SnowWhite

Oliko ensimmäinen vuosi vaikein?

61 posts in this topic

Esikoisen kohdalla ei ollut, hän oli helppo vauva. Kuopuksen kohdalla joo, oli itkuinen ja löytyi allergioita ja muita, muutenkin vaativamman luonteinen. Esikoisen kohdalla vaikein vuosi oli kolmas vuosi, kun oli tahtojen taistelut uhmaiän myötä ja samalla kuopuksen rankka vauvavuosi. Jälkikäteen kyllä miettii, että mistä sitä repi voimat siihen että sai sen ajanjakson rämmittyä läpi, mutta onneksi se on nyt ohi ja kuopuskin on nykyään ihanan leppoinen tyyppi :lipsrsealed: Allergioistakin selvittiin tyypilliseen tapaan, eli vauvana puhjenneet hävisivät myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vauva-aika oli melko helpontuntuista, mutta 1-2v olikin jo haastavampaa. Turhautumista ja kiukkukohtauksia ei meinaa jaksaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvavuosi oli karsea. 2,5-vuotiaan kanssa on ihanan helppoa, etenkin nyt kun hän oppi puhumaan eikä turhaudu jatkuvasti, kun tulee vihdoin ymmärretyksi.

 

Meillä on suuritarpeinen ja allerginen lapsi. Toista emme ole uskaltaneet ajatellakaan. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanoisin että esikoisen kanssa vaikein oli ehä kuitenkin se kausi lähempänä paria vuotta. Kun oli jäätävä uhma mutta vielä vähän ymmärretyksi tulemista, eikä tajuttu syitä ja seurauksia. Vasta myöhemmin alkoi helpottaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kanssa vauvavuosi oli helppo siihen asti, kunnes lähdin töihin vauvan ollessa 9 kk. Mies jäi kotihoidontuella hoitamaan lasta. Sitten ei ollut enää yhtään omaa aikaa, kun suoritin sekä työelämää että äitiyttä sellaisella vimmalla, että lopulta terveyskin alkoi pettää. Esikoinen oli tosi helppo vauva, nukkui paljon sekä yöllä että päivällä. Oli helppoa kulkea kaikkialla, kun vauva viihtyi vaunuissa. Kotonakin ehdin muun muassa lukea kirjoja, ja muutenkin äitiysloma oli tervetullut tauko töistä. Vilkkaan taaperon kanssa taas ei ole hetken lepoa, kun pitää vahtia, ettei hän putoa mistään tai tunge mitään suuhun. Meilläkin lapsi muuttui taaperoiässä kovin seurankipeäksi ja roikkuu kiinni vanhemmissa koko ajan. Nyt jo hirvittää, miten sitten pärjätään, kun uusi vauva syntyy ja esikoisen uhma alkaa toden teolla.

Vastausten perusteella näyttäisi siltä, että vauvan nukkuminen ratkaisee eniten, onko vauvavuosi rankka vai ei. Voimia kaikille heräilijöiden vanhemmille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen ei ollut iisein vauva, mutta hän oli vain vähän huono nukkumaan ja halusi olla koko ajan sylissä. Kuopus on helppo, vaikka tällä hetkellä hänellä on levoton yö-vaihe. Rankinta on ollut parin vuoden ikäinen tahtoilija, joka ei vielä kunnolla osaa ilmaista itseään ja siinä sitten yrität tilanteita selvittää. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt 5- ja 8-vuotiaan kanssa jälkikäteen ajateltuna haastavia oli ekat 3 vuotta, siitä eteenpäin on helpottunut reilusti kun lapset on omatoimisia eikä tarvitse enää mitään erityisvarusteita ruokailun, vessailun ym. suhteen.

Omalta kannalta kaikkein haastavin oli toisen lapsen vauvavuosi. Hän oli kyllä helppo vauva, mutta se yhtälö vauvan ja vahvatahtoisen taaperon kanssa oli vaan yhtä kaaosta ja väsymystä.

Eli sanoisin, että kokonaisuus ratkaisee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ainakaan esikoisen kanssa. Hänen kanssaan kaksi ekaa vuotta olivat tosi helppoja, mutta sittemmin hänestä kuoriutui aika itsepäinen, puhelias ja huomiohakuinen lapsi. Ihana kyllä, mutta ei mikään helppo. Eikä varmasti auttanut, että nuorempi syntyi kun oli 2,5v. Nuoremmasta en vielä uskalla sana mitään kun uhma on vasta aluillaan, mutta vaikuttaisi luonteeltaan hiukan helpommalta kuin esikoinen. Vauvana hänkään ei ollut mikään vaikea, tosin ehkä hiukan vaikeampi kuin esikoinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvavuosi oli ihan hirveä, mutta meillä olikin suuritarpeinen vauva, joka ei viihtynyt vaunuissa, nukkui puolen tunnin pätkissä ja vain mun sylissä. Kaksi seuraavaa vuotta olivat suhteellisen helppoja, nyt kolmevuotiaana on alkanut uhmaikä ja tällä hetkellä seuraava vuosi tuntuu hyvin pitkältä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 22.11.2018 at 6:58 PM, Naomi said:

Vauvavuosi oli ihan hirveä, mutta meillä olikin suuritarpeinen vauva, joka ei viihtynyt vaunuissa, nukkui puolen tunnin pätkissä ja vain mun sylissä. Kaksi seuraavaa vuotta olivat suhteellisen helppoja, nyt kolmevuotiaana on alkanut uhmaikä ja tällä hetkellä seuraava vuosi tuntuu hyvin pitkältä.

 

Meillä sama, ja nyt kun lapsi täytti 4, totean, että 3-vuotiaan kanssa oli paljon helpompaa ja hallittavampaa. :lol: 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now