Posted March 9, 2011 · Report post Minulle ehdotettiin viime synnytyksessä kalvojen puhkaisua. Mietin asiaa ja en suostunut koska pelkäsin sen sattuvan enemmän tms. Ei tosin mennyt kauaa kun kalvot puhkesi itsestään. Nyt mietin, että jos kalvot olisi puhkaistu niin olisiko synnytys edennyt hieman nopeammin vai olisinko vain saanut supistukset (kalvojen puhkaisun jälkeen) kipeämmiksi? Tätä aloin miettiä tulevan synnytyksen kannalta jos nytkin ehdotetaan kalvojen puhkaisua... Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 9, 2011 · Report post Minulle ehdotettiin viime synnytyksessä kalvojen puhkaisua. Mietin asiaa ja en suostunut koska pelkäsin sen sattuvan enemmän tms. Ei tosin mennyt kauaa kun kalvot puhkesi itsestään. Nyt mietin, että jos kalvot olisi puhkaistu niin olisiko synnytys edennyt hieman nopeammin vai olisinko vain saanut supistukset (kalvojen puhkaisun jälkeen) kipeämmiksi? Tätä aloin miettiä tulevan synnytyksen kannalta jos nytkin ehdotetaan kalvojen puhkaisua... Mulla ekassa synnytyksessä puhkaistiin kalvot ja synnytys todellakin nopeutui sillä, olin tuolloin 3 cm auki ja 1,5 h päästä vauva oli maailmassa. Toisessa synnytyksessä vedet menivät itsestään ja sen seurauksena synnytys eteni todella vauhdilla, olin tuolloin 3 cm auki ja puolen tunnin päästä vesien menosta kokonaan auki... Tosin vesien menosta ei mennyt kuin hetki, kun alkoi jo ponnistuttamaan, eli luultavasti olin alle puolessa tunnissa auki kokonaan, mutta puoli tuntia meni ennen kuin kätilö tutki uudestaan. Eli mulla ainakin vesien meno nopeutti synnytystä huomattavasti. Eikä se tosiaan satu yhtään vaikka kalvot puhkaistaankin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 9, 2011 · Report post Mullakin puhkaistiin kalvot eikä tosiaan sattunut. Mun kohdalla (käynnistetty synnytys) vasta kalvojen puhkaisu sai supistukset säännöllistymään, mutta lapsen maailmaan tuloon vaaditiin lisäksi vielä oks.tippaa. Kalvojen puhkaisusta lapsen syntymään mulla kesti 6 ½ h, eli synnytys kirjattiin alkamaan vasta kalvojen puhkaisusta. Eli varmaan riippuu tosi paljon tilanteestakin, että kuinka paljon kalvojen puhkaisu edistää synnytystä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 9, 2011 · Report post Kalvojen puhkaiseminen itsessään ei tunnu juuri miltään. Kuitenkin supistukset muuttuivat mulla molemmissa synnytyksissä kivuliaammiksi kalvojen puhkaisun jälkeen ja sitä myötä synnytyskin nopeutui. Kalvot siis puhkaistiin, jotta saatiin homma etenemään kunnolla. Käsittääkseni kalvojen puhkaisu on melko lailla rutiinitoimenpide jossain vaiheessa, jos synnytys ei etene riittävällä vauhdilla. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 10, 2011 · Report post Mulla kaksi ekaa synnytystä eteni vauhdilla kalvojen puhkaisusta, ensimmäinen tuli 9min ja toinen 5min. Molemmilta olin aukin 6-7cm. Nyt kolmannelta synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla(kohdunsuu auki 4cm), vedet tosin ei tulleet heti pois, ehdin saada epiduraalin ja tyttö syntyi kalvojen puhkaisusta vajaassa parissa tunnissa. Supistuksia ei tosin ollut ollenkaan kun kalvot oli puhkaista, käynnistettiin kuitenkin koska en olisi voinut kotiinkaan lähteä noiden edellisten nopeiden synnytysten takia (molemmat n.5h)Edellisillä kerroilla en ehtinyt saamaan kipulääkettä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 15, 2011 · Report post Pakko kommentoida ilokaasuun liittyen, minäkin käytin ja se oli upeutta! Sattui toki silti, mutta kyllä se sitä kipua todella mukavasti helpotti. Koko kehoon tuli mukava olo ja huono läppä lensi. Huono olo taas pukkasi päälle jos ei pitänyt tarpeeksi taukoja, otin maskin pois kasvoilta aina kun näin että käyrä oli melkein piipussa, koska se vaikutushan ei heti katoa. Siksi myös aloin sitä hönkäilemään HETI kun viiva lähti piirtymään ylöspäin. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 20, 2011 · Report post monessa synnytyskertomuksessa on todettu että ponnistusvaiheessa on ollut haastavinta pitää silmiä auki. ekassa synnytyksessä mullakin kätilö kokoajan muistutti siitä että pitää pitää silmät auki. miksi? toisessa synnytyksessä silmistä ei sanottu mitään, vaan sain pitää niitä kiinni ja se mielestäni auttoi keskittymään siihen ponnistamiseen. onko siihen siis joku ihan syy, miksi ne silmät pitää pitää auki, ja jos, niin mikä? Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 21, 2011 · Report post yksi ihan yksinkertainen syy tuohon silmien aukipitovaatimukseen on se, että silmistä on varsin helppo seurata ihmisen keskittymistä. Eli silmät on yksi asia jonka perusteella kätilöt sitten kannustavat äitiä urakassa. Samoin väsymys näkyy silmistä. Tiedän useammankin tapauksen joissa äiti on vielä vakuuttanut että kyllä tämä tästä, mutta kätilö ja lääkäri ovat huutaneet pelin poikki väsymyksen vuoksi. Ja joka kerta äiti on olut niin poikki ettei alatiesynnytykselle enää ole ollut oikeasti mahdollisuuksia (taustalla esim. tarjontavirhe tai epäsuhta jotka synnytyksen ovat pysäyttäneet). Avautumisvaiheessa on myös tilanteita joissa kätilö alkaa tuota silmien aukipitoa vahtia. Esim. ilokaasua käytettäessä on olemassa tajunnan menetyksen riski mikäli äiti ns. roikkuu maskissa liian tiukkaan. Ilokaasuhan on typpioksidia joka sitoutuu hapen tilalle verenkierrossa. Liian suuressa annoksessa on siis riski siihen että hapenpuute äkisti aikaansaa tajuttomuuden. Yleensä kätilöt kuitenkin huomaavat tuon riskin etukäteen ja laittavat silloin kaasun hetkellisesti kiellolle... Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 21, 2011 · Report post okei, kiitos Nat mulla taisi tämä toinen synnytys sitten olla niin vauhdikas (alle 5 tuntia), että väsymyksestä ei ollut pelkoa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 · Report post Virtsaa katetroidaan ulos, että vauvakin mahtuis. Miten se katetrointi tehdään? Sattuuko se? Saako sitten vielä liikkua vai pitääkö maata sängyssä? Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 (edited) · Report post Katetroinnissa laitetaan semmonen putki virtsaputken läpi virtsarakkoon (siis samasta reiästä josta pissa muutenkin tulee ulos ) jonka kautta pissa sitten tulee rakosta pois. Siinä käytetään puudutegeeliä tms, ei siis pitäisi sattua joskaan ei varmasti ole mukavaakaan. Sen ei pitäisi sinänsä vaikuttaa siihen saako sen jälkeen liikkua, koska se putki otetaan sitten käsittääkseni pois kun rakko on tyhjentynyt, mutta en tiedä missä kohtaa synnytystä se yleensä tehdään, että saako sitten liikkua vai ei muista syistä. Tyhmä kysymys: kertokaa mulle miltä se ponnistamisen tarve tuntuu? Mua on ruvennut mietityttämään, että jos en pystykään ponnistamaan sinne suuntaan mikä aiheuttaisi repeämiä tms. Onko ihan tyhmä huoli? (Muokkaus: ei mua oikeasti varsinaisesti pelota. Mietin vaan asiaa.) Edited March 22, 2011 by J A W Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 (edited) · Report post ^ Kyllä ne kätilöt neuvoo siinä ponnistamisvaiheessa ja kertoo, onko ponnistaminen oikeanlaista ja oikeaan suuntaan. Ja kyllä sen itsekin tuntee, onko ponnistus oikeanlainen. Ponnistaminen on siis jotakuinkin kuin kakalla olisi, mutta tavaraa tuleekin toisesta reiästä. Ja tietenkin siinä käytetään paremmin lantionpohjan lihaksia ja vatsalihaksia hyväksi. Mä ainakin tein esikoisen kohdalla ensin kätilön pyynnöstä muutamia harjoitusponnistuksia, jotta kätilö näki, onko suunta oikea. Hyvin se menee! Niin ja ponnistamista ei kannata ainakaan itse ruveta himmailemaan siinä pelossa, että syntyy repeämiä. Kätilö kyllä kertoo oikean tahdin ja voimakkuuden. Edited March 22, 2011 by Nadda Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 · Report post JAW: Mulla ainakin ponnistamisen tarve tuntui ERITTÄIN voimakkaana paineena, ihan kuin olisi valtava kakkahätä Siitä ei voinut kyllä erehtyä, että nyt tarvitsee ponnistaa. Mulla oli molemmissa synnytyksissä hankaluuksia löytää oikeaa suuntaa ponnistamiseen mutta kätilöistä ja tokassa synnytyksessä synnytyslääkäristä oli iso apu. He näkivät heti, että yritän ponnistaa "väärään" suuntaan ja antoivat hyviä ohjeita. En siis usko, että voit ponnistaa ns. "väärin", kyllä ne kätilöt opastaa. Korjatkaa viisaammat, mutta luulen, että repeämien laajuus liittyy enemmänkin lapsen kokoon, äidin kudosten joustavuuteen jne. kuin ponnistamisen suuntaan. Tsemppiä, kukaan ei ole seppä syntyessään tai synnyttäessään Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 · Report post Virtsaa katetroidaan ulos, että vauvakin mahtuis. Miten se katetrointi tehdään? Sattuuko se? Saako sitten vielä liikkua vai pitääkö maata sängyssä? Mut katetroitiin epiduraalin laiton jälkeen, kun ei virtsa muuten tullut. Katetri ei liikkumista estänyt, pussia piti vaan sit kantaa mukana. Suihkuun tuskin tokikaan pääsee, mutta muuten huoneessa liikkumaan kyllä. Epiduraalin vaikutuksen alaisena kun olin, ei katetrointi oikein tuntunut. Tai ainakaan sattunut, eikä tuntunut miltään minkä kykenisin näin pari kuukautta jälkeenpäin muistamaan. Katetri saikin olla paikallaan vielä synnytyksen jälkeiseen päivään, kun sektioon päädyttiin. Otettiin sitten pois, kun selvisin jo itse vessaan. Eipä sen olemassaoloa tuohon asti huomannut muuten kuin siinä, että pussia piti välillä siirrellä jos vaihtoi suuremmin asentoa. Poisottokaan ei ihmeelliseltä tuntunut vaikka puudutuksia ei enää ollutkaan, pieni nippaus vain, ehdottomasti ei kipua. Sitä en sit tiedä, milloin katetri olisi poisotettu jos sektiota ei olisi tehty, mutta ainakin se monta tuntia ehti paikallaan olla ennen sektiopäätöstä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 · Report post Kiitos vastauksista. Ehkä luotan ammattilaisiin tässäkin. Ja tosiaan mun tiedot katetroinnista on toisesta kontekstista kokonaan, siksi en tullut ajatelleeksi tota että jos ollaan sektiovalmiudessa niin varmaan kannattaa jättää se putki ja pussi paikalleen kun leikkauksessa ja siitä toipuessa ehkä semmonen tarvitaan. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 · Report post Minulle ilokaasusta ei ollut mitään iloa, vaikka hengitin sitä ihan oikeaoppisesti ja kätilö lisäsi annostustakin. Sekoitti vain pään ja olo oli välillä kuin kaatokännisellä, mutta ilman alkoholin aiheuttamaa turtumista. Onneksi siinä vaiheessa oltiin kuitenkin jo pyydetty anestesiologi paikalle antamaan epiduraalia... Sama. Minäkään en hyötynyt ilokaasusta, vaikka hengitin sitä oikein. Mulle tuli siitä vain sekava olo, enkä pystynyt vastaanottamaan supistuskipua kunnolla. Olin ennen ilokaasua sinnitellyt aika kauan ilman mitään kivunlievitystä. Käytin apunani ainoastaan tiukkaa keskittymistä ja matalaa hyrinää aina supistuksen tullessa. Se auttoi tosi hyvin! Sitten kun otin ilokaasun käyttöön, meni keskittyminen harakoille ja supistukset tuntuivat oikeastaan pahemmilta kuin ilman ilokaasua. Lopulta (kun hyrinä ei enää auttanut) otin epiduraalin, joka olikin sitten ihan mahtava aine. Niin ja ponnistuksen tarve tuntui minullakin ihan pakottavana. Ei siitä voi erehtyä. Ihan kuin olis ihan hillitön p***ahätä. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 · Report post Katetrointi tehdään yleensä kertakatetroimalla, eli putki laitetaan virtsaputkeen ja ei satu ja kun rakko on tyhjentynyt otetaan se putki heti pois. Ja saa kyllä liikkua sen jälkeen, jos muuten on mahdollista. Katetrointi tehdään, jos ei pysty käymään vessassa. Mut katetroitiin viimeksi ponnistusvaiheen alussa, kun en pystynyt enää itse käymään vessassa. Pystyin kyllä menemään vessaan, mutta supistukset oli niin tiheitä, että en ehtinyt pissata siinä välissä ja ponnistamisentarve oli niin järkyttävä, että eipä siinä vessanpytyllä uskaltanut istuskella supistuksen aikana, kun ei voinut olla ponnistamatta. Kätilö sanoikin mulle ennen mun vessankäyntiyritystä, että älä vaan synnytä pönttöön. Ja ponnistamisentarve on siis sellainen olo, että olis ihan järkyttävä p-hätä. Ei pysty olemaan ponnistamatta millään. Mulle kätilö sanoi, kun aukesin 10 cm:iin ja sanoin, että nyt ponnistuttaa, että ähkäse vähän että helpottaa. No mä yritin ensin sillä pikkuähkimisellä saada oloa helpommaksi, mutta eipä tuo mitään auttanut, kun kohta jo täysillä ponnistin sängyn vieressä, vaikka kätilö yritti sanoa, että älä väsytä itseäsi (minulla siis vauva oli niin korkealla, että piti "odotella" tunti, että laskeutui alemmas). Siitä vielä tunti aktiivista kätilön ohjaamaa ponnistusta ja imukuppi niin vauva oli maailmassa. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 · Report post Katetroinnissa laitetaan semmonen putki virtsaputken läpi virtsarakkoon (siis samasta reiästä josta pissa muutenkin tulee ulos ) jonka kautta pissa sitten tulee rakosta pois. Siinä käytetään puudutegeeliä tms, ei siis pitäisi sattua joskaan ei varmasti ole mukavaakaan. Sen ei pitäisi sinänsä vaikuttaa siihen saako sen jälkeen liikkua, koska se putki otetaan sitten käsittääkseni pois kun rakko on tyhjentynyt, mutta en tiedä missä kohtaa synnytystä se yleensä tehdään, että saako sitten liikkua vai ei muista syistä. Tyhmä kysymys: kertokaa mulle miltä se ponnistamisen tarve tuntuu? Mua on ruvennut mietityttämään, että jos en pystykään ponnistamaan sinne suuntaan mikä aiheuttaisi repeämiä tms. Onko ihan tyhmä huoli? (Muokkaus: ei mua oikeasti varsinaisesti pelota. Mietin vaan asiaa.) Jännästi sen ponistamisen tarpeen tunnistaa (mulla 1 synnytys takana) ensikertalainenkin Tämä ehkä kuulostaa nyt tällaiselta kummalliselta paasaukselta, mutta jotenkin synnytettäessä "tietää" mitä tehdä, kroppaansa kuunnellen ja tarvittaessa kätilöltä kysellen. Voit myös ennakkoon ennen h-hetkeä jutella esim. neuvolassa, he osaavat neuvoa ennakkoon ja antaa hyviä vinkkejä. Itse olin miettinyt ennen synnytystä, miten ihmeessä kuuluu hengittää "oikein" mutta senkin oppi sitten siinä samassa kun poltot olivat alkaneet Mä lähden itse siitä ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan (siksi kyselin kaikkea mahdollsta neuvolassa ja kätilöiltä, taisivat jo ihan kyllästyäkin muhun! ) Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 22, 2011 · Report post monessa synnytyskertomuksessa on todettu että ponnistusvaiheessa on ollut haastavinta pitää silmiä auki. ekassa synnytyksessä mullakin kätilö kokoajan muistutti siitä että pitää pitää silmät auki. miksi? toisessa synnytyksessä silmistä ei sanottu mitään, vaan sain pitää niitä kiinni ja se mielestäni auttoi keskittymään siihen ponnistamiseen. onko siihen siis joku ihan syy, miksi ne silmät pitää pitää auki, ja jos, niin mikä? Mä pidin vissiin silmiä kiinni ponnistusvaiheessa kunnes juuri ennen vauvan syntymää kätilö käski avaamaan silmät niin että näen kuka sieltä on tulossa Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2011 · Report post Mulle tehtiin kaksi kertaa se kertakatetrointi ja se ei kyllä tuntunut missään. Kestokatetroinnin laitto ennen sektiota tuntui ikävältä, ja lopulta mulle laitettiin uusi epiduraalin puolikas ja sitten vasta kokeiltiin uudestaan. Vähän epämiellyttävältä se tuntui ja se kipu jäi tuntumaan, mutta epiduraali kadotti sen kyllä nopeasti. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2011 · Report post Mulla ei tullut lainkaan ponnistamisen tarvetta, olin vaan järkyttävissä kivuissa. Kätilöt sitten neuvoivat mihin suuntaan ponnistaa painamalla sormilla oikeaa kohtaa. Tämä auttoikin tosi paljon! Katetrointi ei tuntunut missään ja itse sitä pyysinkin, koska vessassa käymisestä ei olisi tullut mitään. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 23, 2011 · Report post Minulle ehdotettiin viime synnytyksessä kalvojen puhkaisua. Mietin asiaa ja en suostunut koska pelkäsin sen sattuvan enemmän tms. Ei tosin mennyt kauaa kun kalvot puhkesi itsestään. Nyt mietin, että jos kalvot olisi puhkaistu niin olisiko synnytys edennyt hieman nopeammin vai olisinko vain saanut supistukset (kalvojen puhkaisun jälkeen) kipeämmiksi? Tätä aloin miettiä tulevan synnytyksen kannalta jos nytkin ehdotetaan kalvojen puhkaisua... Itse kalvojen puhkaisu ei satu. Yleensähän ehdotellaan kai puhkaisua juurikin siksi että saadaan edistettyä synnytystä. Esikoisesta meni vedet itsekseen. Kakkosestakin meni itsekseen. Kolmosessa puhkaistiin kalvot. Esikon synnytys tuntui olevan pitkä kuin nälkävuosi, ja vaikka vedet meni homma ei ensin kuuteen tuntiin edennyt mihinkään. kakkosessa taas supparit kipeentyi ja homma lähti etenemään heti kun vedet kunnolla lorahti. Kolmosessa oli supistuksia ja 4cm auki kun menin saliin. Puhkaistiin kalvot ja 40min myöhemmin oli vauva sylissä. Kyllä sen 30min vaikka seisoo kivussa päällään, jos se on äkkiä ohi. JOS joskus vielä yksi tehdään niin silloinkin saa kalvoja tarvittaessa poksutella. Homma on nopeemmin pulkassa Mulle ei ole kukaan käskenyt pitää silmiä auki.... Ja kyllä ne on yleensä kiinni ollutkin kun oon keskittynyt itse hommaan Mä en tahdo katsella hoitajia tai lekureita, vaan keskittyä. Parempi pitää silmät kii Ponnistustarve tullut jokaisessa synnytyksessä, ja siitä ei ole voinut erehtyä. Ekaa työnnettiin 10min, mutta viimereissulla siihen meni sitten 3min. Kaipa siinäkin voi kehittyä?? Ekassa kätilö painoi välilihaa ja käski suunnata ajatukset ja työntämisen siihen. Ja kun olo tulee, unohdat kokonaan sen että sieltähän siis voi tulla myös se paska ennen lasta (kaipa jotkut sitäkin ujostelee...?) jos kuulet että kätilö sanoo et kakkaa tulee, niin tiedät takuulla että suunta on oikee Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 26, 2011 · Report post Outoa tuo silmien auki pitämis -"käsky". Itse olen synnyttänyt lapseni lähes koko synnytyksen ajan silmät kiinni. Avasin vasta lopussa, kun vauva oli jo rinnalla. Auttaa keskittymään. Kätilö sanoikin, että silmät sulkiessaan synnyttäjä menee syvemmälle keskittymiseen ja omalla tavallaan menee omaan "synnytyskuplaansa". Silmiä auki pyytäessä varmaan varmistellaan vaan synnyttäjän vointia, muuta syytä en siihen keksi. Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 27, 2011 · Report post Miten sitä yhtäkkiä sitten osaa synnyttää? Onko asiaa pitänyt opiskella hirviästi etukäteen vai voiko sinne mennä vaan ja sitten osaa tehdä kaiken kuten pitää? Voiko synnyttäjä jotenkin mokata koko homman? Share this post Link to post Share on other sites
Posted March 27, 2011 · Report post Silmien kiinnipitämisestä. Muistan vain sen kun olin sairaalassa, niin jos meinasi pyörryttää, hoitajat käskivät pitää silmät auki. Ymmärrän, että jos äidillä on vähän voimia jäljellä niin käsketään varoiksi pitämään silmät auki. Mutta että jo ihan alkuvaiheessa? Share this post Link to post Share on other sites
