Posted January 5, 2010 · Report post Juu, mä karjuin kakkosta (muahhahah, lapsista tota toista ) ulos pykätessäni niin paljon, että kurkku oli kipee koko loppupäivän. Ja mies nauro jälkeenpäin, että kirosin ja karjuin kun rekkamies. Ja paraskin puhuja oon, kyllä se kätilö neuvoo, mutta niitä ohjeita saattaa olla todella vaikee noudattaa siinä tilassa. ("MIMOSA, pidä siitä jalastas kiinni äläkä potki sillä toista kätilöö, se yrittää vaan auttaa sua!!!!!!") Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 5, 2010 · Report post Juu, mä karjuin kakkosta (muahhahah, lapsista tota toista ) ulos pykätessäni Kiitos päivän nauruista! *lähtee hakemaan nenäliinaa, että saa silmät kuivattua* Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 9, 2010 · Report post ^^ Melkoiset naurut täältäkin irtos! Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 13, 2010 · Report post Mutta siis; tuleeko ponnistus"taito" ihan itsestään? Olen miettinyt sitä, että jos se taito ei tulekkaan ja rupeaakin ponnistamaan vain paskaa pihalle? Vauvaa kuitenkin yritetään eri reiästä pihalle, joten ehkä pitää sitten ponnistaakin eri lailla.....? Mä vastaisin että taito ei välttämättä tule ihan itsestään. Mulla ei ainakaan ollut koko synnytyksen aikana mitään erityistä ponnistamisen tarvetta. Lähinnä ponnistin sinne, minne sitä suuntaa näytettiin. Ja siis ihan just samalla meiningillä kuin olisi sitä isompaa hätää pukannut. Mutta mulla olikin tosi huonot supistukset ja kiire saada vauva ulos. Lähinnä se ponnistaminen vaan oli vähän helpottava tunne supistusten aikana... Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 14, 2010 · Report post Mutta siis; tuleeko ponnistus"taito" ihan itsestään? Olen miettinyt sitä, että jos se taito ei tulekkaan ja rupeaakin ponnistamaan vain paskaa pihalle? Vauvaa kuitenkin yritetään eri reiästä pihalle, joten ehkä pitää sitten ponnistaakin eri lailla.....? Mun täytyy kanssa vastata, että ei se välttämättä tule itsestään. Mulla oli kivut niin kovat, etten tajunnut juuri tästä maailmasta mitään. Mulla ei ollut missään vaiheessa ponnistuksen tarvetta, enkä varmaan ponnistanut supistuksen aikana niinkuin olisi pitänyt. Ponnistin vain jossain vaiheessa, kun voimanrippeitä sattui olemaan. Olin niin sekaisin kivusta, etten pystynyt tunnistamaan ja erottamaan supistusta ja ponnistamisen tarvetta. Kätilö neuvoi kyllä monesti, että mihin päin pitää ponnistaa. Ja onneksi neuvoi, lapsi ei olisi ilman tullut varmaan pihalle. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 15, 2010 · Report post Minulla oli ponnistusvaiheessa epiduraali niin hyvin vielä päällä, etten tiennyt supistuksista mitään. Ponnistelin sitten vähän randomilla En muista, että kätilö olisi mitään suuntia neuvonut, mutta eipä tuossa nyt paljon tainnut tarvitakaan, kun vartissa vauva oli pihalla. Kyllä siinä epäilemättä tuli ulos muutakin, mutta hällä väliä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 16, 2010 · Report post Mulla menkat on aina olleet ihan kohtuullisen kivuliaat ja tuntuneet selässä enemmän. Synnytyskipu on kyllä ihan eri luokkaa kuin menkat, mutta supistuksetkin mulla on aina tuntuneet enemmän selässä, oikeastaan ei yhtään etupuolella. Eli siten jotain yhteistä näillä kivuilla on. Supparit alkoivat lyhyinä ja harvoina, synnytyksen edetessä pideten ja tihentyen. Ponnistusvaiheessa oli ehkä hieman helpompaa, kerkesi siinä voimia kerätä. Supistusten välillä oli taukoa, mutta kun se tuli niin oli pakko ponnistaa ja se taas auttoi hallitsemaan kipua. Ikäänkuin kipu hävisi siihen kun sai tosiaan tehdä jotain, ponnistaa! Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 16, 2010 · Report post Nyt tulee kyllä tyhmä kysymys, enkä jaksanut selata, että onko jo kysyttykin.... Mutta siis; tuleeko ponnistus"taito" ihan itsestään? Olen miettinyt sitä, että jos se taito ei tulekkaan ja rupeaakin ponnistamaan vain paskaa pihalle? Vauvaa kuitenkin yritetään eri reiästä pihalle, joten ehkä pitää sitten ponnistaakin eri lailla.....? Anteeksi suorapuheisuus nimim. epävarma ja hieman pelokas esikoisen odottaja Itse ainakin ponnistin vaan koko alapäällä voimieni edestä Ainakin kätilö kehui, että juuri noin. Ajattelin, että tulkoot mistä tahansa reiästä mitä tahansa, mutta ulos se vauva on saatava Eniten se kyllä silti varmaan tuntui siltä, että nyt pusketaan ihan järjettömän kokoista p***aa pihalle Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 19, 2010 · Report post Mun mielestä taas ei tuntunut kakkoshädältä ollenkaan, vaan nimenomaan niin, että samantyylinen, akuutti fiilis, mutta ihan eri paikassa. Mä huusin kans ponnistusvaiheessa niin, että kätilö pyysi jossain vaiheessa olemaan vähän hiljempaa Mutta se antoi mulle kyllä voimaa, ja aion tehdä saman uudelleen, sanoi kätilö tai kuka mitä tahansa Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 21, 2010 · Report post täällä myös karjuttu ekalla reissulla niin ettei ääntä tullut seuraavana aamuna... mutta tuli se muksu ulos. ja juu, kuin iiiiisolla hädällä olisi, ja itsellä ainakin kummallakin kertaa tullut tarve 'kakata' ekalla kerralla kätilö koitti kädellään jostain ja totesi että oikeeseen paikkaan työnnät. toisella kertaa totesi, et venaas vähän et saan hanskan viel toiseenkin käteen, ai se tulee jo! Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 22, 2010 · Report post Tulipa itellenikin mieleen kysymys, josko täällä olis vaikka joku kätilö joka osais kertoo.. Eli mitä ihmettä se kätilö sillon tekee, kun se ponnistusvaiheessa "näyttää suuntaa mihin ponnistaa"? Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 23, 2010 · Report post en oo kätilö, mutta vierestä seuranneena voin sanoa että yleensä silloin painetann tuota välilihan seutuua. Annetaan siis konkreettinen piste johon äiti voi ponnistuksen suunnata Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 23, 2010 · Report post ^ Jeps. Tuntuu vaan niiiin karmeelta. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 23, 2010 (edited) · Report post ^ Ai. Olikohan mulla sitten todella hellävarainen kätilö, kun mun mielestä se ei tuntunut mitenkään kamalalle? Siis vähän sama, kuin joku olisi kättä painanut. Edit. Pointti oli siis se, että ei tullut mieleenkään, että jonkun mielestä se voi tuntua kamalalle. Voisin kuvitella, että varmaan aika paljon (tai kokonaan) kätilöstä kiinni, miltä se tuntuu. Edited January 23, 2010 by Lenni Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 23, 2010 · Report post ^ ei se minustakaan tuntunut lainkaan kamalalle Kätilö tosiaan painoi tai oikeastaan tuntui, että piti vaan kättä siinä kohtaa, mihin piti ponnistaa. Tää oli ehkä vähiten karmeeta koko synnytyksessä Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 23, 2010 · Report post Musta se taas oli koko ponnistusvaiheessa kamalinta. Molemmilla kerroilla. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 24, 2010 · Report post Mun mielestä taas ei tuntunut kakkoshädältä ollenkaan, vaan nimenomaan niin, että samantyylinen, akuutti fiilis, mutta ihan eri paikassa. Minulla oli ihan sama kokemus. Ja kun sanoin kätilölle, että pelkään, että ponnistan pihalle jotain muuta (joo, olin siinäkin tilanteessa niin kaino ), hän sanoi, että hyvä jos siltä tuntuu, silloin suunta on oikea. Itse kuitenkin ponnistin niin, että pyrin tietoisesti rentouttamaan pakaralihakset ja lantionseudun, ja tein työtä vatsalihaksilla. Ponnistukseni lähti siis aika ylhäältä. Minulla oli ilmeisesti aika kireät lantionpohjan lihakset, joiden jännittyminen supistusten aikana hidasti vauvan laskeutumista, ja parhaiten homma toimi, kun sain rentoutettua lantionpohjan kokonaan ja tein isoimman työn vatsalihaksilla. Mies auttoi minua painamalla yläselkäni takana olevalla tyynyllä minua eteenpäin supistusten ja ponnistusten aikana. Pelkäsin kovasti repeämistä, joten siksikin varmaan olin aika varovainen - lapsen sain kuitenkin pihalle omin voimin, ja kätilö kehui minua hyäksi ponnistajaksi - mitä se nyt sitten meinaakaan. Iso apu synnytyksessämme oli Synnytä rentoutuneena-levystä, jota kuuntelin useaan kertaan ennen synnytystä ja laitoin miehenkin kuuntelemaan sen. Siitä sai ihan oikeasti konkreettisia neuvoja tuohon ponnistamiseen. En muuten kokenut ponnistuksentarvetta yhtään oloa helpottavaksi, vaikka monet ovat sitä sellaiseksi kuvanneet. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 26, 2010 · Report post Spinaalista kysymys.. Haluaisin tällä kertaa yrittää helpottaa kipua, ja toisaalta nopeuttaa synnytystä liikkumalla, mutta toisaalta luulen, että tulen tarvitsemaan myös spinaalin/epiduraalin. Kysymys kuuluukin, onko puuduteannokset sellaisia, että pystyy jotenkin liikkumaan vaikka miehen avustuksella, vaikka onkin saanut puudutuksen? Ekaa synnyttäessä sain epiduraalin, ja jalat alkoi täristä niin kovasti, etten senkään takia oikein pystynyt vessaan menemään. Niinpä koko avautumis- ja ponnistusvaiheen makasin sängyllä, mikä oli jälkikäteen ajatellen tyhmää. Olisin halunnut liikkua. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 26, 2010 (edited) · Report post spinaali yleensä vaikuttaa jalkoihin epiduraalia enemmän. Epiduraalin kanssahan liikkuminen valvottuna on sallittua (esim. vessassa saa hyvin käydä ja epiduraalia yleensä voidaan esim. sektion jälkeen pitää osastolla vielä kivunhoitona), mutta tuo spinaali on hiukan haastavampi siinä mielessä. Koska olet kuitenkin uudelleen synnyttäjä, on todennököistä että lapsi tällä kertaa tulisi nopeammin kuin viimeksi. Näin ollen ihan varteenotettava yhdistelmä voisi kohdallasi olla PSP eli paraservikaalipuudutus avautumisvaiheessa ja pudendaalipuudutus sitten ponnistaessa. Nuo ovat paikallisten hermojen puudutuksia, eivätkä vaikuta jalkojen hermoihin. Edited January 26, 2010 by Nat Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 26, 2010 · Report post Itse sain spinaalipuudutuksen esikoisen synnytyksessä ja kätilö ei enää puudutuksen laiton jälkeen antanut nousta ylös eli liikkuminen loppui siihen, vaikka jaloista ei kokonaan tunto lähtenyt... Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 26, 2010 · Report post Entäs sitten paracervikaalipuudutus, onko joku saanut ja millainen se oli. Oma eka synnytys meni niin nopeasti, ettei epiduraalista ehtinyt olla oikein hyötyä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 26, 2010 (edited) · Report post itse en ole PSPta saanut, mutta on tullut juteltua hyvin mone synnyttän kanssa joilla kokemus tuoreessa muistissa on ollut. Itse puudutuksen laiton monet kokee suht kivuliaaksi, mutta toisaalta noin 60% kokee hyvän kivunlievityksen. Puudutus on nopea laittaa ja vaikutus alkaa lähes samantien. Kesto puudutuksella on noin 1-1,5h ja se voidaan laittaa korkeintaan x3. Sairaalakohtaisesti on vaihtelua siinä kuka puudutuksen tekee, yleensä gyne, mutta tietyissä sairaaloissa puudutuksen voi laittaa kätilökin. Sen siis saa hyvin nopeasti... Puudutuksessa siis ruiskutetaan puudutetta emättimen kautta kohdunkaulan kummallekin puolelle. Itse ruiskutus välinne on aika hurjan näköinen... Edited January 26, 2010 by Nat Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 26, 2010 · Report post Entäs kuinka usein PCP:n (ei enkelipöly ) kanssa tarvitaan oksitosiinitipan tueksi? löytyykö jotain tutkimuksia jossa on selvitetty synnytysavun tarvetta ponnistusvaiheessa suhteessa muihin synnytyksiin (en itse pääse tällähetkellä pubmediin). Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 26, 2010 · Report post Suomessahan ollaan ihan huippuja synnytyksen kivunlievityksen tutkinnan saralla. Ainakin Eija Junttila (OUS) on ihan tuoreessa tutkimuksessaan verrannut kertaspinaalia ja PSP:ta ja tulos olisi ettei eroja synnytysavun tarpeessa, edistymisessä, CTG-käyrissä ja apgar-pisteissä ollut merkitsevästi näissä ryhmissä. Spinaalin saaneilla oli komplikaatioita (esim. kutina ja tärinä) enemmän, kun taas PSP-ryhmä oli tyytymättömämpi saatuun kivunlievitykseen.... Share this post Link to post Share on other sites
Posted January 26, 2010 · Report post Mä sain spinaalipuudutuksen esikoista odottaessa ja kyllä mä sain sit vielä nousta siitä sängystä, kun synnytyin jakkaralla, eli mua ei ainakaan kielletty nousemasta ylös. Olin kyllä siinä vaiheessa niin väsynyt, että ekan tunnin nukuin tai ainakin lepäsin sängyllä ennen kuin siirryttiin ponnistamaan. (Olin siis 10 senttiä auki, kun puudutus laitettiin). Share this post Link to post Share on other sites
