Guest -Jonski-

Tyhmät kysymykset synnytyksestä

1044 posts in this topic

^mä taas vastaan, vaikken tiedä. Jatkakoot viisaammat.

 

- Jos vedet menee, niin sitten alkaa infektioriski kasvaa, joten kyseessä taitaa olla vauvan paras.

- olen ymmärtänyt, ettei turhaan käynnistetä. Mitä olen palstaa lukenut, niin käynnistys voi kestää pari päivää tai vaikka viikon, joten osaston ruuhkiin se ei auta.

- Neuvolan mukaan saa pyytää kätilön vaihtoa, jos kemiat ei kohtaa. Muistuttivat tosin, että pyynnön voi esittää myös nätisti.

- Mä olen pelkopolin asiakas ja mulle merkattiin lääkärin toimesta papereihin, että kaikki asiat pitää kertoa etukäteen ja selittää miksi ne tehdään. Tietty hätäkriisitilanteet on erikseen. Säkin varmaan saisit halutessas papereihis merkinnät toiveistas eli ei käynnistystä ja kunnon selitykset?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo mä odottelen kutsua synnärille, pääsen keskustelemaan/käymään läpi kokemaani mun synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa. Tein myös pian synnytyksen jälkeen valituksen mun kätilöstä, ja mulle luvattiin että jos vain mahdollista, seuraavaan synnytkseen saan toisen kätilön.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä, mutta luulen, että enemmän kuin käynnistys sinänsä hankaluuksiin vaikutti se, että et osannut rentoutua ja henkilökunta ei osannut yhtään auttaa siinä, vaan ennemminkin haittasi. En siis pelkäisi käynnistystä sinänsä jatkossa, vaan sitä, että taaskaan ei kerrota missä mennään ja kätilön kanssa ei synkkaa. :) Ja nehän asiat on semmosia joille voidaan jotain tehdäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Musta sairaalassa ei voi rentoutua, mutta mä olenkin pelkopolin asiakas. Olen itse kuunnellut "synnytä rentoutuneena" cd-levyä siltä varalta, että saisin edes pahimman paniikin vältettyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kipuahan ei voi mitata, mutta olen kuullut, että käynnistetty synnytys tosiaan olisi kivuliaampi, ainakin useissa tapauksissa. Ei tietenkään aina tai kaikilla, mutta useammasta paikasta olen tämän lukenutkin, joten jokin perä siinä lienee. Itse ainakin uskon tähän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mäkin uskon näin, ja perustelen uskomukseni sillä, että synnytys etenee käynnistettäessä (useimmiten) niin nopeasti, että keho ei ehdi tottua kipuun ja tuottaa omia puudutteita. Lisäksi supistukset tulivat ainakin mun tapauksessa ihan tauotta, joten mitään luvattuja "lepotaukoja" supistusten välissä ei ollut. Enkä todellakaan pystynyt rentoutumaan kun en onnistunut edes hengittämään ilman happi-/ilokaasumaskia, niin kovaa se kipu oli. Olin siis lähes paniikissa, ja kätilö oli vain sitä mieltä että "odotellaan niitä oikeita supistuksia"... girl_impossible.gif Se oli täyttä kipua koko vajaa 5h mitä sitä kesti. Mulla oli kovia, kipeitä supistuksia jo ennen käynnistystäkin (mikä lisää ihmetystäni siitä miksi synnytykseni käynnistettiin), mutta niiden väli oli n. 10 minuuttia, joten niitä ei laskettu vielä synnytyksen kestoon.

Edited by Salmiakki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli ainakin käynnisetty synnytys paljon kivuliaampi kun luonnollisesti alkanut. Ja kun se käynnistetty kesti vajaan 3h oli se aikamoista rytinää, supistuksia tuli tosiaan ihan peräperän eikä niihin tahtonut millään ehtiä mukaa. Synnytyksen jälkeen oli ihan poikki. Esikoisen synnytyksen jälkeen oli paljon paremmassa kunnossa, vaikka synnytys oli kestänyt liki 12h.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on taas toisenlainen kokemus käynnistyksestä, keskiviikkona aloitettiin kypsyttely cytotecilla, perjantaiaamuna pääsin saliin ja tyttö syntyi lauantaiaamuna... Synnytyksen kestoksi merkittiin 18,5 h. Supistukset oli kipeitä mutta useamman minuutin välein ja selvisin perjantai-iltapäivään asti ilman puudutteita. Joskus neljän aikaan sain epiduraalin minkä jälkeen supistuskipu loppui ja olo oli jopa hyvä. Mulla ei tosin oo vertailukohtaa normaaliin käynnistymiseen, mutta ei tuosta käynnistyksestä jäänyt mitään traumoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Käynnistyskokemus riippuu kovasti siitä, mistä lähtökohdista käynnistystä tehdään. Jos vauva on yliaikainen ja siksi käynnistetään, niin kokemus on usein mukavampi ja siinä saattaa joutua päiviäkin odottelemaan. Cytotec on usein myös hellempi keino kuin oksitosiinitippa. Mulla on käynnistetty synnytys kahdesti tilanteessa, jossa paikat ovat jo lähteneet kypsymään. Käynnistys tapahtui oksitosiinitipalla. Voin sanoa, että synnytykset olivat kivuliaita ja lopun avautumisvaiheessa supistuksia tuli tauotta. Luulen siis, että tuo käynnistys teki synnytyksistä nopeat ja kivuliaat. Kätilötkään eivät meinanneet uskoa, että synnytys eteni niin nopeasti tai että supistuksilla ei ollut väliä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lääkkeillä käynnistetty synnytys on yleensä aika brutaali: Lääke laittaa kohtulihaksen supistelemaan vahvasti.

 

Itsellä käynnisteltiin 2 vuorokautta ennen kauin alkoi tapahtumaan: Toisen päivän iltana klo.22 ihmettelin outoa kramppia selässä, sitten menivät vedet ja klo.08 seuraavana aamuna potsu oli maailmassa :) Synnytyksen aikana sain tipalla oksitosiinia mikä vauditti synnytystä entisestään. Aika haipakkata mentiin, mutta sain kaikki pyytämäni kipulääkkeet heti kun pyysin.

 

Parasta synnytyksessä oli se että makoilin salin lattialla kun siellä oli ihanan viileätä ja aina kun kätilö tuli saliin niin ihmetteli missä mä oikein oon: mies osoitti lattiaa ja mäkin kait jossakin vaiheessa jaksoin räpylää nostaa sen hetken että kerroin sijaintini girl_haha.gif (sängyn takana lattialla, jolloin en näkynyt ovelle asti) Mies sitten repeili naurusta mutta hyvä ettei siinä vaiheessa tuonut sitä ilmi girl_haha.gif

 

Koska takana on vain 1 synnytys, niin vielä ei ole kertoa kokemusta luonnollisesti alkaneesta synnytyksestä. Mutta luulen että synnytyskokemukset riippuvat synnyttäjästä, esimerkiksi kipukynnykset ovat ihmisillä erilaiset.

 

Synnytys käynnistettiin vaatimuksestani, kun olin ollut useaan otteeseen osastolla raskausmyrkytysoireiden takia hoidossa: kohonnut verenpaine, turvotukset ja kivut tekivät elämästä todella hankalaa. Kun rv38 oli täynnä, niin käynnistettiin.

 

Onko kenelläkään positiivisia kokemuksia ilokaasusta? Mä sitä synnytyksen aikana 2h käytin kuten neuvottiin mutta tuli vaan huon olo sen maskin hajusta :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Onko kenelläkään positiivisia kokemuksia ilokaasusta? Mä sitä synnytyksen aikana 2h käytin kuten neuvottiin mutta tuli vaan huon olo sen maskin hajusta :D

 

On on on ooooooooooon!!!!!!!! Lovin' it ja silleen... :lipsrsealed: :lipsrsealed: Mä en oikein edes osaa selittää, millä lailla se auttoi, mutta jotenkin se vain vei sen supistuksen terävimmän kärjen pois. Jotenkin aina ajattelin, että "eihän tää nyt varsinaisesti auta", mutta aina kun seuraava supistus tuli niin roikuin maskissa kiinni kaikin voimin ja olisin varmasti purrut, jos joku olisi tullut väliin :D .

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Samoin lipsrsealed.giflipsrsealed.gif vetelin ilokaasua varmaan kuusi tuntia ja se oli ihanaa :) Olo oli kuin taivaassa, lilluin ammeessa kivassa ilokaasupöhnässä. Ei se kipua vienyt kokonaan pois, mut se kipu ei vaan haitannut niin paljoa kun veteli kaasua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on aika samoja kokemuksia käynnistyksestä kuin muillakin. Ensin cytotec ja lopulta oksitosiini, raskausmyrkytyksen takia käynnisteltiin. Jo cytotec sai mulla aikaan jatkuvia supistuksia, taukoja ei juuri ollut, mutta toisaalta supistukset olivat liian lyhyitä. Näistä kärsin n. 15 h ennen kuin tajuttiin, ettei tästä nyt mitään tule. Varsinaiseksi synnytyksen kestoksi merkattiin 6 ½ h. Eli aika turhaan kärsin tehottomista, mutta silti väsyttävistä suppareista. Mulla oli myös loppuvaihe yhtä supistusta eikä kätilö tosiaan aluksi tuntunut tajuavan sitä. Mä sain kivunlievityksinä ihan kipulääkettä kankkuun (josta oli vähän apua) ja lopulta epiduraalin, joka ei tehonnut kunnolla (eli koskaan ei tullut sitä "ei kipuja"-vaihetta) ja sekin vähäinen teho kesti puoli tuntia. Ja olin kyllä ihan rätti synnytyksen jälkeen, pari ekaa päivää vaan nukuin enkä oikein ollut kartalla.

 

Mä olin ollut jo pari senttiä auki muutaman viikon ja kohdunkaula oli pehmeä ja lyhentynyt. Limatulppaa oli tullut muutama päivä ennen käynnistystä. Lääkärit selvästi odottivat, että synnytys joko käynnistyy itsekseen tai että käynnistys on ihan piece of cake, koska paikat oli jo vähän valmiina. Tässä tapauksessa sillä ei kyllä mun mielestä ollut vaikutusta. Tosin muuta vertailukohtaa ei ole, joten ehkä vain kuvittelen, että luonnollisesti käynnistynyt synnytys olisi ollut joten erilaisempi (parempi) kokemus.

 

Ja siis rv 37+4 käynnistettiin kahteen otteeseen cytotecillä ja seuraavana päivänä laitettiin oksitosiini, jolloin lapsi syntyikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On on on ooooooooooon!!!!!!!! Lovin' it ja silleen... :lipsrsealed: :lipsrsealed: Mä en oikein edes osaa selittää, millä lailla se auttoi, mutta jotenkin se vain vei sen supistuksen terävimmän kärjen pois. Jotenkin aina ajattelin, että "eihän tää nyt varsinaisesti auta", mutta aina kun seuraava supistus tuli niin roikuin maskissa kiinni kaikin voimin ja olisin varmasti purrut, jos joku olisi tullut väliin :D .

Aivan samat kokemukset mulla. Synnytin pelkän ilokaasun voimin ja tosiaan "roikuin" maskissa kiinni, hengitin kaasua sisään ja aina uloshengityksellä huusin maskiin kun sattui niin pahasti, mutta kaasun avulla kivun pystyi kestämään. Ei mennyt mainittavasti päähän tai tuntunut hyvältä, mutta teki kivuista siedettävämpiä. Jos joskus vielä olen synnyttämässä en suostu koko puuhaan ilman ilokaasua :P

 

Mulla oli myös käynnistetty synnytys, viikot 42+2, ja käynnityksen alusta lapsen syntymään kesti 2 vrk 5 h. Ensin kypsyteltiin cytotecilla useampaan otteeseen kun olin vielä osastolla odottelemassa, ja lopulta synnytyshuoneessa laitettiin oksitosiinitippa. Supistuksissa oli kuitenkin jonkinlaiset tauot loppuun asti. Synnytyksen jälkeen olin kyllä ihan poikki ja vähän pöhnässä, varmaan hormonihuurujen ja ilkokaasun yhteisvaikutuksesta, mutta pää selkeni nopeasti ja ilokaasusta jäi siis positiivinen kokemus. Ilman ilokaasua olisin varmasti joutunut ottamaan epiduraalin, jota halusin välttää, joten kaasulle kiitos! :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en olis ikinä selvinnyt synnytyksestäni ilman ilokaasua, ja kyllä se semmoisen pehmeän pöhnän sai aikaan! (Puhuin sammaltaen ja ihan omituisia, ja siinä vaiheessa kätilö taisikin vaihtaa mulle käteen happimaskin... :D Mä kun hengitin jatkuvasti siihen ilokaasumaskiin, kun en osannut hengittää itsekseni. Oksentelin kyllä kanssa, mutta se ei johtunut ainakaan pelkästään kaasusta, mä oksentelen usein myös menkkojen aikaan eli olin osannut varautua oksentelevani myös synnytyksessä, onhan ne samantapaisia kipuja kuitenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko synnytystä edeltävät supistukset aina julmetun kipeitä? Eli jos on kivuttomia vahvoja suppareita säännöllisesti tunti tolkulla, niin ne ei ennakoi synnytyksen alkamista?

Edited by Kasma

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mulla alkoi synnytys sellaisilla menkkamaisilla jomotuksilla, jotka siis olivat supistuksia. Maanantai-illalla myöhään alkoivat ja keskiviikkoiltana poika syntyi. Sanomattakin selvää, että se jomotus kyllä muuttui ihan kunnon kivuksi sitten lähempänä synnytystä... girl_haha.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kenelläkään positiivisia kokemuksia ilokaasusta? Mä sitä synnytyksen aikana 2h käytin kuten neuvottiin mutta tuli vaan huon olo sen maskin hajusta :D

Munkin mielestä ilokaasu oli niiiin ihana kunhan vaan pääsi yli siitä maskin inhottavuudesta! Jälkikäteen harmittelin etten jo aiemmin suostunut kokeilemaan sitä, sitkeästi vaan intin että eikö vaan vois saada vieläkin lisää epiduraalia (ei tehonnut toka satsi, eka oli taivas). Mäkätin että se maski on inhottavan kuuma ja kostea ja kätilö sanoi että koita ajatella että oot jossain trooppisessa ilmastossa ja siitä mulle tulikin flashback muutaman kuukauden takaiselle kreetan reissulle, jossa sinnittelimme super-helleaallossa 2 päivää ilman ilmastointia ja huoneilma oli just samanlaista kuin hengitysilma maskissa! Siitä se ajatus sitten lähti ja homma alkoi toimia! :girl_crazy: Ilokaasusta tuli mulle sellainen ihana suriseva kokovartalopuudutus, joka eteni pikku hiljaa varpaista nenään. Mulla mies vahti, että supistusten välillä hengitin ilman maskia ettei ihan övereiksi mennyt ;)

 

Maskin hyvä puoli oli myös se, että se vaimensi mukavasti mun välillä aika huikeaa rääkymistä :grin:

Edited by forgetmenot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä että ilokaasu on auttanut monia! Jos meille se pikkukakkonen joskus tulee, niin lupaan yrittää sitä uudelleen :)

 

Synnytyksessä hengitin sitä kuten neuvottiin ja mies ja kätilöt laittoivat sitä maskia naamalle, mutta ei auttanut. Oliskohan sitten ollut niin, että kun supparit tulivat 2min. välein niin ilokaasu ei ehtinyt vaikuttamaan.

 

Itselle kävi niin että anestesiologi oli ensiavussa auttamassa monivammapotilasta, joten ei ehtinyt antamaan epiduraalia. Sain sitten kohdunkaulan puudukkeen, joka tehosi heti ja vei kaikki kivut sen sileän tien noin tunnin ajaksi, jonka sitten nukuin. Kun heräsin ja supparit alkoivat taas tuntumaan, niin ilmoitin että "nyt olis hyvä aika sille epiduraalille, mieluiten aikasta asap.." girl_haha.gif

 

Epiduraalin laiton aikana oli hankala olla paikoillaan supistusten aikana. Kovien, kivuliaitten suppareiden päälle tunsin vielä kun neula seikkaili pitkin ja poikin selän onkaloita noin 15min ajan eikä loppujen lopuksi auttanut ollenkaan. Noin 2h tuosta poika syntyi ja kaikki kipujen muistotkin hävisivät heti kun pojun sai ekan kerran syliin lipsrsealed.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko synnytystä edeltävät supistukset aina julmetun kipeitä? Eli jos on kivuttomia vahvoja suppareita säännöllisesti tunti tolkulla, niin ne ei ennakoi synnytyksen alkamista?

 

 

Mulla ensimmäinen synnytys alkoi juuri näin. Tuli tuntikaupalla säännöllisiä, kivuttomia supistuksia, jotka olivat ihan kunnon "aaltomaisia" supistuksia ilman kipua. Siitä alkoivat sitten kipeytymään ja tihenemään ja kun lähdettiin sairaalaan, olivat jo oikein mojovia, tosi kipeitä suppareita kolmen minuutin välein.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä koin ilokaasun sellaisena tukena ja turvana. Veikkaan että ois riittänyt pelkkä happi tukemaan hengitystä supistusten aikana

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle ilokaasusta ei ollut mitään iloa, vaikka hengitin sitä ihan oikeaoppisesti ja kätilö lisäsi annostustakin. Sekoitti vain pään ja olo oli välillä kuin kaatokännisellä, mutta ilman alkoholin aiheuttamaa turtumista. Onneksi siinä vaiheessa oltiin kuitenkin jo pyydetty anestesiologi paikalle antamaan epiduraalia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiiä onko joku kysyny jo, mut sellanen kiinnostais et ootteko ottanu enne synnytystä kotona jotain särkylääkkeitä?Ja mitä voi ottaa?

 

Ja se et pestäänkö Jorvissa omat vaatteet?!Vai saako ne likasena takasi. Tyttö kun synty ja olin sillon Etelä-Pohjanmaalla ja sairaalana Seinäjoen keskussairaala, ni en tajunnu pyytä miestä tuomaan puhtaita vaatteita..sain nimittäin omat vaatteet likasena takasi..Ei siis muuten, mut ei ollu kiva laittaa käytettyjä alkkareita päälle.. Ja en voinu tietenkää tota tajuta ku ne mun omat vaatteet pyys ja laitto pussiin ni kuvittelin et ne menee pesuun... :blink: Ei nyt sinänsä vakavaa, mut tulipahan mieleen tollanenki.

 

 

Hei

 

Vastaanpa tähän nyt vaikka myöhässä tulee mutta jos joku muu miettii samaa. Eli sairaalan vaatteita ei HUS:issa pestä itse sairaalassa vaan ne lähtevät aivan muualle sairaalapesulaan. Ja sairaalavaatteet laitetaan monelta osastolta samaan koriin ja sitten joku esim sihteeri tilailee lisää vaatteita tarpeen mukaan. Eli siis jos vaikka paita lähetetään naistenklinikalta pesuun niin seuraavaksi se voi olla jorvissa käytössä. Eli en usko että omia vaatteita voi lähettää pestäväksi kun ei niissä ole tunnisteita minkä perusteella päätyisivät edes HUS:in piiriin, mikäli pesula pesee muidenkin sairaaloiden kuin HUS:in piiriin kuuluvien vaatteita. Ja vaikka päätyisi HUS:in piiriin niin voisit joutua hakemaan mistä tahansa HUS:in sairaalasta joita tosiaan on muutama. Toivottavasti tästä on edes jollekin hyötyä

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Lisäksi omat vaatteet eivät luultavasti kestäisi sitä käsittelyä, mikä sairaalatekstiileille tehdään eikä sairaala tietenkään halua ottaa riskiä, että pilaisi (tai hukkaisi) jonkun vaatteet.

 

Eli kannattaa siihen sairaalakassiin tosiaan pakata myös itselle puhtaat kotiintulovaatteet. Vähintäänkin alusvaatteet.

 

Itse olin nyt kolmannella kerralla pakannut kassiin puhtaita vaatteita, mut en pitkiä housuja, kun en ajatellut niitä tarvitsevani (kun eihän housuja yleensä tartte joka päivä vaihtaa). Mut eikös sit tietenkin mulla mennyt sairaalassa lapsivedet housuihin ja ne oli sit ihan märät. Tokihan ne parissa päivässä kuivui, mut en silti niitä halunnut jalkaani laittaa pesemättä. Oli ihan mielenkiintoista sitten miehelle selittää mitkä housut sen pitäisi tuoda mulle ja mistä ne housut kotona löytyy. Eli pakatkaa ihmeessä ne vaihtovaatteet tai jättäkää ainakin kotiin selkeästi näkyville jotkut, mitkä mies osaa tuoreen isän huumassakin teille tuoda... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko synnytystä edeltävät supistukset aina julmetun kipeitä? Eli jos on kivuttomia vahvoja suppareita säännöllisesti tunti tolkulla, niin ne ei ennakoi synnytyksen alkamista?

Mulla aukesi ekalla kerralla paikat täysin ilman kivuliaita supistuksia, kivuttomia oli säännöllisesti ja paljon.

 

Ilokaasu oli mun paras kaveri avautumisvaiheessa nyt tokalla kerralla. Auttoi keskittymään ja unohtamaan kivun, elvisin sillä lähes 10cm asti, jolloin oli epiduraali otettava jo rentouttamisenkin vuoksi, kun vauva ei tullut alaspäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest
This topic is now closed to further replies.