänräpäyksessä, kun saat lapsen rinnallesi. Mulla ainakin oli edelleen ihan yhtä kovat supistukset ja alapäätä pakotti julmetusti. Tottakai huomio kiinnittyy siihen vastasyntyneeseen ihanaan kääröön, mutta se kipu, se on ja pysyy. Vai olenko ollut poikkeus? Onko kukaan muu huomannut saman ? Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 1, 2010 · Report post En olis halunnut tietää yhtään mitään etukäteen, jos olisin tiennyt pilkuntarkasti mitä tapahtuu ja miltä tuntuu ja millaista on paraneminen ison epparihaavan kanssa, en olis koko hommaan lähtenyt.. Mutta sen sain ikäväkseni huomata, että jopa ensisynnyttäjänä siellä osastolla olis pitänyt osata pitää puoliaan ja olla reippaana ja tietää ilmeisesti itse asioita, joista hoitsut ei viitsineet infota. Eikä edes puolet niistä hoitavista henkilöistä kyllä vaikuttanut kovinkaan ammattitaitoisilta.. Ja niin, osastolla neuvovat ihan ristiin, mä en ainakaan parin ekan päivän jälkeen viitsinyt ottaa onkeeni hoitajien neuvoista ekakertalaisenakaan, vaan odotin suosiolla aina päivään ja pyysin jonkun kätilön paikalle jos oli jotain oikeasti mieltä askarruttavaa. Niin no, toisaalta, olisin varmaan odottanut synnytystä paljon vähemmän paniikinsekaisin tuntein, jos olisin tiennyt että koko homma oli niin iisi! Minä siis kuulun niihin onnellisiin joilla ei esim ponnistaminen tuntunut juuri muualla kuin otsasuonessa. Okei, kummaltahan se tuntui.. Ihan kuin joku olis avannut sateenvarjon lantion sisällä ja sitten se beibi olikin jo ulkona. (Ai mitenniin aika kultaa muistot) Ei vaan, sanoin samaa just ponnistusvaiheen jälkeen. Supparit oli pehvasta kyllä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 6, 2010 · Report post Olisin halunnut tietää etukäteen, ettei ilokaasua kannata ottaa. Tekee olon vaan pöhnäksi eikä auta oloon yhtään (mun kohdalla ainakaan vaikka kuinka hönkäilin sitä oikeaoppisesti). Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 7, 2010 · Report post Olisin todella halunnut tietää: - että yliaikaisuus voi todellakin olla riski - että käynnistys tehdään cytotecillä, joka on mahahaavalääke ja kielletty USA:ssa käynnistyksessä - että voiko synnytyksessä olla sikiöllä sykelaskuja ja mistä ne johtuu ja miten niitä tulkitaan - että sairaalassa ei ole yöllä ja viikonloppuna hätäsektiotiimiä eli valmiutta tehdä hätäsektio siinä 10 - 15 minuutissa - että hätäsektio ei olisi onnistunut alle puolessa tunnissa ko. sairaalassa - että anestesialääkäri päivysti kotona - että lastenlääkäri päivysti kotona - että lääkäri on voinut valvoa jo 20 tuntia päättäessään sinun ja lapsesi kohtalostasi - että päähän laitettava pinni kytketään STAN-laitteeseen joka on käyräkoneen sijasta tietokone joka tekee jotain laskelmia kestääkö lapsi vai ei ja että lääkäri tuijottaa vai koneen koodeja ja sitten ei osaakaan tulkita niitä - että Suomessa voi sairaalassa terve lapsi kuolla synnytyksessä - että juuri minun kohdallenikin voi sattua hirveä epäonni eikä jollekin toiselle - että hoitovirheet ja hätäsektioiden viivästymiset ovat liian yleisiä - ettei hyvään hoitoon voi luottaa jos haluat tietää: http://www.cytoteccase.com/ http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/10/siki...ta_1054206.html http://finohta.stakes.fi/NR/rdonlyres/CB56..._1920091757.pdf http://finohta.stakes.fi/FI/halo/katsaukset/stan.htm http://www.valvira.fi/tietopankki/ratkaisu...mat/huomautus_2 http://www.valvira.fi/tietopankki/ratkaisu..._ilmaiseminen_2 Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 7, 2010 · Report post ^ olen sanaton. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 7, 2010 · Report post Eniten olisin halunnut tietää sen, että synnytyksen jälkeen ei noin vain välttämättä kävellä tai istuskella. Jotenkin tämä äidin fyysinen vointi synnytyksen jälkeen jäi neuvolassa yms. aivan käsittelemättä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 10, 2010 · Report post Olisin halunnut tietää etukäteen sen, että myös esikoisen synnytys voi olla nopea ja supistukset voivat alkaa täysin puun takaa heti parin minuutin välein, jolloin olisi ollut syytä lähteä jo sairaalaan. Luulin tuolloin vain etten osaa kellottaa suppareita oikein. Lisäksi että synnytysvastaanotossa pistetään käyrille ensin puoleksi tunniksi vaikka suppareita tulee tosi tiheästi ja tutkitaan vasta sen jälkeen kuinka pitkällä synnytys on. Nyt viisaampana olisin osannut vaatia sisätutkimusta heti, jotta kätilökin säästyisi säikähdykseltä, eikä tarvitsisi kiireellä kärrätä mua pyörätuolissa synnytyssaliin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 14, 2010 · Report post - Miten luonnolliselta koko tilanne voi tuntua. Se ei tuntunut yhtään luonnottomalta, etä salissa oli about 4 kätilöä, synnytyslääkäri ja oma mies. - Miten paljon miehestä on apua synnytyksessä, siis henkisellä puolella. Pelkkä läsnäolo auttaa. Ja se, ettei mies säikähdä kipua, verta ja toimenpiteitä, vaikka varmasti näyttivät hurjalta. - Olisin halunnut tietää, että toimenpiteitä ei kannata pelätä ja että ne eivät tuntuneet oikeastaan miltään. - Että kipu näyttää ulkopuolisesta pahemmalta kuin miltä se tuntuu. Sitä vaan vajoaa omaan itseensä eikä se tunnu niin kamalalta. Mutta näyttää varmasti kuolemiselta. - Olisin todellakin halunnut tietää sen, että koko avautumisvaihe voi olla käytännössä kivuton. Siis verrattuna siihen, että kyseessä on the synnytyskipu. Toki tuntui, mutta eikös the synnytyskivun pitäisi olla jotain elämää suurempaa kipua? - Että ponnistamistarvetta ei välttämättä tule. Lainkaan. - Että ponnistaminen voi olla ihan kamalan vaikeaa huonoilla supistuksilla, ja että oksitosiinitippa ei vättämättä auta lainkaan. - Että ekat 7 senttiä avautumisesta voi mennä niin, ettet edes tiedä synnyttäväsi kohta - Miten synnytys voi lähentää itseä ja miestä. Käsi kädessä käveleminen ja siihen miehen käteen tarttuminen tuntuu nyt jotenkin... erilaiselta...läheisemmältä. - Miten se koko homma voikin mennä niin usvassa. Mä en edelleenkään tiedä, missä TYKSin synnytysosasto ja ne salit sijaitsevat Mulla ei myöskään ole mitään käsitystä siitä, miten itse kävellen päädyin salista osastolle... Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 10, 2010 · Report post Olisin halunnut tietää että kohdalleni sattuu v***n paska kätilö, jonka vuoksi synnytyksestäni tuli aivan turhaan saakelin kipeä mm. siksi ettei suostunut "missään nimessä" antamaan kivunlievitystä eikä edes pitämään mua salissa. Olisin tiennyt kirkua kivusta tarpeeksi aikaisin, enkä vasta sitten kun on liian myöhäistä. Turha enää mulle väittää että äitejä kuunnellaan ja kätilöt on ammattitaitoisia. Share this post Link to post Share on other sites
Posted December 11, 2010 · Report post Nosto...lukaisin sitten koko ketjun läpi ihan mielenkiinnosta, kun h-hetki lähestyy... Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 3, 2011 · Report post Onkin jo taalla varmaan mainittu mutta naa tuli mulle yllatyksena: - sairaalaan otettiin sisaan kun on soittanut 3 kertaa - en sita tiennyt vaan tunnollisena tyttona riuduin himassa ja mies kellotti suppareita 3 supparia 11 min - kun sairaalan raja oli 3 supparia 10 min tai soitto 3 kertaa. - kipu voi olla niin kasittamaton etta omat suunnitelmat ammeesta yms pehmeista menetelmista voi unohtaa saman tien - avautuminen voi hidastua kivunlievityksesta (mun hyva tahti lahestulkoon pysahtyi kun sain diamorfiinia) - etta pissalla kaynti ei enaa onnistu kun supparit vie jalat alta - epparinleikkaus ei siina kaiken keskella ollut ollenkaan niin kamalaa kun olin kuvitellut - kipu ei paaty siihen kun vauva syntyy - leikkurissa oli tosi paljon henkilokuntaa korjaamassa mun repeamaa Jostain luin jalkeen pain etta taman asteen repeamat on niin harvinaisia etta niita kaytetaan sitten opetusmateriaalina - vauvasta huolehtiminen yksin ekoina oina sairaalassa oli aika kamalaa, mulla oli katetri, tippa ja verensiirtopussi myos kytkettyna muhun, ei pisaraakaan voimaa jaljella, ja alakerta kappaleina ja silti piti nousta sangysta ottamaan vauva kopastaan ja vaihtaa vaippaa ja imettaa vaikken voinut edes kavella - suihkuunpaasy sairaalassa kesti 2 vuorokautta - vauvaa ei kylvetetty sairaalassa vaan tuli veritahra paassa kotiin - etta kotimatka sairaalasta itketti: yleensakin se tunnemyrsky - etta vessassakaynti oli yhta painajaista ekat pari viikkoa, kakkaaminen oli suuri suoritus etta melkein itkin kun sain sen ekan kerran tehtya. Pyyhkiminen pelotti. - etta epparista ja repeamasta toipuminen kunnolla vie tosi kauan (kohta puolivuotta, kayn fysiossa edelleen ja jumppaan tens laitteella lantionpohjalihaksia ja silti ilma karkaa...) - etta synnytksessa "you lose all your dignity" - nyt kaikki papan otot sun muut pepun tutkinnat jalkitarkastuksessa on aika pienta verrattuna koko synnytykseen. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 8, 2011 · Report post Olisin ekakerralla halunnut tietää: *että opiskelija kannattaa ottaa mukaan koska heistä voi oikeasti olla korvaamatonta apua jos synnärillä on kiirettä ja se sinun yksi ja ainoa kätilö ei ehdi huolehtia tarpeistasi (eikä ponnistusvaiheeseenkaan saada toista kätilö vaan mies joutui ojentelemaan saksia yms kun epparia leikattiin, nice...) *että jälkisupistuksiin kannattaa pyytää lääkettä *ett jälkivuoto voi olla myös vauvan pään kokoinen hyytymä joka syntyy vessanpönttöön, joka laskee hemoglobiinisi pitkästi alle 90 ja täten kannattaa pyytää verta että toivut vauvanhoitokuntoon mahdollisimman pian *hormonimyrsky synnytyksestä imetykseen on valtava, sisältäen kuumat aallot, itkuherkkyyden ja kaiken siltä väliltä mutta menee aika pian (parissa päivässä-viikossa) ohitse *synnytykseen lähtiessä kannattaa varautua siihen että vauva ei olekkaan ihan terve, vaan voi tarvita esim lisämaitoja matalan verensokerin tai keltaisuuden takia. Silloin kannattaa ottaa omat tuttipullot mukaan sairaalaan jos aikoo imettää että imuote ei kärsisi (Aventin pullot mielestäni olleet parhaita) ja kun vauva on valohoidossa istua kärsivällisesti pumppaamassa maitoa jotta maito nousisi heti ja mahdollisimman usein. Henkilökunnalta voi ja saa kysyä neuvoja, mutta usein se viereisen pedin useamman lapsen synnyttänyt äiti on ystävällisempi ja viisaampi asioiden suhteen. *kun maito nousee, tissit ovat kipeät, turvoksissa ja vaativat "hoitoa" ettei maito pakkaannu ja turvotus vähenee (kaalinlehdet, viileä/lämmin haude, pumppaminen) *omalla kohdallani en ole vielä koskaan voinut todeta että kaikki meni "hyvin ja helposti" vaan jos lopputuloksena on hengissä oleva äiti ja lapsi kotiin vaikka parin viikon sairaalareissun jälkeen niin silloin kaikki on onnistunut riittävän hyvin. Siis ruusuiset suunitelmat on turhia synnyttämään lähtiessä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 11, 2011 · Report post Siis mitä, eikö synnytyksen jälkeen tunnukaan siltä miltä Libero-kerhon säköpostikirjeessä kerrotaan?? Synnytystä ei unohda koskaan. Se on tapahtuma, josta nainen voi puhua loputtomiin. Kipu on ainoa asia, jonka hyvin todennäköisesti, ja onneksesi, unohdat. Kumma kyllä sen muisto häviää kuin kaste auringonpaisteessa, kun vihdoin makaat ylpeänä ja uupuneena elämäsi uusi rakkaus käsivarsillasi. Onnea ja menestystä tulevaan upeaan synnytykseen! Huomatkaa boldaamani kohta. Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 11, 2011 · Report post Ennen esikoisen synnytystä olisin halunnut tietää ettei se menekään välttämättä niin kuin neuvolassa ja valmennuksissa kerrotaan; ettei ehkä ehdikään kellottaa supistuksia ja soittaa synnärille kun niitä tulee tarpeeksi usein, vaan saattaakin herätä kesken unien siihen että supistaa 2min välein Ja myös sen ettei välttämättä ehdikään saada kivunlievitystä vaikka kuinka haluaa, ja saattaakin tahdosta riippumatta joutua synnyttämään luomuna. Onneksi toisen kohdalla osasin varautua näihin etukäteen Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 11, 2011 · Report post Siis mitä, eikö synnytyksen jälkeen tunnukaan siltä miltä Libero-kerhon säköpostikirjeessä kerrotaan?? Huomatkaa boldaamani kohta. REPSKOPS!! Share this post Link to post Share on other sites
Posted February 19, 2011 · Report post Että vauvan synnyttyä et automaattisesti pääsekään suihkuun, nauttimaan ihanaa välipalaa puhtaan vauvan uinuessa sängyssään, vaan joudut vuoroin leikkaussaliin ja heräämöön 2 vuorokaudeksi kohdun kaavintaan, koska kohtuun jää pala istukkaa ja muuta roinaa joita ei meinata saada pois myoomien takia, joista et ole edes tiennyt. Samalla menetät melkein 5 litraa verta ja käsivartesi ovat kuin narkkarilla kun otetaan verikokeita ja suoneen laitetaan verta, ravintoliuosta, kipulääkkeitä yms. Miehesi hoitaa vauvaa kätilön opastuksella ja pääsee välillä heräämöön näyttämään häntä äidillekin, joka makaa kipulääkehuuruissaan ja tärisee välillä hillittömästi kun puudutus kaavinnan jäljiltä häviää. Ja kun sitten pääset kotiin, et voi uskoa mikä karsee tunnuryöppy ja hormonimyrsky synnytyksen ja sen jälkeisen kokemuksen jäljiltä iskee päälle kuin tsunami. Ja se kestää KAUAN. Mutta kaikesta huolimatta, haluan toisenkin vauvan...joskus Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 26, 2011 (edited) · Report post - Synnytyksestä voi toipua suht nopeestikkin epparista ja imukupista huolimatta. - Epiduraalin laittaminen ei oikeesti tunnu miltään. - Imetys on hankalaa, eikä maito tosiaan nouse sormia napsauttamalla eikä vauva välttämättä ole tosiaankaan kiinnostunu tissistä heti alussa. - Miten paljon se synnyttäminen oikeesti voikaan sattua ? - Ponnistussuunta oli mulla pahasti hakusessa... Edited March 26, 2011 by _Pai_ Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 18, 2011 · Report post Supistukset voivat tuntua myös reisissä. Kotona oli vatsa erilailla kipeä ja kävelin kotona monta tuntia. Ihmettelin että mikä nyt on, kun reidetkin rupeavat kramppaamaan Vasta 12 h myöhemmin kätilöopiskelija kertoi, että supistukset voivat heijastua myös reisiin. Ihmeköskään oli vaikeaa yrittää ottaa supistukset vastaan, kun ne tuntuivat kolmessa paikkaa: selässä, vatsassa sekä reisissä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 19, 2011 (edited) · Report post - Jos silmälasien pitäminen päässä ei onnistu jumpassa, niin se ei kyllä sit onnistu synnyttäessäkään. Olis pitänyt olla piilolinssit päässä. - Maidon nousu on aivan hirveä prosessi. Olis pitänyt perehtyä siihen etukäteen ja ostaa kaalia valmiiksi kotiin. - epiduraalin laitto ei tunnu pahalta. Edited April 24, 2011 by Kasma Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 19, 2011 · Report post - Synnytyksestä voi toipua suht nopeestikkin epparista ja imukupista huolimatta. - Epiduraalin laittaminen ei oikeesti tunnu miltään. - Imetys on hankalaa, eikä maito tosiaan nouse sormia napsauttamalla eikä vauva välttämättä ole tosiaankaan kiinnostunu tissistä heti alussa. - Miten paljon se synnyttäminen oikeesti voikaan sattua ? - Ponnistussuunta oli mulla pahasti hakusessa... Komps komps. Mä jännitin ihan sikana tuota epiduraalin laittoa, mut niiden kipujen keskellä sukkapuikko selässä ei ois tuntunut miltään! Synnyttäminen oli kokemuksena paljon mukavampi kuin olin ajatellut, vaikka se kipu oli kyllä jotain ihan kauheaa pahimmillaan. Imetys oli tosi hankalaa, eikä synnyttäneiden osastolla sitä kovinkaan hyvin neuvottu. Ristiriitaisia ohjeita tuli joka suunnalta ja ei puhettakaan siitä, miten maidon nousua voisi helpottaa. Mulla nousi maito vasta kotona ja sitä ennen olin muutaman päivän kuunnellut osastolla voivottelua siitä kun vauvalle pitää antaa lisämaitoa. Kotona taistelu jatkui seuraavat 3 kk ja sitten yhtäkkiä poika hoksasi homman. Olisin myös halunnut tietää, miten suuri tunnemyrsky se vauvan syntymä on. Hormoonit oli kyllä ihan sekaisin seuraavat 2-3 viikkoa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted April 28, 2011 · Report post - tikit alapäässä peräaukkoon asti. ( Ei ollu kivaa käydä vessassa tai käydä pesemässä alapäätä, ku pelkäs niin hirveesti, että ne irtoaa) Nää on juuri niitä asioita mitä mä en missään nimessä halua tietää ennen synnyttämään lähtöä Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 3, 2011 · Report post Että jälkivuoto muuttuu suklaavanukkaaksi, että tulee peräpukamia, että olo on tosi heikko synnytyksen jälkeen eikä niille tunteja kestäville vaunulenkeille ihan heti lähdetäkään.. Tossa nyt alkuun Share this post Link to post Share on other sites
Posted May 3, 2011 · Report post että iki-ihana raskausvaiva ummetus ei lopu synnytykseen Share this post Link to post Share on other sites
